Liikennementori Mauri Myllylä täyttää 80 vuotta 8.3.2015. Onnittelut syntymäpäivän johdosta!
Lapsuus ja nuoruus sodan tunnelmissa
Mauri Myllylä syntyi 8.3.1935 ja vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa sodan kynnyksellä, sen aikana ja Suomen jälleenrakentamisen käynnistyessä. Oulujoen Merikosken rakentamishanke laitettiin vireille juuri hänen syntymänsä aikoihin, hän muistaa vielä kuohujen äänet. Hän syntyi 10 lapsiseen perheeseen kolmanneksi vanhimpana, vanhimpana poikana. Syntymäkoti sijaitsi Oulun Tuirassa, Oulun ensimmäisen valoristeyksen tuntumassa. Äitinsä oli tullut Ouluun Hämeestä nykyisen Pälkäneen alueelta ja isä oli oululaisia. Isoisä tuli Ouluun Pohjois-Pohjanmaalta jo vuosisadan vaihteessa aluksi Åströmin nahkatehtaalle töihin, sitten VR:n palvelukseen. Välissä Maurin isoisä kävi USA:ssa kaivoksilla töissä. Omat vanhempansa perheineen ehtivät asua useassa paikassa Oulussa, Tuiran lisäksi mm. Kiviniemessä osin sodan vuoksi, ennen asettumistaan Raksilan puutalokaupunkialueelle. Äidin kotiseudulle Pälkäneelle sen Kukkian rannalle Luopioisiin yhteys on säilynyt kesänviettopaikkojen kautta hänellä ja kaikilla sisaruksillaan sekä heidän laajalla jälkipolvella tähän päivään asti – juuret ovat vahvasti myös Hämeessä ja sen luonnossa. Äidin syntymäkodista, pienestä yli 100 vuotiaasta mäkituvasta on pidetty huolta. Sen vanhan uunin rievää saatiin siellä kesäisin Siiri-äidin kuolemaan asti.
Oulussa Raksila oli hyvä valinta asuinpaikaksi myös sen vuoksi, että hänen Leevi-isänsä työskenteli läheisellä VR:n konepajalla työnjohtajana ja äiti ajoittain opettajana ja etenkin nuoruudessa ennen naimisiin menoa mm. Etelä-Pohjanmaalla Isossakyrössä- tosin hän antoi minulle vielä Oulussa Saksan preppaustunteja 1980-luvun paikkeilla yläasteen loppu/lukion alkuaikoina. Raksilan ratapihan alikulkukäytävä tarjosi pommisuojan sodan pommituksissa. Yksi palopommi osui myös kotitaloon, Ratakatu 11:een, mutta jäi suutariksi, räjähdyspommi tuli aivan talon viereen. Maurin sen aikaisen Raksilan elämästä voi saada hyvän käsityksen myös lukemalla sen aikaisen naapurin Paavo Rintalan Pojat kirjan. Raksilassa on yhä jäljellä tuon aikaisia puutaloja, mm. ystäväperhe, Maurin Hanna-täti perheineen muutti alueelle 1947 ja vanhemmat ja Esko-poika asuivat loppuun asti Puutarhakadulla. Oulussa mm. opettajana tunnettu ja kansanedustajanakin toiminut Hannan mies opetusneuvos Armas Leinonen kuoli 84 vuoden iässä vuonna 1985 ja hänen Hanna vaimonsa myöhemmin 100-vuotiaana. Sain viettää paljon tässä Raksilan kodissa aikaa vuosina 1980-84. Olin kuin ottopoika, joka samalla sain tehdä pieniä palveluksia, mitä nuori vasta isänsä autokoulussa ajokortin saanut saattoi tehdä. Lähdin jopa englanninkielen ylioppilaskokeisiin täältä Raksilan Puutarhakadulta. Täällä kertasimme mm. historiaa, joka oli isälleni elettyä elämää. Minullekin myös oman suvun historia ennen syntymääni lähti elämään 1800-luvun lopulle asti ensi kerran kunnolla näissä Raksilan keskusteluissa.
