”Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste”

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Oulun tuore kävelykatu ja opiskelukaupunki Joensuun kävelykatukokeilut ja vakinaistamispyrkimykset innoittivat yhteiskuntatieteiden ylioppilaan tekemään yhteiskuntapolitiikan seminaarityön, joka julkaistiin Kunnallistekniikka-lehdessä. Artikkeli on ajan peili, mutta siinä on myös joitakin kestäviä ajatuksia, jotka on syytä tuoda esille. Keskeiset lähtökohta-ajatukset sopivat niin pieneen kylään kuin suureen kaupunkiin. Delfoi-menetelmä ”RD Konseptin” tapaan sovellettuna olisi tänä päivänä suositeltava työväline ammattilaisen käsissä keskustojen maankäytölliseen ja toiminnalliseen suunnitteluun (artikkeli avautuu kokonaisuudessaan klikkaamalla seuravaa otsaketta):

Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste :

Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste
Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste: Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste

Yhteiskunnallinen luovuus on mahdollista vain tällaisen yksilötason luovuuden kautta, ja yksilöiden luovuuden käyttöönoton avain on yhteistoiminta: toiminta yhteisössä. Luovan prosessin dynamiikka on sosiaalisten suhteiden dynamiikkaa. Juuri ’ihmisten puheet’ -sosiaaliset paineet aikaansaavat kiertoteitä ajatteluun (Yrjö-Paavo Häyrynen 1984).

Kaupunki on useille meille se kehys, jonka sisällä toimimme ja joka estää tai auttaa meitä ’elämään’. Lewis Mumford on kirjoittanut vuonna 1949 ajatuksen: ” Humaanissa kaupungissa sen sosiaalisen ytimen, virikkeisen julkisen ympäristön kehittäminen on kaiken alkupiste.”

…

”Tulevaisuuden yhteiskunnan kulmakiviä ovat viestintä, tieto, luovuus ja kulttuuri. Luovuuden kehittäminen on suurkaupungin mahdollisuus eloonjäämiseen. Ne suurkaupunkialueet, jotka eivät ymmärrä tätä, joutuvat aivan samanlaisten ongelman eteen kuin Liverpool: massatyöttömyyttä, nuorisomellakoita, huumeongelmia ja vaikeuksia. ” (Oke E. Andersson). Sanalla sanoen on kysymys keskustelun mahdollisuuksien luomisesta. Platon määritteli aikoinaan kaupungin kommunikaatioyhteisöksi. Eli loppujen lopuksi joku on muuttumatonta: ihmisen ja kaupungin syvin olemus.

…

Kaupunkia ja rakennettua ympäristöä rakennetaan ennen kaikkea rakennuksilla. Rakennukset ovat ulkona liikkujalle seiniä. Meidän pitää saada rakennuksilla aikaan saama efekti kuin mikä tulee kuusikossa liikkuessamme; rakennukset ovat ’kuusen oksia’. Suljetussa rakennusten ympäröimässä pihapiirissähän me olemme ennenkin asuneet – tai metsän sisässä. Toki tarvitaan väljyyttäkin ja aukioita, mutta niitä on luotava harkiten sinne missä rakentamisen rytmi niitä kaipaa. Tällöin puistotkin pääsevät oikeuksiinsa. Tie menee välillä metsän sisällä, välillä aukealla, välillä rantaviivaa pitkin.

Elämän kaikki ilmiöt ja toiminnot pitäisi sulauttaa yhdeksi kokonaisuudeksi. ”Nykyinen maankäyttöpolitiikka johtaa elämän hajottamiseen, persoonallisuuden pirstoutumiseen, yksilönkehityksen näivettymiseen. ” (Tapio Periäinen, 1971).

Pienenä maana saatamme helposti aatteiden virtauksina mennä äärilaidasta toiseen; toisaalta elämä on aina aaltoliikettä: aina on mentävä johonkin suuntaan. Voitaneen ajatella, että funktionalismi väljyysihanteineen on aiheuttanut mullistuksen julkisessa ympäristössä. Rakennuksia pyritään sijoittamaan puistomaisemaan, mistä seuraa, että hierarkisuus yksityisen, puolijulkisen ja julkisen tilan välillä pyrkii katoamaan. Talojen välit jäävät ei kenenkään maaksi, joilta puuttuu vetovoima ja vaihtelevuus. Tämä merkitsee etenkin jalankulkijan kokemusmaaliman kaventumista. Auto alkaa hallita julkista ympäristöä. Kaupungissa on yhä vähemmän niitä paikkoja, joissa voi tarkkailla sosiaalista elämää. (Seppo Aura, 1985.).

