yrittäjyys

Virkamies, politiikka ja yrittäjyys

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI

Olemme kuulleet sanottavan, että ”valtion tehtävä on luoda edellytyksiä yrittäjyydelle”. ”Valtio ei voi yrittää.” ”Virkamies ei voi yrittää.” ”Julkinen sektori ei voi toimia yrittäjänä.” Politiikkojen ja virkamiesten puhe on ”kasvuyritysten perään” ja voittoja ja yhteisöveroja maksavien yritysten perään ehkä siksi, että  voitaisiin olla ”yrittämättä” ja keskittyä ”edellytysten luomiseen”. Väitteeni on, että virkamiehen ja julkisen sektorin tulee ”yrittää” ja  toimia ”yrittäjämäisesti” ja tästä löytyy paljon hyviä esimerkkejä.

Mielestäni siis jokaisen on yritettävä. Jokaisen on otettava vastuu ja toimittava. Olemme samassa laivassa eikä niin, että toiset on maalla ja toiset laivassa (yrittäjät) hyvinvointia maalle tuoden maalla huutavien neuvoilla. Vasta kun valtio, kunnat, virkamiehet, poliitikot, tutkijat ja hallinnon väki alkaa yrittämään siinä kuten parhaimmat YELiä maksavat yrittäjät (etenkin jäljempänä esitetyn Stewartin tarkoittamassa mielessä), voimme menestyä kunnolla. Tämä ei tarkoita, että julkiset toimijat kilpailevat palvelujen tuotannossa, vahvistavat omaa palvelutarjoamaansa yksityistä vastaan, kuten nyt  monella saralla, vaikkapa vain kansainvälistymispalveluissa – ks. Luoma & Myllylä 2003 jäljempänä – tai hyvin tuntemassani ennakoinnin toimia-alalla.  On siis keskusteltava ensiksi, että mistä yrittäjyydessä on pohjimmiltaan kysymys:

Risto Harisalo, Uusi kapitalismi

Risto Harisalo, Uusi kapitalismi

Lainaan mielestäni viisaampien tutkijoiden vanhempia tekstejä ja poimin melko suoraan lopputulemia. Professori Juhani Hult luennoi yrittäjyydestä vuonna 1988 tuolloin juuri ilmestyneen Risto Harisalon kirjan ”Uusi kapitalmismi -Paikallinen yrittäjyyskulttuuri ja taloudellinen hyvinvointi” pohjalta. Myöhemmin yrittäjänä olleessani vierailin kirjan kustantaneessa Yrittäjäin Fenniassa ja sain kirjan käyttööni ja hankin tekijältä myös omistuskirjoituksen. Moneen kertaan tämän jälkeen lukemani kirjan tekstit ovat eläneet mielessä ja käytännössä. Oikeaan aikaan nuoruudessa annettu oikea innostava (mikä vastuu meille) sanoma voi vaikuttaa. Tässä yhteydessä kiitokset molemmille professoreille. Tällä sivulla lainaan vain yhden sivun antia 180-sivuisesta  po. kirjasta.

Risto Harisalo, Uusi Kapitalismi

Risto Harisalo (1988). Uusi Kapitalismi, Yrittäjäin Fennia

”5.1 Yrittäjä ja yrittäjyys”

”Yrittäjyyden käsitteen avulla on mahdollista tunnistaa myös yrittäjä. Schumpeterin mielestä, jokaista joka innovoi,  on pidettävä yrittäjänä. Yrittäjä voi siten olla yksilö, ryhmä tai organisaatio. Tässä mielessä yrittäjänä voi olla sekä pieni, että suuri organisaatio kuten myös yksityinen ja julkinen organisaatio(98). Scumpeter näyttää myös otaksuvan, että tuskin kukaan voi olla yrittäjänä kaiken aikaa, vaan hänen on kyettävä vastaamaan innovoinnin lisäksi myös muista mahdollisista tehtävistä. Yrittäjyys, kuten Drucker kirjoittaa, ilmenee siten muutoksen etsimisenä, siihen vastaamisen ja mahdollisuuksien hyödyntämisenä.”

”Schumpeterin mielestä yrittäjyys on innovointia ainakin yhdellä seuraavista viidestä alueesta(97):

  • Uusien tuotteiden ja palveluiden innovointi
  • Uusien tuotantotapojen ja -menetelmien innovointi
  • Uusien markkinoiden avaaminen
  • Uusien raaka-ainevarantojen keksiminen
  • Uusien organisaatioiden kehittely.