Leevi-isä komennettiin sodan jälkeen valvomaan mm. Torniojoen hävitetyn rautatiesillan uudelleen rakentamista. Siiri-äitinsä minulle kertoman mukaan tämä oli raskas ja haastava kokemus, joka jopa saattoi sairastuttaa hänet vakavasti. Leevi-vaari kuoli 196o-luvun alussa. Perheessä arvostettiin opiskelua ja koulutusta. Vaikka toimeentulo vaatii tarkkuutta ja luovuutta, opiskelu ei jäänyt rahasta kuitenkaan suoraan kiinni, kun motivaatio oli kohdallaan. Saamansa ylioppilaslakin rahat liikennementori laittoi tiettävästi villapuseroon. Opintolainat järjestettiin niin, että vanhemmat antoivat vanhimmalle lainan, joka maksoi valmistuttuaan sen seuraavalle jne.
Mauri oli tehnyt ammatinvalinnan ja päässyt opiskelemaan Helsingin Teknilliseen korkeakouluun, joka sijaitsi tuolloin nykyisen Metropolia-ammattikorkeakoulun rakennuksessa Hietaniemen torin laidalla – rakennus tuli minullekin aikoinaan tutuksi, kun 1984 kävin siellä valmennuskursseilla. Hän opiskeli rakennustekniikkaa ja valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1959. Hän löysi myös puolison opiskeluaikoina, Helsingissä mm. psykologiaa pääaineenaan opiskelleen keskipohjanmaalaisen Pirkko Fiskaalin, nykyisen Myllylän. Hyvä arkkitehtuuri kiinnosti Mauri-isää ja nuori perhe muutti juuri valmistuneeseen puutarhakaupunki Tapiolaan Oravannahkatorille. Ensimmäinen työpaikka oli Tie- ja vesirakennushallituksen siltasuunnitteluosastolla. Vuoden tuolla työskenneltyä roskakorista kaivettiin työpaikkailmoitus, jonka vaimo oli nähnyt ja maininnut siitä. Oulun kaupunki etsi liikenneinsinööriä. Työpaikkaa haettiin. Haastatteluun kutsuttiin. Oli vain yksi kysymys: Onko alkoholi ongelma? Vastaus oli, että ei ole. Oliko vastaus oikea vai väärä, sitä ei tarina kerro, mutta hän tuli valituksi. Hakijoita oli kaksi.
Liikennementori, silloinen Oulun kaupungin liikenneinsinööri suunnittelupöydän ääressä Oulun kaupungintalolla vuonna 1967. Kuvan omistaja Mauri Myllylä.
USA:stä lisäoppia Oulun kehittämiseen
Liikenneinsinöörin koulutusta ei tuolloin Suomessa ollut ja liikennementori haki stipendiä kansainväliseltä tiejärjestöltä IRF:ltä ja pääsi opiskelemaan USA:ssa Purduen yliopistoon West Lafayettessä Indianan osavaltiossa. Yliopisto oli sama, jossa oli opiskellut maailman ensimmäinen kuussakävelijä Neil Amstrong, joka vuonna 1969 astui kuun pinnalle ja sanoi: Tämä on pieni askel minulle, mutta suuri askel ihmiskunnalle. Ehtona liikennementorin virkavapaudelle oli, että hän palaa Oulun kaupungin liikenneinsinöörin tehtävään ja soveltaa oppejaan Oulussa. Vasta valmistunut syntymäkotini omakotitalo vuokrattiin kuuluisalla amerikkalaiselle konsulttitoimistolle Smith&Polvinen, joka laati sieltä käsin Oulun kaupungille ensimmäistä liikennetutkimusta ja liikennejärjestelmäsuunnitelmaa. Toimiston maksama vuokra auttoi 6-henkisen perheen selviytymistä USA:n arjessa, koska stipendillä yksistään se olisi ollut mahdotonta.
