Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen osana Suomen pohjoisen ulottuvuuden klusteristrategiaa

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

TEM 43,2010

Itä-ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelman pohtiminen on ajankohtaista (ks. esim. Kainuun Sanomat 18.7.2011: ”Kehittämisohjelma tarvitsee sisältöä”). TEM 43/2010 julkaisussa on esitetty asiantuntija-arvion testaukseen perustuen yhtenä tärkeimpänä jatkohankkeena Pohjoisen ulottuvuuden klusteristrategian laatimisen toteuttaminen. Se suuntaisi, tukisi ja edistäisi Pohjois- ja Itä-Suomen kehittämistä oikein toteutettuna yksittäisistä toimenpiteistä todennäköisesti eniten.

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinominsteriö, alueiden kehittäminen, 43/2010. <http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf>

Em. julkaisu s. 40:

Pohjoisen ulottuvuuden klusteristrategia (Suomessa kehitettävät klusterit Pohjoisen ulottuvuuden näkökulmasta, alueellinen profilointi) (19). Pohjois-Eurooppa muodostaa Suomen tärkeimmän vientialueen. Yli 50 % Suomen viennistä on suuntautunut aikaisempien selvitysten mukaan alueelle. Palveluviennissä alueen merkitys on ollut suurempi kuin muiden alueiden. Pohjois-Eurooppaan luetaan tässä Itämeren piirin keskeiset rantavaltiot Venäjä, Baltian maat, Valko-Venäjä, Puola, Saksa, Hollanti, Iso-Britannia, Tanska, Ruotsi ja Norja. Onkin erityisen tärkeää, että Suomella on erityinen strategia juuri Pohjois-Euroopan markkinoiden hyödyntämiseksi, jossa sijaitsee kasvavia talouksia ja mm. Venäjän rooli on keskeinen. Tulisikin toteuttaa päivitetty versio vuonna 1999/2000 päättyneestä noin 10 vuoden päähän tarkastellusta ennakointihankkeesta ”Pohjois-Eurooppaa palvelevat yritykset Suomessa – Kehitettävät klusterit ja niiden kansainvälistämisen tukipalveluiden kehittäminen” (Myllylä 1998, 1999) (hankkeen tuloksia esiteltiin mm. EU:n SME-Forumissa Finlandia-talossa syksyllä 1999). Hankkeessa tunnistettaisiin keskeiset potentiaaliset ja kehitettävä tulevaisuuden klusterit Suomessa sen eri ELY-, maakunta- ja seutukunta-alueilla erityisesti Pohjois-Euroopan markkinoiden kehittymisen näkökulmasta noin 10-15 vuoden tähtäimellä. Erityisenä uutena piirteenä olisi mm. arktisen alueen merkityksen kasvun huomioiminen. Klustereiden kehittämiseksi arvioitaisiin toimia etenkin alueellisen innovaatioympäristön kehittämiseksi mm. Kansallisen innovaatiostrategian mukaisesti. Yksi vaihtoehto tarkastelussa voisi olla painottaa ammattikorkeakoulujen roolia innovaatiotoiminnassa. Mm. seudullisten kehittämiskeskusten verkoston (SEKES ry) ja KOKO-verkoston (2010 käynnistynyt koheesio- ja kilpailukykyohjelma) suunnalta tulleen asiantuntijapalautteen mukaan hanketta pidettiin erityisen tärkeän mm. seutukuntien reagoidessa globaalin talouden haasteisiin.

Tärkeää Itä- ja Pohjois-Suomen todelliselle kehittämiselle olisikin em. mukaisen hankkeen käynnistäminen. Hankkeessa sovellettaisiin RD Aluekehityksen kehittämää Euroopan unionin parasta alueellisen ennakoinnin käytäntöä, jolla strategian ja siihen liittyvän vision, yhteisen tahtotilan, hakemisen lisäksi energisoitaisiin ja mobiloisoitaisiin ihmisiä RD Aluekehityksen konseptille tyypilliseen tapaan. RD konseptien ja metodien soveltaminen hankkeessa veisi samalla kehitystä eteenpäin muodostettua visiota kohti. Ks. esim. seuraava case-prosessi, joka voitaisiin nyt toteuttaa uudelleen päivittäen em. kehitetyllä konseptilla ja metodilla.

CASE POHJOINEN ULOTTUVUUS – POHJOIS-EUROOPPAA PALVELEVAT YRITYKSET SUOMESSA – KEHITETTÄVÄT KLUSTERIT JA NIIDEN KANSAINVÄLISTÄMISEN TUKIPALVELUIDEN KEHITTÄMINEN 1996-2000:

Yrjö Myllylä, PEPYS 1999

Seuraavassa on esitetty joitakin keskeisiä RD-julkaisuja em. esimerkkihankeprosessista.