”Stewart on pyrkinyt laajentamaan yrittäjyyden käsitteen sisältöä. Hänen mukaansa siinä on kysymys rutiinien murtamisesta, hyväksyttyjen rajojen ylittämisestä a perinteiden kumoamisesta. Hänen mielestään seuraavat tekijät ovat erityisesti tunnusomaisia korkeatasoiselle yrittäjyydelle(99):

  • MAHDOLLISUUKSIEN ETSINTÄ: yrittäjyys on enemmän uuden etsimistä ja kartoittamista kuin toistuvien asioiden ja kysymysten käsittelyä.
  • HALU INNOVOIDA: yrittäjyys edistää uusien ideoitten etsimistä ja kokeilua.
  • JOUSTAVUUS TOTEUTTAMISESSA: yrittäjyys merkitsee joustamista ja muuttumista kokemusten ja oppimisen myötä.
  • HALUKKUUS OTTAA RISKEJÄ: yrittäjyys merkitsee kokeilu ja kokeilujen tukemista.
  • ULKOISTEN RESURSSIEN ETSIMINEN: yrittäjyys merkitsee resurssien etsimistä paikallistalouden ulkopuolelta eikä vain sisäpuolelta.
  • YHTEYKSIEN LUOMINEN: yrittäjyys merkitseen yhteyksien etsimistä ja luomist ja voimaa saattaa ne toimimaan yhdessä.
  • UUSIEN ORGANISATORISTEN VAIHTOEHTOJEN KEKSIMINEN: erilaisten innovaatioiden toteuttaminen edellyttää erilaisi hallinnollisia järjestelyjä.
  • VAPAUTTA VANHOISTA SITEISTÄ: yrittäjyys edellyttää joustavuutta ja vapautta hallitsevist rajoitteista.”

Em. tulosten taustalta voidaan poimia seuraavia johdantotekstejä:

”Klassisen, aina meidän päiviimme saakka kestäneen määritelmän yrittäjästä esitti ranskalainen aristokraatti ja teollisuusmies Jean Baptise Say. Vuonna 1815 ilmestyneessä kirjaassan hän määritteli yrittäjän henkilöksi, joka yhdisti tuotannontekijöitä ja etsi niille uusia tuottavia kohteita (91).”

”Englantilainen John Stuart Mill piti puolestaan yrittäjän tunnusomaisimpana piirteenä taloudellisen riskin ottamista.”

”Sayn ja Millin jälkeen monet ovat pyrkineet etsimään yrittäjän tunnusomaisia piirteitä ja määrittelemään käsitteen. Määrittely on osoittautunut epävarmaksi ja vaikeaksi käsitteeksi….Adam Smithistä alkanut talousteoria tasapainoa ja normaalitilaa korostaessaan ei ole kyennyt antamaan tyydyttävää määritelmää yrittäjästä ja hänen tehtävästään taloudessa(93).”

”On tuskin siksi mikään ihme, että tutkijat ovat siirtäneet huomionsa yrittäjän käsitteestä yrittäjyyden käsitteeseen…Schumpeter on edistänyt ratkaisevasti yrittäjyyden käsitteen ymmärtämistä sekä sen liittymistä talouden kasvuun ja kehitykseen. Kirjassaan The Theory of Economic Development Schumpeter osoittaa, kuinka innovaatiot käynnistävät yhteiskunnassa taloudellisen muutoksen.  Innovaatioiden merkitys perustuu Schumpeterin mielestä historiallisen tosiseikkojen havainnoinnille eikä teoreettiselle päättelylle. Scumpeterin nojautuen on mahdollista päätellä, että innovointi on keskeinen ja perustuvaa laatua oleva prosessi.

”Sayn ajoista lähtien on vallinnut täydellinen hämmennys miten yrittäjä ja yrittäjyys on erotettava toisistaan(94). ”

Kirjan lähdetiedot:

Risto Harisalo (1988). Uusi kapitalismi – Paikallinen yrittäjyyskulttuuri ja taloudellinen hyvinvointi. 180 s. Yrittäjäin Fennia.

