Rauman telakka – murroksessa on aina myös toivo ja mahdollisuus paremmasta tulevaisuudesta

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Rauman telakka

Rauman telakka on murroksessa. STX Finland ilmoitti keskittävänsä yhtiön toiminnot Suomessa Turkuun. Taustalla on mm. valtion tulkinta roolistaan ja mahdollisuuksistaan suurten risteilykauppojen rahoittamisen järjestelyissä mm. vuoden 2012 loppupuolella. Murrokseen liittyy, että jonkin on loputtava, jotta uusi voi alkaa ja syntyä. Murroksessa on aina mahdollisuus, että tulevaisuus on parempi kuin edeltävä aika – jos on visioita, osaamista, resursseja ja johtamistaitoa. Vaaditaan myös luottamusta, yhteen hiileen puhaltamista erityisesti yritykset-kunta-valtio -akselilla – tästä on nyt käytännössä puutetta, jos on visioista ja johtajuudesta. Allekirjoittanut tällä ja muilla teksteillä ja esiintymisillään ja sovelluksillaan on valmis etenkin vision tuottamiseen ja toimimaan hyvänä tukena myös muissa – jos se mahdollistetaan.

Katson omana mielipiteenäni, että murroksen yksi keskeinen aiheuttaja on valtio, sen politiikot ja virkamiehet – ei markkina tai niiden muutos, jota tilanteesta syytetään mainitulla puolella. Kaiken kaikkiaankin olen viime aikoina havahtunut siihen, miten tärkeässä asemassa virkamiehet ja politiikot ovat yritysten kehittymiselle lainsäädännön ja sen soveltamisen ja tulkinnan kautta. Suomen kannalta keskeisillä telakkateollisuuden osa-alueilla markkinat ainakin kasvavat, tietenkin tarjonta ja kilpailu sen myötä myös, mutta Suomella on hyvät mahdollisuudet jo nykyisten markkinaosuuksien perusteella monilla lohkoilla (mm. jäänmurtajissa 60 % osuus ja erikoislaivat, risteilijöissä kokoluokasta riippuen 20-80 % osuus ja autolautoissa 40 % osuus). Kilpailijat eivät näissä ole olleet pääasiassa vielä halpatuotantomaat vaan muut EU-maat (etenkin suurissa risteilyaluksissa). Taustalla nykytilanteeseen ja kriisiin vaikuttavat tekijät mm. valtion roolista, laintulkinnasta jne. (ks. lisää liitteinä olevista artikkeleista, ja mm. ”Virkamies, politiikka ja yrittäjyys” artikkeli). Ilman näiden toimijoiden roolin uutta arviointia, murroksesta tuskin selvitään menestykseikkäimmin uuteen parempaan aikaan muillakaan yhteiskunnan lohkoilla. Kyse ei ole niinkään uudesta rahasta vaan vastuunottamisesta, toimintaympäristön muutosajureiden ymmärtämisestä, itsenäisestä ajattelusta ja viranomaisten tärkeän ja vaikuttavan roolin ymmärtämisestä yrityskehitykselle. Valtiolta tarvitaan isännän otteita.

