aluepolitiikka

Aluekehitys ja alueelliset strategiaprosessit, referenssejä

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Aluekehitys ja alueelliset strategiaprosessit 

  1. Myllylä, Yrjö (2016). Keskustelua: Aluepolitiikka eilen, tänään, huomenna.Terra 128:2, 26-28. Teemakeskustelun johdantopuheenvuoro seuraavien kirjoittajien teksteihin: Hannu Katajamäki, Kaisa-Leena Lintilä, Pirkko Mattila, Markku Markkula, Pirkko Mattila, Pentti Mäkinen,  Sami Moisio, Yrjö Myllylä ja Matti Sippola. <https://rdaluekehitys.net/2016/07/28/terra-1282-teemakeskustelu-aluepolitiikka-eilen-tanaan-huomenna/ >
  2. Myllylä, Yrjö (2016). Pohjoinen erityislaatuisuus tulevan aluepolitiikan perustaksi. Puheenvuoro teemakeskustelussa: Aluepolitiikka eilen, tänään, huomenna. Terra 128:2, 49-52. <https://rdaluekehitys.net/2016/07/28/terra-1282-teemakeskustelu-aluepolitiikka-eilen-tanaan-huomenna/ >
  3. Hintsala, Henna, Yrjö Myllylä (2015). Arktinen liike- ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta Pohjois-Pohjanmaalla. 96 p. Center for Environment and Energy, Thule-institute, University of Oulu, Council of Oulu Region. < https://rdaluekehitys.net/2016/04/12/rd-aluekehitys-oy-konsulttityo-arktinen-liike-ja-tutkimus-kehitys-ja-innovaatiotoiminta-pohjois-pohjanmaalla/>
  4. Myllylä, Yrjö (2012). Pohjoisen tutkimuksen erityiskysymykset – NorNet verkoston / Luonnonvara- ja ympäristöalan ennakointi vuoteen 2025. Northern Research and Innovation Platform, NorNet-verkosto, Thule-instituutti, Oulun yliopisto. Loppuraporttiluonnos 7.3.2012. NorNet-verkoston kumppanit Oulun yliopisto,   Ilmatieteen laitos,  Metsäntutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen ympäristökeskus,  Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ,  Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT,  Mittatekniikan keskus,  <http://www.oulu.fi/nornet/>
  5. Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015: Pohjoisen luottamuksen, luonto-osaamisen ja perheyrittäjyyden menestystarina.  121 p. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO. <http://www.naturpolis.fi/dynamic/Nettiversio_Koillis-Suomen_elinkeinostrat.pdf> <https://yrjomyllyla.wordpress.com/2013/07/31/elinkeinostrategia-julkaisu-koillis-suomen-elinkeinostrategia-2011-2015/>
  6. Myllylä, Yrjö (2008). Industrial, Logistic and Social Future of the Murmansk Region – Summary of the Doctoral Dissertation by Yrjö Myllylä. 64 p. Publications of the Ministry for Foreign Affairs of Finland 3/2008.  Sponsored by Cargotec, Aker Arctic Technology, Finstaship, Lapland Chamber of Commerce, Municipality of Salla, Barents Group Ltd and Management & Transportation Experts Matrex Oy
  7. Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (1997). Kokkolan strategiaprosessi. Yhteenvetomuistio. Suomen Kehityskeskus Oy – Oy Aluekehitys RD. (mm. veneteollisuus kärjeksi) <http://rdaluekehitys.net/2012/08/18/miten-ihmiset-energisoidaan-ja-mobilisoidaan/>
  8. Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä (Possibilities for Cooperation in Developing Clusters in Urban Areas). 86 p. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja (Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports)  22/2001. <https://rdaluekehitys.net/2013/08/11/kasvukeskukset-ja-suuret-kaupunkiseudut-yhteistyomahdollisuudet-kaupunkiseutujen-klusterikehittamisessa-rd-aluekehitys-julkaisuesittely/>
  9. Myllylä, Yrjö (1999): Pohjois-Eurooppaa palvelevat yritykset Suomessa – Kehitettävät klusterit ja niiden kansainvälistämisen tukipalveluiden kehittäminen (The Northern Dimension. The Finnish companies providing Services within New Northern Area – Developing clusters and services). 236 p. Ministry of the Interior, Ministry of Trade and Industry, Finnvera Ltd, Finpro, Government Institute for Economic Research. RD-Market Info Publications. Helsinki 1999. <http://rdaluekehitys.net/2013/05/30/pohjoinen-ulottuvuus-rd-julkaisuesittely-pohjois-eurooppaa-palvelevat-yritykset-suomessa-kehitettavat-klusterit-ja-niiden-kansainvalistamisen-tukipalveluiden-kehittaminen/>
  10. Myllylä, Yrjö (1994). Yleiset edellytykset toimittaessa Pietarissa, Leningradin ja Karjalan Tasavallan alueella. 90 p. Viatek Tapiola Oy, helmikuu 1994. Suomen Maanrakentajien Keskusliitto, Suomen Ulkomaankauppaliitto.

