Helsingin Sanomat julkaisi tekijältä 12.8.2012 Vieraskynä-kirjoituksen: ”Kultasuoni on lähempänä kuin uskoisi”.
HS Vieraskynä 12.8.2012
Talouskriisi ja maantiede
– ratkaisu on luonnonvaroissa ja merellisyydessä
Tässä blogiartikkelissa on käsitelty aihetta hiukan laajemmin ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen pohjalta.
Euroopan merelliset reuna-alueet ovat talouskriisissä. Aiemmin Islanti ja Irlanti ovat saaneet talouden apupakettinsa. Nyt Kreikka, Espanja, Kypros ja Slovenia ovat hakemassa talousapua. Italian, Portugalin ja Ranskankin julkisen sektorin talousvaikeuksista puhutaan. Kreikka ei ole käynnistänyt Euroopan talouskriisiä eikä ole siihen yksinsyyllinen, ei myöskään edellisen kriisin käynnistäjänä ollut Wall Streetin pankkiirit. Kamelinselkä katkeaa heikoimmasta kohdasta. Vaikuttavia tekijöitä on useita. Maantieteellinen tarkastelunäkökulma yhdistyneenä tulevaisuuksientutkimukseen tuo lisävaloa ja politiikkasuosituksia tilanteeseen.
Talouskasvun hiipuessa keskuksista riippuvat reuna-alueet joutuvat vaikeuksiin. Tällöin tarvitaan pitkäaikaista talouskasvua talousalueen keskuksessa, että se vetää reuna-alueet mukaansa. Tämä on aiemmin koettu myös Suomessa sen keskuksissa ja reuna-alueilla. Nyt tällaista voimakasta ja pitkäaikaista vetoapua ei ole ollut Euroopassa viimeisen vuoden 2008 finanssikriisin ja sen jälkeen syntyneen Eurooppaa koetelleen talouskriisin johdosta. Keskusten talouskasvua tärkeämpi akuutin kriisin selittäjä on, että etenkin Välimeren rannalla sijaitsevien Euroopan reuna-alueiden kauppasuhteet Afrikkaan ja Lähi-itään ovat kärsineet kansannousujen myötä.
Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansannousun yhtenä laukaisevana tekijänä on ollut ruoan hinta, joka on noudatellut viime vuosina raakaöljyn hintaa. Kauppasuhteet ovat Välimeren alueella katkenneet, kuten Suomen idän-kauppasuhteet Neuvostoliiton hajottua. Hintojen kytköstä vahvistavana tekijänä on ollut viime vuosien biopolttoainepolitiikka, jonka alkuperäisenä syynä Euroopassa on ollut mm. maatalouden ylituotannon ratkaiseminen. Raakaöljyn hinta on herkkä levottomuuksille öljyntuottajamaissa. Öljy on maailman kehitykseen vaikuttavista raaka-aineista tällä hetkellä tärkein ja sen hinnan poikkeuksellinen nousu oli myös 2008 finanssikriisin taustalla. Finanssikriisiä edelsi inflaatio ja kustannusten nousu, mitä USA:n asuntovelalliset eivät kestäneet. Öljyn hinnan jyrkän nousun taustalla voidaan tuolloinkin nähdä myös Lähi-idän politiikka, hinnan erityinen nousu alkoi Irakin invaasiosta ja kiihtyi Iraniin kohdistuvan politiikan seurauksena.
Lähivuosikymmeninä öljyn hinta on todennäköisesti nouseva ja laajasti vaikuttava. Tämä on siis yksi tärkeimmistä vahvoista tulevaisuutta ennakoivista trendeistä. Nopeita jyrkkiä hinnan nousuja maailmantalous ei kestä vaan ”kamelinselkä” katkeaa jatkossakin heikoimmasta kohdastaan. Öljyn hinnassa on havaittavissa 1860-luvulta alkaen neljäs meneillään oleva merkittävä piikki, jolloin öljyn vuosihinta on kivunnut yli 100 dollarin tämän päivän rahassa mitattuna. Historian valossa tämä on aiheuttanut ainakin kolmen edellisen kerran maailmantalouteen kriisin, joista viimeinen alkoi 2008, edellinen ns. öljykriisi Iranin vallankumouksen aikoihin ja sitä edeltävä USA:n sisällissodan aikaan 1860-luvulla.
Olemme siirtymässä ensi kertaa 1900-luvun alusta vaiheeseen, jossa keskeisten raaka-aineiden hinnat ovat jatkossa nousevia. Seuraavaan talouskasvun pitkään aaltoon tarvitaan innovaatiota luonnonvarojen kustannustehokkaaksi hyödyntämiseksi, ympäristöäkin säästäen ja miten vähemmästä enemmän periaatetta korostaen. Tämä tarkoittaa keskeisesti myös uusia logistisia ratkaisuja luonnonvarojen markkinoille saamiseksi. Tähän muutokseen tarttuvat alueet voivat olla seuraavia voittajia. Raaka-aineiden hintojen nousu tukee Suomen ja Pohjois-Euroopan taloutta sekä näihin kytkeytyviä arktisia alueita, koska näissä on runsaat luonnonvarat.
