Fjalar Nordellin koti toimii nykyisin hotellina Salossa. Hotelli on suositeltava vaihtoehto Salossa vierailevalle.
Nokia työllistää yhä Salossa noin 1500 työntekijää. Muutamia vuosia sitten Salon yksikkö oli vielä Nokian suurin yksikkö yli 4000 työntekijällään. Ottamatta kantaa tässä yhteydessä onko tuotantoverkkoja järkevää aktiivisesti esim. kustannussyillä ja kilpailukyvyllä perustellen hajoittaa kansainvälisiksi (ja siten ehkä hajoittaa yhtiöt ”taivaan tuuliin”) vai pitäytyä klusteriajattelussa, jossa kustannustehokkuus ja innovaatiotoiminta tulee lähekkäisyydestä, kuten klusteri-sanan lanseerannut Michael Porter (1990) ja mm (Malmberg ja Maskel 2002) ovat mm. opettaneet, totean vain että Nokian matkapuhelintehdas on nyt lopetettu Salosta. Suunnittelua vielä tehdään alueella, Nokian varsinaisilla juurilla. Suunnittelu joutuu nyt kommunikoimaan entistä maailmanlaajuisemmin Nokian tehtaiden kanssa. On tullut kuitenkin mieleen, että onko asian tila ollut jopa niin, että Salo on ollut Nokian sydän ja Nokia Suomen viimeisen 20 vuoden kasvunykäisyn varsinaisessa keskiössä? Jos sydän voi huonosti tai sitä pidetään tarpeettomana, miten voi pää ja muu ruumis?…Tai jos Salo on yhtä kuin Nokian matkapuhelintoiminnan pääjuuret, miten käy, jos juuret katkaistaan?
Jokaisella yrityksellä on juuret, jotka ovat elintärkeitä sille – Nokialle ne ovat Salossa. Samaa pätee kansakuntiinkin. – Sen sijaan, että sanomme ”ajatuksesi tai ehdotuksesi ei ole tästä ajasta tai maailmasta” (elinkeinoministerimmekin toistamaa sananotatapaa mukaillen, esim. KL, HS), meidän on muistetta ikiaikainen totuus: ”Kansakunta, joka ei muista menneisyyttään, sillä ei ole tulevaisuutta”. Yrityskään ei voi unhotaa sitä, mistä se on tullut ja jättää juuriaan hoitamatta. Pitkään jatkaneet perheyritykset ovat tässä hyviä esimerkkejä, ne pitävät myös kaukaisessa historiassa olevat fyysis-kulttuurelliset lähtökohtansa toimintansa keskiössä: Fiskars Fiskarsissa, Ahlstrom Noormarkussa, Kone Munkkiniemessä…Missä on Nokian paikka ja lähtökohta ja mitä yhtiö on juurilleen tehnyt? Käsitykseni mukaan nämä juuret ovat Salossa ja yhtiö ei niitä ole erityisesti tässä valossa hoitanut, vaikka siihen olisi ollut paljon mahdollisuuksia (sen sijaan paikalliset yrittäjät ovat tehneet voitavansa, suurtekoja aivan viime vuosina, mm. Astrum-keskuksen perustaminen, Hotelli Fjalar esimerkkeinä). Juuriin kuuluu identiteetti, tieto siitä, mitä olemme ja miksi. Vaikka tämä tieto olisi ”uskomustietoa”, sillä on suuri merkitys. Esimerkiksi kansakunnan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että olemme omineet Kalevala-tarinan omaksemme ja suomalaisuuteen kuuluvaksi ja rakentaneet sillä kansakunnan identiteettiä ja itsenäistyyttä (samat tarinat esiintyvät kuitenkin kaikkialla maailmassa).
Toimimme siis uskomustemme mukaan. Nokia, meidän Sampomme 1990-luvulla, pitää sisällään monia uskomuksia ja tarinoita. Uskomukset voivat olla enemmän tai vähemmän totta. Joka tapauksessa ne ohjaavat elämäämme. Silloin, kun ne eivät toimi ja johda kansakunnan tai yrityksen tavoiteltuun menestykseen, niitä on syytä tarkistaa. Menestyksellä on aina ottajia hyvinä aikoina ja käsitys asiaan vaikuttavista tekijöistä voi vääristyä vääriksi tai yksipuolisiksi toimimattomiksi uskomuksiksi. Seuraavassa on yksi mielestäni tärkeä näkökulma, jossa voisi olla hyödyllisten, toimivien, todellista hyvinvointia tuottavien uskomuksen aineksia – olematta sekään koko kuva. Tätä ei keskustelussa saisi unohtaa. Nokia, Salo ja Fjalar Nordell liittyvät toisiinsa. Oikeampi järjestys näille sanoille tosin on, Nordell, Salo, Nokia. Mutta miten tähän on tultu?