Suomessa on harjoitettu viimeiset 20 vuotta ns. vertikaalista klusteripolitikkaa. Tästä hyviä esimerkkejä ovat tuontaverkostoja luoneet Nokia ja telakkateollisuus, jossa tuotanto on kustannussyistä hajoitettu verkostoihin ja saatu näin kilpailuetua. Klusterin toimijoiden lähekkäisyys on ollut keskeistä. Näitä verkostoja valtio on jopa suojellut niin, että on laadittu Lex Nokiaa ja muita kilpailua estäviä lakeja. Nytkin on edelleen vaarana telakkapuolella, että suurinta toimijaa kumarretaan , jos kilpailua ”uhkaa” tulla – vaikka Nokian tavoin näemme, että hyvän sään aikana tullut kilpailu voisi olla kaikkien etu. Viime aikoina on kuitenkin erheellisesti alettu painottamaan tuotantoverkoston arvoverkkojen kansainvälistämistä ja aktiivista hajoittamista jopa valtion toimesta ja sen omilta tutkimuslaitoksilta tilaamilla tutkimuksilla niin, että verkot hajoavat ja menettävät klusterin toimijoiden lähekkäisyydestä johtuvan kustannuskilpailukykynsä. Tietyt verkon osat kyllä kansainvälistyvät, kuten on nähty vaikkapa potkurilaitepuolella tapahtuneen (esim. Rauman Steerprop). Mielestäni tästä aktiivisesta hajottamisesta juuri telakkateollisuuden osaamisen vienti esimerkiksi Ranskaan tai Nokian toimintojen hajauttaminen ovat esimerkkejä, joiden tulokset ovat nähtävillä. Toisenlaisiakin malleja on lukuisia. Esimerkiksi vierailin syyskuun alussa 800 henkeä työllistävässä Lumon-parvekelasitehtaassa, joka toimii maailmanlaajuisesti alansa johtavana toimijana, mutta ei ole tietoisesti lähtenyt hajottamaan tuotantoverkostoaan maailmanlaajuiseksi. Kysymys on uskomuksista, ajattelusta tai ajattelemattomuudesta. Vertikaalinen klusteriajattelu on edelleen tärkeä, mutta nyt on tuhannen taalan paikka luoda Suomeen ns. horisontaalista klusteroitumista telakkateollisuuteen. Tämä tarkoittaa kilpailevia telakoita yhden isännän sijaan. Horisontaalisessa klusteroitumisessa lähekkäisyyteen hakeutumisen syynä on oppiminen (etenkin kilpailijoilta) ja sen myötä jatkuvasti maailman markkinoille kelpaavat innovaatiot. Tämän mallin aktiivinen edistäminen luo entistä innovatiivisemman toimintaympäristön ja voi parhaimmilaan vetää tänne kansainvälisiä toimintoja ja synnyttää uusia kilpailijoilta oppimisen ja niitä palvelevien verkostojen vuoksi. Tässä koulutus taas nousee entistä tärkeämpään avainasemaan mm. valtion politiikassa (- joko offshorekoulutus ja teknikkotason koulutus on laitettu kuntoon yms.?)

Rauman telakan visioksi näkisin alustavasti keskittymisen erityisesti arktisiin aluksiin, muihin erikoisaluksiin, kuten tutkimuslaivoihin, offshore-tuotantoon ja kotimaisen puolustusteollisuuden tarpeisiin mm. Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen pohjalta muodostuneeseen näkemykseen perustuen. Mahdollisuuksia on muitakin ja näiden sisällä tarkennettavia alalohkoja, joissa mm. mainittu hanke auttaa , mikäli sen tuloksia prosessoidaan alueellisissa sovelluksissa Rauman telakan vision tarpeisiin (ks. mm. hankkeen jatkotoimenpideaihioiden mahdollisuudet jäljempänä).

Arktisten alusten kysyntä maailmanlaajuisesti on kasvamassa, samoin kuin erityisesti arktinen offshore-toiminta. Uusia aluksia tarvitaan Suomeen mm. oman rannikon ja muualle Itämeren alueelle tulevien LNG-terminaalien kaasuhuoltoon. Erikoisalusten, kuten vaikkapa erilaisten merentutkimusalusten kysyntä kasvaa mm. merten merkityksen kasvaessa vaikkapa perinteisten mineraalien lähteenä, samoin kuin energiatuotannon ja ruoan lähteenä. Telakan omistuspohjasta riippuen focus markkinoissa voi jonkun verran vaihdella. Katsoo lisää mm. Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen sivuilta, www.amtuusimaa.net.

