9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut

”Tutkimus: vuokratyövoiman käytöllä hallitaan kysynnän vaihteluita”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI

Työ- ja elinkeinoministeriön sarjassa ilmestyi 1.7.2011 seuraava raportti:

Myllylä, Yrjö (2011). Vuokratyövoiman käytön syitä yrityksissä, joissa on käyty yt-neuvotteluita. 45 s. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ- ja yrittäjyys, 29/2011.

Hankkeen tiedote, tiivistelmä tai uutinen löytyvät mm. seuraavasti:

Työ- ja elinkeinoministeriö
(Tiivistelmä suomeksi, Svenska Sammandrag, Summary in English)
Valtioneuvosto
Kauppalehti
Taloussanomat
YLE

Alla valtioneuvoston sivuilta kopioitu tiedote:

Työ- ja elinkeinoministeriö
1.7.2011 8.00
Tutkimus: vuokratyövoiman käytöllä hallitaan kysynnän vaihteluita

Vuokratyövoiman käytöllä yritykset pyrkivät vastaamaan kysynnän vaihteluihin, selviää työ- ja elinkeinoministeriön teettämästä selvityksestä. Vuokratyövoimaa käytetään erityisesti ruuhkahuppujen tasaamiseen, sesonkien ja sairaslomasijaisuuksien hoitamiseen sekä oman työtaakan helpottamiseen. Erikoistutkija Yrjö Myllylän tekemän selvityksen kohteena olivat yritykset, joissa on käyty yt-neuvotteluja vuonna 2010.

Selvityksen perusteella vuokratyövoiman käyttö yt-neuvottelujen aikana vuoden 2011 alkupuolella vaikuttaisi olevan vähäisempää kuin vuonna 2010. Keskimääräinen luku, jolla vuokratyövoiman määrää kuvattiin sitä käyttäneissä yrityksissä vuonna 2010, on 6,7 %. Vuokratyöntekijöiden työsuhteiden keskimääräisen pituuden arvioitiin olevan 122 päivää. Keskimäärin 17 % heistä työllistyi käyttäjäyrityksiin. Vastausten perusteella vuokratyöntekijöiden ottamista pidetään myös rekrytointikeinona.

Teollisuuden ja palvelualan yrityksillä on eroja vuokratyövoiman käytön syissä. Teollisuus käyttää palvelualaa enemmän vuokratyövoimaa toimintansa kehittämiseen. Lisäksi lakisääteiset poissaolot ovat teollisuudelle suurempi syy käyttää vuokratyövoimaa kuin palvelualalle. Palveluyritykselle työvoiman nopea saanti sisään ja ulos on teollisuusyrityksiä tärkeämpää. Yt-neuvottelujen aikana käytettävän vuokratyövoiman perusteena on muun muassa irtisanottujen ennakoitua nopeampi irtaantuminen palveluksesta.

Kyselyssä yrityksiltä tiedusteltiin mahdollisia vuokratyövoiman käyttöön vaikuttavia uusia ilmiöitä, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Esille nousivat muun muassa seuraavat: 1) tulevaisuuden henkilöstöpalvelut erikoistuvat, 2) yritykset kehittävät omia vuokratyövoiman käyttöön verrattavissa olevia käytäntöjä, 3) vuokratyövoimaa käytetään asiantuntijuutta vaativissa tehtävissä, 4) kuormitusvaihteluiden nopeus tulee kasvamaan, mikä lisää vuokratyövoiman kysyntää ja 5) työvoiman saatavuuden heiketessä työvoiman käyttöä ja kilpailua rajoittava sääntely tulee lievenemään alalla.

Selvitys vuokratyövoiman käytön syistä tehtiin kyselytutkimuksena käyttäjäyrityksille sekä niiden henkilöstön edustajille. Kysely toteutettiin toukokuussa 2011.

Selvitys ”Vuokratyövoiman käytön syitä yrityksissä, joissa on käyty yt-neuvotteluja” löytyy osoitteesta www.tem.fi/julkaisut

Lisätiedot:

vanhempi hallitussihteeri Päivi Kantanen, TEM, puh. 010 604 8938

”The North-East Passage is already a fact”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, IN ENGLISH, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Myllylä, Yrjö (2011). The North-East Passage is already a fact. Baltic Rim Economies 2/2011.