Myöhemin olen tavannut Suomen ensimmäisen yrittäjyyden professorin Arto Lahden. Olen saanut käsityksen, että Lahti on paljon käsitellyt Schumpeteria ja innovointia julkaisuissaan. He, jotka haluavat näistä aiheista päivitettyä ja edelleen Suomenkin oloihin sovellettua ja niissä oloissa testattua tietoa, voivat hankkia Arto Lahden seuraavat teokset:

Professori Arto Lahden laajaa julkaisutuotantoa on viime aikoina koottu mm. sähköisten kirjojen muotoon / New publications by Arto Lahti:

https://kirja.elisa.fi/ekirja/yrittajan-kujanjuoksu-1990-luvun-pankkikriisin-pyorteissa

https://kirja.elisa.fi/ekirja/strateginen-markkinointi-kauppamies-ansaitsee-arvostusta-ja-patevat-opit

https://kirja.elisa.fi/ekirja/tietoa-ja-kokemusta-talouteen-miten-suomi-oy-selviaa-globalisaationshokista

https://kirja.elisa.fi/ekirja/markkinat-kilpailu-ja-menestyva-strategia-patevat-johtamisopit-yritysjohdolle-ja-yrittajille

https://kirja.elisa.fi/ekirja/kasvuyrityksen-talousoppi-miten-yrityksesta-voi-tulla-globaali-voittaja

https://kirja.elisa.fi/ekirja/teknologiayritysten-globaali-kasvu-strategia-ja-immateriaalioikeudet-kokemus-ja-tutkimustieto

https://kirja.elisa.fi/ekirja/yrityksen-johtaminen-tyokirja-kaytannon-tyokalu-asiantuntijoille-yritysjohdolle-yrittajille-j

https://kirja.elisa.fi/ekirja/markkinointianalyysi-tyokirja-kaytannon-tyokalu-asiantuntijoille-yritysjohdolle-yrittajille-j

https://kirja.elisa.fi/ekirja/sopimusliiketoiminnan-tyokirja-kaytannon-tyokalu-asiantuntijoille-yritysjohdolle-yrittajille-

Innovation competition in global markets and Schumpeter’s entrepreneur

Link: https://www.morebooks.de/store/gb/book/innovation-competition-in-global-markets-and-schumpeter-s-entrepreneur/isbn/978-3-8484-9420-0

LAP LAMBERT Academic Publishing GmbH & Co. KG Heinrich-Böcking-Str. 6-8 66121,
Saarbrücken, Germany

STRATEGINEN RYHMÄ IOTEORIAN

OSANA (IO = INDUSTRIAL ORGANIZATIONECONOMICS)

http://hsepubl.lib.hse.fi/pdf/wp/Aalto_W_KT_2011_001.pdf

http://hsepubl.lib.hse.fi/pdf/hseother/b103.pdf

Globalization & the Nordic Success Model – Part I
http://bookboon.com/uk/student/economics/globalization-the-nordic-succes-model-part-i

Globalization & the Nordic Success Model – Part 2
http://bookboon.com/uk/student/economics/globalization-the-nordic-succes-model-part-ii

***

Lopuksi:

RD Aluekehitys Oy:n yrittäjänä toimiessani olen havainnut, että sen tilaajat täyttävät usein em. Stewartin esittämät yrittäjyyden määritelmät. Jo Stewartin määritelmän mukaan tyypillistä tällaisille virkamiehille on uusien yhteyksien hakeminen, etsiminen ja rakentaminen.

Käytännön elämästä uskallan tässä nostaa esimerkiksi kaksi virkamiestä, joiden julkiset näytöt, aikaansaannokset ja vaikuttavuus osoittavat, että virkamies voi toimia yrittäjänä ja saada taloudellista ja muuta hyvää aikaan vähintään siinä kuin yrittäjä ja vielä enemmän.

  • EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön kehittäjä, Jouni Marttinen, Varsinais-Suomen ELY-keskus (myös valtakunnallisen Ammattibarometrin tuoja ja kehittäjät Suomeen). Ks. myös alla oleva:
  • Myllylä, Yrjö & Jouni Marttinen, & Jari Kaivo-oja (2012). Ennakointi demokratian vahvistajana. Esimerkkinä EU:n palkitsema TKTT-konsepti ja muut kansainvälisessä arvioinnissa esille nostetut suomalaiset ennakointikäytännöt.  Futura 4/2012.
  • Oulun kaupungin liikennesuunnittelusta ja myöhemmin teknisestä toimesta vastannut (n. v. 1960-2000), nykyisin Liikennementori-blogia pitävä Mauri Myllylä. Pääset blogiin esimerkiksi ajankohtaisen Maailman ensimmäisen talvipyöräilykonferenssin esittelyartikkelista. Ks. myös seuraava:
  • Myllylä, Mauri (2000). Katu, koulu ja kaupunki. Yhdyskuntasuunnittelua ihmisen näkökulmasta. 284 s. Oy Edita Ab, Helsinki.

Listaan voisi liittää monia muitakin, myös yliopistojen ja oppilaitosten hallinnon ja muiden toimintojen edustajia, poliitikkoja jne.

