Koillisväylän käytön ja sen vaikutusten ennakointi vaatii perusteellista tutkimusta


TEM 43, 2010

TEM 43, 2010

Koillisväylän käytön ennakointi vaatii perustutkimusta, jotta saadaan luotettavia ja perusteltuja arvioita Koillisväylän käytön tulevaisuudesta ja sen vaikutuksista mm. Suomen teknologian ja logistiikkajärjestelmien kehittämistarpeisiin. Perustavaa tietoa ei ole mahdollista saada lyhyessä ministeriselvityksille tyypillisessä toimitusajassa vaan tarvitaan 3-5 vuoden hanke tai hankkeita, joissa kansainvälisesti toimimalla ja ammattimaisesti asiantuntijatietoutta hyödyntämällä, tulevaisuudentutkimuksen ja maantieteen käsitteistöä soveltamalla, haetaan tulevaisuuden mahdollisuudet ja asemoidaan Suomen teknologian ja muun kehittämisen tarpeet. Tarkasteluun voisi ottaa samalla Luoteisväylän ja muunkin Jäämeren alueen. Tämä edellyttäisi jo jonkinmoiden tutkimusryhmän perustamista. Perusteellinen ja haastava hanke mahdollistaisi myös tieteen kehittämisen, mm. käytettävien käsitteiden ja työkalujen sekä konseptien (hyödyntää muita soveltajia eri aloilla). Aloite on tuotu lyhyesti esille mm. raportissa ”Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä” (TEM 43/2010, s. 36). Nykyinen Suomen menestys arktisessa teknologiassa ja osaamisessa perustuu etenkin 1980-luvun ohjelmalliseen ja perusteelliseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja osaaminen ja kilpailukyky saattaa kadota ilman uusia ohjelmallisia satsauksia. Tosin pelkkä satsaaminen ilman yritysten mukanaoloa ei tule tuottamaan tulosta. Seuraaviin em. julkaisun hankealoitteisiin sisältyy myös yritysnäkökulman vahva huomiominen lähtökohtaisesti tehtävän määrittelyssä ja toteutustavassa:

Arktinen ennakointi- ja tulevaisuudentutkimus

Koillisväylän käytön ennakointi (9). Koillisväylän tulevaa käytettävyyttä ja käyttöä on ennakoitava monipuolisesti ja monin eri hankkein. Mm. jääolosuhteiden kehittyminen, kansainväliset sopimukset ja Venäjän valtion politiikka ovat muun ohessa huomioitavia näkökulmia. Vaikutuksia on lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä arvioitava suomalaiselle elinkeinoelämälle (kuten laivanrakennus-, lastinkäsittely-, offhore- ja ympäristöteknologia) ja pitkällä aikavälillä aluerakenteen kehittymiselle.

Edellä mainittu lyhyesti kuvattu hanke tarjoaisi lisäarvoa ja perusteita mm. alla oleville samassa teoksessa mainituile hankealoitteille (s. 33-36)

