”Uusi pohjoisen maantiede” – mitä se on? | Aluekehitys. Tulevaisuuden ennakointi. Strategiaprosessit.

”Uusi pohjoisen maantiede” – mitä se on?

Julkaistu: 15/12/2012 | Kirjoittanut: yrjomyllyla

Hallituksen tulevaisuuspoliittisessa selonteon valmistelussa on otettu Uusi pohjoisen maantiede pohdittavaksi yhdeksi kuudesta horisontaalisesta teema-alueesta keväällä 2012. Edustan Suomessa harvalukuista maantieteilijöiden joukkoa, vielä harvempaa siinä väitelleiden joukkoa ja vielä vähälukuisempaa Pohjoisen ja arktisen ulottuvuuden kysymyksiin keskittyvää. Tämän vuoksi katson velvollisuudekseni osaltani tuoda aiheeseen liittyvät muutamat olennaiset näkökulmat esille pyrkimättä tyhjentävästi vastamaan kysymykseen tai jäsentämään tekstiäni tässä yhteydessä. Perusteellinen vastaaminen vaatisi paneutumista ja aiheesta kirjan kirjoittamisen ”Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä” (TEM 43/2010) mallin mukaisesti. Mahdollista kirjahanketta voisi laajentaa myös toimittamistyöksi, jolloin mukaan otettaisiin esimerkiksi noin 10 muuta kirjoittajaa.

Uusi pohjoisen maantiede -teeman valintaan mahdollisesti vaikuttaneita ajankohtaisia virikkeitä

Aluksi on todettava mahdollisista ”virikkeistä”, jotka ovat johtaneet teeman valintaan. Oletan, että jollakin tai kaikilla alla luetelluilla on ollut osavaikutuksensa valintaan mahdollisten muiden tekijöiden lisäksi.

1) Muotoilu on sukua kalifornialaisen maantieteen professori Laurence C. Smithin (2011) ”Best selleriksi” yltäneen kirjan ”Uusi Pohjoinen – Maailma vuonna 2030” nimelle. Katso kirjasta lisää (esitelmästäni Tieteiden talolla helmikuussa ”Uusi pohjoinen ja sen kulkuväylät”, jossa käsittelen kirjaa ).

2) Osallistuin Tulevaisuusverstaaseen Finlandia-talolla 27.3.2012 tutkijoiden kiintiössä. Keskustelussa ”Uuden pohjoisen maantieteen kysymykset korostuivat”. Tulevaisuusverstaan jälkeen ja pohjalta tehtiin varsinaiset teemavalinnat. (ks. esim. blogiartikkeli Fintrip-seminaarista ja Tulevaisuusverstasta edeltävä artikkeli sähköisestä prosessiin liittyvästä kyselystä)

3) Maantiede on pinta-alaltaan maailman suurimmassa maassa Venäjällä arvossaan ja itse maan presidentillä on hyvät suhteet maantieteen seuraan – olisiko Suomenkin poliittisen johdon kuunneltava enemmän mm. Venäjää ja pohjoista maantiedettä Suomessa tutkineita maantieteilijöitä? (Ks. esim. Kaleva 24.10.2012 ja HS uutinen 11.10.2012.) Ainakin eräs presidenttimme historiassa oli sitä mieltä, että maantieteelliset tosiasiat on syytä tunnustaa. Vaikuttaa, että myös Suomen Maantieteellinen Seura, jonka jäsenenä myös toimin, varautuu yhteistyön tiivistämiseen Venäjän maantieteellisen seuran kanssa. Olisiko politiikkojen ja päättäjien aikaa päivittää uuden maantieteen tosiasiat ja niiden vaikutus / huomioimisen tarve? Todettakoot ja jo tässä yhteydessä, että näissä tosiasioissa kysymys ei ole pelkästään ilmastonmuutoksesta, vaikka tutkimuksen määrärahat ja ”yleinen tahtotila” sen selvittämistä mieluusti tukisivatkin.