Arvioin siis esimerkiksi näiden virkamiesten täyttävän Stewartin kriteerit yrittämisestä. Vastuuta kantavat virkamiehet joutuvat ottamaan kuitenkin henkisiä, sosiaalisia ja taloudellisiakin riskejä – siinä missä muutkin yrittäjät.Esimerkiksi mainittujen henkilöiden taholta uskon heidän sisäisen yrittäjyytensä olleen avainasemassa. Mitäpä, jos päästäisiin tavoitteisiin, että itse organisaatiot toimisivat yrittäjämäisesti edellä esitettyjen ihannetilojen mukaisesti?

Julkisten organisaatioiden yrittäminen ei tarkoita, että ne alkavat kehittämään palvelutuotantoa ja kilpailemaan yksityisten palveluiden kanssa, mikä on erittäin leimallista julkisille toimijoille silloinkin kuin toimijat puhuvat yrittäjyyden edellytysten luomisesta ”väristä riippumatta”. Tämän voi ymmärtää mm. ns. ”meemiteorian” kautta, jossa jokainen toiminto, organisaatio ja toimintatapa pyrkii perustelemaan tärkeytensä ja monistamaan itseään. Esimerkiksi jo edellä viitattiin kansainvälistymispalveluiden kehittämiseen. Tutkimuksemme mukaan jo kansainvälistyneet yritykset toivovat, että julkinen sektori toimii verkottajana ja yleislääkärinä toimivien yksityisten palveluiden luo kansainvälistymisessä eikä pyri itse hallitsemaan kenttää ja toimintaa ”yhden luukun periaattteella” – siis rakentaa verkostoja Stewartin tarkoittamassa mielessä. Näin vahvistaa esimerkiksi seuraavat tutkimuksemme:

  • Luoma, Ossi & Myllylä, Yrjö (2001). Pk-yritysten kansainvälistymisprosessi. Menestys- ja kapeikkotekijät.  89 p. Tutkimuraportti, huhtikuu 2001. Kauppa- ja teollisuusministeriö, M&MC, RD Aluekehitys Oy.

Tämän julkisenkin sektorin yrittäjyysasenneliikkeen aikaansaamiseksi suosittelen virkamiehillekin vahvistukseksi teostamme selvitysmies Kyösti Karjulan pääministeri Matti Vanhaselle tuottamaa selvitysmiesraporttia ”Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitys”. Toimin raportin työryhmän pääsihteerinä ja raportin käytännön kirjoittajana työryhmän ja sen ad hoc -ryhmien tuloksia analysoiden ja syntetisoiden selvitysmiehen johdolla. Kirja löytyy alla olevasta linkistä

Ks. myös edelliset blogiartikkelit

Arctech Helsinki Shipyardille jäänmurtajatilaus Venäjän liikenneministeriöltä

Hyvän ja huonon päätöksen kriteerit

Uusi pohjoisen maantiede, mitä se on?

Kaivosalan kehittäminen ja Suomen talous vaativat mandaatin muutosnavigaattorille

Yrittämisen ja aluekehittämisen arvot

Yritys- ja innovaatiotoimintaan tukevat arvot

“Yrittäjyyden voimistamisen portaat ja mentorointi”

Vuonna 2010 keskustelua käytiin yrittäjien ja virkamiesten maailmankuvista myös Tulevaisuuden tutkimuksen seuran Helsingin toimintaryhmän keskustelupalstalla.

***

29.6.2013 päivätyssä artikkeli

Miksi innovaatiot eivät etene?

19.8.2013 Taloussanomien haastattelussa tutkija Mariana Mazzucata osoittaa valtion olevan tärkein tekijä innovaatioiden ja uusien Nokioiden synnyttäjä, ei sivustakatsoja markkinavoimien hoitaessa homman. ks.

Näin Suomeen syntyy uusia Nokia

”Yrittäjyyden voimistamisen portaat ja mentorointi”

1. ALUEKEHITYS, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI

Yrittäjyyden voimistamisen portaat ja mentorointi

Yksi tapa tarkastella yrittäjyyden edistämistä on nähdä se kokemuksellisena prosessina, jossa on aloitettava alimmalta portaalta vastuunottamista harjoittelemalla ja ylimpänä on elämänkokemuksen välittäminen mentoroinnin kautta yritysten hallituksissa, osakkaina, konsulttina tms. tavoin. Mentorointia voidaan pitää yrittämisen korkeimpana muotona silloin kuin yrittäjä on itse käynyt yrittäjyyden muut portaat lävitse mm. sen edeltävän sarjayrittäjyyden.