”Pohjoinen erityislaatuisuus tulevan aluepolitiikan perustaksi”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Artikkeli julkaistu Terra 2/2016 numerossa Yrjö Myllylän toimittamassa ”Aluepolitiikka eilen, tänään, huomenna” keskustelu-puheenvuorossa. Katso muut kirjoittajat tästä. Voit tilata koko artikkelin keskustelun toimittajalta. Artikkelin pysyvä osoite on: https://www.doria.fi/handle/10024/157886.

Suomalaiset muodostavat suurimman yksittäisen 60 leveyspiirin pohjoispuolella asuvan väestön. Usean arvion mukaan ainakin 30 prosenttia tuon leveyspiirin pohjoispuolella asuvista ihmisistä on suomalaisia. Pohjoisesta sijainnistaan johtuen Suomessa on runsaat luonnonvarat suhteessa väestöön. Suomi on rikas metsistä, maaperän rikkauksista, vesistöistä, luonnontuotteista ynnä muusta. Toiseksi (2) lämpötilojen vaihtelut asettavat reunaehtoja niin ihmisille kuin luonnollekin. Kylmyys, lumi, jää, tuulisuus, nopeasti vaihtuvat sääolosuhteet sekä herkkyys ilmastonmuutokselle näkyvät kaikkialla Suomessa. Kolmanneksi (3) Suomessa voi kohdata valon vaikutukset. Valoisa kesä ja talven kylmyys jättävät jälkensä kaikkeen kasvustoon. Neljänneksi (4) kaikki nämä olosuhteet yhdistettyinä harvaan asutukseen, pitkiin etäisyyksiin ja selviytymisen puitteisiin ovat luoneet erityisiä kulttuuripiirteitä ja politiikkakäytäntöjä. Keskinäinen luottamus, yhteistyökyky, talkoointo, yhdistysten suuri määrä, kolmikantasopimus, insinöörien huomattava määrä, peruskoulu; kaikki ne ovat viime kädessä seurauksia sopeutumista maantieteelliseen todellisuuteen.

Arktinen osaaminen on Suomen Sampo

Yrittäjäystäväni, lontoolainen geologian tohtori ja Impivaara Securities Ltd:n analyytikko Jeffery Roberts välitti maailman suurimpien institutionaalisten sijoittajien varoja Suomeen 1990-luvun alusta noin vuoteen 2009 saakka. Hän myi maailmalla tuntematonta Suomea sillä, että pitkän aikavälin tuottoa hakevat eläkerahastot sijoittivat mielellään rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviin yrityksiin sekä suomalaisyrityksiin, joilla oli verkostoja ja tuotto-odotuksia Venäjältä pitkällä aikavälillä. Hän välitti 1990-luvun alussa suurimmat yksittäiset sijoitukset Suomeen. Sijoitukset olivat aina pienimmillään miljoona puntaa.

Nokian matkapuhelinmenestyksen Roberts näki väliaikaisena ilmiönä alusta asti. Sen sijaan luonnonvaraperustaista toimintaa ja Venäjän kauppasuhteita hän piti pysyvämpinä mahdollisuuksina. 1990-luvun laman jälkeen vallalle nousivat kuitenkin uskomukset, joiden mukaan Suomen piti tuotannossaan keskittyä arvoketjun loppupäähän, pitkälle jalostettuihin tuotteisiin. Alkutuotantoa, kuten kaivostoimintaa, halveksittiin ja suomalaiset yhtiöt luopuivat kaivosoikeuksistaan pilkkahintaan; esimerkiksi kymmenien miljardien arvoisesta Soklista Savukoskella. Vastaavasti valtiollinen öljynjalostus- ja markkinointiyhtiö Neste tuki vielä 2003 tutkimusryhmäni Suomen Akatemialle jättämää hakemusta tutkia venäläisiä öljy- ja muita yhdyskuntia. Myöhemmin sen strategia muuttui ja se myi öljykenttäosuutensa Timan Petšorassa.