…

Erilaiset kalusteet ovat tärkeä osa julkista ympäristöä. Niillä on tärkeä sosiaalinen tehtävänsä myös kävelykadulla. ”Jan ja Ingrid Gehl seurasivat italialaista torielämää ja panivat merkille mm. pienten puolitoistametristen pylväiden eli pollareiden merkityksen sosiaaliselta kannalta. Vaikka nämä pollarit ensisijaisesti on tarkoitettu liikenteen ohjaamiseen, ne toimivat myös seisoskelun tukena. Pollareiden luona muodostetaan keskusteluryhmiä, seisotaan ja tarkkaillaan ympäristöä.” ´(Seppo Aura, 1985).

Yhteiskuntatieteiden yo Yrjö Myllylä

Miten Oulusta tehtiin kevyen liikenteen mallikaupunki?

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Liikennementori Mauri Myllylä vastaa uudessa Liikennementori-blogin 5.7.2012 artikkelissaan kysymykseen Mistä Oulun pyörätiesysteemi sai alkunsa?

(Aiheesta on myös tilattavissa uusi 20.2.2015 julkistettava kokonainen kirja – lisäys 12.2.2015: Mauri Myllylä (2015): Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi. Hiljainen tieto käyttöön. )

Liikennementori Mauri Myllylä Odessan puistossa elokuussa 2014. Tämä on vilkasliikenteinen keyvyen liikenteen väylä, jota myös tämän blogin kirjoittaja käytti kuusi vuotta kouluun kulkiessaan. Valokuva YMy.

Artikkeli avautuu alla olevasta linkistä:

”Vaikuttaminen kävelyn ja pyöräilyn hyväksi kunnassa”.

Miten voi olla mahdollista, että kylmässä ja pohjoisessa, lumisessa ja keskisuuressa kaupungissa kevyen liikenteen osuus on Suomen ja Euroopan huippua vieläpä ympäri vuoden, vaikka kaikesta päätellen kehityksen suuntaa on vastustettu monin tavoin? Eletäänhän nykyaikaa, missä autoilun asema on hallitseva. Onko vastaus visionäärisessä johtamisessa, pitkäjänteisessä, tunnollisessa ja sitoutuneessa työskentelyssä ympäristönsä hyväksi, kyvyssä virkamiehenä public-private yhteistyöhön ja kumppanuuteen osaamisen kehittämiseksi vai missä? Olisiko visio voinut toteutua kvartaalitalouden johtamisopeilla tai henkilökohtaista urakehitystä edistämällä usein työpaikkaansa vaihtamalla yms. tavoilla? Entä jonkun yksittäisen poliittisen puolueen ideologislähtöistä ohjelmaa toteuttamalla? Artikkelissa kerrotaan miten mahdottomasta tehtiin mahdollinen.

Tähänkin sopii mm. Intian vapaustaistelija Mahatma Gandhia mukaillen – ja mm. professori Pekka Himasen 4.3.2011 Koillis-Suomen tulevaisuusverstaassa esille tuoma – universaali laki visionääristen hankkeiden prosessista:

1. Ensin Sinulle nauretaan

2. Sitten Sinut sivuutetaan

3. Sitten Sinua vastustetaan

4. Tällöin olet jo voittanut.

Vaikka monella tunnusluvulla ja mittarilla Oulun liikennejärjestelmä kestää vertailun, olisi uutena otettava tarkasteluun vielä kevyen liikenteen järjestelmän hyvinvointi- ja terveysvaikutukset ja säästöt terveyspalveluissa. Toiseksi on aika miettiä mallin- ja konseptin vienninedistämistä public-private -hengessä arktisille alueille USA:han, Kanadaan, Norjaan, Venäjälle, joissa monin paikoin rakentaminen, kaupungistuminen ja muuttoliike tulevat voimistumaan lähivuosikymmeninä ja väestön määrä kasvamaan luonnonvaroihin kohdistuvan kasvavan globaalin kasvavan kysynnän vuoksi (mm. Smith 2011: Uusi Pohjoinen – Maailma vuonna 2050, lisätietoja esim. Uusi Pohjoinen ja sen kulkuväylät -tilaisuus). Lisäksi voimakas kaupungistuminen Aasiassa ja Afrikassa tarjoaa mallille merkittäviä mahdollisuuksia. Yhteistyökumppaneita mm. esiselvityksiin ja viennin edistämisen strategiointiin löydät blogin kautta.

Keskinen idea Oulun kevyen liikenteen systeemissä on erillinen keyvyen liikenteen järjestelmä. Vastustajat sanovat mm., että eihän kukaan uskalla käyttää kevyen liikenteen väylää, joka on metsässä eikä näy autotielle. Kuvassa vasta asfaltoitu risteysalue Odessan puistossa Samuli Paulaharjun koulun portilla, jota tämän kirjoittajakin käytti kuusi vuotta kouluun kulkiessaan. Valokuva elokuussa 2014, YMy.

***