Venäjällä siis presidentti Putin toimii kiinteässä yhteydessä maantieteellisen seuran kanssa (ks. Suomen Maantieteellisen Seuran hallituksen jäsen vuoden 2013 alusta, tutkimuskollegani Kari Synbergin blogikirjoitus) – mikä on meidän ulkopoliittisen johdon rooli maantieteen edistämisessä ja sen hyödyntämisessä päätöksenteossa? Tutkijayrittäjänä esitin Murmansk-tutkimukseni tulosten julkistamista Ulkoministeriön sarjassa vuonna 2008. Oletusarvo tilaajapuolella oli, että ainakin maantietelijä elää sillä, että nimi näkyy, niin kuin monilla tahoilla julkisella sektorilla vaikuttaa käsitys olevan tutkimuksen erityisluonteesta. Kiitos niille sponsoriyrityksille, jotka mahdollistivat kirjan ”Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen kehitys vuoteen 2025” julkistamisen Ulkoministeriön sarjassa ja jonka tarkoitus oli esityksemme mukaan palvella myös ulkomaankauppaministerin matkoilla Venäjälle. Toivottavasti ulkopolitiikan lisäksi, koko valtionhallinto jatkossa käyttää myös kokeneita soveltavaa tutkimusta tekeviä ja näyttöjä tutkimustensa vaikuttavuudesta hankkineita maantieteilijöitä hyväkseen – allekirjoittaneen kautta tähän pakettiin saa myös yhteiskuntatieteellisen ja tulevaisuudentutkimuksen ja logistiikan vahvan näkökulman.

Mitä on uusi?

Uudella voitaneen tässä yhteydessä viitata merkittävään muutokseen. Merkittävästä muutoksesta puhutaan myös paradigmaattisena muutoksena:

“Paradigma ja paradigman muutos[1]. Nykysuomen sanakirjan mukaan paradigma on tieteessä jotain tutkimuksen aluetta hallitseva perusnäkemys, malli, esikuva tai viitekehys, jota sen puitteisiin sopeutuva tutkimus ei aseta kyseenalaiseksi. Erityisesti Thomas S. Kuhnin virittämä keskustelu tieteellisistä paradigmoista, niiden suhteesta toisiinsa ja vaihtumisesta tieteellisten kumousten tai murrosten myötä on 1960-luvulta lähtien ollut tunnetuimpia tieteenfilosofisia debatteja. Yleiskielessä paradigmalla tarkoitetaan jonkin joukon tai yhteisön tapaa toimia. Pelkkä kehittäminen ja parantaminen ei välttämättä johda paradigman muutokseen, missä on kysymys perustavaa laatua olevasta toimintatavan muutoksesta. Muutos voi olla evoluution tai nopean revoluution seuraamus. Kieliopissa taas paradigmalla tarkoitetaan yleensä taivutusparadigmaa eli sanan kaikkien taivutusmuotojen sarjaa. Arkisemmassa käytössä paradigman muutos tarkoittaa siis perustavaa laatua olevaa toimintatavan muutosta. Systeemi- ja elinkaariajattelun näkökulmasta paradigman kehittymisen tai muutoksen voi nähdä myös evolutionaarisena prosessina.” (Karjula & Myllylä 2006).

Mikä on pohjoinen?

Arktiseen ja pohjoiseen liittyvät osa tai kaikki seuraavista ympäristön ominaisuuksista: mm. kylmä, lumi, jää, lämpötilanvaihtelut, nopeasti vaihtuvat sääolosuhteet, pimeys, valo, pitkät etäisyydet, herkkä luonto ja ilmaston muutos (Myllylä 2012, Arktisen meriteknologian ennakointi, Delfoi-paneelin 1. haastattelukierroksen yhteenvetoraportti, www.amtuusimaa.net)

”Kaikki em. ominaisuudet ovat läsnä myös Suomessa, maailman arktisimman kansakunnan alueella (Suomessa asuvat ovat suurin yksittäinen väestöpopulaatio 60 leveysasteen pohjoispuolella, lähteestä riippuen noin 30-60 % maailman ihmisistä). Pohjoisuuteen kohdistuvan kysynnän kasvaessa suurvaltojen – ja suuryhtiöiden taholta, tälle ympäristön synnyttämälle luontaiselle osaamisellemme on käyttöä ja kasvavaa globaalia kysyntää. Mitä pohjoisemmas mennään, sen enemmän nämä tekijät vaikuttavat, ne on huomioitava, ne ovat läsnä.”

”Arktinen on hyvä kehitysalusta edelleen uusille tuotteille, vaikka niiden markkinat olisivat muualla maailmassa. – Jopa Nokiakin voitaneen tulkita syntyneen osittain arktisista haasteista, koska yhtenä osana Nokia-tarinan syntyä on pyritty joidenkin mukaan ratkomaan kansallisena tutkimus- ja tuotekehitysprojektina pitkien etäisyyksien tietoliikennehaastetta, väitöskirjoja ja diplomitöitä on tehty runsaasti Nokia-ilmiön synnyttämiseksi. ”

Em. lainaukset artikkelista ”Mitä on arktinen teknologia?”