BRE 2,2011

The increasing interest of the great powers in the northern areas shows that the North is moving from the periphery to focal point. U.S.A., Russia, Canada, and Norway have updated their strategies in the Arctic region since 2008. Finland’s strategy for the Arctic was ready in the summer of 2010, and the preparation of EU’s strategy for Arctic is a topical issue. The increased importance of the North has wide ranging impacts. There is a need to understand the real factors affecting the development, and pay attention to what we can control.

The great powers updating their strategies, climate change is only one reason for the increasing interest in the Arctic Region and the North-East Passage, other factors are more important. First of all, the collapse of the Soviet Union can be mentioned, which has moved the interest of Russia being the world’s by surface largest state and by far the largest arctic state more and more north as the southern oil-producing countries became independent. Russia needs the North and the North-East Passage.

Secondly, the growth of the global economic should be mentioned and its impact on the prices on the limited raw materials, such as oil and other mineral. The third important factor is technology, especially transportation technology development – the new cost-saving transport system and other solutions create key conditions for exploitation of Arctic´s natural resources – items that we are able to control. With these changes for example Murmansk, being North-West Russia´s only ocean port and central nodal point of the North-East Passage is becoming increasingly important in the long term as a centre of the energy industry and logistics, with a radiation also to Finland.

The price of crude oil cleaned from cyclic variations has risen since the 1950s in today’s money terms. In addition to the increase of raw material, price innovations of transport technology are needed to mobilize oil and other natural resources. The Finnish planning companies, such as Aker Arctic, a subsidiary of STX Finland, have been in a key position:
For example, the world’s first oil transportation system operating in icy waters was introduced in the summer of 2008 in Varandei, situated in Pechora Sea in the north-eastern part of Europe. Without the assistance of ice-breakers, vessels transport oil along the North-East Passage to the mouth of the Murmansk fjord being ice-free all year round, where oil further is reloaded into ocean going vessels. The oil is transported to China along traditional trade routes. In the vicinity of Varandei an oil rig will also be completed in the Prirazlomnoye oil field in the summer of 2011, when oil drilling the Arctic Ocean begins. The oil of the field will be transported from Murmansk along the North-East Passage using Finnish-designed and already manufactured vessels.

The regular use of North-East Passage without the assistance of an ice-breaker was a fact already in 2006, when the Helsinki shipyard completed the first ore carrier ship designed by Aker Arctic and which was able to traffic the North-East Passage independently.
The vessel-Norilsk Nickel-named after the purchasing company, was an innovation.
It passes through the ice in North-East Passage without any assistance of ice-breakers in regular traffic from Dudinka situated at Yenisey River arm in Siberia to Murmansk. The main ice obstacles are passed by going astern, where for example the Azipod ® drive system innovated by ABB and Wärtsilä will provide essential help. Another innovation is also ore and container transportation on the same vessel. Capital goods and consumer goods are then transported as return cargo. Four sister ships were constructed in shipyards in Germany as Finnish Shipyards at that time were giving priority to the production of cruising ships. In the summer of 2010 eight cargo ships came through the North-East Passage from one end to the other. By the end of January 2011, orders had been placed for the summer for more than 20 vessels for oil, gas and steel cargo.

The Finns can be considered are the world’s most Arctic people. According to some sources, approximately 60% of the world’s population living north of Helsinki are Finns. Our nation is enriched by northern technological know-how of ice-breakers as well as trains, tram ways and other means of transportation operating in snowy and cold conditions. This fact was also realised by the Russians, when founding the new Arctech Helsinki Shipyard together with the Russian United Ship-building Corporation and STX Finland in December 2010. However, arctic technological demand is not only confined to Russia. China is also interested in the northern natural resources. Technology applied to cold weather is needed over the whole Northern Europe and even in South Africa. At the moment, a research vessel for Antarctic representing a new generation and ordered by the South African environmental administration is under construction.

North-East Passage is not expected to melt. For example, according to the latest satellite data from 2011 the maximum extent of the ice in the Arctic Ocean has been more or less in line with the long-term average. We need to develop the technological know-how for inclement weather conditions, and keep the advanced position of the Baltic Sea countries as a co-operation between the countries also in the future. The Baltic Sea region is a key energy transport corridor. The Baltic Sea freezes in winter, at least partially. It provides a development platform for the products needed also for the upper Arctic Ocean region. The Baltic Sea Region can be used as a product development platform for example for ice- breaking and oil protecting vessels as well as for other transport, energy and environmental technology products operating in ice. There will be a growing market for these products in, for example the Arctic Ocean, where the oil transport is increasing. The coastal countries around the Baltic Sea could place innovative orders as South Africa did and order oil protecting equipment in the name of environmental protection. These products have a growing market in for example in the Arctic Ocean, with its increasing oil transports. The Baltic Sea countries should be active trying also to incorporate the themes of arctic transport, energy and environmental technology in the EU´s research Framework Programmes. For example the so called Aurora Borealis-research vessel project for the arctic region planned with the aid of EU and Russia and Framework Programme should be continued.