USA:ssa olo opetti, ei niinkään tuomaan sikäläisiä esimerkkejä tänne, vaan ajattelemaan. Tunnettuahan on, että USA:n korkeakoulussa ratkotaan käytännön ongelmia, annetaan työkaluja ajatteluun, kun taas Suomessa esimerkiksi insinööriopiskeluissa aloitetaan teoriasta käytännön ongelmien ratkomisen sijaan. Palattuaan Suomeen hän toimikin koko virkauransa ajan tiiviissä yhteistyössä Oulun yliopiston rakennustekniikan osaston kanssa oman alansa puitteissa ja oli säännöllinen luennoitsija opiskelijoille. Monet opiskelijat, jotka ovat sittemmin perustaneet omia suunnittelutoimistojaan tai vaikuttaneet muissa yhdyskuntasuunnittelun tehtävissä, ovat kiitelleet hänen vaikutusta. Esimerkiksi Oulun siltasuunnittelu saavutti kansainvälistä huomiota niin tieteen kuin yksityisten toimistojen osaamisen johdosta. Oulusta on viety paljon siltoja maailmalle. Sodan jälkeinen Pohjois-Suomen jälleenrakentaminen, yliopiston tiivis vuorovaikutus virkamiesten kanssa ”amerikan malliin” käytännön ongelmia ratkoen synnytti ainutlaatuisen osaamisen, josta luovuttiin opetusministeri Olli-Pekka Heinosen aikana vuoden 1996 selvitysmiestyöhön nojautuen. Perusteluissa lakkauttamiselle oli resurssien siirtäminen osaamiseen, joka tuolloin tarkoitti etenkin informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa. Luonnollisesti tällainen ymmärtämättömyys on harmittanut laajasti liikennementoria ja alan ihmisiä. Onneksi rakennustekniikan yksikkö on päätetty perustaa vuonna 2014 uudelleen. Onhan niin, että aina rakennetaan eikä vähäinen tarve ole saada Pohjois-Suomen kaivosten geo- ja pohjarakentamisen osaamista uudelleen haltuun tai katot ja rakenteet kestämään arktisia oloja.
Liikennementori perheensä kanssa vuonna 1968 New Yorkin Empire State Buildingissä. Vajaan vuoden mittaisella opiskelujaksolla ei paljoa liikuttu, mutta vuokra-autolla ja muulla tavoin päästiin käymään mm. pääkaupungissa Washingtonissa, Chicagossa ja Detroitissa New Yorkin lisäksi. Lapsesta autot korkeasta talosta katsottuna näyttivät leikkiautoilta. Kuva Mauri Myllylä.
Jäljet näkyvät Oulun kaupungin liikennejärjestelmässä
Varsinainen päätyö- ja vaikuttamisen kohde on ollut Oulun kapungin liikennejärjestelmän suunnittelu ja siihen vaikuttaminen. Liikennejärjestelmä on tärkeä avainsana ja se tarkoittaa eri liikennemuotoja ja niiden yhteensovittamista. Aika-ajoin Oulussa alkaen Smith&Polvisen suunnitelmasta on toteutettu laajoja liikennetutkimuksia, joiden pohjalta on pyritty muodostamaan tulevaisuuden liikennejärjestelmän, sen eri liikennemuotojen kehittämisen kuva. Smith&Polvisen autopainotteiseen liikennejärjestelmäsuunnitelmaan ei tyydytty, vaan alettiin ajattelemaan vahvemmin kevyn liikenteen ja myös joukkoliikenteen kehittämistarpeita. Liikennementori tulkitsi liikenneinsinöörin tehtävän edellyttävän Oulun kaupungin yleisen edun hakemista eikä tyytynyt vain siihen, mitä häneltä odotettiin. Hän haki yrittäjämäisesti ratkaisua siihen, mitä ihmiset tarvitsevat, vaikka eivät tiedä sitä tarvitsevansa. Samalla periaatteellahan mm. Steven Jobs on kehittänyt Apple-maailmaansa.
Hän toimi Oulun kaupungin liikenneinsinöörinä, liikennesuunnittelusta vastaavana ja lopuksi koko teknisestä sektorista vastaavana noin 30 vuotta vuodesta 1961 vuoteen 1999. Kaupunki kasvoi tuona aikana ja hän pystyi ohjaamaan sen kehitystä omalta osaltaan, tekisi mieli sanoa, toimimalla ”liikennepaimenena”. Kun Oulun liikennejärjestelmää katsoo esimerkiksi kartalla tai käytännössä, se on harvinaisen tasapainoinen, harmoninen myös visuaalisesti. Esimerkiksi päätieverkko muodostaa selkeän oloisen verkon, ei ”spaghettimakaronimaista” rakennetta, kuten useissa kaupungeissa, esimerkiki pääkaupunkiseudulla. Päätiet ovat myös jatkuvia, eivätkä lopu ”seinään”, kuten Smith&Polvisen suunnitelman pohjalta tehdyt Länsiväylä Ruoholahteen, Turunväylä Huopalahteen, Lahden moottoritie Sörnäisten tuntumaan. Näiden teidenhän oli tarkoitus jatkua yhdistyen toisiinsa, mutta se olisi edellyttänyt mm. kantakaupungin purkua, johon herättiin kun moottoritiet olivat jo päätetty rakentaa nykyisille paikoille. Lisäksi nämäkin moottoritiet kulkevat kaupunkirakenteissa valtakunnassa vallalla olevan rinnakkaistieoppijärjestelmän mukaisesti – pääkaupunkiseutu maksaa kallista laskua liikennejärjestelmästään vielä pitkään, Oulu saa olla tähänastisesta järjen käytöstä ja sen myötä kustannustehokkaista ratkaisuista tyytyväinen vuosikymmeniksi, mistä on kiittäminen mm. liikennementoria.