Lamanjälkeistä elinkeinopolitiikkaa luotaessa ei ymmärretty paikallisuuden ja alueellisuuden merkitystä, vaikka aikanaan paljon siteerattu professori Michael Porter sitä korosti muun muassa teoksessaan Kansakuntien kilpailukyky (2006). Sen sijaan keskushallinnon johtavilla paikoilla ilmeisesti tulkittiin Porterin esittävän valtion roolin alasajoa ja ryhdyttiin luopumaan luonnonvaraperäisestä taloustoiminnasta. Oliko tämä kaikin osin oikea valinta arktisessa maassa, jossa luonnonvarat ovat suhteessa tärkeämpi ympäristötekijä kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa? Suomen naapurimaissa, Norjassa ja Ruotsissa, valtion talous- ja yrityspolitiikka perustuu pitkälti luonnonvarojen hyödyntämiseen, ja valtionyhtiöillä on suuri rooli alueiden kehittymisessä.

”Arktisten silmälasieni lävitse” katsottuna, kaikki mitä Suomesta on viety tai viedään, liittyy ympäristötekijöihin. Siitä irrotettua kestävää osaamista ei havaintojeni mukaan olekaan. Osaaminen syntyy ja kehittyy aina jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa osaajan ympäristön kanssa. Suomen kehitystä on kuitenkin selitetty oudoilla uskomuksilla. Esimerkiksi Nokian matkapuhelinteollisuuden myötä suurelle yleisölle on muodostunut jopa käsitys, että matkapuhelin keksittiin Oulussa, ja että tätä ei olisi tapahtunut ilman Innovaatiorahoituskeskus Tekesiä ja Oulun yliopistoa. Totuutta lähempänä on käsitys, että radiopuhelin oli Saloran tuotevalikoimassa jo vuonna 1963. Saloraksi vuonna 1945 muutettu Nordell & Koskisen radiotehdas Salossa perusti yhteisyrityksen Nokian kanssa Saloon vuonna 1979. Nokia osti yrityksen vuonna 1984. Salon yksikkö oli loppuun asti suurin Nokian matkapuhelinyksikkö. Salon radiopuhelinosaamisen taustalta löytyvät yrittäjyys, maantieteelliset tekijät sekä julkisen sektorin tilaukset, unohtamatta Teknillisen korkeakoulun tutkimus- ja koulutustoimintaa.

Viime vuosina Suomeen on syntynyt LED-valoyrityksiä vastoin julkisen vallan erityistä tietoista pyrkimystä tukea alaa koulutuksella tai rakentamalla klusteria. Oulun ja Salon Seudulla, Kainuussa, Kuopiossa ja muualla LED-valoyritysten liikevaihto on usein kasvanut jopa kymmeniä prosentteja viime vuosina. Jatkuva tarve elää pimeydessä ja tehdä työtä pakottaa suomalaiset luontaisesti kehittämään siihen energiatehokkaita ratkaisuja. Samankaltainen osaamistarina liittyy maailman suurimpaan parvekelasien valmistajaan, Lumoniin Kouvolassa. Haastattelin taannoin yrityksen vientipäällikköä, joka totesi yhtiön vievän parvekelasia myös lämpimiin maihin. Suomessa lasi torjuu kylmyyttä, lämpimissä maissa puolestaan lämpöä ilmastointilaitteiden tuella.

Vaikka Suomen ympäristö on ainutlaatuinen, on lähes kaikilla tänne kehitetyillä ratkaisuilla laajat, usein hyvin kansainväliset markkinat. Havaintojeni mukaan lähes kaiken suomalaiseen ympäristöön kehitetyn teknologian markkinat ovat yllättävän laajat. Arktisen ympäristön hyödyntämätön potentiaali on valtava niin maataloudessa, kaivostoiminnassa, metsätaloudessa kuin muilla luonnonvaraperustaisilla aloillakin, matkailusta sekä näihin kaikkiin liittyvästä teknologisesta ja kulttuurisesta osaamisesta puhumattakaan.