Omistuspohjana kolmijako yritykset-alue-valtio olisi harkittava – joka tapauksessa näiden toimijoiden yhteistyö on avainasemassa. Kaikilla näillä osapuolilla on erittäin tärkeä rooli kokonaisuudessa. Mukana voi olla myös kansainvälistä omistusta, mutta kannattanee miettiä, mikä on osuus, joka kannattaa kuitenkin pyrkiä pitämään omissa käsissä. Alueella, kuten kunnilla, on tärkeä rooli telakan ja sen innovaatioympäristön kehittämisessä esim. erilaisilla aluekehitysohjelmilla (vrt. perheyrittäjätaustainen Saksan Mayerin telakka ja sen investoinnit). Yritysomistajuus on tärkeä mm. telakan kannattavan toiminnan ja toiminnan suunnan määrittelyssä. Valtio on erittäin tärkeä paitsi omien laivatilausten näkökulmasta myös erityisesti päänavaajana hankkeisiin, joihin telakan tuotteet kohdistuvat. Risteilyalustoiminnassa valtion rooli oli keskeinen rahoituksen järjestelyssä. Jos unohdetaan risteilyalukset ja matkustaja-autolautat, käteen jää pitkälti luonnonvarojen hyödyntämiseen tarvittavata alukset – näissä vasta valtion intressit nousevat maailmalla keskeiseen rooliin, mikä ei vähennä Suomen valtion vaikutusmahdollisuuksia kauppojen hankinnassa vaan suorastaan lisää sen roolia risteilyaluskauppoihin verrattuna. Omistuspohja myös sitoo yhteen innovaatiotoiminnan kannalta keskeiset toimijat. Yhteistoimintaa voidaan tehdä myös ohjelmin ja rakentamalla fyysisiä ympäristöjä yhteistyön mahdollistamiseksi. Uutta rahaa ja virtaa syntyy vasta, kun innovaatiotoiminnan kannalta keskeiset osapuolet kykenevät yhteistyöhön. Yksi hyvä esimerkki mallista on pörssiyhtiö Technopolis, jossa Oulun kaupunki on suurin omistaja. Yhtiö laitettiin pystyyn yritysten-valtion (Kera) ja Oulun kaupungin tuella ja panostuksilla jo 1980-luvulla. Katso lisää KTM-julkaisuista ”Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä”.

Toiminnot vaativat kumppanikseen nykyisin mielestäni jopa vastuutaan välttelevää valtiota mm. siitä syystä, että maailmalla näihin kasvaviin toimintoihin investointeja tekevät juuri pitkälti valtio-omisteiset yhtiöt eikä nykyisellä ”valtio ei voi tehdä mitään” politiikalla pärjätä. Joka tapauksessa keskeisiä luonnonvaroja, kuten öljyä ja maaperän rikkauksia pidetään usein valtioiden omaisuutena (paitsi Suomessa). Raaka-aineiden hintojen ja siten luonnonvarojen merkityksen kasvaessa, myös valtioiden intressit kasvavat luonnonvaroihin ja niiden hyödyntämiseen. Tämä koskee suoraan telakkateollisuutta. Muutenkin voidaan väittää jopa niin, että mitään olennaista yksityiselläkään puolella ei ole syntynyt ilman valtion myötävaikutusta Suomessa tai muuallakaan maailmassa (näin esim. meriteollisuuden menestystuotteet, potkuriklusteri, Nokia, IPhone jne.). Valtio, sen lakia säätävät poliitikot ja virkamiehet, ovat se rajapinta, minkä itse katson avainasiaksi yleisemmenkin nykyisessä tilanteessa. Katso lisää artikkeleista ”Miksi innovaatiot eivät etene?” (etenkin lain ja sen tulkinnan vaikutus) tai ”Hyvän ja huonon päätöksen kriteerit”.

Em. teksti on ennen muuta mielipidekirjoitus eikä suoraan raportoi tehtyjä tutkimuksia. Siten esim. uusien tutkimus- ja ennakointisovellusten myötä käsityksiini voi tulla pieniä muutoksia.