**
II Arktisen osaamisen ohjelma

Teknologian kehittäminen, EU:n ja Kiina-yhteyksien vahvistaminen

Arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimus- ja kehittämisohjelma (4). Aloite on kirjattu myös 20.5.2010 julkistettuun eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kannanottoon ”Sopimusten Venäjä 2030” raportin julkistamisen yhteydessä sekä raportissa olevaan tekijän tämän TEM-hankkeen tuella kirjoittamaan artikkeliin. Pohjoisten alueiden luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää uusia kustannuksia säästäviä logistisia ratkaisuja, uusia energiateknologisia ratkaisuja sekä herkän luonnon säästämistä teknologisin ratkaisuin ja vaurioiden korjaamista (esim. öljyntorjunta). Uudet voimistuvat logistiset virrat Murmanskissa ja arktisilla alueilla samoin kuin Suomenlahden pohjukassa toimivat myös suomalaisen aluekehityksen keskeisinä moottoreina. Suomalaisilla on erityisosaamista mm. arktisessa kuljetusteknologiassa, mutta tilanne voi muuttua muiden maiden eduksi, ellei arktiseen osaamisen panosteta laajalla rintamalla perustutkimuksesta tuotekehittelyyn ja koulutukseen. Mm. innovatiivisilla tilauksilla on keskeinen rooli alan kehittämisessä. Onkin luotava perusteellinen ja laajamittainen ohjelma , jossa mm. Suomen Akatemia, Tekes ja monet muut viranomaiset ovat keskeisiä toimijoita yritysten lisäksi. Ohjelman valmistelu on käynnistettävä yrityksiä kuulemalla, vaikka on hyvin tärkeää, että ohjelmassa perustutkimuksen osuus on suuri. Tärkeää on myös ohjelmien alueellisen ulottuvuuden ja vaikuttavuuden vahvistaminen ts. alueellisten osaamiskeskittymien synnyttäminen ja vahvistaminen. Ohjelmassa voisi olla myös arktisen tie-, rautatie- yms. infrastruktuurin kehittämisosa merkittävällä kansainvälisellä EU-rahalla, pilotointikohteena Suomen infrastruktuuri.

Murmanskin ja Jäämeren suunnan vahvistaminen EU:n vaihtoehtoisen energiankuljetusreittinä (5.) EU:n ja kansainvälisen politiikan painotusten tulisi tukea Murmanskin ja Jäämeren suunnan vahvistumista mm. energialogistisena reittinä. EU on riippuvainen Venäjän energiasta ja sen etu on, että energiankuljetukselle on vaihtoehtoisia reittejä. Venäjä pyrkii ymmärrettävästi välttämään energian läpikuljetuksia entisten Neuvostoliiton aikaisten sateliittivaltioiden kuten Baltian maiden, Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta mm. vanhentuneen infrastruktuurin, siirtomaksukiistojen vuoksi ja hallitsemaan reittejä itse. Mustanmeren ja Suomenlahden pohjukan lisäksi sille jää kolmanneksi vaihtoehdoksi Pohjoinen Jäämeren rannikko etenkin Murmanskin alueeseen tukeutuen, jonka alueen merkitystä lisäksi tukee se, että uusia hyödyntämättömiä öljy- ja kaasuvaroja sijaitsee lähempänä Uralin länsipuolella rannikkoalueella. Kyse on mm. kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologisista kysymyksistä ja olisi perusteltua, että EU näkisi entistä voimakkaammin aiheen panostaa näihin.

Suomi mukaan Aurora Borealis –aluksen avulla tehtävään arktiseen tutkimustoimintaan (6). Kymmenen Euroopan Unionin maata ovat valmistelleet Aurora Borealis -nimisen arktisen tutkimusaluksen tilausta. Saksan opetus- ja tutkimusministeriö on hankkeen ydinpartnereita. Muita osallistujia ovat olleet Venäjä, Norja, Hollanti, Italia, Ranska, Bulgaria, Romania ja Belgia. Espanja ja Tanska ovat olleet kiinnostuneita hankkeesta. Suomalaiset ovat osallistuneet laivan suunnitteluun tekemällä laivan jääkokeita ja ryhmän toimintaan, mutta esimerkiksi lehtitietojen mukaan suomalaiset eivät ole vielä päättäneet sitoutumisesta itse hankkeeseen. Esimerkiksi Saksan on kaavailtu maksavan 30 % laivan kustannuksista. Osallistuminen tutkimustoimintaan näin ollen velvoittaisi myös laivan rakentamiskustannuksiin osallistumista. Laivan rakentamiskustannusten on arvioitu olevan 650-700 miljoonaa euroa. Laivan rakentamisesta on tarkoitus päättää vuonna 2010 (Turun Sanomat 21.4.2009). Vastaavantyyppinen 116 miljoonaa euroa maksava Antarktisen tutkimusalus Etelä-Afrikan ympäristöministeriön tilaamana on tilauskirjoissa tällä hetkellä STX Europen Rauman telakalla ja se on määrä toimittaa vuonna 2012 (Seppälä 2009). Olisi tärkeää, että Suomi olisi täysimääräisesti mukana Aurora Borealis -hankkeessa. Hankkeeseen kannattaisi osallistua täysimääräisesti ja pyrkiä saamaan alus valmistettavaksi Suomessa toimiville telakoille mm., koska vastaavia Arktisen tutkimusaluskaavailuja on myös mm. Kiinassa, joita voitaisiin toteuttaa suomalaisella teknologiaosaamisella. Rahat voisi varata esimerkiksi ehdotetusta arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian ohjelmasta.

