Hallitusohjelman 2019 toteutuksen edistäminen

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö

Esitysyhteenvetoni hallitusohjelman  taustavaikuttajien tapaamisessa

Tavoite:

Hallitusohjelman toteutuksen edistäminen

Näkökulmana Suomi osana Pohjois-Eurooppaa, arktista.

Case-alueita: mm. Kymenlaakso, Etelä-Savo, Varsinais-Suomi, Lappi

IMG_20190423_200957

Kymenlaakson maakunnan syntysijoilla ja keskipisteessä. Kymijoen ylittävä silta Kouvolan Inkeroisten ja Anjalan välillä Kymenlaakson opiston kupeessa.

 

Keskustelun Teemat

1. Hyvinvointivaltion idean ymmärtäminen ja hyvinvointivaltion kehittäminen

Aiheesta ei keskusteltu, mutta tämä on kokonaisvaltainen ajattelutapa esillä olleen maantieteellisen ajattelutavan lisäksi. Idea on hahmotettu edellisen hallituksen politiikan johdosta Kalevan Yliökirjoituksessa

2. Logistiikka ja Suomen maantieteellinen asema

2.1 Rautatieyhteyksien kehittäminen

2.1.1 Jäämeren rataverkkovisio:

Rataverkkovisio ja suunnitelman piirtäminen, varautuminen, ennen toteutuksesta puhumista on tärkeää. Rovaniemi-Sodankylä ratahanke voi nousta taloudellisesti perustelluksi Keski-Lapin malmivyöhykkeen, mm. Sakatin nikkelikaivoksen vuoksi. Nyt pitäisi ratalinjaukset saada kartoille niin, että ne tukisivat myös muuta aluekehitystä, kuten matkailua mm. Napapiirillä ja Sodankylän taajamaa, jottei ratalinjaukset perustu vain kaivostoiminnan intresseiin.

2.1.2 Kouvolan Kiina-yhteys:

Silkkitierahaston tukema Kiina-juna pitäisi vakiinnuttaa hallituskauden alkupuolella lisäämällä kuljetettavaa volyymia, jotta yhteydestä tulisi kannattava ilman tukea. Kouvolan ns. RRT-terminaali (Road Railway Terminal) on saanut rahoituksen ja sen kehittäminen etenee. Aluetta voi markkinoida suurilla kansainvälisille toimijoille sijoituspaikkana. Villin kortin muodostaa se, että jos Kiinan noin 1000 junayhteyttä Eurooppaan ruuhkautuvat Keski-Euroopan tietämissä ja löytyy purkuväylä Kouvolan kautta Keski-Eurooppaan. Nyt Kouvolan Kiina-juna palvelee lähinnä Suomen ja Skandinavian tarpeita.

2.2 Risteilyalusliikenteen edistäminen Pohjois-Eurooppa -matkailussa

Suomeen on viime vuosina saapunut yhä enemmän vieraita risteilyaluksilla. Vieraat eivät ole saapuneet vain Helsinkiin, vaan myös esimerkiksi Kymenlaaksoon (suurin laiva kesällä 2019 toi 6600 matkustajaa ja miehistön jäsentä) ja Kemiin, josta vieraat ovat edelleen matkustaneet joulupukkia Rovaniemelle katsomaan. Yhteisenä nimittäjänä on Pohjois-Eurooppaa ja siihen tutustuminen. Tekemässäni selvityksessä ja tutkimuksessa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalla 2009 todettiin mm. näin valiokunnan kannanottona ”- On vahvistettava yhteistyötä Suomen ja Murmanskin sekä Venäjän pohjoisten alueiden välillä erityisesti Luoteis-Venäjän energia-, kaivos- ja logistiikka-alojen kehittämiseksi. – Suomen ja Luoteis-Venäjän matkailua on kehitettävä osana Pohjois-Euroopan matkailua. Parhaimmillaan uusi malli löytyy yhdistäen Norjan vuonojen ja toisenlaisen ilmaston alueen Karibian meren risteilyjen konsepteja arktisen alueen uusiin elämyksellisiin mahdollisuuksiin.” Nyt on ilmassa kuitenkin uhkana korkeat väylämaksut, jotka ovat karkoittamassa risteilyalukset kilpaileviin satamiin, koska väylämaksumme ovat jopa 30 % korkeammat kuin Tukholmaan tai Tallinnaan. LNG:n yleistyessä laivojen polttoaineena, risteilyalusturismia voitaneen pitää entistä kestävämpänä massaturismin muotona.