Myös risteilyalusten kehittyminen Suomessa voidaan nähdä arktisen ympäristön kautta: pitkien etäisyyksien merimatka Suomen ja Ruotsin välillä edellytti ohuiden tavaraliikennevirtojen tueksi konseptia, jossa ihmiset viihtyvät, lepäävät ja virkistyvät ja ylläpitävät kannattavaa elintärkeää laivalinjaa Suomelle. Tästä tuli kilpailuetu Suomelle varhain, jota sovellettiin myöhemmin kasvavaan risteilyalusbusinekseen. Jatkossa pitäisi ehkä ponnistaa edelleen arktisuudesta ja lisätä myös muita siitä lähteviä kilpailuetuja, kuten jäävahvisteisuuden, jäämurto- ja risteilyalusosaamisen yhdistäminen.

Kuva. Pohjoinen ja arktinen voidaan määrittää ympäristöominaisuuksien, kuten kylmyyden, pitkien etäisyyksien, herkän luonnon yms. avulla joustavasti. Kuvassa Nasan sateliittikuvia pohjoisesta.

Mutta mitä on maantiede?

Yrjö Myllylän väitöstilaisuuden 28.12.2007 lektiosta:

”Tutkimukseni on yhteiskuntamaantieteellinen. Maantieteen perusolemukseen on kuulunut jonkin ilmiön tarkastelu maantieteellisesti rajatulla alueella. 1800-luvun puolivälissä tarkasteltiin alueen maantiedettä lähtien sen luonnonoloista, joilla pitkälti selitettiin tutkimusalueella oleva toiminta. Tämä loi vahvan luonnonolosuhteita kuvaavan maantieteen tradition. Suomessa tradition piiriin tulkitsen kuuluvan Sakari Topeliuksen Maamme-kirjan, joka tunnettiin erityisesti koulujen maantieteen oppikirjana. Aluelähtöisyys, jossa tutkimusalueen lopullinen rajaus tehdään jo tutkimuksen alkaessa, on asetettu viimeaikoina kyseenalaiseksi ja aluetta on käsitteellistetty ensisijaisesti sosiaalisten prosessien kautta. Bathelt ja Glückler (2003) kuvaavat tämän uuden ajattelutavan lähtökohtia. Tutkimuksessaan he toteavat, että taloudelliset toimijat itsessään muodostavat heidän alueellisen ympäristönsä.”

”2000-luvun alussa kehitetyn prosessiperustaisen talousmaantieteen lähtökohtien mukaan taloudelliset systeemit ovat avoimia suljetun sijaan. Talousjärjestelmän toiminnalle on keskeistä taloudelliset toimijat ja niiden sosiaaliset suhteet. Tämä lähtökohtatulkinta taloudellisesta systeemistä vaikuttaa myös tutkimuksen menetelmävalintaan. Tutkimuksessa onnistuminen edellyttää aineiston, tutkijan ja teorian vuorovaikutusta jatehtäväkohtaista ja tutkimustilanteeseen sopeutuvaa joustavaa ja luovaa menetelmien käyttöä. Myös tutkimuksen käsitteet ja menetelmät tulee olla räätälöityjä ja valideja ja niitä on pystyttävä kehittämään tutkimusprosessin aikana. Kehityksen perustekijöiden analyysi eli trendien taustalla olevien kausaalitekijöiden tunnistaminen edellytti empiria-aineiston läpikäyntiä ja tulkintaa driving forces -tekijöiden tunnistamiseksi.”

Mikä on uutta maantieteessä?

ENSIKSI edellä viitattiin jo, että itse maantieteen tieteessä on uutta ennalta määrätyn aluelähtöisyyden rinnalla korostuva prosessiperustainen ajattelu, jossa alue määrittyy tutkittavan ilmiön kautta (esim. toiminta tai edellä kuvattu arktinen alue ympäristön ominaisuuksien kriteerillä joustavasti määriteltynä).

TOISEKSI: GEOPOLITIIKASTA GEOEKONOMIAAN -TERMINOLOGIAN MUUTOS ON MYÖS OSA UUTTA MAANTIEDETTÄ – Esimerkkinä Murmanskin alueen luonnonvarojen ja sijainnin merkitys Venäjän federaatiolle

Geopolitiikka-termi ja Murmanskin alue (Myllylä 2007: 134-135):

”Geopolitiikalla tarkoitetaan maantieteellisten tekijöiden vaikutusta valtioiden politiikkaan (Enkama 1986: 556; Mackinder 1904; Juntunen 2002: 82). Murmanskin alueen maantieteellinen sijainti ja alueen luonnonvarat vaikuttavat sen, että alue otetaan huomioon Venäjän valtion politiikassa. Geopoliittisesta näkökulmasta on ymmärrettävä väite, että Moskova ei tule koskaan antamaansa valtaansa ainakaan Murmanskin alueesta kokonaan alueelle tai oligarkeille. Geopoliittisessa ajattelussa luonnonvarojen hallinnalla on keskeinen merkitys eikä resurssisotien merkityskään ole vähentynyt (Moisio 2005: 17).”