Yrittäjä on lähes aina tärkeässä osassa todellista menestystä – halusimmepa sen tunnustaa tai emme. Yritystoiminnassa ei ole kysymys vain kasvuyrittäjyydestä, kuten nyt peräänkuulutetaan vaan ehkä vielä enemmän ja laajemmin ideoiden ja uudistumisen ainesten tuottamisesta yhteiskuntaan. Yrittäjänäkin voi näin toimia kuka tahansa eikä vastuuta tarvitse paeta kenenkään, ei edes virkamiehen tai politiikon, tai työntekijän. Pieni yrittäjä joutuu ja ehkä myös pakon edestä uskaltaa olla aktiivinen ja aloitteellinen. Mitä pienempi yrittäjä, ehkä jopa sen enempi näitä yhteiskuntaa uudistavia ominaisuuksia (tämä on nyt kyllä heitto, pitäisi tutkia tarkemmin). Yrittäjä on todellinen yhteiskunnan driving force -tekijä, joka synnyttää osaltaan isommatkin trendit. Tulin tähän tulokseen myös Murmanskin tulevaisuutta käsittelevässä väitöskirjassani, että yrittäjyys on trendin sijasta vielä perustavanlaatuisempi draiveri, siksi sen ymmärtäminen ja todellinen tukeminen tai yrittäjyydelle mahdollisuuden antaminen on yksi kehityksen välttämätön lähtökohta. Fjalar Nordell johti yritystään 50 vuotta ja siinä ajassa sai kokea niin sodan johdosta toiminnan hiipumisen kuin myös kasvuyrittäjän tarinan. Oliko kasvuyrittäjyys hänen tärkein unelmansa, sitä en uskalla sanoa, mutta ainakin hän haki alusta lähtökohtaisesti toimeentuloa.
Onko Nordellin ja meidän elämässämme itse kullakin toisaalta kyse ”yksilön selviytymisestä”? Fjalar Nordell lähti häntä ja perhettä elättäneen isänsä kuoltua jo 14-vuotiaana leivänhankintaan Salon seudulle. Hänen isänsä työskenteli Joensuun kartanon kirjanpitäjänä eli siinä mielessä hän eli jo käytännössä seudulla ennenkin. Muiden sisarusten tavoin hän siis joutui jo nuorena itse etsimään elantonsa. Hän aloitti polkupyöräverstaassa toimien sen jälkeen nahkakauppiaana. Näissä hankkeissa meni useita vuosia, muistini mukaan lähes 10 vuotta (sain salolaiselta Timo P. Kiviaholta lainaan Saloran historiikin, jonka jo palautin). Nahkavuotia kaupatessa ja polkupyörällä liikematkoja tehdessään, hän tutustui toiseen alunperin Perniön Teijon Mathildedalin kylästä kotoisin olevaan Koskinen-nimiseen nahkakauppiaaseen, joilla oli samanlainen kiinnostuksen kohde, kehittyvä radioteknologia. Ilman Fjalar Nordellin vuonna 1928 perustamaa pientä Nordell & Koskinen radiotehdasta Saloon, ei olisi syntynyt Nokiaa eikä sen vaikutuksia Pohjois-Suomeen Ouluun tai Kemijärvelle tai näitäkin ennen mm. Uuteen kaupunkiin, jonne komponenttituotantoa kehitettiin. Sotiin mennessä yritys työllisti noni 10 henkeä. Yrityksen väki lähti sotiin ja yrityksen toiminta oli sota-ajat käytännössä keskeytyksessä.
Nordellin yritys muutti nimensä vuonna 1945 Saloraksi ja kasvoi jo vuonna 1963 myös radiopuhelimien tuottajaksi erityisesti VR:n ollessa suuri asiakas Puolustusvoimien ja Huoltovarmuuskeskuksen lisäksi. Nordell johti Salora-yhtiötä 50 vuotta pitäen keskeisenä yhtiön kasvuun vaikuttaneena periaatteena, että ”aina pitää tarjota”. Pitkien etäisyyksien maassa langattoman radioteknologian kehittäminen osui oikeaan maaperään. Arktisen ympäristön menestyskonsepti NMT ja Nokia syntyi, kutsumustyötään tekevät tutkijat tukivat kehitystä, vaikka väliin mahtuu myös tämän tarinan mustia päiviä. Seuraavan sukupolven elättävät arktisen osaamisen menestystuotteet ovat tämän esimerkin mukaan jo läsnä ympäristössämme. Muun muassa Kansakuntien kilpailukyky-teoksen kirjoittanut Michael Porter korosti taannoin Kauppalehden Optiossa, että ei pitäisi kilpailla samoilla tekijöillä muiden kanssa, vaan löytää ainutlaatuisuuksia. Arktiseen toimintaympäristöön vastaaminen tuottaa jatkossakin ainutlaatuisuuksia ja globaaleja vientituotteita. Tämä on Suomen rooli maailmantaloudessa. Nokian konsultiksi minua ei ole pyydetty enkä ole alkamassa, mutta Suomen hyvinvoinnin lähtökohtana tähän ympäristöhaasteeseen keskittyminen ja ratkaisujen tuottaminen tuottaa hyvinvointia jatkossakin sen eri alueille.