(Pääprosessin panelistit, joiden näkemysten tulkinnasta raporteissa yhtäältä on kyse, näet tästä.)

Prosessiin liittyviä tietoiskuja

Laaja-alainen viestintintäsuunnitelma tuotti prosessin aikana resurssien puitteissa tietoiskuja, koulutustilaisuuksia yms. Alla esimerkkinä muutamista tietoiskuista, tiedotteista tai koulutustilaisuuksista valtakunnan tason prosessissa.

Vuosi 1999
1. Etelä-Suomi, Delfoi-paneelin 1. haastattelukierros 1tiis_es
2. Länsi-Suomi, Delfoi-paneelin 1. haastattelukierros, 1tiis_ls
3. Itä-Suomi, Delfoi-paneelin 1. haastattelukierros, 1tiis_is
4. Pohjois-Suomi, Delfoi-paneelin 1. haastattelukierros, 1tiis_ps
5. Koko Suomi, 1tiis_ks
+ 2. ja 3. kierros tietoiskuineen, ym. viestintäoperaatioineen.
6. Kansainvälinen paneeli, suomeksi, KVTIEIS5
7. Kansainvälinen paneeli, in EnglishKVTIE2EN
6. Loppuraportin käsittely valtioneuvostossa, Valtioneuvoston Viikko 51

Vuosi 2000
7. RD pilottiseminaariohjelma, RDprotosemohj9
8. STT, Uutiset, STT
9. Verkkouutiset, Pilottiseminaari,
10. Työministeriö, Klusteriseminaari,

Prosessiin suoraan liittyviä tai sen synnyttämiä muutamia tutkimusraportteja

Lähtökohtana oli perusteellinen tilastoanalyysi:

1. Myllylä, Yrjö (1998). Finnish companies providing services within Northern Europe – Potential sectors and development of services to promote their internationalisation. 107 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 12/1998. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/C8052D63EBD2BE82C225672B0032121A>

Analyysin perustalla käynnistettiin perusteellinen Delfoi-prosessi, jossa haastateltiin kaikki maakuntajohtajat, TE-johtajat sekä yrityslähtöiset toimijat 3:lla eri haastattelukierrokselle, tuloksia verrattiin, yritysinformaatiota painotettiin.

Loppuraportissa tulokset esiteltiin Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomnen ja Pohjois-Suomen alueiden näkökulmasta sekä lisäksi kuntatyypeittäin, tulokset esiteltiin myös EU:n SME-foorumissa Suomen EU-puheenjohtajakaudella:

2. Myllylä, Yrjö (1999): The Northern Dimension. The Finnish companies providing Services within New Northern Area – Developing clusters and services. 236 p. Ministry of the Interior, Ministry of Trade and Industry, Finnvera Ltd, Finpro, Government Institute for Economic Research. RD-Market Info Publications. Helsinki 1999. Ks. julkaisutiedot <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/>

Tiivistelmäartikkeli aiheesta oli mm. AlueIntegraattori-lehdessä:

3. Myllylä, Yrjö (1999). Suomi Pohjois-Eurooppaa palveleva informaatioteknologian ja logistiikan osaamiskeskus. AlueIntegraattori 5/1999. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/07_asiakkaat_ja_linkit/aipepys>

Tuloksia profiloitiin ja esiteltiin viestintäsuunnitelman mukaisesti, mm. Pohjois-Suomessa artikkelein ja seminaareissa:

4. Myllylä, Yrjö (2000). Pohjois-Suomen kehittämisen strategiset painopistealueet. Lapin yliopiston tiedotuslehti KIDE 3/2000. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kide00>

Tuloksia tarkennettiin ensin suurten kaupunkiseutujen tasolla:

5. Myllylä, Yrjö (2001). Possibilities for Cooperation in Developing Clusters in Urban Areas. 86 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 22/2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/yma2>

Sitten pienten kaupunkiseutujen ja eri kuntatyyppien tasolla:

6. Myllylä, Yrjö & Linturi, Hannu (2004). Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit. Ministry of Agriculture 2003-2004. Summary reports in <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/tiedostot/matukaloprap290305.pdf>

7. Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Future of the Countryside and Clusters. Evaluation by the Delphi Method. 64 p. Ministry of the Trade and Industry (MTI) Financed Studies 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>

Kansainvälistymisen edistämiseen ja innovaatioympäristön kehittämiseen kiinnitettiin lisäksi huomiota erillisissä rinnakkaissovelluksissa

8. Luoma, Ossi & Myllylä, Yrjö (2003). Development of T&E Centre Services Promoting Exports and Internationalisation. 58 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 2/2003.
<http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/D8A68F27C09FCF6FC2256CC300435F8C>

9. Karjula, Kyösti & Myllylä, Yrjö (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena – Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 102 p. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006. <http://www.vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=170905>

Viime kädessä aluetason sovellukset seutukunnissa varmistivat tulosten implementoinnin – ts. tulokset alkavat elämään kunnolla vasta, kun ne on käsitelty kunnolla paikallisissa prosesseissa paikallisista lähtökohdista – vaikka valtakunnalliset ja suuralueittaisetkin prosessit perustuvat keskeisesti alueiden toimijoiden antamaan informaatioon:

10. Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.

11. Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 p. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku>

Tämän päivän esimerkillistä seudullista soveltamista, jollaisi viime kädessä olisi saatava aikaiseksi päivitettävän klusteristrategia pohjalta tulosten implementoimiseksi toimintaan

12. Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015. 121 p. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO. <http://www.naturpolis.fi/dynamic/Nettiversio_Koillis-Suomen_elinkeinostrat.pdf>

Lopuksi – viisas tukee toimintaa, jonka yhteiskunnallinen hyötykustannussuhde on hyvä

Pohjoisuus yhdistää suomalaiset -teesejä.

RD Aluekehityksen hankkeiden yhteiskunnallinen hyötykustannussuhde on hyvä, ja EU:n tunnustama ja palkitsema – EU-palkitsi RD Aluekehityksen kehittämän public-private -toteutusmallin Euroopan unionin parhaimana alueellisen ennakoinnin käytäntönä Brysselissä 18.10.2010 –

Jos haluatte saada selville tulevaisuuden kasvumahdollisuudet ja alat, yhteisen vision, strategian, keskeisimmät toimenpiteet ja vaikuttavuutta, so. ihmisten energisointia ja mobilisointia, nähdäkseni tällöin oikea osoite mm. em. Case-prosessin kuvauksen perusteella on RD Aluekehitys, www.rdmarketinfo.net

”Työtä on tehtävä sydämellä” (eräs edesmennyt keskisuuren menestyneen yrityksen perustaja kysyessäni hänen yrityksensä salaisuutta)
***
Ota myös kantaa kaivoskyselyyn!:

Pohjolan energiamarkkinoiden toimivuus tarvitsee toimivan sähkönsiirtoverkon

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

HS Vieraskynä 010506

(ks. HS Vieraskynä 1.5.2006, HS Vieraskynä 010506.)

Tuore Fennovoiman tekemä ydinvoimalan sijoituspäätös Pyhäjoelle on herättänyt keskustelun ydinvoiman taannoisesta lisärakentamispäätöksestä eduskunnassa ja päätöksen perusteluista. Vahvasti tuolloin perusteltiin ja edelleen jotkut päätökseen osallistuneet korostavat tärkeänä argumenttina olleen riippumattomuus Venäjältä tuotavasta energiasta.

Tässä keskustelussa voi unohtua, että toimivat (varmuus ja kilpailukyinen hinta) energiamarkkinat tarvitsevat myös tuontisähköä tai mahdollisuutta ostaa sitä tarvittaessa, jotta sähkön hinta pysyisi aidosti kilpailukykyisenä ja tehdyt suurinvestoinnit lisäisivät kansantaulouden kilpailukykyä eivätkä vähentäisi sitä. Oma näkemykseni on ollut ja on edelleen, että sähkönsiirtoverkkoja tulisi rakentaa ja kehittää myös Venäjän suuntaan. Visiossa on aidosti toimiva itä-länsisuuntainen sähkönsiirtoverkko – ei pelkästään rautatie- ja muu infraverkko – Pohjolassa mm. Murmanskin alue mukaanlukien. Noin viisi vuotta sitten kysymys oli jälleen ajankohtainen. Muun muassa norjalaiset pitivät mahdollisena, jos optimistisin skenaariokehitys toteutuu Barentsin alueella, että Fortum menee Murmanskiin sähköntuotannon yhtiön osakkaaksi vuonna 2007 ja vauhdittaa osaltaa siirtoverkkojen rakentamista Pohjoismaihin (Brunstadt et a. 2004). Toisin kävi, Fortum osti keväällä 2008 Länsi-Siperiassa sijaitsevasta TGK-10 sähkövoimalaitoksesta enemmistön noin 2,5 miljardilla eurolla (Kuusi ym. 2010: 93).

Sähkönsiirtoverkkoja tarvittaneen, vaikka eräs kehityskulku on todennäköisesti lisääntyvät paikalliset energiajärjestelmät, jotka eivät tarvitse raskaita sähkönsiirtoverkkoja (mm. Myllylä ym. 2011). Toisaalta Pohjois- ja Itä-Suomen ja Barentsin alueen kaivostoiminta on nouseva kehitystrendi ja siihen vastaamiseen tarvittaneen energian tuotannon jossain määrin järeitäkin perusratkaisuja, vaikka sijaa pitäisi näissäkin löytää paikallisille energiaratkaisuille.