Nykyaika tarvitsee henkilöautoja, mikä seikka on liikennementorin työssä otettu niin sanottuna tosiasiana. Toisaalta henkilöautolla on taipumus myös etäännyttää ihmisiä toisistaan ja luoda epäedullista yhdyskuntarakennetta, jopa näivettää keskustoja ja heikentää kaupunkien vetovoimaa ja imagoa. Oulun keskusta nähtiin kuitenkin kehittämisen arvoiseksi ja pysäköintitalojärjestelmän luominen ”keskustan kehälle” ja pääteilta yhteydet niihin oli osa kokonaisuutta, jotta Rotuaari ja keskusta saatiin synnytettyä ja elämään. Rotuaarin salaisuus on myös näkymättömissä ihmisten ja toimijoiden välisissä yhteistyörakenteissa. Aiheetta Mauria ei valittukaan Oulun ensimmäiseksi Rotuvaariksi vuonna 1987. Myös moottoritie on ainakin melkein välttämättömyys, ainakin kaksiajoratainen hyvä tie eritasoliittymineen Oulun kaupungin tyyppisellä alueella. Yksi keskustelun jatkuva ”jännite” onkin ollut valtion tielaitoksen päätieratkaisuiden yhteensovittaminen kokonaisuuteen. Nuoruudessani muistan keskustelut Kuusamontien rakentamisesta, joka olisi pitänyt saada linjata uusille urille, kuten nyt sen jatkoyhteys. Se saatiin kuitenkin pidettyä paikoillaan ja kehitettyä siinä – ei moottoritienä vaan tehokkaasti liikennettä välittävänä kaksiajorataisena väylänä. Jo Amerikasta hänellä jäi oppi mieleen, että moottoritien liikenteenvälityskyky ei nouse nopeutta nostamalla vaan on optimissaan ehkä jopa alle 80 km/tunnissa. Usein julkisuudessa on viitattu, että hän on suhtautunut kriittisesti jatkuville pyrkimyksille nostaa käytännössä pääasiassa kaupungin sisäistä liikennettä palvelevan Pohjantien ajonopeuksia. Nopeuksien nosto luo häiriötilanteita myös muuhun liikennejärjestelmän verkon osiin.
USA:ssa Liikennementorin esimerkkikuvassa vuodelta 1968 joenrannat on uhrattu osin moottoriteille. Oulussa on ajateltu työssä, mikä on Oululaisille parasta. Kuva Mauri Myllylä.
Myös joukkoliikenne on tärkeä osa kaupunkiliikennettä. Vasta vuonna 2014 heinäkuussa astui voimaan uusi joukkoliikennelaki, joka velvoittaa kaupunkeja ottamaan vastuun joukkoliikenteen järjestämisestä. Sitä ennen se on ollut yksityisten liikennöitsijöiden vastuulla. Mauri on kuitenkin ottanut tämänkin liikennemuodon kehittämisen työasianaan ja pyrkinyt yksityisten liikennöitsijöiden kanssa hakemaan uusia ratkaisuja mm. lippujärjestelmää kehittämällä. Osana tällaista syntyi mm. menestystuote oululaisen Buscomin toimesta. Buscomin rahastuslaitteet otettiin käyttöön myös pääkaupunkiseudulla, kun ne ensin otettiin käyttöön Lontoossa. Oululainen hitech-yhtiö siirtyi vuonna 2007 öljyllä ja muilla luonnonvaroilla rikastuneeseen norjalaisomistukseen.