2.3 Polkupyöräliikenteen OLOSUHTEIDEN KEHITTÄMINEN

Kävelyä ja pyöräilyä pitäisi saada 30 % nykyistä enemmän hallitusohjelman mukaan vuoteen 2030. Tämä edellyttää ennen muuta olosuhteiden kehittämistä. Tulee tukea ennen muuta olosuhteiden luomista, se on pyöräily- ja kävelyverkoston suunnitelmien laadintaa ja niiden toteuttamista, ei niinkään sähköpyöriä ja vimpaimia. Vain hyvät pyöräilyolosuhteet voivat nostaa yhdyskuntien pyöräilymäärät esim. Helsingin taannoisesta 5 % nykyiseen noin 11 %:iin ja Oulun pitkään olleeseen noin 20 %:iin. Suurista kaupungeista myös Joensuu ja Jyväskylä sopii esimerkiksi. Oulun on maailman paras talvipyöräilykaupunki, ts. siellä pyöräillään enemmän tammikuussa kuin muualla kesällä. Kylmyys ja mäkisyys eivät ole pyöräilyn esteitä, vaikka niin väitetään. Asiasta on käyty kutusta luennoimassa myös Maailmanpankin Learning Forum -viikoilla ao. Biking in Practice -kirjan pohjalta.

3. Turvallisuuspolitiikka

Suomi on maailman suurimman valtion Venäjän logististen käytävien kainalossa. Venäjällä on käytössä kaupallisina reitteinä Mustanmeren suunta, Itämeren suunta ja Murmansk-Jäämeren suunta Euroopan puolella, jossa sen väestö ja toiminnot käytönnössä ovat. Tämä maantieteellinen tosiasia tulee muistaa, koska näiden kuljetuskäytävien uhkaamisessa Venäjälle ei jää vaihtoehtoja muuta kuin puolustaa niitä vaikka voimakeinoin. Myös paineet joissakin näissä käytävissä heijastuvat toisiin.

4. Osaamis- ja koulutuspolitiikka

Teollisuus- ja vientipaikkakuntien korkeasti koulutettavien tarve on ratkaistava. Suomen varsinainen vientitoiminta on hajallaan. Merkittävät vientimaakunnat, kuten Kymenlaakso, Keski-Pohjanmaa tai Kemi-Tornion seutu eivät omaa varsinaisesti omaa yliopistoa. Silti ne vievät yli kaksi kertaa Pohjois-Pohjanmaan, jossa on suuri yliopisto ja jonka väkiluku edelleen hiukan kasvaa. Vientiteollisuus näillä alueilla kärsii vetovoimaisuuden puutteesta korkeastikoulutettujen työntekijöiden hankinnassa. Lähes poikkeuksetta esille nousee oman yliopiston puuttuminen. Onkin luotava kehityksen suunta, missä tarjotaan monipuolista yliopistokoulutusta ja etenkin vientieteollisuuden tarpeet huomioon ottavaa näillä vientialueilla. Samalla on varmistettava, ettei ulkomaisten maksavien opiskelijoiden maahantulo esty maahanmuuttovirastion tulkintoihin.