Miten eteenpäin? Koulutus on yksi avain. Koulutus Case

RD Koulutus Case: Meriklusterin verkostoitumispäivä Rauman telakalla 13.12.2012: Arktisen meriteknologian ennakointi – Uusia mahdollisuuksia pk-yrityksille

Koulutuksen jälkeen RD Konseptin mukaiset strategiasovellukset tuovat suunnan, kirkastavat vision ja tuottavat tarvittavat toimenpiteet.

Tilaa koulutusta – koulutuksessa hyödynnetään mm. seuraavia materiaaleja

ARKTISEN MERITEKNOLOGIAN ENNAKOINTI – LOPPURAPORTTI

KOILLISVÄYLÄ ja arktisen meriteknologian kehittämistarpeet Suomessa – RD Aluekehitys julkaisu

TIETOISKU: Arktinen meriteknologia on mahdollisuus koko Suomelle, jos osaamme verkottua

AMTE-TIEDOTE 1.7.2013: Kansainvälistymisen edistämisessä verkottuminen investointeja tekeviin ”pelureihin” tärkeintä

AMTE – TÄRKEIMMÄT JATKOTOIMENPIDESUOSITUKSET 2013-2017

(huomio EU-komission rakennemuutoksen hallintaseminaarissa 18.10.2010 Brysselissä)

Seuranta:

Millainen on tulevaisuuden teollisuuspuisto? Yrjö Myllylän esitelmä telakan lopettamisen jälkeen I see business – Rauma Sea Side Indstry Park -tapahtumassa 2015.

Valtio Rauman telakan osaomistajaksi: ”Mahdollistaa suurten laivojen valmistuksen”, YLE 2015

Hallitus vahvisti sotalaivatilauksen Rauman telakalta ja Saabilta, hinta nousi liki 100 miljoonaa euroa – Katso tiedotustilaisuus, YLE 2019

Viron presidentti kastoi Tallinkin uuden aluksen Raumalla – telakka nousi tuhkasta miljardibisnekseksi, YLE 12.8.2021

Arctech Helsinki Shipyardille jäänmurtajatilaus Venäjän liikenneministeriöltä

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Arktisen meriteknologian osaajat ja suomalainen yhteiskunta sai juuri joulun alla yhden merkittävän ilouutisen – ks. Arctechin tiedote jäänmurtajatilauksesta ao. linkistä:

Arctech Helsinki Shipyardille jäänmurtajatilaus Venäjän liikenneministeriöltä.

***

Arctech Helsinki Shipyard toimi myös Arktisen meriteknologian (AMT) ennakointihankkeen Tulevaisuusverstaan 11.10.2012 isäntänä ja verstaan pitopaikkana. Uudenmaan ELY-keskuksen tilaaman Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen konsulttina toimi RD Aluekehitys Oy toimitusjohtaja YTT Yrjö Myllylän johdolla. Arktisen meriteknologian ennakointihankkeesta löydät lisätietoja linkistä http://www.amtuusimaa.wordpress.com. Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen tulokset tukevat vahvasti jäänmurtajatilauksen indikoivaa kehityslinjaa.

Yrjö Myllylä on väitellyt Luoteis-Venäjän ja Murmanskin alueen tulevaisuudesta ja perehtynyt kehitystä muokkaaviin ns. vahvoihin ennakoiviin trendeihin ja niiden vaikutuksiin (ks. venäläinen Pohjoisen Teollisuus 12/2006). Hänen mukaansa laivatilaus on näiden vahvojen ennakoivien trendien suuntainen. On myös luonnollista, että Venäjä pyrkii pitämään sille elintärkeän logistiikan hallussaan (HS 31.7.2007), mutta Suomi voi toimia etenkin teknologian kehittäjänä ja tuottajana (Visio 1/2011). Tämän mahdollisuuden hyödyntäminen jatkossa edellyttää Suomessa satsaamista laajalla rintamalla arktiseen meri- ja muuhun teknologiaan (kuljetus, energia ja ympäristö, TuV 3/2010) niin tutkimuksessa kuin tuotekehityksessä.