Energiapolitiikassa riittää monenlaisia kysymyksiä pohdittavaksi. Tässä yhteydessä käsittelen tätä energiaverkkoasiaa erityisesti Murmanskin alueen tarjonnan ja toimivien energiamarkkinoiden näkökulmasta Suomessa ja Pohjoismaissa. Seuraavassa vuonna 2005 RD Aluekehityksen sivulle kirjoitetussa artikkelissa esitetyt ajatukset on esitetty tiivistetysti myös Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstan artikkelissa:

Myllylä, Yrjö (2006). Sähköä olisi saatavilla myös Murmanskin alueelta. Helsingin Sanomat, Vieraskynä, 1.5.2006. http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hs010506

Artikkelin kirjoittamisen aikaan Murmansk tutkimus oli vasta alkuvaiheessa. Intensiivinen tutkimus ja aineiston hankinta ajoittui 2004-2007 jaksolle. Tuloksia on tarkemmin esitelty väitöskirjassani (Myllylä 2007).

Sähköntuotantokapasiteettia on myös Kuolan niemimaalla Pohjoismaiden tarpeisiin

Suomenlahden ali Venäjältä tuotavan sähkön lisäksi sähköä voisi tulevaisuudessa tuoda myös Kuolan niemimaalta meneillään olevan tulevaisuudentutkimuksen mukaan. Noin miljoonan asukkaan Murmanskin läänin alueella on Neuvostoliiton tarpeisiin rakennettua kaivos- ja metallinjalostusteollisuutta noin kymmenessä kaupungissa sekä ylimääräistä sähköntuotantokapasiteettia. Globaaleilla markkinoilla kilpailtaessa teollisuuden tuotantoprosesseja on kehitetty ja kehitetään energiaa säästäväksi. Alueen teollisuus ei käytä enää samaa määrää energiaa kuin se on parhaimmillaan käyttänyt.

(ks. kuva osoitteessa http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/murmansk06?C:D=1693128&selres=1693128)

Kuva. Murmanskin alueen voimalaitokset ja sähkönsiirtoverkko. Lähde: http://finnbarents.urova.fi/barentsinfo/maps/.

Alueen energiantuotannossa sähkövoima on tällä hetkellä keskeinen energiamuoto teollisuuden näkökulmasta. Vesivoima ja ydinvoima näyttelevät molemmat lähes yhtä suurta osaa sähköntuotannossa. Vesivoiman kapasiteetti alueella on noin 1600 megawattia ja sen osuus on 43 % kapasiteetista ja ydinvoiman osuus 1760 megawattia 48 %:n osuudella kokonaiskapasiteetista. Vesivoimaloita sijaitsee mm. Suomeen aiemmin kuuluneen Petsamon alueella, esimerkiksi Inarijärvestä Jäämereen laskevassa Paatsjoessa. Suomalaiset ovat myös osallistuneet alueen vesivoimaloiden rakentamiseen. Voimalaitokset sijaitsevat Norilsk Nickeliin kuuluvien kaivoskombinaattien läheisyydessä. Alueelta on siirtokaapeli Suomeen, jota on vastikään vahvistettu osana erästä Interreg-projektia. Alueella on arvioitu olevan mahdollisuus vesivoiman lisärakentamiseen.

Vesivoimaloiden lisäksi Revontulet-ydinvoimala tuottaa sähköä

Sallan korkeudella Suomen rajasta noin 200 km sijaitsee Kantalahden kaupunki. Sen pohjoispuolella noin 30 kilometrin päässä Polarnyje Zori-nimisessä (suomeksi revontulet) noin 20 000 asukkaan kaupungissa sijaitsee ydinvoimala. Voimalassa on neljä reaktoria, joista kukin yksikkö on teholtaan 440 megawattia. Ensimmäinen reaktori on rakennettu vuonna 1973 ja viimeinen 1984. Ensimmäisen reaktorin alkuperäinen suunniteltu sulkemisaika on 2003, jota on jatkettu vuoteen 2008 ja viimeisen 2014, jota luultavasti myös jatketaan. Edellä mainituista reaktoreista kaksi on käytössä, yksi kiinni vähäisen sähkön kysynnän vuoksi ja yksi kunnostettavana. Sähköntuotanto voimalassa oli huipussaan 1980-luvun lopulla ollen lähes 13 terawattituntia. Vuonna 2002 tuotanto oli hiukan vajaa 10 terawattituntia ydinvoimalan oman ilmoituksen mukaan.