Mentorointia voidaan yhteiskunnassa soveltaa myös muuten kuin suoraan yritysten johtamiseen ja kehittämiseen liittyen. Yrittäjyyshän voidaan tulkita myös laajasti niin, että aina ei tarvitse olla juridisesti yrittäjä, toimiakseen yrittäjän tavoin yhteiskuntaa ja taloutta uudistaen – yrittämisen perimmäisenä olemuksena voidaan mielestäni pitää kykyä henkisiin, sosiaalisiin ja taloudelliseen riskinottoon ja tätä kautta yhteiskunnan uudistaminen. Seuraavassa on lainattu kohta, jossa  käsitellään mentorointia  kirjasta ”Vaurastuminen kansallisena velvollisuuteena – Alueellisen yritys- ja innovaatioympäristön selvitysraportti. (Katso lähdetiedot artikkelin lopusta.) Mentorointia tarvitaan monella liiketoiminnan osa-alueella, yhtenä esimerkkinä erilaiset luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät toiminnot, kuten kaivostoiminta ja arktisen meriteknologian kysymykset.

Ks. blogiartikkeli ”Yrittäjyyden voimistamisen portaan ja mentorointi” RD Aluekehitys Oy:n sivuilla aiheesta. Blogissa on myös lueteltu yrittäjyyden kahdeksan porrasta ja selvitykseen osallistuneen työryhmän henkilöiden nimet.

Julkaisun lähdetiedot

Karjula, Kyösti & Myllylä, Yrjö (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena – Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 102 p. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006. <http://www.vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=170905> <https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/innovaatioymparistot-alueellisen-yritys-ja-innovaatioympariston-selvitys-aluekehitys-rd-julkaisuesittely/>

Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan -selvitys

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 8. Energia ja ympäristö, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
VNK 12,2006

VNK 12,2006

Julkaisuesittely ja arviointia Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen): Karjula, Kyösti & Yrjö Myllylä (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena. Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti (Välstånd som en nationell förpliktelse. Utredningsrapport om utveckling av regional företags- och innovationsverksamhet). 106 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006.

Avainsanat: Aluekehitys, yrittäjyys, innovaatio, luova jännite, paradigman muutos, kilpailuetu, parempi käytäntö, markkinaymmärrys, markkina- ja kehittämisperusteinen innovaatiotoiminta, tilanneoppiminen, innovaatiodemokratia, innovaatioyhteiskunta, innovaatioekosysteemi, tulevaisuuslähtöisyys, yritys- ja innovaatioympäristöjen ennakointi

Tausta ja toimeksianto Huhtikuussa 2006 silloinen pääministeri Matti Vanhanen asetti Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmieheksi yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan perehtyneen silloisen kansanedustajan Kyösti Karjulan. Karjula toimi tuolloin myös valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaoston puheenjohtajana ja tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä. Hänet valittiin tehtävään pääministerin sanoin ennen muuta asiantuntemuksensa perusteella (raportin julkistamistilaisuus). Työ- ja elinkeinoministeriölle useita selvityksiä (julkaisuluettelo) vuodesta 1995 tehnyt Yrjö Myllylä Oy Aluekehitys RD:stä valittiin hankkeen pääsihteeriksi KTM:n edustajana. Toimeksiannossa KTM:ltä edellytettiin hankkeen sihteeriyttä. Hanke toteutettiin noin puolen vuoden aikana, pitkälti talkoopohjaisena työskenteltynä. Hankkeen toteutukseen osallistui 12 hengen työryhmä. Lisäksi kuultiin lukuisia alueellisia asiantuntijoita (henkilöiden nimet listattu raportissa).

Selvitysraportti on ennen muuta selvitysmiehen sekä selvitystyötä tukeneen työryhmän ja kuultujen asiantuntijoiden yhteistyön tulos. Itse selvitysraportin tekstin varsinaisen tekstin on paikoilleen kirjoittanat hankkeen kirjoittavana pääsihteerinä toiminut Yrjö Myllylä. Lisäksi kirjoitukset raporttiin laativat työryhmän jäsenistä kansanedustaja Jyri Häkämies, maaherra Hannele Pokka, toimitusjohtaja Juha Sipilä, johtaja Ari Ahonen, kehitysjohtaja Marja Pirttivaara, projektipäällikkö Sirpa Kekkonen, tieteellinen johtaja Jorma Lammasniemi, johtaja Markku Markkula, ja johtaja Seppo Laine.