Parhaiten liikennementori ja Oulun kaupunki tunnetaan sen kevyen liikenteen järjestelmästä
Parhaiten Mauri Myllylä ja Oulun liikennejärjestelmä tunnetaan kuitenkin sen hyvästä kevyen liikenteen järjestelmästä. Oulu valittiin helmikuussa 2013 maailman ensimmäisessä kansainvälisessä talvipyöräilykongressissa maailman parhaimmaksi talvipyöräilykaupungiksi. Tälläkin hetkellä maaliskuussa Oulussa on polkupyörä- ja kävelymatkojen osuus todennäköisesti suurempi kuin monissa muissa kaupungeissa kesähelteillä. Opiskelukaupunki ja nuori väestö tai kaupungin tasaisuus ei yksin selitä tätä. Liekö Purduen yliopiston vaikutusta, josta on lähetetty ensimmäinen kävelijä kuuhun, vai minkä, mutta hänen vaikutuksensa kevyen liikenteen kehittämiseksi on kiistaton. Siinä yksi keskeinen oppi on se, että keyvyen liikenteen järjestelmä pitää nähdä oman erillisenä ja itsenäisenä liikennejärjestelmänä, joka kohtaa muut liikennemuodot, kuten joukkoliikenteen, autoliikenteen yms. harkitusti. Muualla Suomessa vallitsee pitkälti oppi, että kevyen liikenteen järjestelmä on osa muuta liikennejärjestelmää. Tämä tarkoittaa, että kevyen liikenteen väylät rakennetaan pitkälti pääteiden viereen, jolloin ne ovat usein epämiellyttäviä, talvella pahimmillaan melkein mahdottomia käyttää tehokkaasti, kun pääteiltä heitetään lunta niiden päälle. Oulussa sen sijaan on muodostettu verkkovisio, jossa on kevyen liikenteen runkoväylät ja siihen liittyvät eritasoiset väylät autoliikenteen tapaan. Väylästö ylittää tai alittaa päätieväylästöä ja hyödyntää tarvittaessa myös hiljaisia ja hidasliikenteisiä asuntokatuja ja muita teitä. Kevyen liikenteen talvikunnossapito on priorisoitu korkealle.
”Kevyen liikenteen väylä” jatkuu toimistotaloihin sisälle. Kuvassa Medipoliksen toimistorakennus Oulun Kontinkankaalla. Talossa toimii mm. noin 160 yhdyskuntasuunnittelijaa työllistävä Ramboll Finland, Oulun yksikkö. Kuva YMy.
Liikennementori on ollut aina aktiivinen osallistuja oman alan kotimaisissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Usein hän on ollut niissä esitelmöitsijänä jakamassa kokemuksia ja oppimassa uutta. Ulkomaan konferenssimatkat ja muut matkat ovat muutoinkin palvelleet erityisesti oppimista, hyviin käytäntöihin tututustuminen kameran kanssa on ollut elämäntapa jo noin 60 vuotta. Viime vuosina juuri mm. kevyen liikenteen edistäminen on aiheuttanut paljon luennointipyyntöjä. Hän on myös ollut aktiivinen kirjoittaja alan lehdissä. Edelleen hänen pöydältään löytää uusimmat numerot mm. Kunnallistekniikka, Liikenne, Tie- ja Liikenne, Kunnallislehdestä yms. ammattijulkaisuista ja hyvinkin niissä saattaa olla hänen puheenvuoroja, haastatteluita tai muuta hänen työhönsä suoraan liittyvää edelleen. Hän on ajatellut, että vaikuttaminen tapahtuu myös sanalla, niin puhumalla kuin kirjoittamalla esimerkin lisäksi. Yksi vaikuttamisen paikka on ollut kirjoittamistehtävät myös alan ohjesääntöihin ja lakeihin. Lakiteksteissä tulee olla tarkkana. Muuten hänen kirjoittamistaan saattaa aika ajoin luonnehtia se, että hän ei anna suoraa vastausta kysymykseen vaan haluaa laittaa lukijan, joskus kuulijan, ajattelemaan. Tämä on ehkä vastoin väitelleelle annettua ohjetta, jossa pitää pyrkiä yksiselitteisyyteen, monitulkintaisuuden sijaan yksitulkintaisuuteen ja selkeyteen. Sallittakoon tämä hänelle, tulokset puhuvat puolestaan. Vai pitäisikö tieteellisen tekstinkin tavoitteita tarkistaa?