Alue on todennäköisesti tulevaisuudessakin monipuolinen sähköenergian tuotantoalue

Paineet sähköenergian vientiin alueelta ovat suuret. Murmanskissa kuten muuallakin Venäjällä sähkön hinta on subventoitua eikä se kata tuotantokustannuksia. Sähkön hinta on nousussa osana Venäjän talouden transitioprosessia eli markkinatalouteen sopeutumista. Sähkön hinnan nousu on yksi keskeinen Murmanskin alueen tulevaisuuteen vaikuttava ns. vahva tulevaisuuden trendi. Nopea sähkön hinnan vapauttaminen voisi johtaa pahimmillaan alueen teollisuuslaitosten konkursseihin ellei korvaavaa uutta edullista energiaa esimerkiksi Štokmanovskojen (tai Stockmanin) kaasukentiltä saataisi ajoissa teollisuuden tarpeisiin. Štokmanovskojen käyttöönotto johtanee sähköä tuottavan kaasuvoimalan rakentamiseen alueelle. Jos fossiilisten polttoaineiden hinnat pysyvät korkealla ja jatkavat nousuaan tulevaisuudessakin, mitä Delfoi-paneelit tutkimuksessani pitävät todennäköisimpänä kehitysvaihtoehtona, tämä tukee alueen energiaklusterin kehittymistä.

Sähkönsiirtoverkkojen rakentaminen tärkeä energiaklusterin kehittämistoimi Murmanskin alueella Delfoi-paneelin mukaan

Tutkimuksessani Murmanskin ja Moskovan tulevaisuuspaneelit korostavat sähkönsiirtoverkkoja tärkeimpänä alueen energiaklusterin kehittämiseen liittyvänä logistisena hankkeena. Pääasiallisesti suomalaisista koostuva ns. kansainvälinen paneeli korostaa tärkeimpänä öljyputken rakentamista Timan-Petšoran altaan alueelta Murmanskin rannikolle tai kaasuputkea Štokmanovskojen kentältä osana alueen energiaklusterin kehittämistä. Sähkönsiirtoverkon rakentaminen oli esillä 1996 päätetyn Sallan raja-aseman rakentamisen yhteydessä. Tällöin venäläinen osapuoli pyrki vaikuttamaan tuloksetta useiden vuosien ajan sähkönsiirtoverkon rakentamisen kytkemisestä EU:n rahoittamaan raja-asemaprojektiin.

(ks. kuva osoitteessa http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/murmansk06?C:D=1693128&selres=1693128)

Kuva. Murmanskin alueen ja Karjalan Tasavallan välistä uutta sähkönsiirtoverkkoa rakennetaan Kantalahden paikkeilla 15.4.2007. Valokuva YM.

WTO-jäsenyys luo edellytyksiä sähkömarkkinoiden kehittymiselle

Vuonna 1993 aloitetut Venäjän WTO-jäsentyysneuvottelut on tarkoitus päättää vuonna 2007. Muutamia tärkeitä kysymyksiä on vielä ratkaistavina. Esimerkiksi energian kaksoishinnoittelu ja ulkomaiset sijoitukset Venäjän energiantuotantoon ovat tärkeitä avoinna olevia kysymyksiä. Mikäli Venäjä menee WTO:n jäseneksi, on ilmeistä että sähkönhintaa ei voida enää tukea vaan tietyn siirtymäajan jälkeen hinnat olisi vapautettava kilpailulle. Osana tätä prosessia voitaneen nähdä myös sähköntuotanto- ja jakelutoimintojen eriyttämisprosessi Murmanskissa, joka on meneillään. Vähitellen ydinvoimalaitos saattaa myös tulla osaksi eriytettäviä uusia sähköntuotantoyhtiötä. Tämä voi tarjota tulevaisuudessa myös entistä paremmat mahdollisuudet kansainvälisille energia-alan yrityksille mukanaoloon liiketoiminnassa.

Norjalaiset ennakoivat Fortumin tai muiden länsimaisten yhtiöiden läsnäoloa alueen sähköenergiatuotannossa Venäjän WTO-jäsenyyden toteuduttua

Norjalaisten Barentsin alueen tulevaisuutta luotaavan perusteellisen tulevaisuudentutkimuksen loppuraportin The Russian Barents Sea Region towards 2015 (2004) erään skenaarion mukaan Venäjän mennessä WTO:n jäseneksi ”Suomen energiajätti Fortum sen kansainvälistymisstrategiaansa seuraten ostaa sähköntuotantoyhtiöt Venäjän Barentsin alueen länsiosassa vuonna 2008 ja vuonna 2011 se jopa hankkii merkittävän osuuden Kuolan ydinvoimalasta. Fortumin osallistuminen sähköntuotantoon nopeuttaa sähkönsiirtoverkkojen rakentamista alueelta Pohjoismaihin.”