Mielenkiinto pohjoista kohtaan kasvaa

Maantieteen väitöskirjani Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen kehitys vuoteen 2025 on hyväksytty myös tulevaisuudentutkimuksen väitöskirjaksi (Myllylä 2008; ks. myös Myllylä ym. 2016). Käsittelin työssäni ”vahvoja ennakoivia trendejä”, Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tieteellisen neuvonantaja Osmo Kuusen luomaan käsitteeseen tukeutuen. Vahva ennakoiva trendi on megatrendin synonyymi. Väitöskirjassani (Myllylä 2008: 21–22) totean:

Vahva ennakoiva trendi koostuu historiaosasta ja tulevaisuusosasta. Määrittelyssä on keskeistä, että on havaittavissa aikasarja tai muulla tavoin havaittu ilmiö, jonka jatkumisesta asiantuntijat ovat yhtä mieltä (määrättyyn tarkasteluhetkeen saakka). Käytännössä trendin tulee myös olla oleellinen ja vaikuttava tutkittavan ilmiön kannalta, jotta sitä voidaan kutsua vahvaksi ennakoivaksi trendiksi. Trendit voivat olla sekä toivottavia ja positiivisia vaikutuksiltaan että negatiivisia ja ei-toivottuja vaikutuksiltaan. Vahvan ennakoivan trendin voi taittaa heikko signaali tai villi kortti. Trendin tulee olla historiasta tulevaisuuteen jatkuva, mutta sen ei tarvitse olla lineaarinen, jotta sitä voitaisiin kutsua SPT-trendiksi. SPT-trendi voi olla esim. käyrä, mutta sen on oltava säännönmukainen. Mikäli asiantuntijat arvioivat trendin jatkuvan määrättyyn hetkeen asti, sitä voidaan kutsua SPT-trendiksi.

Aluepolitiikan kehittämistarpeita pohdittaessa pitää tehdä pitkän aikavälin trendianalyysi, johon on syytä kytkeä myös niin sanottujen heikkojen signaalien ja villien korttien analyysi. Heikot signaalit tarkoittavat uusia nousevia ilmiötä, jotka eivät ole vielä trendejä. Villit kortit ovat puolestaan merkittäviä tapahtumia, jotka voivat muuttaa trendien kehityskulun. Olen useissa tilaustöissäni arvioinut Suomessa vaikuttavia vahvoja ennakoivia trendejä. Aluepolitiikka edellyttäisi oman analyysinsä. Niin sanotun SMARCTIC-hankkeen aineiston pohjalta koostamamme artikkeli (Myllylä ym. 2016) vastaa tähän tarpeeseen osittain. Tiivistän keskeisimmät hahmottamamme Suomen liiketoimintamahdollisuuksiin vaikuttavat trendit vuoteen 2030 ulottuvalla tarkastelujaksolla taulukkoon 1.

Taulukko 1. Liiketoimintamahdollisuuksien näkökulmasta keskeisimmät arktisen toimintaympäristön vahvat ennakoivat avaintrendit tarkastelujaksolla 2020–2025 sekä muita vahvoja liiketoimintamahdollisuuksiin vaikuttavia trendejä (Myllylä ym. 2016).

Terra 2016 kekustelua YMy

Pohjois-Pohjanmaan liiton rahoituksella Oulun yliopiston Center for Environment and Energy (CEE) yksikölle tekemässäni tilaustutkimuksessa esitin näiden trendien perusteella johtopäätöksiä aluepoliittisista toimenpiteistä Pohjois-Pohjanmaalla. Vastaava huolellinen trendianalyysi pitäisi tehdä myös erikseen valtakunnan tasolla ja kunkin maakunnan alueella aluepolitiikan ja muun suunnittelun tueksi. Analyysin tueksi olisi syytä määritellä jokin klusteri tai klusterit, johon tarkastelu kohdistuu:

Klusterin ytimenä on tuote, tuoteryhmä (esim. kaivosrikasteet), palvelu, palveluryhmä (esim. kaivosten kunnossapitopalvelut), usein veturiyrityksen tai useiden sellaisten ylläpitämä (esim. kaivosyhtiöt), jota yritysverkosto (esim. logistiikka-alan yritykset) ja muut toimijat, kuten klustereiden osaamishuollosta vastaava julkinen TKI-toiminta tukee mm. osaajia klusteriin kouluttamalla. (Hintsala & Myllylä 2015)