Innovaatiotoiminnan paradigman muutoksen hahmottaminen raportin tärkein viesti Selvityksen aikana Oulussa pidetyssä työryhmäkokouksessa hahmottui, että selvityksen suurin ansio tulee olemaan – verrattuna muihin selvityksiin – innovaatiotoiminnan paradigman muutoksen hahmottaminen ja sen myötä muutokseen vaikuttaminen. Paradigman muutoksella tarkoitetaan merkittävää toimintatavan muutosta innovaatiotoiminnassa. Selvitysraportilla tähdättiin kaiketi myös 2007-2011 hallitusohjelman taustapaperiksi, merkittäviä osia siitä myös impelementoitiin hallitusohjelmaan. Raportissa on yhteensä n. 60 hankealoitetta. Tässä blogiartikkelissa on esitetty raportin tiivistelmä, johon on nostettu selvitysmiehen mukaan tärkeimmät 16 hankeaihioita.

Raportin kuvailulehdellä todetaan seuraavaa: ”Raportissa on esitetty pääministeri Matti Vanhasen huhtikuussa 2006 asettaman Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmiestehtävän keskeiset johtopäätökset. Keskeisin johtopäätös on paradigman muutos, mikä tarkoittaa uuden väylän avaamista nykyisen tutkimus- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan rinnalle ja tukemaan sitä. Käytännössä tämä tarkoittaa alueiden yritys- ja innovaatioympäristöjen vahvistamista ennen muuta markkinoiden suuntaan ja markkinoita ymmärtävien yritysten tunnustamista alueiden innovaatiotoiminnassa nykyistä keskeisempänä lähtökohtana. Paradigman muutos merkitsee samalla siirtymää kohti tulevaisuussuuntautunutta innovaatiodemokratiaa, innovaatioyhteiskuntaa ja innovaatioekosysteemiä.”

Mahdollisia raportin vaikutuksia

Hallitusohjelman 2007-2011 kirjaus ”Kansallisen innovaatiostrategian” laatimisesta hallituskaudella 2007-2011 oli mielestäni tärkeimmän konkreettisen tai konkreettisluontoisten suositusten tulkinta. VNK 12/2006 raportin mukaan ”keskeisin toimenpidesuositus on innovaatio- ja osaamispolitiikkaohjelman käynnistäminen seuraavan hallituskauden alussa”. Kansallinen innovaatiostrategia löytyy tästä. Kansallisen innovaatiostrategian luonnin aikana oli havaittavissa mielestäni sama analyysi mm. erään prosessiin liittyvän Dipolissa pidetyn konferenssin perusteella, että tutkimuslähtöisiin innovaatioihin oli olemassa ”infrastruktuuria”, mutta että kysyntälähtöisten innovaatioiden innovaatioympäristössä oli pahoja puutteita ja uusia palveluja ja toimintapoja on kehitettävä tähän tarkoitukseen.

Selvitysraportin jälkeistä aikaa sivusta seuranneena paradigman muutos on ainakin osittain toteutunut: – Työministeriön ja Kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistyessä 1.1.2010 uuden työ- ja elinkeinoministeriön organisaatiorakenne heijastelee raportin ehkä tärkeintä sanomaa paradigman muutoksesta: TEMissä toimii neljä osastoa: 1) Työllisyys- ja yrittäjyysosasto, 2) Työelämä- ja markkinaosasto, 3) INNOVAATIO-OSASTO, ja 4) Energiaosasto. Innovaatio-osasto jakaantuu puolestaan a) Osaamispohjaiset innovaatiot, b) Kysyntäinnovaatiot, c) Innovaatioympäristöt, d) Kasvuyritykset, e) Yritysten kansainvälistyminen ja vienti, f) Mineraalipolitiikka. Ks. TEMin organisaatiokuvaus tarkemmin tästä.

Käytännössäkin osaamispohjaisten innovaatioiden tilalle on tullut ”toinen latu”, toinen painotus, kysyntälähtöiset innovaatiot. Eilen kuulin Ylen ykkösen radio-ohjelmassa, jossa teemana oli ”Arvostetaanko Suomessa tutkintoja liikaa?” haastateltua työnantajaa, joka sanoi, että viimeisen seitsemän vuoden aikana ylipoistosta on otettu yhden kerran yhteyttä, lähinnä esitelmäpyynnön merkeissä. Samana aikana ammattikorkeakouluista on otettu lukuisia kertoja yhteyttä yritykseen. Havaintojeni mukaan verrattaessa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, etenkin jälkimmäiset ovat ottaneet kysyntälähtöisestä innovaatioajattelusta kiinni – mikä oli nähtävillä selvitystä tehtäessä mm. ammattikorkeakoulujen nuoren historian ja paikkansa hakemisen johdosta. Toisaalta ehkä joidenkin mukaan mm. Aalto-yliopisto on tähdännyt samaan.