Finland could also in the future play an important role in the development of the arctic transport, energy and environmental technology. In Finland, the Parliamentary Committee for the Future has produced during the year 2010 a report entitled ”Russia 2030 based on Contracts” (editors Osmo Kuusi & Hanna Smith & Paula Tiihonen). In the context the Committee for the future has formed a statement: ”Finland must draft a Research and Development Programme for the Development in Finland of Arctic Transport, Energy and Environmental Technology

Yrjö Myllylä
Doctor of Social Sciences
Senior Researcher
Finland Futures Research Centre
University of Turku

(Artikkelin sisältö suomeksi/See also Finnish article Koillisväylän käyttö on jo tosiasia: TS 260411, Alakerta)

Rohkeat alueelliset osaamisen valinnat ja suuryritysten intressit

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
Kaleva 101208

Kaleva 101208

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja (2008). Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä. Kaleva 10.12.2008. pdf: Kaleva101208

Horisontaalista, uuden aikakauden klusteroitumista, ei Lex Nokia -lähtökohdista tapahtuvan kehityksen uutisoimista:

Kaleva 22.9.2011: Ericson tuo Ouluun 200 uutta työpaikkaa.

Tausta-ajatuksia em. Myllylä & Kaivo-oja artikkeliin liittyen

Suomessa on paljon esimerkkejä, miten yksi vahva teollisuusyritys on hallinnut seudullista kehitystä. Esimerkiksi metsäteollisuuden yhtiöt ovat hallinneet useita paikkakuntia joskin valtakunnan tasolla ne toimivat myös kilpaillen. Selvemmin erityisesti Nokia ja vaikkapa telakkayhtiö STX Europe ovat olleet alallaan merkittävimpiä toimijoita ja valtakunnan ja tiettyjen toimintapaikkakuntien erityisesessä ”suojelussa”. Käytännössä alueet ovat ainakin tietyssä tapauksissa noudatteneet hallitsevien suuryritysten intresseistä lähtevää alueellista kehittämispolitiikkaa tai eivät ole muutoin kyenneet luomaan vahvaa alueen omaa alueellisen kehittämisen strategiaa. Alueen kehittäjien tahto on kärjistetysti ollut yhtä kuin suuryritysten tahto. Nämä suuryritykset ovat olleet yhä selvemmin ”kasvottomien omistajien” omistamia. Murrosaikana on kuitenkin kohtalokasta, jos tulevaisuuden nousevat alat eivät saa yhteisön tukea, ja kasvottomien tai kaukaisten maiden pääomien intressit hallitsevat alueyhteisöä. Tällä hetkellä joillakin paikkakunnilla haetaan kuumeisesti uusia mahdollisuukai entisen elinkeinopohjan pettäessä. Se tuote, mitä alue tuotti, saavutti elinkaarensa pään. Yritys ei kyennyt uusiutumaan ja kehittämään uutta tuotetta ainakaan ko. paikkakunnalla maailmanmarkkinoille.

On inhimillistä, että kuntien ja valtion toimijat kumartavat suurimpien veronmaksajien suuntaan, koska ne ovat verotulojen kautta niistä riippuvaisia. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Tärkeämpää ja vastuullisempaa yhteisten varojan käyttöä on kuitenkin luoda osaamisen pohjaa tulevaisuuden kannalta relevanteille osaamisen alueille. Käytännössä tämä mm. tarkoittaa, että alueelliset toimijat ja valtio toimisivat viisaammin pitkällä aikavälillä, jos he pyrkisivät suuryritysten vastustuksesta huolimatta hankkimaan niille kilpailijoita. Tämä on myös näiden suuryritysten etu, vaikka he eivät sitä viestiä voi helposti itse sanoa. Eli parasta yritys– ja aluekehityspolitikkaa olisi ollut hankkia aktiivisesti kilpailijoita Suomeen metsäteollisuudelle, Nokialle, telakkayhtiöille jne. Toisaalta joidenkin ajattelijoiden mukaan vanhan on ensin väistyttävä tieltä, ennen kuin uusi voi nousta. Uskon, että oikeilla menetelmillä ja oikeiden yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan luoda myös riittävän ajoissa alueellista ja seudullista kulttuuria niin, että osaamisen valinnat on jatkuva prosessi eikä totaalista pohjan menetystä pääse tapahtumaan yhtäkkiä.