Eläkkeelle jäätyä alkoi uusi työuran vaihe, mentorointi
Jäätyään vuonna 1998 eläkkeelle Oulun kaupungin teknisestä palvelukeskuksesta , ajattelin ehdottaa hänelle, että hänen kannattaisi koota ajatuksensa yhteen kirjaksi ja hyödyntää esitelmämateriaalinsa siinä työssä. Hän olikin joskus vuosia aiemmin todennut ääneen, että näistä saisi vaikka kirjan. Päätin tukea tätä ajatusta, kun aika tuli kypsäksi. Siinä auttoi omistamani yritys RD Aluekehitys Oy ja sen silloiset toimeksiannot. Perustimme tiimin, joka alkoi kehittelemään ajatusta RD Aluekehitys Oy:n tukemana, kokouksia pidettiin Espoossa Tapiolan ja Espoonlahden rakentaneen Asuntosäätiön tiloissa, jonka vuokralaisena RD Aluekehitys toimi. Keskeinen henkilö, jonka RD Aluekehitys Oy välitti tarpeeseen oli sen viestintäkonsultti Ossi Luoma. Kirjahanke saatiin käsikirjoitusasteelle ja siihen saatiin kustantajaksi ja loppuusaattajaksi Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan liitto ja Oulun tiepiiri. Vuonna 2000 ilmestyneen kirjan nimi on Katu, Koulu ja Kaupunki – Yhdyskuntasuunnittelua ihmisen näkökulmasta.
Kirjan jälkeen häntä kutsuttiin vuonna 2003 mentorointitehtäviin Tieliikelaitokseen (nykyinen Destia) ja edelleen liikenne- ja viestintäministeriön projektiin, jolle annettiin nimi Jaloin. Monivuotisen projektin tehtävä oli edistää kevyen liikenteen asemaa Suomessa. Hankkeeseen kuului pilottikaupunkeja ja alueita, esimerkiksi hyvin tuntemani Salo, jossa hankkeen vaikutukset ja opit on nähtävillä mm. Salo-Strömman kanava -polkupyöräreitillä. Osittain tämän hankkeen vaikutuksia on aivan viime aikoina huomioita saanut liikenneministeriössä kehitelty uusi kevyen liikenteen hyötykustannusten laskentakaava, joka osoittaa esimerkiksi Helsingissä kevyen liikenteen kehittämisen hyötykustannussuhteen olevan yllättävän korkea, kun hyvinvointivaikutukset ovat mukana. Hyöty on jopa niin suuri että yksi euro kevyen liikenteen oloihin tuottaa kahdeksan takaisin. Moottoriteitä ja muita suuria tiehankkeita tai ratahankkeita toteutetaan, kun suhde on 1, joskus jopa alle, kun suuri paino on ihmisen ajan arvolla.
Jäätyään pois seitsemän vuoden jälkeen Tieliikelaitoksen mentoritehtävistä, hän siirtyi uuden perustettavan Navico-yhtiön vähemmistöosakkaaksi ja mentoritehtäviin. Sopimuksen mukaan mentoreilla oli mahdollisuus työskennellä osakkaana yhtiössä viiden vuoden ajan, jonka jälkeen osakkeista oli luovuttava. Tässä yhteydessä tarjosin mahdollisuutta alkaa koota mentorivaiheen ajatuksia ns. blogialustalle. Perustimme vuonne 2012 Liikennementori-blogin. Blogialustalle tuotiin kahden-kolmen vuoden aikana kokemuksia mentoritoiminnasta kunnes vuoden 2014 alussa päätettiin lähteä kokoamaan niistä kirja, joka keskittyy erityisesti kevyen liikenteen teemaan. Vaikutuksensa kirjahankkeelle oli myös sillä, että ajastusten ja kirjallisen materiaalin kysyntä oli kasvanut myös vuonna 2013 pidetyn kansainvälisen talvipyöräilykongressin johdosta. Uusi 128-sivuinen kirja Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi – Hiljainen tieto käyttöön valmistui painosta 31.1.2015 ja esiteltiin julkisuudessa 20.2. Pyhän Luukkaan kappelissa. Kirja sai Oulun Polkupyöräilijät ry:n Vuoden pyöräilyteko-palkinnon 15.2.2015. Kirja ilmestyi RD Aluekehitys Oy:n virallisena kustanteena, joskin käytännössä liikennementorin rahoituksen ja kirjanmyyntitulojen avulla.
Oulun Polkupyöräiljät OUPO Ry lahjoitti Oulun parhaimman polkupyöräreitin värikollaasin. Taitelija on tunnettu oululainen sarjakuvataiteilija Xxxx Xxxxx (Nimi lisätään myöhemmin). Kuva YMy.