Vahvat ennakoivat trendit vaikuttavat klustereiden kehitykseen päätöksenteon kautta. Trendit tukevat tarkastelemallani aikavälillä muun muassa seuraavien klustereiden kehitystä Suomessa:

  • energiaklusterit (perusvoimasta säätövoimaan, uusiutumattomasta uusiutuvaan);
  • kaivostoiminta (esim. maanalaisten kaivosten osaaminen);
  • metsätalous (kemiallinen ja mekaaninen, polttoaineet);
  • ympäristönsuojeluteknologia (mm. öljyntorjuntateknologia);
  • muu luonnonvarojen hyödyntäminen (luonnontuotteet, esim. kala, poro);
  • matkailu (esim. luonto- ja hyvinvointimatkailu);
  • ICT-klusteri (mm. pilvipalvelukeskukset);
  • logistiikka, meriteknologia ja infrastruktuurin rakentaminen.

Metsän, meren, maaperän ja osaamisen Suomi

Tulevien vuosikymmenten projektina ja aluepolitiikan perustana tulisi Suomessa olla pohjoisen erityislaatuisuuden ymmärtäminen. Pohjoisuus ohjaa suomalaista identiteettiä sekä vaikuttaa tieteeseen, taiteeseen ja kulttuuriin läpäisten koko yhteiskunnan. Pohjoisuus yhdistää myös maahanmuuttajat kantasuomalaisiin.

Pohjoisuus kannattaisi nostaa tulevien vuosikymmenten aluepolitiikan lähtökohdaksi. Suomella on tässä paljon opittavaa pohjoisten verrokkimaiden aluepolitiikasta. Hyviä käytäntöjä voi omaksua Norjasta, Ruotsista, Islannista, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Näissä maissa väkiluku kasvaa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ennusteen mukaan 14–31 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2050. Suomessa vastaava luku on vain kaksi prosenttia. Nämä hieman eteläisemmät pohjoiset maat suhtautuvat luonnonvarojen merkitykseen ja maahanmuuttoon Suomea suopeammin.

Visioni mukaan Suomi elää metsän lisäksi yhä enemmän merestä ja maaperän rikkauksista sekä arktiseen ympäristöön kytketystä osaamisesta. Aluepolitiikka ei ole tässä katsannossa ensisijaisesti kustannus vaan keino hyödyntää arktisen maan resurssit kansakunnan ja maailman parhaaksi. Eri alueiden välinen vastakkainasettelu johtaa Suomen taantumiseen. Kokonaisuuden näkeminen sekä alueiden vuorovaikutuksen ja keskinäisriippuvaisuuden ymmärtäminen johtaa puolestaan menestykseen. 1800-luvulla herättiin Suomen erityisyyteen idän ja lännen välissä. Nyt on aika havahtua Suomea ja suomalaisia syvästi määrittävään pohjoisuuteen.

KIRJALLISUUS

Hintsala, H. & Y. Myllylä (2015). Arktinen liike- ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta PohjoisPohjanmaalla. 96 s. Center for Environment and Energy & Thule-institute, University of Oulu & Council of Oulu Region.

Myllylä, Y. (2008). Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen tulevaisuus vuoteen 2025. 317 s. Oy Aluekehitys RD, Espoo.

Myllylä, Y. & J. Kaivo-oja (2014). Trends relevant the Arctic. Teoksessa: SMARCTIC – A Roadmap to a smarctic Arctic specialization, 11–17. Oulun yliopisto, Thule-instituutti & Oulun ammattikorkeakoulu & VTT & Tekes.

Myllylä, Y., J. Kaivo-oja & J. Juga (2016). Strong prospective trends in the Arctic and future opportunities in logistics. Polar Geography. DOI: 10.1080/1088937X.2016.1184723.

Porter, M. E. (2006). Kansakuntien kilpailukyky. 946 s. Talentum, Helsinki. Smith, L. C. ( 2011). Uusi Pohjoinen – Maailma vuonna 2050. Ursan julkaisuja 125. 378 s.

YRJÖ MYLLYLÄ

RD Aluekehitys Oy / Tulevaisuuden tutkimuskeskus

__

Artikkelin pysyvä osoite on: https://www.doria.fi/handle/10024/157886.