Alueellisten ja valtion toimijoiden olisi tärkeämpää keskittyä tuottamaan osaamista tutkimuksen, koulutuksen, tuotekehityksen ja muilla tavoilla – kuten vaikkapa innovatiivisen tilauksin – valituille ja mm. vahvojen ennakoivien trendien tukemille painopistealueille kuin olla pelkästään yhden teollisuuden alan juoksupoikana – esimerkiksi kaikki tutkimus,tuotekehitys ja koulutus vain yhden yrityksen lähtökohdista. Samalla tulee huomioida, että alue tarvitsee tämän päivän ”lypsylehmä-aloja”, ja tulevaisuuden kannalta tuettavia ”auringonnnousun aloja”, tähtäimessä ”tähtiklusterit” ja uudet ”lypsylehmät” (ks. tarkemmin esimerkiksi Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos). Ei tulisi toteuttaa orjallisesti pelkästään suurimpien veronmaksajien intressejä, jotka usein edustavat jo luonteeltaan väistyviä teemoja tai jotka pyrkivät suojaamaan omaa tuotantoaan ja siten vaikuttavat myös siihen, että eivät kykene uusiutumaan. Tällaista jatkuvaa alueellista kehittämistyötä tukee esimerkiksi Delfoi-menetelmällä tehtävät rohkeat alueelliset osaamisen valinnat (ks. esim. em. linkissä oleva elinkeinostrategia). Mahdollisuuksia on. Kansallisesti uusia kehittyviä aloja ovat esimerkiksi kaivosklusteri ja arktinen teknologiaosaaminen, joiden merkitystä ei olla vielä riittävästi tiedostettu. (Matkailu, hyvinvointi ja ympäristö- ja energiateemat ovat jo keskusteluissa aika hyvin mukana.) Tosin kaivosyhtiöihinkin saatetaan yksittäisellä paikkakunnalla julkisten toimijoiden toimesta suhtautua samaan tapaan kuin em. metsäteollisuuteen ym. aiemmin.

Lex Nokia on tavallaan yksi esimerkki suuryrityksen pyrkimyksestä estää kilpailua, vaikka yhtiö siitä itse kaiketi irtisanoutui. Siihen voidaan kuitenkin ajatella kytkeytyneen jonkin verran protektionistista ajattelua, minkä seuraukset ovat nyt nähtävillä. Tietoyhteiskunta on vasta käsitykseni mukaan alkumetreillä ja tässä mielessä oikein toimittuna ICT-klusteri ja tietoyhteiskunta teema tarjoavat edelleen erittäin keskeisen mahdollisuuden eri alueilla (esimerkiksi nyt olisi tärkeää vetää valokuitukaapelia mahdollisimman moneen taloukseen siitäkin huolimatta, että Suomea on haluttu pitää viime aikoina langattoman tiedonsiirron mallimaana ja koelaboratorioana – tässäkin langattomuudenkin liiallisessa korostamisessa aluekehityksen ja tietoyhteiskuntakehityksestä tipahtamisenkin riskillä voi olla näkösällä liikaa yksittäisten suurten toimijoiden intressit. Kenties kattava valokuituverkko tarjoaisi paremman alustan myös esimerkiksi Nokialle – olemme kait siirtymässä maailmaan, jossa Internet on verkko, joka tarvitsee erilaisia käyttöpäätteitä. Kännykkä ja perinteinen matkapuhelinverkko lienevät tavallaan elinkaarensa loppupuolella). Kaleva otsakoi tekemämme kirjoituksen: ”Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä” ja ”On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisemmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uusiutumiselta”. Savon Sanomat puolestaan laittoi otsakkeeksi ”Lex Nokia estää oppimista”. Seuraavassa tarkemmin em. ajatuksen taustaa Kalevalle jätetyn ja julkaistun käsikirjoituksemme pohjalta. Painopiste sanomassa on ns. horisontaalisen klusterikäsitteen käyttöönotto, joka tukee oppimista ja innovointia.

