Kainuun Sanomissa oli Tiistaivieras-palstalla Yrjö Myllylän kirjoitus 11.3.2014. Katso koko artikkeli tästä linkistä. Linkissä on myös hyvä kartta Venäjän kaasuputkistosta.
”Mantereisella Venäjällä on Euroopassa sille kolme elintärkeää strategista käytävää. Käytävät ovat Mustameri-Ukraina, Suomenlahti-Itämeri ja Murmansk-Jäämeri.
Pinta-alaltaan maailman suurimpana ja samalla mannermaisena valtiona sen haaste on myös merelle pääsy ja meriyhteydet. Suurvaltana ja näistä riippuvaisena se ei voi sallia näiden käytävien kustannuksia tuovaa epävakautta vaan pyrkii tekemään politiikkaa ja ratkaisuja, jotka takaavat kuljetukset näissä käytävissä.
Venäjän asutus ja pääasiallinen infrastruktuuri on keskittynyt Euroopan puolelle. Aasian puolella sijaitsevan Länsi-Siperian ja sen arktisten alueiden merkitys on tärkeä. Sieltä tulee lähes kaikki Venäjän kaasu putkistoja pitkin Eurooppaan. Venäjä elää etenkin öljyn- ja kaasun sekä muiden strategisten mineraalien viennistä. Se vie myös muita tuotteita ja tarvitsee myös tuontia, jossa se käyttää käytävien muita maita, kuten Suomea tällä hetkellä.
Aasian suuntaa voimistuu ajan myötä, kun uutta infrastruktuuria saadaan sinne suuntaan rakennettua. Vastikään avattu öljyputki Kiinaan Pohjois-Kiinan Mohen kautta ja Koillisväylän kehittäminen ovat esimerkkejä. Tällä hetkellä Aasiaan viedään 16 % Venäjän öljystä, kun Eurooppaan menee 77 % vientiöljystä. Eurooppa säilyttänee silti pitkään ja ehkä aina Venäjälle merkittävimmän kauppakumppanin roolin maantieteestä johtuen.
Venäjä on maailman suurin öljyntuottaja. Vuonna 2013 se tuotti yli 500 miljoona tonnia öljyä, mikä on noin 12 % maailman öljyntuotannosta. Öljystä noin kaksi kolmasosaa menee vientiin. Venäjällä on maailman suurimmat kaasuvarannot. Maakaasussa se oli toiseksi suurin tuottaja vuonna 2009 edelle kirineen Yhdysvaltojen jälkeen. Maakaasusta se vie reilun kolmanneksen pääasiassa Länsi-Eurooppaan, jossa Saksa on suurin asiakas Ukrainan ostaessa yhtä suuren määrän. Myös Turkki on keskeinen asiakas.
Venäjän vienti perustuu vieläkin pitkälti Neuvostoliitolta perittyyn infrastruktuuriin. Öljyn- ja kaasun putkiverkosto kulkee entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin kuten Baltian maihin, Puolaan, Ukrainaan ja Itämeren ja Mustameren rannikolle.”
Lue koko artikkeli pdf:nä tästä.
Ks. myös
Yrjö Myllylä 