Selvityksen aikana pohdittiin perusteellisesti innovaation olemusta ja keskeinen tulema oli se, että vasta hyötykäyttöön otettu uudistus on innovaatio. Idea tai keksintö siis ei sitä ole. Tarvitaan työtä ja ”työvettä”, jotta uudistukset saadaan myös täytäntöön. Raportissa innovaatio määriteltiinkin seuraavasti: Innovaatio on luotu ja hyödynnetty kilpailuetu tai parempi käytäntö.

Jo raporttia muokattaessa TEKESin nimimuutos laitettiin vireille. TEKESin nimi muutettiin virallisesti Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskukseksi kuvaamaan innovaation teknologista olemusta laajempaa kuvaa.

Kommentti: perustutkimus vs. soveltava tutkimus -asetelmaan

Vaikka ”toinen latu” on nyt saanut ansaitsemaansa huomiota ja aukaistua, mm. Suomen Akatemian rahalla perustutkimusta tehneenä olen nähnyt myös perustutkimuksen merkityksellisyyden. Mielestäni olisi syytä löytää tasapaino ”uuden ladun” ja perustutkimukseen satsaamisen välillä. Perustutkimuksen latu ei saa umpeutua! vaan siitä lähtevät soveltavan tutkimuksen ja markkinoiden tarpeesta syntyvät tutkimuksen latulenkit. Perustutkimus on välttämätön pohja soveltavalle tutkimustoiminnalle. Olen huolissani tällä hetkellä etenkin perustutkimuksen tilasta ja nykytilanteen seurauksista ja parhaimpien tutkijaresurssien pääasiallisesta käyttämisestä hankkeiden rahoituksen hankintaan ja hankkeiden hallinnointiin tuottavan perustutkimuksen sijaan. Perustutkimus voi tuoda soveltavalle tutkimukselle lisäarvoa esimerkiksi soveltavan tieteen käyttämien operationaalisten käsitteiden (kuten edustamastani kentästä esimerkiksi vahvat ennakoivat trendit, heikot signaalit, villit kortit, mustat joutsenet, klusterit) kehittämisen ja käsitteiden keskinäisyhteyksien tarkastelemisen muodossa. Hyvä tutkimus ei ole ylipistojen tai ammattikorkeakoulujenkaan yksinoikeus, olennaista hyvälle tutkimukselleon kuitenkin resurssit ja tutkijoiden vuorovaikutteisuus. Soveltavaa tutkimusta yritykset voivat helpommin rahoittaa, mutta siltä putoaa pohja, jos yhteiskunta ei kanna huolta perustutkimuksen resursseista. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus ja sen osuus valtion menoista vuonna 2010 on ollut noin 2 mrd euroa (Tilastokeskus) Vertailun vuoksi todettakoot, että potentiaalisten kaivoskohteiden arvo Suomessa on yli 250 mrdia euroa (ks. Hernesniemi et. al 2011: Kummusta klusteriksi) ja monet näistä on vapaaehtoisesti ja lähes korvauksetta niiden arvoonsa nähden luovutettu valtio-omisteisilta yhtiöiltä pois. Tutkimuksen- ja kehittämisen rahoitus ei siis ole kovin suurta. Tärkeää olisi kuitenkin myös edullisen ja tosiasiallisesti hyötykustannussuhteeltaan tuottavan perustutkimuksen ylläpito, jonka kustannusosuus on mainitusta 2 mrd :sta vain osa.

Viime aikoina on kuullut sanottavan, että Suomi on niin pieni maa, että sen on parempi keskittyä nopeaan soveltamiseen kuin perustutkimukseen. Mielestäni meillä on mm. maapallon pohjoisimpana kansana – joidenkin lähteiden mukaan yli 60 % Helsingin pohjoispuolella asuvista maapallon ihmisistä on suomalaisia – luontaisia perustutkimuksen alueita. Esimerkiksi mainittakoot arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimus.