5.  Työllisyyspolitiikka

Työllisyyspolitiikasta nousi esille EU:n komission parhaimmaksi arvioima ns. Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimuskäytäntö (TKTT, lyhyen 1-3 vuoden toimialakohtainen ennakointikonsepti), joka toimii tehokkaana rakennemuutoksen hallintavälineenä. Myös tätä pyritään pilotoimaan Kymenlaaksossa. Aiemmin sitä on käytetty menestyksekkäästi mm. Pohjanmaalla ja etenkin Varsinais-Suomessa.

Ammattibarometri on toiminut vuodesta 2011 ja tehnyt läpimurron ja laajentunut valtakunnallisesti. Barometri kertoo TE-toimistoalueittan, seutukunnittain, miten työmarkkinat toimivat. Baro tehtään ½ vuoden välein ja siinä nähdään luotettavasti mille 200 ammatista on liian vähän hakijoita, mille liikaa, missä tilanne on tasapainossa. Tämän barometrin jatkuvat seuraaminen oppilaitoksissa ja muissa toimijoissa jo toisi tulosta. Tärkeää olisi myös taata Ammattibarometrin käytön jatkuvuus. Suomesta Jouni Marttinen on sen takana, hän on vienyt sen Puolaan, Baltian maihin, Venäjän Petroskoihin ja arktisille alueille. Voi olla, että ilman heräämistä ja vastuuhenkilön nimeämistä, Ammattibaron jatkokehittäminen uuvahtaa.

6.  Maahanmuuttopolitiikka

Pitkällä aikavälillä kansakunnalla on kaksi vaihtoehtoa. Lisätä työvoimaa tai tuottavuutta. Suomi ei voi laskea pelkästään tuottavuuden parantamisen varaan eikä työllisyysasteen nostamisen varaan. Tulee lisätä maahanmuuttoa.

7.  Teollisuuspolitiikka

7.1 Teollisuuspolitiikka yleensä

Suomi elää tällä hetkellä paperin, kartongin, sellun ja puutavaran viennillä unohtamatta autojen, laivojen, metsäkoneiden ja kaivoskoneiden ja kemian teollisuuden vientiä. Suomessa on luonteenomaista jalostaa puuta ja maaperän rikkauksia, hyödyntää vettä ja tehdä laaja-alaista eri toimijoiden välistä yhteistyötä olosuhteista selvitäksemme. Arktinen osaaminen on edelleen Suomen sampo. Informaatio- ja viestintäteknologia, automatisaatio ja robotisaatio, tekoäly, peliteollisuus, kulttuurialat irrotettuna edellä mainituista maantieteellisistä vahvuuksistamme, eivät voi toimia täällä itsenäisesti kestävästi. Kaiken pohjalla on teollisuus. Se ei ole menettämässä merkitystään yhteiskuntamme kantavana voimana. Moottori on autossakin välttämätön, vaikka sen koko pienenisi kehityksen myötä. Kulttuuri ja muut edellä mainitut tekijät ovat välttämätön polttoaine, mutta teollisuus on moottori, jonka säädöistä ja kunnosta on pidettävä huolta teollisuus- ja koulutuspolitiikalla.

7.2 Meriteollisuus

Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi merestä ja maaperän rikkauksista sekä muusta arktiseen ympäristöön kytketystä osaamisesta. Kivijalkoja ei saa unohtaa. Nytkin on nähty, että puolet kaikista työpaikoista on syntynyt Varsinais-Suomeen, telakkateollisuus ja toiseksi autotehdas ovat kiistatta vetureita. Teollisuuspolitiikka keskiöön.

7.3  Kaivosteollisuus (Strateginen YMy RD Delfoi-selvitys tarvittaisiin)

Rankaisuvero ei ole oikea ratkaisu kaivosteollisuuden tilanteen parantamiseksi. Tärkeintä olisi antaa arvo rajallisille luonnonvaroille, pitää niitä kansallisomaisuutena ja luopua niistä ulkomaisten toimijoiden hyväksi kannattavasti ja voitollisesti. Oppia Norjan öljykenttien käytöstä.