Artikkeliehdotus 5.12.2008:

Lex Nokia ei tue oppimista ja innovointia – lakiehdotuksen taustalla kilpailun estäminen

Lex Nokiaksi ristitty laki toteutuessaan voi uhata myös Nokia-klusteria ja sen keskeisiä maantieteellisiä toiminta-alueita Suomessa – laki estää oppimista ja innovointia.

Lex Nokian taustalla on arvioitu olleen yhtäältä Oulun seudun tapahtumat, jossa osa työntekijöistä 2000-luvulla alussa siirtyi kilpailevaan yritykseen ja jatkoivat yhteydenpitoa entisen työnantajan työntekijöiden kanssa. Lojaalisuus kulloisellekin työnantajalle on perusarvo. Oulun tapahtumiin on ehkä liittynyt epäkorrekteja piirteitä, mutta pyrkimys estää kilpailua Lex Nokian taustalla on kestämätön lähtökohtana – kilpailijat toimivat nykyisissä globalisaation olosuhteissa pikemminkin henkivakuutuksena ja takeena yritystoiminnan jatkosta. Oulun seutukin on kehittymässä, jos sitä ei Lex Nokialla estetä, alueeksi, jossa toisiaan lähellä olevat kilpailevat yritykset oppivat toisilta ja innovoivat globaalisti aina kilpailukykyisen variaation tietoliikennetekniikan eri tuotealueilla.

Suomessa yritys- ja aluekehittämisessä on korostettu verkostoitumista 1990-luvun lamasta alkaen. Verkostoituminen on tarkoittanut luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvaa verkostoitumista. Yhteistyön tiivistymisen, klusteroitumisen, perimmäisenä selittäjänä ovat olleet kustannussäästöt ja verkoston saama kilpailukyky sitä kautta. Tässä yhteydessä Nokian ympärille syntynyt klusteri on toiminut verkostoitumismallin kouluesimerkkinä. Nokia-veturilla on käytännössä luotu Suomeen menestyviä alueita, jonne muiden verkostossa olevien toimijoiden on kannattanut hakeutua tiiviiden verkostosuhteiden edellyttämien vuorovaikutussuhteiden vuoksi. Alihankkijoiden on ollut taloudellisessa mielessä edullista hakeutua päähankkijan läheisyyteen. Viime aikoina Nokia -vetoisia seutuja ovat olleet esimerkiksi Oulun ja Salon seudut, mutta myös monen muun seudun kehitys on saanut tästä merkittävää lisäpotkua, mm. Tampereen seutu, Jyväskylän seutu ja Espoon seutu. Klusterin taloudelliset vaikutukset ulottuvat koko Suomeen. Metsäteollisuuden vaikeuksien vuoksi Nokia-klusterin suhteellinen merkitys on saattanut jopa korostua viime aikoina Suomen talouden näkökulmasta.

Pelkästään luottamuksellisiin verkostosuhteisiin perustuva ns. vertikaalinen klusterimalli on haavoittuvainen. Kun klusterin ytimenä oleva tuote, esimerkiksi matkapuhelin tai muu kyseisen tietoliikennesegmentin tuote, saavuttaa elinkaarensa pään, toisin sanoen sen voimakkaasti kasvava kysyntä hiipuu tai lakkaa kokonaan, verkosto ei välttämättä kykenekään tuottamaan kilpailukyistä uudistuotetta ja uusiutumaan, jolloin kysynnän hiipuessa koko alue, jossa verkosto toimii, taantuu. Hyväksi esimerkiksi käy Suomessa vaikkapa sellu- ja paperiteollisuus, jonka taantuminen uhkaa montaa yksittäistä seutukuntaa ja kaupunkiseutua.

Kustannussäästöihin perustuva usein fyysistä lähekkäisyyttä edellyttävä vertikaalinen klusteroitumismalli on kuitenkin asetettu viime aikaisissa tutkimuksissa kyseenalaiseksi esimerkiksi ruotsalaisten tutkijoiden Anders Maskellin ja Peter Malmbergin mukaan juuri sen uusiutumiskyvyttömyyden vuoksi. Tulevaisuuden klusteroitumismallissa toimijoiden lähekkäisyyteen hakeutumisen syynä on yhä useammin selkeät oppimis- ja innovaatiotarpeet. On havaittu, että todellista innovointia ja oppimista tapahtuu lähinnä saman alan kilpailijoiden välillä.