Kiistely sähköntuonnista osoittaa, että Suomi tarvitsee uuden kokonaisvaltaisen energiastrategian

Energian kysynnän kasvaessa maailmassa voimme olla tyytyväisiä, että lähialueilla on sähköä, öljyä ja kaasua ja sitä halutaan myös meille myydä. Venäjältä Kiinaan rakennettava öljy- ja kaasuputkisto voi vaikuttaa Venäjän energian vientiin Euroopan suuntaan. Suomi on kokonaisuudessaan Venäjän energiamarkkinana marginaalinen, vaikka onkin osa sen tällä hetkellä selvästi tärkeintä EU-markkinaa. Kiistely Suomenlahden alittavasta merikaapelista kertoo tarpeen laatia Suomelle uusi kokonaisvaltaisen energiastrategia. Esitän keskustelun pohjaksi ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmin tarkennettavaksi strategiaa, jossa pyritään aktiivisesti, mutta joustavasti hyödyntämään lähialueiden eri energiamuotoja ja samalla kehittämään voimakkaasti omaa energiatuotantoa. Joustavuudella tarkoitan liiallista riippuvaisuuden välttämistä yksittäisestä maasta. Öljyn tuonti käynee esimerkiksi. Tuomme 100 % öljystä Venäjältä, mutta tarvittaessa voisimme tuoda sitä myös muualta. Voisiko samaa mallia soveltaa sähkönsiirtoon ja kaasunsiirtoon. Kaasussa olemme nyt venäläisen putken varassa. Maailmalla yleistyvän nesteytetyn kaasun vastaanotto-, siirto- ja jakelujärjestelmät voisivat olla yksi lähitulevaisuuden mahdollisuus. Nesteytettyä kaasua olisi saatavilla mm. Pohjois-Norjasta Lumikki-kaasukentältä ja mahdollisesti tulevaisuudessa Štokmanovskojen kaasukentältä Murmanskin läheisyydestä.

EU:n luotava energian sisämarkkinat ja markkinat Venäjän kanssa – Suomen EU-puheenjohtajuus ja Pohjoisen ulottuvuuden politiikkan mahdollisuuksina

Suomen etu olisi mielestäni vaikuttaa EU:n kautta EU:n yhteisen energia- ja Venäjäpolitiikan luomiseen. On kysyttävä, onko EU:n tärkein tehtävä turvallisuutensa näkökulmasta tänä päivänä yhteisten energiamarkkinoiden luominen EU:n sisälle ja Venäjän kanssa samaan tapaan kuin EU:n perustamisvaiheessa korostui hiili- ja teräsyhteisön luomisen tavoite. Sähkömarkkinoiden kehittäminen ja ydinturvallisuus voisivat olla osa Pohjoisen ulottuvuuden energiayhteistyön painopistealuetta 2007 alkavalla kaudella. Ydinvoiman ja öljynkuljetuksiin liittyy ympäristöriskien lisäksi ainakin Venäjän mielestä vakavasti otettava terrorismin uhka Suomenlahden pohjukassa ja Murmanskissa. Tilanne Itämeren alueella on uusi Venäjän integroituessa ensi kertaa historiassa globaaliin talouteen energiasektorin kautta ja yhä selkeämmin Suomenlahden ja Murmanskin kautta. Suomi ja Ruotsi ovat ainoita maita, jotka ovat ns. harmaalla vyöhykkeellä tällä hetkellä vakaassa Pohjois-Euroopassa eli sotilaallisesti liittoutumattomia ja niihin voi kriisitilanteissa kohdistua siten erilaisia paineita.

Lähialueiden ydinenergian ja muun ydinmateriaalin riskit on otettava vakavasti ja hyödynnettävä tässä mm. EU:n mahdollisuudet Suomen EU:n puheenjohtajuuskauden aikana. Kasvava ydinkatastrofin riski voi jopa vaikuttaa esimerkiksi lähialueiden riskiluokituksiin ja heikentää esimerkiksi pääomien saantia ja investointihalukkuutta.

Sähköntuonnin kasvattaminen voisi olla perusteltua lähialueilta, mikäli samalla EU:n energia- ja Venäjä-politiikkaa kehitetetään ja huomioidaan turvallisuustekijät

Mielestäni sähköntuontia Venäjältä Suomenlahden ali vedettävän merikaapelin tai Kuolan niemimaalta Suomeen rakennettavan siirtokaapelin kautta on arvioita osana Venäjän energiageopoliittisen aseman muutosta (missä Suomenlahden ja Murmanskin suunta korostuvat) ja EU:n energia- ja ulkopoliittisia tavoitteita huomioiden turvallisuusriskit laaja-alaisesti. Jos Suomi näkee Pohjois-Euroopan muuttuneen ja muuttuvan tilanteen ja luo tilanteeseen nähden oikeanlaista ulko- ja laaja-alaista turvallisuuspolitiikkaa EU:n ja muiden kansainvälisten järjestelmien kautta, niin venäläisen sähkökaapelin tai kaasuputken päässä oleminen voi olla myös meidän etu. Sähkönsiirto Venäjältä lisäisi tarjontaa Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla ja voisi olla siirtymävaiheen ratkaisu ennen kuin omaa energiatarjontaa on saatu muutoin lisättyä erityisesti Suomessa ja Ruotsissa.