Tutkimus- ja oppilaitosten tulisi tiivistää yhteistyötä yrityksiin tutkimus- ja koulutusohjelmien ennakoivaksi suuntaamiseksi (VS ELY 1/2009). Suositeltavaa olisi, että kaikki maakunnat ja seutukunnat prosessoisivat oman roolinsa arktisen teknologian tuotannossa samaan tapaan kuin Uudenmaan ELY on tehnyt RD Aluekehitys -yhteistyönä (TEM 43/2010, ks. kuvailulehti, hanke-esitys 20). Tässä voidaan soveltaa samaa ”EU:n parasta ennakointikäytäntöä” kuin AMT-ennakoinnissa. Menetelmää on viime aikoina kehitetty etenkin Varsinais-Suomen ELY:n kanssa (mm. Futuuri 3/2011). Menettelytapaa sovellettiin Arktisen meriteknologian ennakoinnissa, jossa painotus oli etenkin Uudenmaan veturiyritysten roolissa ja pk-sektorissa alueella. Toimijoiden mobilisointi, energisointi ja alueellisten hyötyjen saaminen edellyttäisi muilla alueilla omia vastaavia prosesseja.

Kaivosalan kehittäminen ja Suomen talous tarvitsevat mandaatin muutosnavigaattorille

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Mandaattia odotellessamme, katso myös hallituksen tulevaisuuspoliittiseen selontekoon liittyvä Suomi 2030 palsta. www.2030.fi, jossa pääosin sama sisältö kuin tässä artikkelissa:

Tämän johdantotekstin alla on esitelty yhteensä noin 120 kaivosalan kehittämistä tukevaa haastattelua, asiantuntija-artikkelia, kirjaa, esitelmää ja tai muuta koulutusmateriaalia YTT Yrjö Myllylältä pääasiassa aikaväliltä 04/2011-11/2012. Koosteen tarkoituksena on herättää huomaamaan, että tarvitsemme nopeaa ja osaavaa muutosnavigointia ja mobilisointia, mihin RD Aluekehityksellä ja sen toimitusjohtaja Yrjö Myllylällä on osaaminen ja mahdollisuudet. Kysymys on mandaatin antamisesta. Sunnuntain 9.12.2012 Hesarissa Elina Grunström käsittelee aihetta herättävästi ”Vieras varasi Suomen kalliot”.

Toteutusmalli olisi samantyyppinen kuin Uudenmaan ELY-keskuksen tilaamassa Arktinen meriteknologian ennakointi -hankkeessa , joka liittyy samaan isoon kuvaan kuin kaivostoiminnan kehittäminen Suomessa ja sen lähialueilla. Molemmissa pääkysymys on luonnonvarojen merkityksen kasvuun reagoinnista suomalaisella osaamisella. RD Aluekehitys voi toimia tarpeellisena muutosnavigaattorina ja soveltaa tarkoitukseen Euroopan unionin parasta alueellisen ennakoinnin käytäntöä (27 maan ennakointikäytännöt arvioitu EU-komission toimeksiannosta ja RD Aluekehityksen keskeisesti osaltaan kehittämä palkittu komission rakennemuutoksen hallintaseminaarissa EU:n parhaimapana alueellisen ennakoinnin käytäntönä 18.10.2010).

Kaivosalan kehittäminen ja Suomen talous tarvitsevat mandaatin muutosnavigaattorille (koko johdantoteksti linkissä)

Haastatteluja

Kaleva 17.6.2011

Aamulehti: “Rahaa Suomen maaperään”/”Pääministerillä on liian lepsu ote kaivosasioihin”
Matti Vanhanen: “Pohjoinen rata nostettava kansalliseksi kärkihankkeeksi”
Etlan mukaan Pirkanmaan talous ei kasva ensi vuonna ollenkaan
“Rataverkosta tarvitaan visio Jäämerelle asti”
Arktinen teknologiaosaaminen AVAIN KASVUUN
“Vaasa on tulevaisuuden kasvukaupunki”

Asiantuntija-artikkeleita

.

