Kainuun Sanomat, Tiistaivieras 11.3.2014 arvioi mm. Ukrainan kriisin ja Venäjän pohjoisen logistiikan suhdetta

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI

Kainuun Sanomissa oli Tiistaivieras-palstalla Yrjö Myllylän kirjoitus 11.3.2014. Katso koko artikkeli  tästä linkistä. Linkissä on myös hyvä kartta Venäjän kaasuputkistosta.

Kainuun Sanomat, Tiistaivieras 10.3.2014, PP, 2.0

”Mantereisella Venäjällä on Euroopassa sille kolme elintärkeää strategista käytävää. Käytävät ovat Mustameri-Ukraina, Suomenlahti-Itämeri ja Murmansk-Jäämeri.

Pinta-alaltaan maailman suurimpana ja samalla mannermaisena valtiona sen haaste on myös merelle pääsy ja meriyhteydet. Suurvaltana ja näistä riippuvaisena se ei voi sallia näiden käytävien kustannuksia tuovaa epävakautta vaan pyrkii tekemään politiikkaa ja ratkaisuja, jotka takaavat kuljetukset näissä käytävissä.

Venäjän asutus ja pääasiallinen infrastruktuuri on keskittynyt Euroopan puolelle. Aasian puolella sijaitsevan Länsi-Siperian ja sen arktisten alueiden merkitys on tärkeä. Sieltä tulee lähes kaikki Venäjän kaasu putkistoja pitkin Eurooppaan. Venäjä elää etenkin öljyn- ja kaasun sekä muiden strategisten mineraalien viennistä. Se vie myös muita tuotteita ja tarvitsee myös tuontia, jossa se käyttää käytävien muita maita, kuten Suomea tällä hetkellä.

Aasian suuntaa voimistuu ajan myötä, kun uutta infrastruktuuria saadaan sinne suuntaan rakennettua. Vastikään avattu öljyputki Kiinaan Pohjois-Kiinan Mohen kautta ja Koillisväylän kehittäminen ovat esimerkkejä. Tällä hetkellä Aasiaan viedään 16 % Venäjän öljystä, kun Eurooppaan menee 77 % vientiöljystä. Eurooppa säilyttänee silti pitkään ja ehkä aina Venäjälle merkittävimmän kauppakumppanin roolin maantieteestä johtuen.

Venäjä on maailman suurin öljyntuottaja. Vuonna 2013 se tuotti yli 500 miljoona tonnia öljyä, mikä on noin 12 % maailman öljyntuotannosta. Öljystä noin kaksi kolmasosaa menee vientiin. Venäjällä on maailman suurimmat kaasuvarannot. Maakaasussa se oli toiseksi suurin tuottaja vuonna 2009 edelle kirineen Yhdysvaltojen jälkeen. Maakaasusta se vie reilun kolmanneksen pääasiassa Länsi-Eurooppaan, jossa Saksa on suurin asiakas Ukrainan ostaessa yhtä suuren määrän. Myös Turkki on keskeinen asiakas.

Venäjän vienti perustuu vieläkin pitkälti Neuvostoliitolta perittyyn infrastruktuuriin. Öljyn- ja kaasun putkiverkosto kulkee entisen Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin kuten Baltian maihin, Puolaan, Ukrainaan ja Itämeren ja Mustameren rannikolle.”

Lue koko artikkeli pdf:nä tästä.

Ks. myös

Suomen Kuvalehti, Puheenvuoro: ”Myös Suomen tulee hyötyä arktisesta alueesta”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Myllylä, Yrjö (2013). Myös Suomen tulee hyötyä arktisesta. Suomen Kuvalehti, Puheenvuoro, 15.11.2013 < http://digi.suomenkuvalehti.fi/issue_page/lukijoilta-84/?shared=1>

.

SK Puheenvuoro 15.11.2013, Myös Suomen tulee hyötyä arktisesta

SK Puheenvuoro 15.11.2013, Myös Suomen tulee hyötyä arktisesta

.

Suurvaltojen intressien siirtymistä arktiseen tulee hyödyntää

Ilmastonmuutos on vain yksi syy arktiseen alueeseen ja Koillisväylään kohdistuvan mielenkiinnon kasvuun suurvaltojen päivittäessä strategioitaan ja toiminnan lisääntyessä pohjoisessa.

Tärkeimmistä aktiviteetin lisääntymisen muista syistä arktisessa voidaan mainita kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen. Tämä on siirtänyt pinta-alaltaan ylivoimaisesti maailman suurimman  maan Venäjän taloudelliset intressit entistä enemmän pohjoiseen kohti Jäämerta.  Venäjä tarvitsee pohjoista ja Koillisväylää sille elintärkeiden luonnonvarojen markkinoille saamiseksi Eurooppaan ja Aasiaan.