Sähkön ja muun energian tuontimahdollisuudet Murmanskin ja Barentsin alueelta olisi syytä arvioida tarkemmin esimerkiksi tulevaisuudentutkimuksen Delfoi-menetelmää selvityksessä hyödyntäen. Samoin koko Suomen energiastrategiaa olisi syytä pohtia ainakin Pohjois-Eurooppa -tason mahdollisuuksia hyödyntäen. Tässäkin mielestäni Delfoi-menetelmä olisi mitä soveltuvin työväline.

Yrjö Myllylä: Delfoi-manageri, yhteiskuntatieteiden maisteri, alueellisen ennakoinnin asiantuntija, Espoo. Kirjoittaja tutkii par aikaa Murmanskin alueen tulevaisuuteen vaikuttavia vahvoja trendejä Joensuun yliopiston maantieteen hallinnoimassa ja Suomen Akatemian rahoittamassa Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelman projektissa. Yhteystiedot ymy@saunalahti.fi.

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:

Brunstad, Bjørn & Magnus, Eivind & Swanson, Philip & Høneland, Geir & Øverland, Indra (2004). Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? The Russian Barents SeaRegion towards 2015. Eburon Academic Publishers, the Netherlands.

Myllylä, Yrjö (2005). Bokomtaler: Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? The Russian Barents Sea Region towards 2015. Nordisk Øst Forum. Nr. 4/2005. Norwegian Institute of International Affairs. Ks. kirja-arvion käsikirjoitus Brunstad+et+al+bok+julkaistava versio 250106.

Kuusi, Osmo & Paula Tiihonen & Hanna Smith (2010). Sopimusten Venäjä 2030. 224 s. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja, 3/2010.

Myllylä, Yrjö & Maurizio Sajeva & Jari Kaivo-oja & Samuli Aho (2011). iKnow Delphi 2.0 Country Report Finland. 104 p. October 2011. iKnow Project, Finland Futures Research Centre FFRC. < www.iknowfutures.eu>

Myllylä, Yrjö (2007). Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen kehitys vuoteen 2025 (Industrial, logistical and social Development of Murmansk Oblast until 2025). 321 p. Väitöskirja (Dissertation). <http://joypub.joensuu.fi/joypub/alldefences.php>

Myllylä, Yrjö & Andreev, Oleg (2005): The Development of the North-West Russia and the Delphi-method – evaluation of the industrial, social and logistical developments in the Murmansk Oblast. Nordia Geographical Publications 34: 4, 47-48. Lisätietoja klikkaamalla tästä.

Tykkyläinen Markku (2003). North-West Russia as a gateway in Russian energygeopolitics. Fennia 181 (2).

Sähkönsiirtoverkkokuvia:

http://finnbarents.urova.fi/barentsinfo/maps/ (artikkelin. kuva).

Käännöksistä:

Brunstad et al. (2004) suosittelevat Stockman sanaa Štokmanovskojen englanninkieliseksi vastineeksi. Suomennoksena valtakunnan päälehdistössä on esiintynyt myös Stokman-nimi, jota myös artikkelin kirjoittaja käyttää suomennoksena.

HS Vieraskynä-artikkeli 1.5.2006:

Em. artikkelin pohjalta on muokattu lyhyempi ns. Iso-Vieraskynäartikkeli Helsingin Sanomiin. Artikkeli julkaistiin lehden vappunumerossa 1.5.2006.

HS- Vieraskynä on myös verkkoversiossa
http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=myllyl%C3%A4+yrj%C3%B6.

YK:n Millennium-projektin Delfoi-energiaseminaari 25.4.2006 aineisto:

YK-yliopiston Millennium-projektin Maailman energiatulevaisuus -seminaarin aineisto on osoitteessa www.futurasociety.fi. Myös Yrjö Myllylän turvallisuuspolitiikkaan kuuluva yleisökysymys ja Gronbergin vastaus kuunneltavissa Tarja Gronbergin esitelmän ”Globaalit turvallisuusriskit ja energiapolitiikka” osion 3 lopussa.

Kts. myös Yrjö Myllylän HS Iso-Vieraskynäkirjoitus 31.5.2007: Venäjä pyrkii hallitsemaan itse tuotteidensa kuljetusreittejä. Www.hs.fi.

Salon kaupunkiin kuuluva TEIJO VALITTIIN VUODEN KYLÄKSI!

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

TEIJO ON VUODEN KYLÄ 2011!

Vuonna 2009 Teijo sai kunniakirjan maakunnallisessa kyläkilpailussa. Vuonna 2010 Teijo valittiin Varsinais-Suomen vuoden kyläksi. Vuonna 2011 Teijo (tarkemmin Teijon alueen kylät) valittiin valtakunnan tasolla vuoden kyläksi Suomen kylätoiminta ry:n toimesta.