EU:n arktisen strategian laadinta ja Suomi-yhteistyön asemointi siinä mm. arktisen teknologian osaajaksi (7). Useat arktisen alueen maat ovat laatineet arktisen alueen strategioitaan vuoden 2008 jälkeen. Näin ovat tehneet mm. Venäjä, USA, Kanada ja Norja (Immonen 2009a, 2009b). Myös Suomi on laatimassa omaa arktisen alueen strategiaansa. EU:lta puuttuu oma arktisen alueen strategia. Strategian laadintaa on pyrittävä Suomen aloitteesta käynnistämään ja strategiassa tulisi huomioida Suomen intressit toimia etenkin arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian keskeisenä osaajana arktisilla alueilla.

Kiina-asiakkuusyhteyksien vahvistaminen arktisessa teknologiassa (mm. arktiset tutkimusalukset) (8). Myös Kiinan mielenkiinto on kasvamassa arktisia alueita kohtaan ja Kiina on mm. kaavaillut oman / omien arktisten tutkimusalustensa rakentamista. Tällä hetkellä sillä lehtitietojen mukaan käytössä vain yksi arktinen tutkimusalus, jolla on tehty tutkimusmatkoja Antarktiselle. Kiinan mielenkiintoa arktisissa kysymyksissä on seurattava ja pyrittävä toimimaan teknologian tuottajana mahdollisten kiinalaisten arktiseen liittyvien alus- ja muiden tilausten osalta. Esimerkiksi arktisilta alueilta tuotetaan tällä hetkellä öljyä, joka laivataan Murmanskin kautta Kiinaan. Kiina lähtee sen napa-aluehallinnon johtajan Qu Tanzhoun mukaan siitä, että ”pohjoisen merialueiden löytämättömät öljy- ja kaasureservit ovat globaaleja resursseja, ei paikallisia” (Yläjoki, Janne, Turun Sanomat 12.5.2010).

***

Myös tekijä on kiinnostunut em. hankekokonaisuuksista tai niiden osa-alueiden edistämisestä luontevan mahdollisuuden tullessa, erityisesti laajasti vaikuttavan Koillisväylän käytön ennakoinnista (em. TEM 43/2010, hankealoite 9, s. 33), koska teema ja hanke on merkityksellinen laajasti. Toistaiseksi varsinaiset vuosina 2008-2011 jätetyt perustutkimushankealoitteet tieteemme varsinaiselle perusrahoittajalle ovat kaatuneet ja lyhyessä loppulausunnon yhteydessä on otettu kantaa mm. seuraaviin seikkoihin (suluissa tekijän kommentointia):
1) 2008: Vaadittavia asiantuntijoita on vaikea löytää tai saada haastateltua erityisesti Venäjällä (väitöshaastattelut onnistuivat kuitenkin Venäjällä), jolloin hankkeen tavoitteet eivät toteudu, (keskeisin perustelu 2008 haussa, arvioinnin kokonaispisteet muutoin 4/5),
2) 2010: Hakija on irrallaan tutkimusyhteisöstä, koska työskentelee RD Aluekehitys Oy:n palveluksessa (hakuhetkellä, mutta hakemus jätetty yliopiston nimissä) (keskeinen perustelu vuoden 2010 haussa),
3) 2011: Tekijällä voisi olla enemmän kansainvälisiä referee-artikkeleita, nykyisessä julkaisuluettelossa lähinnä kansainvälisiä seminaariesiintymisiä ja artikkeleita (keskeinen perustelu vuoden 2010 haussa) (tämä onkin yksi hankkeen tärkeimpiä tavoitteita, joka voisi toteutua hankkeen toteutuksen myötä).