Kirjoja

Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä
Pohjoisen tutkimuksen erityiskysymykset – NorNet verkoston / Luonnonvara- ja ympäristöalan ennakointi vuoteen 2025
Vuokratyövoiman käytön syitä yrityksissä, joissa on käyty yt-neuvotteluita (kaivosala turvautuu jo ulkomaiseen vuokratyövoimaan)
Murmanskin alueen merkityksen kasvu energiataloudessa ja logistiikassa luo mahdollisuuksia myös Suomen yrityksille
“The Development of Murmansk Region in the light of three scenarios”
Industrial, Logistic and Social Future of the Murmansk Region – Summary of the Doctoral Dissertation by Yrjö Myllylä.

Esitelmiä

.

Blogiartikkelit, aihetta sivuavat

TKTT tekninen, VS ELY 1,2009

.

Menetelmät

Yhteistyöterveisin

_____________________________

Yrjö Myllylä, YTT

Erikoistutkija, Toimitusjohtaja,

RD Aluekehitys Oy

Meriusva 5

FI-02320 Espoo

www.rdaluekehitys.net

yrjo.myllyla@rdmarketinfo.net

Tel: + 358 500 450 578

_____________________________

AMT-ennakointi: www.amtuusimaa.net

Blogi: http://yrjomyllyla.com

In english: https://yrjomyllyla.com/category/in-english/

—

Jk.

Tärkeintä olisi ymmärtää, että Suomi elää metsän lisäksi maaperän rikkauksista ja merestä – ja laajemmin ”ympäristötekijöistä”. Luonnonvarojen merkitys taloudessa kasvaa. Tämä edellyttää uusia strategioita valtiolta, valtionyhtiöiltä ja muilta suuryrityksiltä ja pk-yrityksiltä. Olisi korkea aika ymmärtää maaperän rikkauksien kasvava arvo (esim. ETLA 2010, potentiaalisten kaivosten arvo n. 300 mrd euroa), eikä haaskata ”kultaa” ilmaiseksi ulos, kuten on tehty viime vuosina. Esimerkiksi Soklin kymmenien miljardien arvoinen malmio n. 200 miljoonan euron yrityskaupan mukana ulos vain yhtenä esimerkkinä siitä, mikä on yleinen ilmapiiri ja asenne luonnonvaroihin Suomessa.

Ilmeisesti Suomi on tulkinnut osaamisyhteiskuntaa suorastaan kestämättömästi ja ehkä vahvastikin väärin viimeiset noin 20 vuotta. Osaaminen on tulkittu niin, että sen ei tarvitse liittyä ympäristötekijöihin (joka on laaja käsite arktisista ominaisuuksista luonnonvaroihin ja kulttuuriin) tai maantieteelliseen asemaan. Tarkka havainnointi kertoo ainakin minulle kaiken vientikelpoisen ja menestyksekkään osaamisen osalta päinvastaista, siis väite on, että kaikki vientikelpoinen liittyy ympäristöömme ja siihen kytkettyyn osaamiseen. Esimerkkinä kaivostoiminta tulkittiin vielä 1997 henkilökohtaisen yrittäjäkokemukseni mukaan alkutuotannoksi, jota valtio ei ainakaan millään tavalla halunnut olla tukemassa. Alan koulutus ajettiin alas (ja ajetaan edelleen nykyisen hallituksen toimesta, kun asiaa katsotaan laajasti, esim. luonnonvara-alan aloituspaikkoja karsimalla), vuorikoulutus lakkautettiin, Oulun yliopiston rakennustekniikan yksikkö lakkautettiin vuonna 1996.