Meillä on taipumus mennä voittajan puolelle. Kun voittaja, vaikkapa Nokia, oli selvillä, löydämme kaikki itsemme avaintekijäksi ilmiön synnyttämiseksi. Mielestäni ainakin muutamat valtiolliset toimijat ovat tällä perusteella suorastaan hakeneet oikeutusta toiminnalleen ehkä ylikorostuneesti rooliaan Nokia-ilmiössä esille tuoden. Tosiasialta minun havaintojeni kautta aluekehittäjänä vaikuttaa, että harvaa lähtee tukemaan alkuvaiheessa olevia yrityshankkeita, joihin kaikki suuri myöhemmin perustuu. Tämä on eräässä mielessä suurimpia ongelmia, koska kyse on mahdollisuuksien antamisesta. Esimerkiksi Nokia-ilmiön orastaessa avaintoimijat liikenne- ja viestintäministeriössä ei ollut tietojeni mukaan täysin hereillä vaan ruksasivat punakynällä hanke-esitykset tähän liittyen toteamalla ”emme lähde leluja rahoittamaan” (ao. artikkelissa ”Miksi innovaatiot eivät etene?” lisätietoja). Valtiolla on kyllä merkittävä rooli Nokia-ilmiössä ja se on mielestäni ennen muuta ”innovatiivisena” tilajaana toimimisena puolustusvoimien, huoltovarmuuskeskuksen ja VR:n kautta (tällä hetkellä VR tilaamassa 1 miljardin edestä vetureja ulkoa) sekä koulututtajan ja kieltämättä tutkimuksen rahoittajana tietyssä vaiheessa kehitystä.
Saloon sovellettuna oppi on, että tällä hetkellä tulevaisuus on jo läsnä Salossa ja sen monissa yrittäjissä ja yrityksissä, jos niille annetaan mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta realisoimassa voi olla myös aluekehittämiseen erikoistunut kirjoittaja, joka aikoinaan teki Salolle sen alueellisen ennakointitoiminnan arvioinnin ja esitti siinä osaltaan elinkeinorakenteen monipuolistamisen pyrkimystä vielä siinä vaiheessa, kun Nokia hallitsi sen kehitystä. Elinkeinorakentaan kehittäminen on kaikkialla jatkuvat prosessi. RD Aluekehityksen yhteistyössä Varsinais-Suomen ely-keskuksen kanssa kehittämä alueellisen ennakoinnin käytäntö on valitty EU:n parhaimmaksi 27 maan käytäntöjen arvioinnissa komission rakennemuutoksen hallintaseminaarissa 18.10.2010 Brysselissä – tätä osaamista on mahdollista hyödyntää Suomessa eri puolilla. Nordellin radiomainosten tavoin voisi sanoa, että ”sen maine kiirii jo ulkomailla ja monet maat ovat kiinnostuneet tästä ja suomalaisesta ennakointiosaamisesta”.
***
Saloa, Nokiaa tai Fjalar Nordellia on käsitelty mm. seuraavissa tekijän artikkeleissa:
- Rohkeat alueelliset osaamisen valinnat ja suuryritysten intressit / Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä / Lex Nokia ei tue oppimista (Kaleva ja Savon Sanomat artikkelit, julkaistu myös Salon Seudun Sanomissa)
- Salon seudun ennakoinnin arviointi – Lopussa suositus ja hanke-esitys, miten RD Aluekehitys voisi olla Salon seudun tukena
ja tässä sen käytännön sovellus toteutettuna 7 kunnan alueella Koillis-Suomessa (RD tarjosi 2009 myös Salolle vastaavaa julkisessa kisassa). Tällaisen työn jälkeen ei suunnasta ja tekemisen tärkeistä aiheista ole enää pulaa eikä pitäisi olla tekijöistäkään, joiden kanssa se on tuotettu:
Aluekehitys. Tulevaisuuden ennakointi. Strategiaprosessit. 