8. Energiapolitiikka

Energiapolitiikassa pitäisi tunnustaa tosiasiat. Maailma siirtyy kaasuaikaan, sen näkee esim. Suomen meriteollisuuden ja Wärtsilän toiminnasta. Bioenergia ei ole vain ratkaisu kaikin osin vaan myös osittain tuo lisää ongelmia esim. jätteen sijoituksessa. Pitäisi siis selvittää myös sitä, että mihin polttolaitosten ja muiden jätteet voidaan laittaa, koska niitä ei haluta elintarviketalouteen kiertoon.

9. Aluepolitiikka

Aluepolitiikkaa on aina. Nyt se on ollut keskittävää. Norjasta mallia. Arktinen ja tulevaisuudentutkimuksen näkökulma mukaan. Näitä on käsitelty Suomen Maantieteellinen Seura ry:n toimittamassani artikkelissa ”Aluepolitiikka eilen, tänään, huomenna”.

Maakuntaitsehallinto on tärkeä, välttämätön uudistus. Tärkeintä on, että ymmärretään sen alkuperäinen idea ja siitä on yhteinen perusteltu näkemys ainakin valtaosalla kansalaisista ja puolueista ennen kuin suurta uudistusta lähdetään tekemään.

10. Johtopäätöksiä, jatkotoimet

  1. Edelleen sen miettiminen, mitä nykyhallitus voisi tehdä paremmin
  2. Jatkopalaverien sopiminen hallituksen avustajien kanssa
  3. .
  4. .

Talouskasvun lähteet: tuottavuuden ja työvoiman kasvu – maahanmuutossa Suomen ratkaisu verrokkimaiden tapaan

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Suomikin tarvitsee nykyistä voimakkaampaa maahanmuuttoa:

NORC-maiden väkiluku kasvaa vuoteen 2050 mennessä 15 %, Suomen 2 %

Kalifornialainen maantieteen professori Laurence C. Smith esittää kirjassaan Uusi Pohjoinen – Maailma vuonna 2050 YK:n väestöennusteita vuodesta 2010 vuoteen 2050. Sen mukaan maailmassa pohjoisten maiden väestönkasvu on suhteellisesti nopeampaa kuin esimerkiksi väestörikkaiden Kiinan, Japanin tai vaikkapa Saksan ja Etelä-Korean. Kiinassa väestö kasvaa kylläkin 5 %, mutta Japanissa vähenee 20 %, Saksassa 14 %, Etelä-Koreassa 9 %, Italiassa 5 %. Tällaiset ennusteet eivät ota välttämättä huomioon yllättäviä muutoksia vaan osoittavat, mikä on tulevaisuus, jos viime aikaiset trendit jatkuvat.

Smith ryhmittelee maailman maita ryhmiin ja tuo entisten mm. nopeasti taloutta kasvattavien ns. BRICS tai BRICSA-maiden rinnalle ns. NORC-maat, johon kuuluvat myös edellisen kerhon kanssa yksi väestöä menettävä maa, Venäjä (-17 %). NORC-maiden väestö kasvaa vuoteen 2050 mennessä 76 miljoonalla ihmisellä yhteensä 15 %. Sen pohjoisista maista Kanada, Islanti ja Norja kasvavat nopeimmin yli 20 % verran. Eniten NORC-maista suhteellisesti väkiluku kasvaa Kanadassa (31 %), Yhdysvalloissa (27 %), Islannissa (24 %) ja Norjassa (22 %). Suomen väkiluku kasvaa samassa ajanjaksossa vain 2 %. Pohjoismaissa väkiluvun kasvu on yhteensä lähes 3 miljoonaa, mutta Suomessa ei juuri mitään. Smith pitää pienen kasvun syynä Suomen nihkeää suhtautumista maahanmuuttajiin. Kansamme on aina kärsinyt eristyneisyydestä ja Suomi tunnetaankin mielenkiintoisena lääketieteellisenä tutkimuskohteena monien sairauksien osalta, jotka esiintyvät siellä, missä kaikki ihmiset ovat läheisiä sukulaisia toisilleen.

