Myllylä, Yrjö (2007). Venäjä pyrkii hallitsemaan itse tuotteidensa kuljetusreittejä. Helsingin Sanomat, Vieraskynä / pääkirjoitus 31.5.2007. <HSVieraskyna310507>

.

.

Yrjö Myllylä 24.5.2007

Artikkeliehdotus, käsikirjoitus HS Vieraskynä

Venäjä pyrkii kehittämään kannattavia kuljetusreittejä, joita se voi itse hallita

Viime viikkojen ja  vuosien kiistoissa Venäjän ja entisten Neuvostoliiton sateliittivaltioiden  välillä on yhteinen nimittäjä. Venäjän ja Ukrainan välinen kaasukiista, Valko-Venäjän öljykiista ja Venäjän ilmoitus siirtää Viron kautta tapahtuvat öljykuljetukset omiin satamiin sekä Kronstadin satama-alueella käyty kiista Venäjän viranomaisten ja Containershipin kanssa kertovat muutoksesta Venäjän energiageopoliittisessa asemassa ja tarpeessa kehittää uusia logistisia reittejä ja ratkaisuja.

Venäjästä on tullut entistä pohjoisempi valtio. Neuvostoliiton hajottua mainitut energian kauttakulkumaat ovat korostuneet Venäjän viennissä, koska etelävaltioiden itsenäistyttyä Venäjälle entistä tärkeämmät Länsi-Siperian öljyn ja kaasuntuotantoalueet yhdistyvät putkistojärjestelmän kautta läntiseen Eurooppaan. Etelässä Mustamerellä Venäjällä on jäljellä muutama sata kilometriä rantaviivaa, jota se pystyy käyttämään energiakuljetuksissaan hyväksi ja hallitsemaan itse. Mustameren kautta tapahtuvissa öljykuljetuksissa riskin muodostaa Turkin Bosporin salmen runsas liikenne.

Euroopan Unionin maat ovat Venäjän ylivoimaisesti tärkein öljy- ja kaasutuotteiden ostajamaat. Maailmantalouden kasvu mm. Kiinan talouskasvun myötä sekä Lähi-idän epävakaa tilanne nostavat öljyn ja kaasun hintaa,  lisäävät konfliktien mahdollisuutta ja nopeuttavat Venäjän uusien logististen reittien kehittämistä myös nykyisten Euroopan ostajamaiden tarpeisiin. Venäjä pyrkii välttämään taloudelliset ja poliittiset riskit energiaviennissä kehittämällä kilpailukykyisiä, kannattavia ja vaihtoehtoisia  kuljetusreittejä. Venäjälle taloudellisia ja poliittisia riskejä aiheuttavat mm. öljyn ja kaasun hinnan noususta johtuvat konfliktit, jotka näkyvät mm. siirtomaksukiistoina markkinahintoihin sopeutumisen myötä.

Venäjällä on oikeus ja velvollisuus esimerkiksi mahdollisen WTO-jäsenyyden myötä välttää subventioita ja siirtyä markkinaehtoiseen hinnoitteluun eri tuotteissa. Venäjällä öljy- ja kaasutuotteita on subventoitu. Venäjä on myynyt entisiin Neuvostoliiton maihin kaasua ja öljyä selvästi alle maailmanmarkkinahinnan. Venäjä ei kuitenkaan voi nopeasti välttää kauttakulkua muihin Euroopan maihin esimerkiksi Ukrainan, Valko-Venäjän tai Baltian maiden lävitse, koska Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva öljy- ja kaasuputkiverkosto määrää tämän hetkiset keskeiset logistiset reitit.