Samat Pohjois-Euroopan kehitystä tukevat taustatekijät, öljyn- ja luonnonvarojen hintojen nousu, on vaikuttanut haitallisesti Euroopan reuna-alueiden kehitykseen, muutoksesta olisi kuitenkin haettava mahdollisuuksia Pohjois-Euroopan tapaan. Katsottaessa tarkkaan Välimeren alueen historiaa, havaitaan eri maiden, myös Kreikan, kukoistuskausien takana olleen luonnonvarojen hyödyntäminen, niin hyvät maanviljelysolosuhteet kuin kaivostoiminta ja merenkulku. Kestävä kansakuntia elättävä osaaminen ei voi jatkossakaan olla vain ”korvien välistä osaamista” kuten osittain mm. Suomen ja EU:n innovaatiopolitiikassa on ajateltu, vaan sen on liityttävä myös ympäristön ja maantieteen mahdollisuuksiin. Suuri pitkän tähtäimen tuottoa hakeva pääoma hakeutuu pitkälti rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan – mikä vaatii hyvin korkeaa osaamista itsessään – kuin ympäristöstä riippumattomaan osaamiseen tai hitech-toimintaan.
Tärkein yksittäinen ase ja strategia Euroopalle ja Suomelle on tunnistaa luonnonvarojen merkitys ja liittoutua pinta-alaltaan maailman suurimman ja luonnonvaroiltaa rikkaimman valtion Venäjän kanssa. Yhteistyössä on kehitettävä teknologiaa ja logistiikkaa samaan tapaan kuin EU: n perustamisajankohtana tehtiin Euroopan hiili- ja teräsyhteistyön merkeissä. Euroopan unioni tai euroalue on tuskin millekään maalle yksistään riittävä viiteryhmä.
Suomen kannalta keskeistä on huomion kiinnittäminen sen luontaiseen talousalueeseen Itämeren piiriin, johon pääosa Suomen viennistä nytkin suuntautuu ja joista viennin kohdemaista vain osa kuuluu euroon. Lisäksi erityinen mahdollisuus tämän Pohjoisen ulottuvuuden lisäksi on laajemmin arktiset alueet ja niiden hyödyntäminen yhteistyössä Itämeren piirin toimijoiden kanssa. Suomi on jo nyt arktisen teknologiaosaamisen suurvalta, yhteistyö mm. Saksan ja Iso-Britannian energia-. ja teknologiayhtiöiden sekä valtioiden kanssa avaa monia ovia.
Etelä-Eurooppa tarvitsee päivitetyn strategia Välimeren alueen yhteistyön tiivistämiseksi. Välimeren ja Lähi-idän alueella on öljyä ja kaasua ja Afrikassa myös muita arvokkaita luonnonvaroja, joiden hyödyntämisprosessissa Etelä-Euroopan pitää olla vahvasti mukana, koska näissä toiminnoissa liikkuu nytkin suurin ja talouskehityksen kannalta merkityksellisin raha. Strategiaan on kytkettävä keskeisesti merellisyys ja yhteydet meritse Euroopasta muille markkina-alueille.
Työkaluna uusia strategioita luotaessa voisi käyttää Kreikan kaupungista nimensä saanutta Delfoi-metodia. Metodin eräs soveltamistapa on palkittu Euroopan unionin komission YK:n ILO:lta tilaamassa arvioinnissa Euroopan unionin parhaimpana alueellisen ennakoinnin ja rakennemuutoksen hallintakonseptina vajaa kaksi vuotta sitten. Tällä hetkellä metodia sovelletaan tekijän toimesta Uudenmaan ELY-keskuksen tilaamassa projektissa mm. Suomen arktisen meriteknologian ennakointiin ja teknologian kehittämiseen mm. Koillisväylän hyödyntämiseksi.
**
HS:n sivut: ”Kultasuoni on lähempänä kuin uskoisi.”
**
_____________________________
Yrjö Myllylä, YTT
Maantieteilijä, Tulevaisuuksientutkija
RD Aluekehitys Oy
Meriusva 5
FI-02320 Espoo
Tel: + 358 500 450 578
_____________________________
AMT-ennakointi: www.amtuusimaa.net
Blogi: https://yrjomyllyla.wordpress.com
In english: https://yrjomyllyla.wordpress.com/category/in-english/
***
Ks. myös blogiartikkelit
Aluekehitys. Tulevaisuuden ennakointi. Strategiaprosessit. 