Edistystä on tapahtunut mm. puheen tasolla, mikä ennakoi muutosta. Toisaalta esim. kaivosalasta puhuttaessa puheessa on puutteita kokonaisuuksien ymmärtämisestä ja pahimmassa tapauksessa vallalle pääsevät käsitykset, jotka pahentavat tilannetta entisestään. Mutta jos keskustelu kehittyy ja ymmärrys lisääntyy, muutosta tapahtuu joka tapauksessa hitaasti. Oikea tavoiteltava maali on vielä ajallisesti kaukana, koska kaikkia tärkeitä näkökulmia ei esiinny vielä keskustelussa ja käytännön toimenpiteetkin jatkuvat vielä monin osin vanhan linjan mukaisesti (esim. koulutustarpeisiin vastaaminen). Alkutuotanto, teollisuustuotanto ja palvelut sekä korkeatasoinen osaaminen liittyvät yhteen. Laajemmin – globaalitaloudessa kestävä osaaminen ja ympäristötekijät – kuten Suomessa arktisen ympäristön ominaisuudet – liittyvät yhteen. Asia vaatii vauhditusta, jonka RD Aluekehitys osaa.

On usein väitetty, että valtiolla tai suomalaisilla ei ole rahaa. Esim. Helsingin Sanomat 9.12.2012 laaja artikkeli otsakkeella ”Vieras varasi Suomen kalliot” kertoo miten työtön australialainen tekee tempun ilman omaa rahaa. Tässä on ydin: Suomen maaperää ei tule antaa ulkomaalaisille yhtiöille ilman siihen liittyviä hyötymisrakenteita ja maksaa tästä ilosta vielä parhaimmassa tapauksessa. Esim. Norja on säätänyt tietojeni mukaan mannerjalustan luonnonvaroihin liittyen lain, jonka mukaan valtio omistaa siinä olevat luonnonvarat (Suomen pitäisi ehkä tehdä samantapainen tarkistus). Tämän jälkeen se myy lisenssejä ulkomaalaisille ja voi edellyttää, että valtionyhtiön Statoilin on päästävä osakkaaksi ja / tai muulla tavalla hyödyttävä ulkomaisten toiminnasta Norjan maaperällä (Suomenkin pitäisi miettiä hyötymisen rakenteet). Mitä me teemme? Annamme ilmaiseksi tiedon, luonnonrikkaudet, rakennamme verovaroilla infrastruktuurin, hoidamme ympäristöongelmat, ajamme koulutusta alas ja syyttelemme tapahtuneista toisia, ja mm. virkamiehiä, edellistä hallitusta, sen ministereitä jne. Jokaisen on taisteltava kuin mies paikallaan!

Uusi aikakausi edellyttää kuitenkin, että valtio, suuriyritykset ja muut yritykset tarkistavat strategioitaan (ks. esim. RD Info 3/2012). Luonnonvarat ovat valtioiden ja suuryritysten intressipiirien ytimessä Suomen rajanaapureista mm. Norjassa ja Venäjällä – ja jopa Ruotsissa 30 % nettoviennistä tulee nyt kaivosteollisuudesta (YLE 11.12.2012). Vastuuta pakoilevat virkamiesten – joiden tulisi mm. tehdä päätöksiä ja kehittämishanketilauksia – argumentti yleisen poliittisen mantran tukemana on kestämätön tai ilman sisältöä merkityksetön kehittämisen kannalta: ”valtion tehtävä on luoda vain yritystoiminnan edellytyksiä” (mikä tarkoittaa käytännön havaintojen kautta esim. peliteollisuudelle laajaa tukea, esimerkiksi välttämättömään infrastruktuuriin niukemmin, mikä on jätetty markkinavoimien haltuun). Tärkein osoitus maalin saavuttamisesta olisi se, että malminetsintä ja niihin oikeuksien myynti olisi kansallisissa ja kotimaisissa käsissä, mutta samalla kiinteässä yhteydessä maailman johtaviin pörsseihin Lontooseen ja Helsinkiin rahoituksen saamiseksi (ja mahdollisesti Torontoon tai muihin kaivosalan johtaviin pörsseihin Aasian ja Venäjänkin rahan mahdollisuudet huomioiden). Tämä toiminta ei rajoittuisi vain Suomeen vaan laajemmin yli rajojemme (ks. artikkeli ”Uusi kaivosyhtiö Suomen ja Lontoon pörsseihin”).