Geoekonomia-termi ja Murmanskin alue (Myllylä 2007: 60):

”Murmanskin alueen geoekonominen merkitys Venäjän federaatiolle perustuu alueen runsaisiin luonnonvaroihin ja maantieteelliseen asemaan. Tärkeitä luonnonvaroja ovat rautamalmi, nikkeli, kupari, mangaani, sinkki, fosfaatti, kiille ja kala. Näiden hyödyntämiseksi alueelle on perustettu kaivos- ja metalliteollisuutta ja kalanjalostusteollisuutta. Venäjän koko apatiittituotanto tapahtuu Murmanskissa ja 40 % Venäjän nikkelin tuotannosta on Murmanskin alueella (EM 2007). Myös energiantuotanto on huomattavaa, koska alueen teollisuus tarvitsee runsaasti sähköä. Alueella on siksi myös neljän reaktorin ydinvoimala. Luonnonrikkauksien ja niitä hyödyntävien teollisuudenalojen lisäksi alueen maantieteellinen sijainti on Venäjän federaatiolle tärkeä. Alueella sijaitsee Venäjän ainoa ympäri vuoden sulana oleva valtamerisatama, josta on suorat yhteydet Atlantille. Venäjän merivoimien pohjoinen laivasto sekä osa Venäjän kauppalaivastosta sijaitsevat molemmat Murmanskin alueella. Alue on tunnettu erityisesti ydinkäyttöisten sukellusveneiden tukikohdista ja jäänmurtajista, kalateollisuudesta ja laajasta ei-rautapitoisten malmien sekä apatiittien tuotannosta. (EM 2007)”

Summa summarum: geopolitiikka, geoekonomia ja Suomen politiikka

Geopolitiikka ja geoekonomia tarkoittavat jossakin määrin samaa asiaa. Geopolitiikkaa pidetään jossain määrin kylmän sodan aikaisen käsitteenä, vaikka kyllä sillä käyttöä on nytkin. Yksinkertaistettuna ajatus geopolitiikka-termissä on, että maantiede / ”maantieteelliset tosiasiat” vaikuttavat valtion politiikkaan. Aiemmin, geopolitiikka-termin valtakaudella, pohjoisten alueiden merkitys oli pitkälti kylmän sodan näkökulmasta tärkeä, esimerkiksi Murmanskin alueen (= Murmanskin lääni, eli koko Kuolan niemimaa) on joiden lähteiden mukaan edelleen maailman tiheimmin ydinasevarusteltu (ks. esim. ao. artikkelini Futura 2/2008 Murmanskin alueesta logistiikan ja energiateollisuuden keskus?).

Nykyisessä ”uudessa tilanteessa”, geoekonomia-termin aikakaudella, pohjoisilla alueilla on myös merkittävää taloudellista merkitystä, mikä pitää sovittaa yhteen turvallisuuspoliittisten intressien kanssa. Tätä myöten ja tätä näkökulmaa painotettaessa tulee tavallaan käyttöön sana ”geoekonomia”. Uuden Venäjän synty ja kylmän sodan päättyminen, on keskeinen prosessi tai ”megatrendi”, joka on meneillään. Venäjä elää pohjoisesta (esim. 90 % Venäjän kaasusta tulee Yamalista em. Kalevan artikkelin mukaan ja 25 % maailman kaasusta, ks. Yamalin tämän artikkelin taustakuvakartassa. Alueen piti olla myös peruuntuneen presidenttitapaamisen paikkana, jossa järjestäjänä siis oli Venäjän maantieteellinen seura) ja sille on elintärkeää nämä pohjoiset kysymykset, joissa Suomi voi olla strateginen kumppani, arktisen osaamisen suurvalta.