Liikennementoria on ohjannut vastuun- ja velvollisuudentunto, kuten hänen sodan ajan kokeneen sukupolven toimintaa yleisemminkin. Mielestäni tällainen asenne johtaa siihen, että siinä tehtävässä, minkä on eteensä saanut, ihminen vakavoituu ja lähtee etsimään ”totuutta” ja yhteistä hyvää. Tällainen paneutuminen ehkä auttaa näkemyksen syntymistä, jota tarvitaan johtajuudessa ja jotta voidaan rakentaa edellä kuvattu kokonaisuus. Työn varjopuolia on se, että kritiikki on ajoittain kovaa niiltä, jotka ajattelevat muita asioita töikseen ja katsovat vain liikennejärjestelmän yhtä näkökulmaa kerrallaan. Sen rinnalle on tarvittu myös kannustusta ja uskoa asiansa oikeellisuuteen.
Mauri Myllylän saavutukset eivät ole vain näkyviä aikaansaannoksia vaan myös kultturellisia, henkisiä. Jos pystyy vaikuttamaan kulttuuriin, siihen mitä ihmiset pitävät itsestään selvänä, muuttamaan heidän asenteitaan ja käyttäytymistään, on vaikuttanut enemmän kuin se, joka on saanut omilla toimillaan jotakin näkyvää aikaiseksi ilman tätä vaikutusta. Ehkä viime kädessä voidaan sanoa, että tärkeintä ei ole liikennementorinkaan elämäntyössä ollut se, mitä näkyvää hän on saanut aikaiseksi – vaikka sekin on erittäin tärkeää – tärkeämpää on se, miten hän on vaikuttanut muihin ihmisiin työelämän yhteyksissä. Kokemukseni mukaan vaikutus on ollut merkityksellinen ja palaute vaikutuksesta positiivinen. Vaikutus on ehkä suurimmillaan Oulussa, jossa alueella on edelleen paljon alan yksityistä osaamista, joka vie tätä muualle Suomeen ja myös kansainväliseen tarpeeseen, vientiin. Vaikutus näkyy ja tuntuu myös koko Suomessa ja alan muissakin toimistoissa.
Yhdyskuntasuunnittelua ei voida tehdä vain yhden ryhmän näkökulmasta vaan intressit on sovitettava yhteen. Viime aikoina hän on korostanut nykyisiin vaikeisiin yhteiskunnan taloudellisiin aikoihin viitaten, että yhteinen hyvä toteutuu nytkin vain, jos olemme valmiita tinkimään omista eduistamme. Hänen työtänsä on ohjannut lause: Ajatelkaa sen kaupungin parasta, missä asutte. Kun se menestyy, tekin menestytte. Tämän ikiaikaisen viisauden sovelluksena voidaan pitää myös John F Kennedyn virkaanastujaispuhetta vuonna 1961 – samana vuonna kuin Mauri Myllylä astui liikenneinsinöörin virkaan – jossa hän sanoi Älkää kysykö, mitä maanne voi tehdä teidän puolestanne – kysykää mitä te voitte tehdä maanne puolesta. Tai ehkä jopa liikennementorin Purduen yliopiston kasvatti Neil Amstrong sovelsi tätä astuessaan ensimmäisenä ihmisenä kävelemään kuun pinnalle toukokuussa 1969: Tämä on pieni askel minulle, mutta suuri askel ihmiskunnalle. Ehkä näihin kiteytyy oppia meille kaikille Liikennementorin 80-vuotisesta elämästä, vaikka toimisimme itse kukin muulla elämän alueella. Asioita on laitettu alkuun, tietä avattu. Nyt on meidän muiden opittava ottamaan vastuuta yhteiseksi hyväksi.
Onnea vielä kerran ja paljon iloisia ja terveitä päiviä toivottaen
Yrjö Myllylä
RD Aluekehitys Oy
Liikennementori-blogisivuston tukija
Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi – Hiljainen tieto käyttöön kustantajan edustaja
Ks. myös Kalevan syntymäpäivähaastattelu 8.3.2015
Kaleva 8.3.2015, Mauri Myllylä 80 v haastattelu: Liikenneasiat liikuttavat vielä eläkkeelläkin
Aluekehitys. Tulevaisuuden ennakointi. Strategiaprosessit. 