Espoolainen RD Aluekehitys toimii myös Teijolla ja on valmis toimimaan linkkinä palkitun Teijon kylän toimijoihin Teijon hyviin käytäntöihin tutustumiseksi ja niiden ”siirtämiseksi” halutuille alueille. Toimintamallien siirtämisen apuna voi toimia myös kylätoimintaan liittyvä (esim. Leader-toiminta) ennakointitoiminnan arviointi (vrt. RD Aluekehityksen tekemä Salon Seudun Alueellisen ennakointitoiminnan arviointi 2006-2008, ks. linkki artikkelin lopusta).

Tervetuloa tutustumaan Teijoon vaikka laskettelun, golfin tai retkeilyn merkeissä! Alla olevasta linkistä saat lisätietoja metsähallituksen retkeilyalueesta ja löydät myös alla olevan uutisen Vuoden Kylästä.

”Vuoden Kyläksi 2011 valittiin Teijon alueen kylät” (Lähde: Metsähallituksen Luontoon.fi -sivusto, 6.9.2011)

”Suomen Kylätoiminta ry on valinnut Vuoden Kyläksi 2011 Teijon alueen kylät Varsinais-Suomesta Salosta. Teijon alueen kyliin kuuluu neljä kylää: Teijo, Mutainen, Kirjakkala ja Mathildedal. Vuoden Kylä 2011 valittiin maakuntien nimeämistä ehdokkaista 27. kerran.

Merelliset Teijon alueen kylät kuuluvat Salon kaupunkiin. Teijon alue tunnetaan Meri-Teijon matkailualueesta, historiallisesta Teijon kartanosta ja kolmesta ruukkialueesta. Alueella sijaitsevat Suomen pienin kivikirkko, kyläsauna, retkeilyalue ja golf-kenttä. Palveluihin kuuluvat kaksi kauppaa, kyläkoulu, päiväkoti, asiamiesposti ja kaksi vierasvenesatamaa.

Valintaraati kiinnitti erityistä huomiota siihen, että Teijon alueen kylät ovat tehneet usean vuoden ajan suunnitelmallista maaseudun kehittämistyötä ja edistäneet alueen matkailua. Toiminta perustuu vapaaehtoistyön voimaan, oma-aloitteisuuteen ja pitkäjänteisyyteen. Kylät ideoivat uusia kehittämishankkeita ja toteuttavat tuloksellisesti vuonna 2010 päivitettyä kyläsuunnitelmaa.
Aktiivista yhteistoimintaa

Teijon alueen kylät ovat tehneet merkittävää matkailuyhteistyötä yhdistysten ja yritysten kanssa. Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksessa eli PARAS-hankkeessa kylät ovat olleet erittäin aktiivisia. Salon kaupunki nimesi palvelustrategiassaan Teijon alueen kylät ”koulukyläksi”. Kyläyhdistys markkinoi aktiivisesti kyläkoulua ja maaseutua uusille asukkaille sekä matkailijoille.

Valintaraadin mielestä Teijon alueen kylät ovat oivaltaneet erinomaisesti ajan hengen. Kylät luovat kiireisille nykyihmisille uusia mahdollisuuksia osallistua kylätoimintaan ja kokea ole-vansa osa kyläyhteisöä. Teijon Alueen Kyläyhdistys ry toimii yhdessätoista eri tiimissä.

Teijon alueen kylien asukasluku on 730 henkilöä. Kesällä asukkaita on 1500 (kesäasukkaat mukaan lukien). Etäisyys Salon keskustaan on 20 kilometriä ja Helsinkiin 110 kilometriä. Alue kuului vuoteen 2009 saakka Perniön kuntaan.”

(Lähde: Metsähallituksen Luontoon.fi -sivusto, 6.9.2011)

*** *** ***
Ks. myös blogiartikkelit:

Salon Seudun Alueellinen ennakointi 2006-2008 -toiminnan arviointi

EU:n paras alueellisen ennakoinnin käytäntö valittu

ks. myös

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma(2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. KTM Rahoitetut tukimukset 10/2005.

Myllylä, Yrjö (2005). Ajankohtaista toimintaryhmille: Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit MATUKA -raportti on ilmestynyt. MaaseutuPlus-lehti.

(em. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR/MMM-rahoitteisessa tutkimuksessa tarkastellaan maaseudun ja keskusten vuorovaikutusta vuoteen 2015, alueet on jaettu keskuksiin, vuorovaikutusalueisiin, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun.)

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostatrategia 2011-2015 -luonnos. Koillis-Suomen Koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO / Naturpolis Oy.

Maaseudun asiantuntijarekisteristä löydät asiantuntijoita mm. ennakointiin.