Tässä yhteydessä sopii toivoa, että ”Uusi pohjoisen maantiede” vaikuttaisi meilläkin valtion politiikkaan, siis että geo vaikuttaisi politiikkaan ja ymmärrettäisiin geon vaikutus ekonomiaan, talouteen. Onko maantieteellistä ja alueellista ymmärrystä valtion ja ministerien neuvonantajilla? Montako tilaustyötä on teetetty maantieteen ja päätöksenteon kytkennän hallitsevilla konsulteilla valtakunnan tärkeisiin päätöksiin liittyen viime aikoina? Onko maantiede vaikuttanut tai sitä otettu millään tavalla huomioon esimerkiksi kuntarakenneuudistuksessa, mikä on mitä maantieteellisin kysymys? Tällä hetkellä on pakko kysyä, eikö Suomen maantieteellinen asema ja sen luonnonvarat todellakaan vaikuta millään valtion politiikkaan? Paasikivi-Kekkosen -linjasta puhuminen ainakin edellyttäisi maantieteen huomioimista. Tällä hetkellä vaikuttaa olevan tärkeää erilaiset ympäristöstä irroitetut asiat, joissa globaalia kilpailuetua pitää hakea. Menestyminen näissä edellyttää niiden kytkemistä maantieteeseen ja ympäristötekijöistä lähteviin etuihin. Geoekonomia termi viittaa myös siihen, että maantieteelliset seikat vaikuttavat talouteen. Geon pitäisi vaikuttaa meilläkin politiikkaan ja ekonomiaan? Miten tämä / geo näkyy Suomen valtion politiikassa, valtionyhtiöiden ja pk-yritysten kehittämispolitiikassa? Entä Eurooppa-politiikassa – Euroopan ainoita mahdollisuuksia olisi tiivistää yhteyksiään itään (erit. Venäjälle) ja etelään (eri. Afrikkaan), mutta politiikkojen tärkein tavoite on irroittaa se näistä ja kehittää Euroopasta itsenäinen ja riippumaton mm. Venäjän energiasta.

Talousmiehet toisensa jälkeen antavat neuvojaan, miten pitää toimia – mutta mitäpä, jos talous onkin riippuvaista myös maantieteestä eikä kaikki ole kiinni vain siitä, mitä on korvien välissä tai mikä on korko- ja veroprosentti ja johtajien bonukset tai työntekijöiden palkka? Esimerkiksi öljyteollisuudessa, mistä Norja mm. elää, liikkuvat niin isot rahat, että tärkeintä on, että hommat sujuvat ja tehdään laadukkaasti aikataulussa, jos halutaan hommia. Mutkista ja muutoksista voi laskutta. Suomalainen ydinvoimalaprojekti toimii esimerkkinä. Kenelläkään ei pitäisi olla varaa makuuttaa pääomia niin pitkään ja pitkäveteisesti.

Väitteeni on, että osaamista eikä taloutta ole olemassakaan ilman sen toimijoiden kytköstä ympäristöön / maantieteeseen (laajasti tulkittuna ja ymmärrettynä, kulttuuri- ja ihmismaantieteelliset tekijät huomioiden), ei ainkaan menestyvää taloutta. Pelkillä kilpailukykypuheilla ja siihen liittyvillä vero- ja palkkapolitiikalla ei kilpailukykyä tule, ellei osaaminen ja muu toiminta suuntaudu tulevaisuuden kannalta relevanteille alueille ympäristössömme. Tätä osaamisen ja ympäristön linkkiä pitää vahvistaa eikä heikentää, kuten on tehty koulutusaloja alasajamalla (esim. rak.tekn. Oulun yliopistossa ja vuoriteknologia TKK:ssa) ja ihmetellään, kun sattuu ympäristökatastrofeja kaivostoiminnassa tai kun ei löydy yrittäjiä kaivosalalle. Offshore-koulutus pitäisi luoda uutena alana Suomeen liittyen meidän vahvuuksiin (esim. jääosaaminen). Tai ajankohtaiseen pilvipalveluiden kehittämiseen on tuotava maantieteellisiä kilpailuetuja, jotka voivat olla monen muun tekijän lisäksi myös kylmä ilmanala ja sen tuomat kustannussäästöt (vrt. Facebookin investointi Luleåån). Maantieteellinen ja ympäristöön liittyvä näkökulma on oltava jatkuvasti läsnä. Muuten voitaneen puhua kansakunan itsetuhoisesta käytöksestä.

Mikä on Suomen hallituksen, eduskunnan ja valtakunnan yleinen intressi maan erityisen rikkaisiin luonnonvaroihin? Niitä on jaettu korvauksetta pois tähän päivään asti viimeiset 20 vuotta luomatta mitään hyötymismekanismia kansakunnalle. Istumme konkreettisesti kulta-arkun päällä ja valittelemme eläkkeittemme tasoa ja tulevaisuutta, työttömyyttä, väestörakenteen vinoutumista yms. Norjassa vaikuttaa olevan töitä kaikille suomalaisille, sen väkiluku kasvaa suhteessa Suomeen paljon tulevina vuosikymmeninä (Smith 2011). Venäjä ei anna maakaupoissa oikeutta maaperään, vaan pitää siellä olevia rikkauksia valtion omaisuutena, jota me ihmettelemme. Voisiko molemmissa naapureissa käydä kuitenkin oppimassa miten maantiede vaikuttaa politiikkaan ja talouteen? Esim. Norja on mm. määrännyt mannerjalustan luonnonvarat valtionomaisuudeksi tietojeni mukaan – miten mallia voisi soveltaa Suomessa?