Pohjois-Norjassa kunnat kasvavat, Suomenkin pohjoisessa mm. Kittilä ja Sodankylä

Kun tarkkaillaan maantiedettä esimerkiksi Pohjois-Norjassa, josta tuli elokuussakin 600 miljoonan euron julkisten hankintojen tarjouspyynnöt, nähdään useinmpien sen kuntien kasvattaneen väestöään viimeisten 20 vuoden aikana. Suomeenkin on syntynyt luonnonvaroja ja maantiedettä hyödyntävän toiminnan ympärille uusia kasvukeskuksia. Kittilässä väkiluku on kasvanut jo 15 vuotta, Sodankylässä 5 vuotta, Tunturi-Lapissa Kittilän lisäksi kasvua on ollut myös Kolarissa ja Muoniossa. Tunturi-Lappi oli Suomen 10. suurin kasvuseutukunta absoluuttisesti vuosien 2009-2013 kasvun perusteella Timo Aron blogiartikkelin mukaan. Mahdollisesti puheiden perusteella myös Rovaniemen seutukunnassa on kasvua. Kaivostoiminta ja matkailu ovat olleet näissä keskeisiä kehittyviä elinkeinotoimintoja. Rovaseutukin vihdoin viimein teollistui kaivostoiminnan tarpeisiin – Lappi ei siirtynytkään suoraan palveluytheiskuntaan, kuten yleisesti luultiin ja opetettiin pitkään. Suomessa on vaikeuksia saada nuorisotyöttömyyden riivaamilta alueilta keskuksista ihmisiä näihin töihin nykyisellä ajattelutavalla, jossa työpaikan pitäisi olla kasvukeskuksissa päivittäisen työmatkan päässä. Kaikki eivät näytä haluavan muuttaa Kittilään tai Sodankyläänkään. Esimerkiksi näin katsottuna maahanmuutto voi jäädä ainoiksi relevanteiksi vaihtoehdoiksi hyödyntää Suomen resursseja.

02195a_norden_foreign_born_15

Ulkomailla syntyneiden osuus Pohjoismaissa vuonna 2015. Lähde Nordregio.

.

Maahan-  ja maassamuutto on kasvun edellytys niin valtakunnan kuin kuntien tasolla

Edellä mainitut väestöään kasvattavat ja meihin verrattuna menestyvät maat hyväksyvät maahanmuuton, jopa laittoman maahanmuuton, koska se on elintärkeää niille. Huomaamme, että em. väestöään kasvattavien maiden taloudessakin menee paremmin kuin Suomessa. Smithin mukaan maahanmuuttajat ovat kriittisen tärkeässä asemassa pohjoisen tulevaisuuden kannalta. Kun katsomme tarkemmin, nämä pohjoiset maat ovat harvaanasuttuja ja arvostavat myös luonnonvarojaan, erityisesti energia-, mineraali- ja vesivarojaan, mikä on teollisuustoiminnan ja monen muunkin toiminnan edellytys. Myös Venäjä on suhtautunut myönteisesti maahanmuuttoon, vaikka sen väkiluvun ennustetaan vähenevän jopa 17 %. Samat tekijät ovat ruokkineet Venäjän taloutta kuin väestöä kasvattavia muita talouksia, maantieteen hyödyntäminen, ja Venäjällekin on syntynyt ja syntyy uusia väestöä kasvattavia kasvukeskuksia pohjoisille alueille. Suomi sen sijaan on valinnut ns. osaamisen kehittämisen linjan, jossa luonnonvarojen merkitystä ja niihin liittyvää osaamista on aliarvioitu. Osin tästä johtuen myöskään työtilaisuuksia ei ole ollut siinä määrin tarjolla kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Norjassa. Kuitenkin katsottaessa luonnonvaroja tai ympäristöämme hyödyntävää toimintaamme, löydämme runsaasti maahanmuuttajia mm. kasvihuone- ja puutarhaviljelystä jopa marjanpoiminnasta.