Esimerkisi viime kesäkuussa tietojeni mukaan kiinalaisvaltuuskunta tapasi Suomen Teollisuussijoitus Oy:n edustajia tarjotakseen rahaa kaivosalalle ja minultakin kysyttiin ennakkoon, että miten kiinalainen pääoma voisi palvella Suomen kaivosteollisuutta. Tietojeni mukaan vastaus oli, että emme halua kiinalaista rahaa. Lehtitietojen mukaan jäi mieleen myöhemmin, että strategiaa olisi sen jälkeen päivitetty. Tarkistaessani mahdollisia viitteitä Internetistä, en niitä löytänyt enkä myöskään uudesta valtion pääomasijoitusyhtiön Teollisuussijoitus 3/2012 numerosta. Suomessa ei ole kärjistäen sanottuna mitään instrumenttia pitkän tähtäimen tuottoa hakevalle pääomalle – suuri eläkeraha mm. hakee pitkäjänteistä tuottoa ja sitä esim. nopeissa sykleissä elävä ainakaan ympäristötekijöistä irroitettu hitec-ala ei edusta. Rakenteet, jotka liittyvät etenkin rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään osaamiseen ja lähialueiden markkinaan, etenkin kasvavaan Venäjään, ovat potentiaalisimpia suuren kärsivällisen pääoman eli maailman elärahojen näkökulmasta. Lehdessä kyllä esitellään valtion sijoitusyhtiön sijoitusta Sotkamon Silver -yhtiöön. Mutta toivottavasti tarkkaavainen lukija jo ajattelee itse ja huomaa, että tämä ei ole riittävä malli.

Tilanne on huonompi kuin 1990-luvulla, jolloin alettiin systemaattinen valtionyhtiöiden strategioiden muutos ”osaamiseen” ja ”teknologian kehittämiseen” ja luopuminen kaivosoikeuksista, joilla olisi sijoittajien näkökulmasta ollut suuri merkitys – tosin tämäkin sijoitusten houkuttelu vaatii kovasti työtä, jota tehtiin enemmän Suomen ulkopuolelta Suomen edun nimissä kuin Suomesta. Yksi suurimmista pääoman välittäjistä Suomeen oli mm. Kauppalehden mukaan 1990-luvulla Impivaara Securities Ltd Lontoossa, jonka pienimmät sijoituserät olivat 1 milj. puntaa. Taustalla oli harvinainen Suomen ystävä.

Tuskin Suomi niin tärkeä maa on näille pääomille kuitenkaan, että yksittäisille lähetystöillä on montaa kertaa tarvetta Suomea lähestyä. Itsekin toin 1997 kaksi kertaa yhden lähetystön Australiasta ja Lontoosta silloisen KTM:n piiriin, jonka jälkeen ulkomaiset puistelivat päätään. Vuodessa ei tullut päätöstä, vaikka pääosa rahoista olisi tullut yrityksiltä heti alkuvaiheessa, vetäydyin hankkeesta, koska rahoitin sitä yrityksen kassasta. Tämän esimerkin valossa edes näköpiirissä ollut ulkomainenkaan eläkeraha ei kelvannut. Sama ongelma koskee myös käytännön tasolla venäläistä rahaa. Mutta kuten sanottua, tärkeintä on oikeanlaiset rahan vastaanottamisen rakenteet, joita siis on purettu 20 vuotta, eikä uusia ole vielä alettu rakentamaan ainakaan minun tietojeni mukaan.