Vierekkäin päivittäin toimivat Sony-Erikssonin, Siemensin tai Nokian suunnittelijat voivat olla alueen ja yritystensä kehitykselle arvaamattoman tärkeitä muutosvoimia. Vaikka suunnittelijat ovat lojaaleja työnantajilleen eivätkä riko yrityssalaisuuksia, pihojensa haravoinnin, kahvinjuonnin ja lumitöiden teon yhteydessä keskustellessaan he oppivat toisiltaan sellaisia yritystensä kehittymisen kannalta hyödyllisiä asioita, molemmat ehkä erilaisia, joita kukaan ei perinteisillä mittareille ja tutkimusmenetelmillä kykene mittamaan.

Sony-Erikssonin suunnittelijan toisella puolen asuva toisen alan edustaja, ei kykene hyödyntämään naapurin osaamista omassa toiminnassaan ainakaan siinä määrin, kuin keskustelun pienimmätkin vivahteetkin tarkasti aistiva Nokian suunnittelija. Oppimisen ja innovaatiotoiminnan vuoksi jotkut seutukunnat ja alueet houkuttelevat tulevaisuudessa toimijoita sijoittumaan sinne. Seutukunta, jossa toimii saman alan kilpailijoita, saattaa olla pitkällä tähtäimellä uudistumiskykyisempi ja kehittyvämpi kuin yhden yrityksen, esimerkiksi Nokian, varaan perustuvan seudun kehitys. Alue- ja seutu, jossa tapahtuu kilpailijoilta oppimista, kykenee varioimaan maailmanmarkkinoille aina globaalisti kilpailukykyisen ratkaisun. Kalifornian piilaakso on tästä erinomainen
esimerkki. Suomalaiset huonekaluvalmistajat ovat pitkään tehneet retkiä oppiakseen ns. Italian tuolikolmion, Friulin alueelta.

Suomessa ihmetellään Närpiön seudun menestystä, jossa työttömyys, toisin kuin Oulun seudulla, on maan alhaisinta, maahanmuuttajien määrä suurinta ja kilpailevat kasvihuoneyrittäjät toimivat vieri vieressä. Osa kasvihuoneyrittäjistä on varmasti työskennellyt aikanaan nykyisten ”kilpailijoiden” palveluksessa. On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisimmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uudistumiskyvyltä. Hämmentävää on myös ollut todeta kilpailuviranomaisten passiivisuus tämän lain säätämisen yhteydessä. Vaikuttaa siltä kuin kilpailuviranomaiset eivät olisi perehtyneet avoimen innovaatiotoiminnan uusiin teorioihin ja niiden saamaan kansainväliseen huomioon. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että avointa innovaatiotoimintaa pidetään tänään perusedellytyksenä toimivalle kilpailulle ja teollisuuden aidolle uudistumiskyvylle.

Elämme kulttuurisessa kehitysaallossa maatalousyhteiskunnan ja teollisuusyhteiskunnan jälkeisessä jälkiteollisessa yhteiskuntavaiheessa. Olemme eläneet sen palveluyhteiskuntavaihetta, jossa palvelualan ammatit ovat olleet suurin yksittäinen työllistävä ala. Olemme siirtymässä informaatioyhteiskuntavaiheeseen, jossa suurin osa väestöstä työskentelee informaation jalostusprosessiin liittyvissä tehtävissä seuraavina vuosikymmeninä. Keskustelu pitäisi suunnata Lex Nokian ja kilpailun estämisen sijaan siihen, että millaiset informaatioyhteiskunnan ratkaisut ovat nostamassa Suomea ja koko maailmaa seuraavaan pitkään nousuun ja tukemassa uusia innovaatioita.

Miten yritysten välisen kilpailun kitkemiseen pyrkivä Lex Nokia sopii avoimen innovaatioteorian mukaiseen Linux-, Wikipedia-, Facebook- ja
virtuaaliseen sosiaalisen median maailmaan, joissa keskeistä on avoimuus, vertaistuki ja yhteistyö? Mitkä ovat Lex Nokian ajajien ääneen sanomattomat perusmotiivit? Olisi syytä huolella pohtia sitä,
ovatko nämä motiivit maailman mittakaavassa nykyisen talouskriisin syitä vai ratkaisutekijöitä? Olemme selvästikin siirtymässä jatkuvan oppimisen aikakaudesta jatkuvan innovoinnin aikakauteen. Jos ja kun
näin on, Lex Nokia on jo syntyessään vanhentunut laki.