Toiseksi on mainittava maailmantalouden kasvu ja sen vaikutus etenkin rajallisten raaka-aineiden, kuten öljyn, sitä ympäristöystävällisemmän maakaasun ja muiden mineraalien hintoihin. Pitkän tähtäimen taloudellisen kasvun perusmoottorina voidaan nähdä maailman väestönkasvu ja kaupungistuminen painopisteen siirtyessä samalla Aasiaan ja Afrikkaan.

Uudet kustannuksia ja ympäristöä säästävät kuljetusjärjestelmäratkaisut ovat keskeinen edellytys arktisten luonnonvarojen hyödyntämiseksi.  Esimerkiksi Helsingissä suunniteltiin ja rakennettiin vallankumouksellinen ilman jäänmurtajan apua kulkeva menestyksekäs rahtilaivakonsepti Koillisväylän läntisen pään ympärivuotiseen liikenteeseen Siperian Dudinkan ja Murmanskin välille.  Muutosten myötä Luoteis-Venäjän ainoan valtamerisataman ja Koillisväylän keskeisen solmukohdan Murmanskin merkitys on kasvamassa pitkällä aikavälillä energiateollisuuden ja logistiikan keskukseksi, jonka heijastusvaikutukset ulottuvat myös Suomeen.

Arktisen meriteknologian nopeasti kasvavia niin sanottuja tähtituotteita vuonna 2030 ovat ympäristönsuojeluteknologia, ilmatiede, sää- ja mittausjärjestelmät tuoreen ennakointitutkimuksen mukaan. Nopeasti kasvavia aloja ovat myös tutkimus- ja poraustoiminta ja siihen liittyvä ns. jäähallinta-toiminta, johon myös Arctia Shippingin monivuotinen yhteistyösopimus Shellin kanssa Alaskan Beufortin merellä liittyy, sekä merenalainen rakentaminen. Nämä toiminnot vaativat kasvaakseen investointeja ja kasvua tukevia toimia Suomessa juuri nyt. Yhtenä keskeisenä kasvun lähteenä klusterissa toimivat matalakatteiset telakat. Valtion on huolehdittava niiden volyymista muun muassa Suomen meriteollisuuden tuotteita kokoavasti markkinoimalla, telakoiden tärkeimpään tuottavuustekijään työnjohtotason koulutukseen huomioita kiinnittämällä ja rahoitusosaamista kehittämällä.

Arktiseen kohdistuvaa kasvavaa kysyntää ei voida trendien valossa estää ja asettua suurvaltojen elintärkeitä intressejä vastaan.  Viisaampaa on pyrkiä trendien tukemana tarjoamaan ratkaisuja, mitä meille on maailman pohjoisimpana yksittäisenä kansakuntana rikastunut arktisessa selviytyäksemme ja kehittämään osaamistamme edelleen.

Arktisten merialueiden ympäristöongelmien hallitsemiseksi Suomen on käynnistettävä offshore-koulutusta toiminnan ymmärryksen lisäämiseksi, jotta kestäviä perusratkaisuja osataan suunnitella ja toteuttaa.  Erityisen tärkeää on kehittää ympäristönsuojeluteknologiaosaamista. Tähän tarvitaan testauslaboratorioita öljyn kylmässäkäyttäytymisen tutkimusta sekä öljyntorjunta-  ja materiaaliteknologian kehittämistä varten. Tietotekniikka- ja robotiikkaosaaminen konenäköineen on yhdistettävä arktisen  meriteknologian tarpeisiin.  Oulun  ICT-osaamisen liittäminen Etelä- ja Länsi-Suomi -painotteiseen meriteollisuusklusteriin on mahdollisuus. Arktisen meriteknologian tuottaminen edellyttää tiivistämään yhteyksiä Itämeren alueella Suomesta Pietarin kehittyvään arktiseen telakkaklusteriin ja maailman johtavaan teknologiavaltioon Saksaan.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja vuosina 2011-2013 toteutetun ns. Arktisen meriteknologian ennakointihankkeen  Delfoi-manager. Lisätietoja www.amtuusimaa.net .

Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency 28.9.2013, panelistin kokemuksia

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Tilaisuudessa puhui myös Nobel-palkittu IPCC:n pääjohtaja Rajendra K. Pachauri ja Pohjoisen ja arktisen ulottuvuuden viitekehyksessä tutkimussovelluksia yli 20 vuotta tehnyt yhteiskuntamaantieteilijä ja tulevaisuuksientutkija Yrjö Myllylä RD Aluekehitys Oy:stä (www.rdaluekehitys.net, ks. myös http://helsinkiclimateforum.org/www/en/programme-speakers). Kuvassa menossa keskustelu / Discussion panel: Natural Resources or Environmental Protection. Professori Myles Allen pitää ensimmäisen puheenvuoron videoitse Oxfordin yliopistosta ja muut panelistit kuuntelevat. Koordinaattori Tom Henriksson ohjailee tilannetta.

Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency 28.9.2013, panelistin kokemuksia.