Hallitusohjelman 2019 toteutuksen edistäminen

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö

Esitysyhteenvetoni hallitusohjelman  taustavaikuttajien tapaamisessa

Tavoite:

Hallitusohjelman toteutuksen edistäminen

Näkökulmana Suomi osana Pohjois-Eurooppaa, arktista.

Case-alueita: mm. Kymenlaakso, Etelä-Savo, Varsinais-Suomi, Lappi

IMG_20190423_200957

Kymenlaakson maakunnan syntysijoilla ja keskipisteessä. Kymijoen ylittävä silta Kouvolan Inkeroisten ja Anjalan välillä Kymenlaakson opiston kupeessa.

 

Keskustelun Teemat

1. Hyvinvointivaltion idean ymmärtäminen ja hyvinvointivaltion kehittäminen

Aiheesta ei keskusteltu, mutta tämä on kokonaisvaltainen ajattelutapa esillä olleen maantieteellisen ajattelutavan lisäksi. Idea on hahmotettu edellisen hallituksen politiikan johdosta Kalevan Yliökirjoituksessa

2. Logistiikka ja Suomen maantieteellinen asema

2.1 Rautatieyhteyksien kehittäminen

2.1.1 Jäämeren rataverkkovisio:

Rataverkkovisio ja suunnitelman piirtäminen, varautuminen, ennen toteutuksesta puhumista on tärkeää. Rovaniemi-Sodankylä ratahanke voi nousta taloudellisesti perustelluksi Keski-Lapin malmivyöhykkeen, mm. Sakatin nikkelikaivoksen vuoksi. Nyt pitäisi ratalinjaukset saada kartoille niin, että ne tukisivat myös muuta aluekehitystä, kuten matkailua mm. Napapiirillä ja Sodankylän taajamaa, jottei ratalinjaukset perustu vain kaivostoiminnan intresseiin.

2.1.2 Kouvolan Kiina-yhteys:

Silkkitierahaston tukema Kiina-juna pitäisi vakiinnuttaa hallituskauden alkupuolella lisäämällä kuljetettavaa volyymia, jotta yhteydestä tulisi kannattava ilman tukea. Kouvolan ns. RRT-terminaali (Road Railway Terminal) on saanut rahoituksen ja sen kehittäminen etenee. Aluetta voi markkinoida suurilla kansainvälisille toimijoille sijoituspaikkana. Villin kortin muodostaa se, että jos Kiinan noin 1000 junayhteyttä Eurooppaan ruuhkautuvat Keski-Euroopan tietämissä ja löytyy purkuväylä Kouvolan kautta Keski-Eurooppaan. Nyt Kouvolan Kiina-juna palvelee lähinnä Suomen ja Skandinavian tarpeita.

2.2 Risteilyalusliikenteen edistäminen Pohjois-Eurooppa -matkailussa

Suomeen on viime vuosina saapunut yhä enemmän vieraita risteilyaluksilla. Vieraat eivät ole saapuneet vain Helsinkiin, vaan myös esimerkiksi Kymenlaaksoon (suurin laiva kesällä 2019 toi 6600 matkustajaa ja miehistön jäsentä) ja Kemiin, josta vieraat ovat edelleen matkustaneet joulupukkia Rovaniemelle katsomaan. Yhteisenä nimittäjänä on Pohjois-Eurooppaa ja siihen tutustuminen. Tekemässäni selvityksessä ja tutkimuksessa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla 2009 todettiin mm. näin valiokunnan kannanottona ”- On vahvistettava yhteistyötä Suomen ja Murmanskin sekä Venäjän pohjoisten alueiden välillä erityisesti Luoteis-Venäjän energia-, kaivos- ja logistiikka-alojen kehittämiseksi. – Suomen ja Luoteis-Venäjän matkailua on kehitettävä osana Pohjois-Euroopan matkailua. Parhaimmillaan uusi malli löytyy yhdistäen Norjan vuonojen ja toisenlaisen ilmaston alueen Karibian meren risteilyjen konsepteja arktisen alueen uusiin elämyksellisiin mahdollisuuksiin.” Nyt on ilmassa kuitenkin uhkana korkeat väylämaksut, jotka ovat karkoittamassa risteilyalukset kilpaileviin satamiin, koska väylämaksumme ovat jopa 30 % korkeammat kuin Tukholmaan tai Tallinnaan. LNG:n yleistyessä laivojen polttoaineena, risteilyalusturismia voitaneen pitää entistä kestävämpänä massaturismin muotona.