Olemassaolleita hyötymisrakenteita on siis purettu Suomessa viimeiset 20 vuotta, mm. koska on haluttua luopua ”alkutuotannosta” ja siirtyä lisäarvon tuotantoon, mikä tarkoittaa teollisuudessakin pyrkimystä ”arvoketjuissa ylöspäin” ”brändin hallintaan” yms. , mikä edellyttää ”osaamista” – mutta siis mihin se osaaminen liittyy? Sivistys on tärkeää, kuten onkin, mutta sen on liittyttävä selviytymiseemme. Esim. em. väitösteksti ja siten tämä blogiartikkeli mahdollistui osin sen vuoksi, että Neste oli vielä tutkimukseni hakuvaiheessa v. 2003 öljyntuottajana Venäjällä, mutta on siirtynyt palmuöljyn jalostajaksi (myi Lukoilin kanssa omistamansa kentän / oikeudet v. 2005) ja ostaa oman kentän sijaan öljyä nousevaan maailmanmarkkinahintaan erittäin haitallisine vaikutuksineen Suomen kauppataseeseen. Samalla muiden toimijoiden, kuten pk-yritysten pääsy markkinoille estyy.// (Yksi tutkimusryhmän jäsenistämme, Mattias Spies väitteli Nesteen ja Lukoilin Severtekin öljykentästä ja sen työoloista vuonna 2010. Väitöskirja löytyy englannikielisenä netistä.)

KOLMAS JA EHKÄ KÄYTÄNNÖNLÄHEISIN MUUTOSTA HAVAINNOLLISTAVA ESIMERKKI VAHVOJEN ENNAKOIVIEN TRENDIEN VALOSSA: ARKTISEN MERITEKNOLOGIAN ENNAKOINTIHANKKEEN TIETOISKU 2/2012 TEKSTI ARKTISEEN JA POHJOISUUTEEN VAIKUTTAVISTA MUUTOSTEKIJÖISTÄ (s.3)

Arktista aluetta muokkaavat tietyt vahvat ennakoivat trendit. Ne synnyttävät sinne (tai tänne, koska kuulumme arktiseen) mm. uutta taloudellista toimintaa, jos päätöksenteko kykenee hyödyntämään niiden aiheuttaman kysynnän. Ilmastonmuutos ainoana vaikuttavana tekijänä on ylikorostunut ja johtaa päätöksentekoa harhaan yksinomaisena tulkintana muutokseen vaikuttavista tekijöistä:

”Arktisille alueille, johon myös Suomikin kuuluu em. arktisen ympäristön ominaisuuksien perusteella, kohdistuu kasvavaa kysyntää. Kyse on selvimmin -kaasun, öljyn, mineraalien ja ravinnoksi kelpaavien raaka-aineiden hyödyntämisestä. Vilkas liikenne esimerkiksi Koillisväylällä muussa kaupallisessa mielessä jakaa myös haastateltujen panelistien mielipiteitä.

Raaka-aineiden hintojen nousu maailmantalouden kasvun ja sen taustalla olevan väestönkasvun ja kaupungistumisen vuoksi on yksi keskeinen tekijä.

Kuva. Jeremy Granhalmin kehittämä GMO-indeksi kuvaa, että 33 eri raaka-aineiden keskimääräinen hintaindeksi on lähtenyt 100 vuoden alenevan kehityksen jälkeen kasvuun.

Toinen usein huomiotta jäänyt tekijä on, että arktisen alueen suurimman ja pinta-alaltaan maailman suurimman valtion Venäjän luontaiset intressit ovat siirtyneet pohjoiseen Neuvostoliiton hajottua, kun se menetti luonnonvaroiltaan rikkaita eteläisiä valtioita. Venäjä tarvitsee Koillisväylää ja arktista teknologiaa lähtökohtaisesti ilman ilmastonmuutosta tai raaka-aineiden hinnan nousuakin.

Kolmas tekijä on hyvin tullut selväksi Arktisen meriteknologian ennakointihankkeessa mm. Jon McEwanin tekemien kansainvälisten haastatteluiden kautta: Kustannuksia ja ympäristöä säästävä teknologinen kehitys on avainasemassatoimittaessa kalliin tuotantokustannusten alueilla, tarvitaan innovaatioita, jotka tekevät luonnonvarojen hyödyntämisen mahdolliseksi. Tässä mielessä Suomi arktisen meriteknologian ”suurvaltana” voi olla avainasemassa ylipäätään pohjoisen hyödyntämisessä.