Jos aluekehittämisen huomio kiinnitetään edelleen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämiseen tulevaisuuden kannalta oikeille painopistealueille tulevaisuustietoa hyödyntäen ilman yksittäisen yrityksen täysin määräävää vaikutusta ja ilman markkina-aseman väärään hyödyntämistä, liikutaan pitkällä tähtäimellä kestävällä pohjalla. Sekä vertikaalinen että horisontaalinen klusteroituminen tarvitsevat osaamista tuottavia instituutioita palvelukseensa. Osaamiseen suuntaamiseksi tulevaisuuden informaatioyhteiskunnan mahdolliset ja toivotut painopistealueet saadaan parhaiten haltuun ammattimaisella tulevaisuudentutkimuksen ja aluekehittämisen käsitteistön soveltamisella ja asianmukaisilla menetelmillä, kuten Delfoi-menetelmällä.

Suomen kansallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi on hyvin
tärkeää varmistaa vapaan kilpailun toimivuus jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja sen kannalta keskeisillä markkinoilla. Eräs tekijä, miksi perinteiset teollisuusalat ovat ajautuneet Suomessa nopeaan kriisiin, on juuri näiden teollisuusalojen tottumattomuus globaaliin toimintaympäristöön ja sen mukanaan tuomaan kilpailuun. Suomi on tarjonnut näille yrityksille suojaisan sataman hyvin pitkään, mutta kiihtynyt globalisaatio ja kilpailu ovat nyt pakottaneet nekin avaamaan silmänsä ja keskittymään aitoon innovaatiovetoiseen kehittämistoimintaan.

Protektionismiin tähtäävällä lainsäädännöllä ei ole koskaan ollut suotuisia vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn. Tuskin niin tulee olemaan nytkään. Jos olisi, se olisi historiallinen ihme. Tulevaisuutta ei pitäisi rakentaa ihmeiden toteutumisen varaan.

Yrjö Myllylä, YTT, Delfoi-manageri
Alueellisen ennakoinnin asiantuntija
Oy Aluekehitys RD
http://www.rdmarketinfo.net

Jari Kaivo-oja, HTT, YTM, Tutkimusjohtaja
Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun kauppakorkeakoulu
http://www.tse.fi/tutu

Artikkeli julkaistu käsikirjoituksen pohjalta myös seuraavissa

Myllylä, Yrjö (2008). Lex Nokia estää oppimista. Savon Sanomat 11.12.2008. http: //www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lex-nokia-ei-tue-oppimista/306267

Myllylä, Yrjö (2008). Kilpailua pitää vaalia eikä torjua. Salon Seudun Sanomat 9.12.2008.

Yksi malli alueellisten rohkeiden valintojen tekemiseksi on Koillis-Suomen elinkeinostrategiaprosessin malli

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koillis-Suomen koheesio- ja kilpailukykyohjelma.
<https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/10/10/naturpolis-oy-koillis-suomen-elinkeinostrategia-2011-2015/>

Ks. myös

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/aluekehitys-rd-julkaisuesittely-maaseudun-tulevaisuus-ja-klusterit-arviointia-delfoi-menetelmalla/>

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001.

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. 86 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 22/2001. <https://rdaluekehitys.net/2013/08/11/kasvukeskukset-ja-suuret-kaupunkiseudut-yhteistyomahdollisuudet-kaupunkiseutujen-klusterikehittamisessa-rd-aluekehitys-julkaisuesittely/>

Myllylä, Yrjö (1999). Pohjoinen ulottuvuus: Pohjois-Eurooppaa palvelevat yritykset Suomessa – Kehitettävät klusterit ja niiden kansainvälistämisen tukipalvelujen kehittäminen. 236 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, sisäasiainministeriö, Finnvera Oyj, Finpro, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. RD Market Info -julkaisu. Helsinki 1999. (<https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/pohjoinen-ulottuvuus-rd-julkaisuesittely-pohjois-eurooppaa-palvelevat-yritykset-suomessa-kehitettavat-klusterit-ja-niiden-kansainvalistamisen-tukipalveluiden-kehittaminen/>  ks. yhteenveto AlueIntegraattori 5/1999 <https://rdaluekehitys.files.wordpress.com/2013/05/alueintegraattori-51999-s-18-19.pdf >)

Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.