2.3 Polkupyöräliikenteen OLOSUHTEIDEN KEHITTÄMINEN

Kävelyä ja pyöräilyä pitäisi saada 30 % nykyistä enemmän hallitusohjelman mukaan vuoteen 2030. Tämä edellyttää ennen muuta olosuhteiden kehittämistä. Tulee tukea ennen muuta olosuhteiden luomista, se on pyöräily- ja kävelyverkoston suunnitelmien laadintaa ja niiden toteuttamista, ei niinkään sähköpyöriä ja vimpaimia. Vain hyvät pyöräilyolosuhteet voivat nostaa yhdyskuntien pyöräilymäärät esim. Helsingin taannoisesta 5 % nykyiseen noin 11 %:iin ja Oulun pitkään olleeseen noin 20 %:iin. Suurista kaupungeista myös Joensuu ja Jyväskylä sopii esimerkiksi. Oulun on maailman paras talvipyöräilykaupunki, ts. siellä pyöräillään enemmän tammikuussa kuin muualla kesällä. Kylmyys ja mäkisyys eivät ole pyöräilyn esteitä, vaikka niin väitetään. Asiasta on käyty kutusta luennoimassa myös Maailmanpankin Learning Forum -viikoilla ao. Biking in Practice -kirjan pohjalta.

3. Turvallisuuspolitiikka

Suomi on maailman suurimman valtion Venäjän logististen käytävien kainalossa. Venäjällä on käytössä kaupallisina reitteinä Mustanmeren suunta, Itämeren suunta ja Murmansk-Jäämeren suunta Euroopan puolella, jossa sen väestö ja toiminnot käytönnössä ovat. Tämä maantieteellinen tosiasia tulee muistaa, koska näiden kuljetuskäytävien uhkaamisessa Venäjälle ei jää vaihtoehtoja muuta kuin puolustaa niitä vaikka voimakeinoin. Myös paineet joissakin näissä käytävissä heijastuvat toisiin.

4. Osaamis- ja koulutuspolitiikka

Teollisuus- ja vientipaikkakuntien korkeasti koulutettavien tarve on ratkaistava. Suomen varsinainen vientitoiminta on hajallaan. Merkittävät vientimaakunnat, kuten Kymenlaakso, Keski-Pohjanmaa tai Kemi-Tornion seutu eivät omaa varsinaisesti omaa yliopistoa. Silti ne vievät yli kaksi kertaa Pohjois-Pohjanmaan, jossa on suuri yliopisto ja jonka väkiluku edelleen hiukan kasvaa. Vientiteollisuus näillä alueilla kärsii vetovoimaisuuden puutteesta korkeastikoulutettujen työntekijöiden hankinnassa. Lähes poikkeuksetta esille nousee oman yliopiston puuttuminen. Onkin luotava kehityksen suunta, missä tarjotaan monipuolista yliopistokoulutusta ja etenkin vientieteollisuuden tarpeet huomioon ottavaa näillä vientialueilla. Samalla on varmistettava, ettei ulkomaisten maksavien opiskelijoiden maahantulo esty maahanmuuttovirastion tulkintoihin.

5.  Työllisyyspolitiikka

Työllisyyspolitiikasta nousi esille EU:n komission parhaimmaksi arvioima ns. Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimuskäytäntö (TKTT, lyhyen 1-3 vuoden toimialakohtainen ennakointikonsepti), joka toimii tehokkaana rakennemuutoksen hallintavälineenä. Myös tätä pyritään pilotoimaan Kymenlaaksossa. Aiemmin sitä on käytetty menestyksekkäästi mm. Pohjanmaalla ja etenkin Varsinais-Suomessa.

Ammattibarometri on toiminut vuodesta 2011 ja tehnyt läpimurron ja laajentunut valtakunnallisesti. Barometri kertoo TE-toimistoalueittan, seutukunnittain, miten työmarkkinat toimivat. Baro tehtään ½ vuoden välein ja siinä nähdään luotettavasti mille 200 ammatista on liian vähän hakijoita, mille liikaa, missä tilanne on tasapainossa. Tämän barometrin jatkuvat seuraaminen oppilaitoksissa ja muissa toimijoissa jo toisi tulosta. Tärkeää olisi myös taata Ammattibarometrin käytön jatkuvuus. Suomesta Jouni Marttinen on sen takana, hän on vienyt sen Puolaan, Baltian maihin, Venäjän Petroskoihin ja arktisille alueille. Voi olla, että ilman heräämistä ja vastuuhenkilön nimeämistä, Ammattibaron jatkokehittäminen uuvahtaa.