Ilmastonmuutoksella on merkittävä helpottava vaikutus toimintaan mm. yksivuotisen jään vähetessä ja jos trendi jatkuu, sen vaikutus voi korostua siitä, mitä se on ollut tähän asti. Tähän astista kiinnostusta ja toimintaa pohjoisessa Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen koordinaattori Yrjö Myllylä RD Aluekehitys Oy:stä perustelee enemmän edellä mainituilla kolmella tekijällä kuin ilmastonmuutoksella, mm. väitöskirjastaan ”Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen kehitys vuoteen 2025” tukea ajatukselleen hakien.”

(em. lainattu Tietoisku on osoitteessa www.amtuusimaa.net , jossa on myös muuta mielenkiintoista otsakkeen ”Uusi pohjoisen maantiede” alle liittyvää tietoa.

Tässä trendejä esittelevässä viimeisessä osiossa oli yhdistettynä maantiedettä myös tulevaisuudentutkimuksen käsitteistöön eli trendeihin – tarkemmin sanottuna Yrjö Myllylän väitöskirjassaan käyttämään vahvojen ennakoivien trendien ajatteluun. Väite on, että nämä trendit mm. vaikuttavat pohjoisen maantieteeseen, pohjoisen eri ilmiöihin. Trendit ja niiden taustalla vaikuttavat liikkeellepanevat driving force -tekijät on esitelty tarkemmin mm. Myllylän väitöskirjassa ja joissakin alla olevissa julkaisuissa.)

Johtopäätöksiä mm. väitöskirjani lektiosta, joka päättyy seuraavasti:

”Geopoliittista ja maantieteellistä näkökulmaa tulisi mielestäni vahvistaa Venäjän tutkimuksessa. Karttaa katsomalla voidaan havaita pinta-alaltaan maailman suurimman ja mannermaisen Venäjän geopoliittisen vaihtoehtojen olevan vähissä. Murmansk muodostaa Luoteis-Venäjällä ainoan valtameriyhteyden, joka on ympäri vuoden sulana ja sieltä on lyhyt matka keskeisille markkina-alueille. Myös Suomenlahden rooli on keskeinen Venäjän Euroopan kaupassa Venäjän hakiessa uusia kilpailukykyisiä reittejä ja pyrkiessä kontrolloimaan itse kuljetuksiaan. Uudet voimistuvat logistiset virrat Murmanskissa ja Suomenlahden pohjukassa toimivat myös aluekehityksen keskeisinä moottoreina ja suomalaisen talouselämän merkittävinä mahdollisuuksina.”

”Suomen lähiympäristö on näin muuttumassa investointien myötä. Kehitys luonnollisesti tarjoaa suomalaisille paljon mahdollisuuksia öljy- ja kaasutuloilla rikastuneen Venäjän viennissä ja siihen liittyvässä logistiikassa. Tulevaisuudessa erityisesti arktisen kuljetus- ja energiatuotantoteknologian tarpeet tarjoavat suomalaisille kaupallisia mahdollisuuksia, jos maailmantalous jatkaa kasvuaan.”

”Venäjällä on kasvavat taloudelliset intressit turvata Murmanskin alueen kehitys ja kehittää logistiikkaa niin Jäämerellä kuin koko Luoteis-Venäjällä. Suomessa on vasta vähän keskusteltu siitä, miten Venäjän pyrkimykset vaikuttavat Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Uudessa tilanteessa olisikin suositeltavaa monipuolisesti arvioida ja ennakoida Venäjän geopolitiikan ja talousmaantieteen kehitystä niin talouden kuin ympäristö- ja turvallisuuspolitiikankin näkökulmasta.”

Lähteet:

Myllylä, Yrjö (2007). Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen kehitys vuoteen 2025 (Industrial, logistical and social Development of Murmansk Oblast until 2025). 321 p. Väitöskirja (Dissertation). <http://joypub.joensuu.fi/joypub/alldefences.php>

Myllylä, Yrjö (2008). Murmanskin alueesta logistiikan ja energiateollisuuden keskus? Futura 2/2008. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. 27-35.

Smith, Laurence C. (2011). Uusi pohjoinen – Maailma vuonna 2050. 378 s. Tähtitieteellinen yhdistys URSA. Suomentanut Tuukka Perhonniemi Koneen Säätiön tukemana.