Venäjä on päättänyt parisen vuotta sitten hyväksymässään liikennestrategiassaan panostaa kuljetusreitteihin, joita se voi itse hallita ja välttää taloudelliset ja sen talouteen vaikuttavat poliittisen riskit. Kehityssuunta on ollut  havaittavissa aiemminkin Venäjän kehittäessä uutta öljyputki- ja kuljetusinfrastruktuuria. Tästä on osoituksena Koiviston sataman muuttuminen Venäjän tärkeimmäksi yksittäiseksi öljynvientisatamaksi ja kaavailtu kaasuputki Suomenlahden ja Saksan välillä. Venäjän ilmoitukset Viron patsaskiistan yhteydessä siirtää Viron kautta tapahtuvia öljykuljetuksia pois Viron rautateiltä liittyvät tähän suurempaan logistiseen muutokseen Venäjällä.

Venäjää voi jokainen ymmärtää tutkimalla karttaa. Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Venäjä on mannermainen valtio, minkä vuoksi se joutuu kuljettamaan tuotteitaan pitkä matkoja, saavuttaakseen satamat. Luoteis-Venäjä muodostaa Venäjälle tärkeän portin maailmanmarkkinoille. Venäjällä on käytännössä alueella kaksi logistista pistettä, joita se voi itse hallita. Toinen on Suomenlahden pohjukka ja toinen Murmanskin alue. Suomenlahden rooli on tärkein Euroopan kaupassa ja jo yli kolmannes Venäjän öljynviennistä tapahtuu Suomenlahden kautta. Suomenlahdelle ei pääse sen mataluudesta johtuen valtamerialukset. Murmanskin suunta on tärkeä etenkin valtameren takaisissa kuljetuksissa jatkossa, koska siellä on Luoteis-Venäjän ainoa ympäri vuoden sula valtameren satama. Murmanskin kuljetusten voi olettaa kasvavan etenkin, jos USA:n ja Venäjän suhteet kehittyvät myönteisesti.

Euroopan Unionilla on historiallinen tilaisuus vaikuttaa Venäjän kehitykseen, koska Venäjä on taloudellisesti riippuvainen sen maista. Venäjän Aasian kauppasuhteiden voimistuessa uuden infrastruktuurin myötä Euroopan suhteellinen vaikutusvalta Venäjään voi vähetä.

Euroopan Unionin tulee tunnustaa Venäjän oikeudet toimia markkinatalouden ehdoilla edullisia logistisia reittejä kehittäessään. Poliittiset ja taloudelliset riskit ovat Venäjälle huomioonotettavia kustannuksia. Näihin kustannuksiin tulisi pystyä vaikuttamaan Unionin kautta, niin että esimerkiksi energian hintojen tasaantumisen siirtymäajan ongelmat vältettäisiin. Kasvava öljykatastrofin uhkan torjuminen on yksi yhteistyöalue. Venäjään on vaikutettava niin, että tehtyjä sopimuksia noudatetaan.  Mielestäni Euroopan Unionin tärkein tehtävä on Venäjän integroiminen mukaan Euroopan Unioniin sopimuksin. Koko Euroopan Unionin historiallinen tehtävä on ollut välttää energiasta johtuvat kiistat aikoinaan perustetun hiili- ja teräsyhteisön muodossa.

Suomen on huomioitava Venäjän muuttunut geopoliittinen tilanne, minkä johdosta Suomen lähialueiden merkitys kasvaa Venäjän energiakuljetuksissa. Ympäristöuhkien torjumisen lisäksi on otettava huomioon Venäjän intressit sille elintärkeiden kuljetusten varmistamiseksi. Suomen näkökulmasta tärkeintä on Pohjois-Euroopan luottamusta ja vakautta lisäävä politiikka. Energiakuljetuksiin liittyviä kiistoja ja uhkia tulee pyrkiä ehkäisemään ennalta.

___

Seuranta

HS 24.2.2015, Ulkomaat:

”Syynä energian kuljetusreittien turvaaminen

Novaja Gazeta: Salainen asiakirja todistaa, että Ukrainan pilkkomista valmisteltiin Venäjällä”

Kainuun Sanomat, 12.3.2014:

”Tiistaivieras: Venäjällä on Euroopassa kolme strategista käytävää”

TS Alio 3.3.2021 ym:

”Maantiede on Venäjän politiikan lähtökohta tulevaisuudessakin”