6.  Maahanmuuttopolitiikka

Pitkällä aikavälillä kansakunnalla on kaksi vaihtoehtoa. Lisätä työvoimaa tai tuottavuutta. Suomi ei voi laskea pelkästään tuottavuuden parantamisen varaan eikä työllisyysasteen nostamisen varaan. Tulee lisätä maahanmuuttoa.

7.  Teollisuuspolitiikka

7.1 Teollisuuspolitiikka yleensä

Suomi elää tällä hetkellä paperin, kartongin, sellun ja puutavaran viennillä unohtamatta autojen, laivojen, metsäkoneiden ja kaivoskoneiden ja kemian teollisuuden vientiä. Suomessa on luonteenomaista jalostaa puuta ja maaperän rikkauksia, hyödyntää vettä ja tehdä laaja-alaista eri toimijoiden välistä yhteistyötä olosuhteista selvitäksemme. Arktinen osaaminen on edelleen Suomen sampo. Informaatio- ja viestintäteknologia, automatisaatio ja robotisaatio, tekoäly, peliteollisuus, kulttuurialat irrotettuna edellä mainituista maantieteellisistä vahvuuksistamme, eivät voi toimia täällä itsenäisesti kestävästi. Kaiken pohjalla on teollisuus. Se ei ole menettämässä merkitystään yhteiskuntamme kantavana voimana. Moottori on autossakin välttämätön, vaikka sen koko pienenisi kehityksen myötä. Kulttuuri ja muut edellä mainitut tekijät ovat välttämätön polttoaine, mutta teollisuus on moottori, jonka säädöistä ja kunnosta on pidettävä huolta teollisuus- ja koulutuspolitiikalla.

7.2 Meriteollisuus

Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi merestä ja maaperän rikkauksista sekä muusta arktiseen ympäristöön kytketystä osaamisesta. Kivijalkoja ei saa unohtaa. Nytkin on nähty, että puolet kaikista työpaikoista on syntynyt Varsinais-Suomeen, telakkateollisuus ja toiseksi autotehdas ovat kiistatta vetureita. Teollisuuspolitiikka keskiöön.

7.3  Kaivosteollisuus (Strateginen YMy RD Delfoi-selvitys tarvittaisiin)

Rankaisuvero ei ole oikea ratkaisu kaivosteollisuuden tilanteen parantamiseksi. Tärkeintä olisi antaa arvo rajallisille luonnonvaroille, pitää niitä kansallisomaisuutena ja luopua niistä ulkomaisten toimijoiden hyväksi kannattavasti ja voitollisesti. Oppia Norjan öljykenttien käytöstä.

8. Energiapolitiikka

Energiapolitiikassa pitäisi tunnustaa tosiasiat. Maailma siirtyy kaasuaikaan, sen näkee esim. Suomen meriteollisuuden ja Wärtsilän toiminnasta. Bioenergia ei ole vain ratkaisu kaikin osin vaan myös osittain tuo lisää ongelmia esim. jätteen sijoituksessa. Pitäisi siis selvittää myös sitä, että mihin polttolaitosten ja muiden jätteet voidaan laittaa, koska niitä ei haluta elintarviketalouteen kiertoon.

9. Aluepolitiikka

Aluepolitiikkaa on aina. Nyt se on ollut keskittävää. Norjasta mallia. Arktinen ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulma mukaan. Näitä on käsitelty Suomen Maantieteellinen Seura ry:n toimittamassani artikkelissa ”Aluepolitiikka eilen, tänään, huomenna”.

Maakuntaitsehallinto on tärkeä, välttämätön uudistus. Tärkeintä on, että ymmärretään sen alkuperäinen idea ja siitä on yhteinen perusteltu näkemys ainakin valtaosalla kansalaisista ja puolueista ennen kuin suurta uudistusta lähdetään tekemään.

10. Johtopäätöksiä, jatkotoimet

  1. Edelleen sen miettiminen, mitä nykyhallitus voisi tehdä paremmin
  2. Jatkopalaverien sopiminen hallituksen avustajien kanssa
  3. .
  4. .