Karjula, Kyösti & Myllylä, Yrjö (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena – Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 102 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006. <http://vnk.fi/julkaisukansio/2006/j12-vaurastuminen-kansallisena-velvollisuutena/pdf/fi.pdf>

Ks. myös:

Myllylä, Yrjö (2012). Pohjoisen tutkimuksen erityiskysymykset – NorNet verkoston / Luonnonvara- ja ympäristöalan ennakointi vuoteen 2025. Northern Research and Innovation Platform, NorNet-verkosto, Thule-instituutti, Oulun yliopisto. Loppuraporttiluonnos 7.3.2012.

Myllylä, Yrjö (2011). The Norht-East Passage is already a fact. Baltic Rim Economies 31.5.2011, Bimonthly Review 2/2011, 38. Expert Article 765. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/bre310511>

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinominsteriö, alueiden kehittäminen, 43/2010. < http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2010). The Development of Murmansk Region in the light of three scenarios. In the book: Nysten-Haarala, Soili & Katri Pynnöniemi (eds.) (2010). Russia and Europe: from mental images to business practices. Papers from the VII International Conference of Finnish Russian and East European Studies and other writings Kotka, Finland 2010 Publications of Kymenlaakso University of Applied Sciences. Series B.
Research and Reports. No: 65. 61-79. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kyamk2010>

Myllylä, Yrjö (2010). The Murmansk region’s growing importance in the energy economy and logistics creates opportunities also for Finnish companies. In the book: Kuusi, Osmo & Hanna Smith & Paula Tiihonen (eds.) (2010). Russia 2030 based on contracts. Publication of the Committee for the Future 6/2010. 170-180. <http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=vy14010113558959&cmd=download>

Myllylä, Yrjö (2010). Murmanskin alueen merkityksen kasvu energiataloudessa ja logistiikassa luo mahdollisuuksia myös Suomen yrityksille. Teoksessa Kuusi, Osmo, Paula Tiihonen & Hanna Smith 2010: Sopimusten Venäjä 2030. 161-170. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 3/2010. <http://web.eduskunta.fi/dman/Document.phx?documentId=gi29410111625283&cmd=download>

Myllylä, Yrjö (2009). Luoteis-Venäjän taloudellinen kehitys ja Pohjois-Suomen mahdollisuudet. Presentation in De Urbe Uloa – Suomi Euroopassa seminar in Oulu 9.9.2009. University of Oulu, City of Oulu, Council of Oulu Region. State Provincial Office of Oulu, The Finnish Local Heritage Federation. Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:23. < http://rdaluekehitys.files.wordpress.com/2012/04/suomieuroopassa2009-ymy.pdf>

Myllylä, Yrjö & Oleg Andreev & Vesa Rautio (2008). Where are the hubs and gateways of development? Developments in Murmansk Oblast. 182-199. In Rautio, Vesa & Markku Tykkyläinen (eds.): Russia’s Northern Regions on the Edge. Kikimora Publications. University of Helsinki. <http://www.helsinki.fi/aleksanteri/english/publications/contents/kikimora_b37_contents.pdf>

Myllylä, Yrjö (2008). Industrial, Logistic and Social Future of the Murmansk Region – Summary of the Doctoral Dissertation by Yrjö Myllylä. 64 p. Publications of the Ministry for Foreign Affairs of Finland 3/2008. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/uutiset/uutiset/ummurmanskkirja> Sponsored by Cargotec, Aker Arctic Technology, Finstaship, Lapland Chamber of Commerce, Municipality of Salla, Barents Group Ltd and Management & Transportation Experts Matrex Oy

Myllylä, Yrjö & Markku Tykkyläinen (2007). Murmanskin alue – kehityksen solmu ja hiipuva takamaa. Terra 119:1. 19-36.

Myllylä, Yrjö (2006). The future of the Murmansk Oblast assessed by three Delphi panels. Fennia 184:1. 53-73. <http://ojs.tsv.fi/index.php/fennia/article/view/3732/3523>

Myllylä, Yrjö (2011). Murmanskin alueen kehitys kolmen skenaarion valossa. Lapin yliopiston tiedostuslehti KIDE. p. 36. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kide0511>

Myllylä, Yrjö (2010). Russia’s geopolitical focus has moved to the North – the development of Murmansk region in the light of three scenarios. Expert article 576, Baltic Rim Economies, Bimonthly Review 4/2010. <http://www.tse.fi/FI/yksikot/erillislaitokset/pei/Documents/BRE2010/BRE_4_2010_web.pdf>

Myllylä, Yrjö (2009). Uudistusten ja Sekurokration välissä. Book review, Arto Luukkanen book “Projekti Putin – Uuden Venäjän historiaa 1996-2008”.

Ks. myös tietopaketit / artikkelikoosteet