Em. kolmen hakukierroksen kokemus osoittaa ainakin, että arvioinnin kommenttien huomioiminen ei johda arvioinnin parantumiseen, vaan arviointi on jossain määrin arvaamatonta, suosii ehkä nykyisiä tunnettuja tutkimusryhmiä, ei salli uusia avauksia yms. Jokin tekijä voidaan nostaa esteeksi niukkuutta jaettaessa. Suomen kannalta voi kuitenkin pitää huolestuttavana, jos ei nähdä Suomen tieteen tärkeintä tehtävää, joka liittyy kuitenkin jollakin tapaa suoraan tai välillisesti ympäristöömme, pohjoisessa elämisen haasteiden ratkaisemiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Asiassa voisi auttaa, jos teema-alue saadaan nostettua tieteen perusrahoittajan painopistealueisiin, mikä on tietenkin varsin todennäköistä mm. asian esillä pitämisen vuoksi monilla muilla vaikuttavilla foorumeille ja eri julkaisuissa eri toimijoiden toimesta, esim. TuV 3/2010, valiokunnan kannanotto kohta 3, tai TEM 43/2010 em. aloite no 4. Hakijan näkökulmasta ei ole aina kuitenkaan hyvä ”elää aikaansa edellä”, vaikka se toimisi juuri usein kimmokkeena muille tarkistaa kantojaan.

_

Nyttemmin Suomen Akatemia valmistelee Arktista tutkimusohjelmaa. Millaisiahan painotuksia siihen aiotaan? Tärkeää olisi myös että ei oltaisi tieteenkään puolella populisteja ja keskitetä kaikkia voimavaroja ilmastonmuutokseen tutkimukseen, jos tavoitteena on ”kestävä kehitys”. Ilmastonmuutos ei ole ollut pääajuri muutoksessa tähän asti arktisessa tapahtuvan toiminnan lisääntymisessä, toki se on huomioitava yhtenä komponenttina. Mikäli esim. jääolosuhteet helpottuvat Jäämerellä, ilmastonmuutoksella on vaikutusta. Siitäkin huolimatta muut tekijät voivat siirtää kysyntää pohjoiseen. Skenaarioissa pitäisi lähteä myös siitä, että esitettävät suositukset kestävät myös siinä tapauksessa, että olosuhteet muuttuvat ankarimmiksi arktisessa, tällainenkin vaihtoehto voisi olla on olemassa, jos asiantuntijoiksi otetaan laajemmin eri tieteenalojen edustajia ilmastotieteilijöiden lisäksi.  (kappale lisätty 21.12.2012)

_

Edellä mainitussa esimerkissä – vaikuttaminen alan tutkimuksen suuntaamiseen – näemme ehkä yhtenä konkreettisena esimerkkinä myös yrittämisen perimmäisen yhteiskuntaa uudistavan luonteen. Jotkut väittävät, että ei ole esimerkkiä, joka todistaisi, että tiede olisi ratkomassa menestyksekkäästi ongelmaa, jonka se on itse keksinyt, vaan tutkimushaaste menestyksekkään tieteen kehittämisessä on viime kädessä tuotu ulkopuolelta. Tässä koulukunnassa ehkä väitetään, että tieteen pitäisi omien ongelmien sijaan ratkoa yhteiskunnallisia ja toisten ongelmia menestyäkseen. Uskon, että Koillisväylä ja pohjoisen haasteet laajemmin ovat jatkossakin suomalaisen tieteen ja menestymisen perusta. Yhtenä esimerkkinä vain Nokia-projekti, jossa ratkottiin tieteen keinoin harvaan asutun Suomen eli pohjoisen arktisen ympäristön haasteita kehittämällä langatonta teknologiaa satojen väitöskirjojen ja tuhansien diplomitöiden ja muiden tieteen välinein.

_

Ks. myös

Arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimus- ja kehittämisohjelma

Kategoria(t): 1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s