Kuihtuvalla ja vanhenevalla kansalla ei voi olla luonnolakien mukaan tulevaisuutta

Loogisesti ajateltuna lienee mahdotonta, että kuihtuvalla kansakunnalla voisi olla tulevaisuutta. Se tarvitsee uutta verta uusiutuakseen. Suomen tilanne on tällä hetkellä kuihtuminen, ellei elinvoimaiset piirteet vahvistu riittävästi. Tätä taustaa vastaan ei olekaan ihme, että Euroopan tämän hetkinen veturi Saksa pyrkii aktiivisesti toivottamaan maahanmuuttajat tervetulleeksi eikä Italiakaan välttämättä aivan pahana pidä yllättävää maahanmuuttoaaltoa. Maahanmuutolla he voivat paikata kuihtuvaa ja vanhenevaa väestörakennetta. Japanillakin olisi tätä taustaa vasten potentiaalia vastaanottaa maahanmuuttoa.

Talouskasvun lähteinä muun muassa talousnobelisti Robert Solow on pitänyt lähinnä tuottavuuden ja työvoiman kasvua (HS 20.12.2015). Onko digitalisaatio pelastus tuottavuudelle? Solowin mukaan sitä ei voida verrata aiempiin merkittäviin tuottavuuden kasvun tekijöihin, kuten höyrykoneeseen. Digitalisaation tuottavuusvaikutukset ovat pitkälti nähty ja kyse on eräässä mielessä mukavuuslisästä, jota hän vertaa ehkä pikemminkin pesukoneen tuloon kotitalouksiin. Näköpiirissä ei hänen mukaansa ole lähiaikoina dramaattisesti tuottavuutta lisääviä innovaatiota. Jos näin on, jäljelle jää työvoiman kasvu. Suomella ei täten olisi kasvun edellytyksiä ellei työvoiman kasvuun kiinnitetä huomiota. Nykyisellä väestörakenteella ja arvoilla se ei tapahdu vaan tarvitaan maahanmuuttoa edellä lueteltujen verrokkimaiden tapaan.

Suomessakin on pyrittävä pakolaispolitiikasta aktiiviseen maahanmuutto-politiikkaan

Myös Suomen on avauduttava kansainväliseen todellisuuteen ja huolehdittava väestönsä uusiutumisesta ja elinvoimasta sekä työvoimasta. Tämä tarkoittaa keskustelun laajentamista pakolaispolitiikasta aktiiviseen maahanmuuttopolitiikkaan, jossa pakolaispolitiikka on yksi osa kokonaisuutta. On viisautta hyödyntää voimia, jotka ovat nyt vaikuttamassa. Muuttoliike ja kansainvaellukset eivät historian valossa ole tasaisia jatkumoita vaan pyrähdyksiä samoin kuin Suomen kaupunkien historia, jotka kasvavat joskus, mutta uinuvat pääosan olemassaolostaan. Nyt viisaasti mahdollisuuteen tarttumalla voidaan luoda Suomen tulevaisuutta myös pakolaiskriisin hoitamisen kautta. Se voi olla parhaimmillaan lahja meille, mutta pahimmillaan haitta, jos visio, osaaminen, johtaminen ja resurssit asian hoitamiseen puuttuvat.

https://yrjomyllyla.wordpress.com/…/vakiluvun-kehitys-erai…/

Yrjö Myllylä, 29.9.2015

Viittaus Timo Aron blogiartikkeliin, Robert Solowia koskeva osuus ja Nordregion kartta lisätty 22.3.2016.

Ks. myös

https://yrjomyllyla.wordpress.com/2014/07/12/miksi-britannia-ja-baltian-maat-saavat-venalaisia-sijoituksia-mutta-suomi-ei/