Seuraavassa on esitelty po. raportin tiivistelmä ja siihen sisältyvät 16 tärkeintä hankeaihioita:

TIIVISTELMÄ

Valtioneuvoston Suomi maailmantaloudessa – hanke painotti siirtymistä tiedeja teknologiapolitiikasta innovaatiopolitiikkaan. Tämän havainnon seurauksena asetti pääministeri Matti Vanhanen selvitysmieheksi kansanedustaja Kyösti Karjulan, jonka tehtävänä on ollut tunnistaa pullonkauloja, löytää kehittämisesityksiä ja uusia avauksia alueellisten yritys- ja innovaatioympäristöjen vahvistamiseksi. Selvitysmies nimesi työn tueksi kuuden hengen työryhmän ja sitä täydentämään kuusi välittäjäorganisaatioiden asiantuntijaa. Työryhmän luova jännite tuotti keskeisimpänä oivalluksena paradigman ja arvojen muutoksen välttämättömyyden. Käytännössä tämä tarkoittaa innovaatiojärjestelmän painopisteen siirtämistä ennen muuta markkinoiden suuntaan ja markkinoita hallitsevien yritysten tunnustamista innovaatiotoiminnassa nykyistä keskeisempänä lähtökohtana. Paradigman muutos merkitsee samalla siirtymää kohti tulevaisuusorientoinutta innovaatiodemokratiaa, innovaatioyhteiskuntaa ja innovaatioekosysteemiä. Selvitysprosessi tuotti johtopäätöksenä uusia avauksia ja kehittämistoimenpiteita sekä lakiesityksiä, joista selvitysmies nosti top 16 -listalle seuraavat:

1. Innovaatio- ja osaamispolitiikkaohjelman käynnistäminen

Väestön ikääntyminen asettaa erityiset vaatimukset maan eri alueiden tasapainoiselle kehittymiselle. Samoin taloudellisen ympäristön kehitys ja Suomen talouteen liittyvät rakenneongelmat asettavat kovia vaatimuksia myös tulevina vuosina. Hyvä talouskehitys ja työllisyyden kasvu ovat välttämättömiä edellytyksiä yhteiskunnan kestävälle rakentumiselle. Kasvupotentiaalin vahvistamista on jatkettava myös seuraavan hallituskauden ajan. Tämän vuoksi seuraavan hallitusohjelman toteuttamiseen on tarkoituksenmukaista sisällyttää poikkihallinnollinen politiikkaohjelma, jolla nopeutetaan välttämättömien raportissa esitettyjen uudistusten eteneminen. Tämä innovaatio- ja osaamispolitiikan ohjelma tulisi vastaamaan haasteellisten sisältöjen käytäntöön saattamisessa.

2. Innovaatio- ja osaamispolitiikan tulevaisuusselonteko

Seuraavan hallituksen tulevaisuusselonteon teemaksi esitetään innovaatio- ja osaamispolitiikkaa.

3. 3–4 uudentyyppistä kansainvälistymisen alustaa

Uudentyyppisiä kansainvälistymisen alustoja pitää perustaa uusille kasvaville markkina-alueille Barentsin alueelle, jossa moottorina on energiateollisuuden ja kuljetus- ja logistiikka-alan investoinnit – myös metsäteollisuus- ja kaivosteollisuusinvestoinnit ovat keskeisiä. Aasian markkinat vaativat oman laskeutumisalustansa, joka voisi olla Singapore, jota jossain määrin on kehitetty jo tällaiseksi ympäristöksi sekä Shangai. Keskeinen ja suuri Pohjois-Amerikan markkina voisi olla kolmas kohde uudentyyppisen kansainvälistymisen laskeutumisalustan kehittämisessä esimerkiksi Kanadaan Ontarioon ja USA:han Wisconsiniin. Myös EU:n alueelle on harkittava oman laskeutumisalustan rakentamista. Koordinoivien osaamiskeskusvastinparien luominen Suomeen yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen yhteyteen on tärkeää. Ne vastaavat nykyisiä alueita ja niiden yrityksiä määrätietoisemmin kansainvälisen osaamisen kerryttämisestä.

4. Maankattava liiketoiminnanrakentajien valmennusverkosto, 3–4 alueellista yhteenliittymää

Suomeen tarvitaan maankattava verkosto huippuluokan liiketoiminnanrakentajien valmennukseen. Verkosto koostuu 3–4 yhteenliittymästä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sisällä. Keskeistä on verkoston avulla nostaa kansainvälistymisen ambitiotasoa hyödyntäen toiminnassa muun muassa kansainvälistyneiden yritysten, yrittäjien ja asiantuntijoiden kokemusta, verkostoon osallistuvien keskinäistä ”sparrausta” ja mentorointia. Verkostojen kehitystä tukemaan tarvitaan myynnin- ja asiakaspalvelun professuurit.

5. 500 yrityksen kansainvälistymisen ja kasvun ohjelma

On luotava uudenlainen kasvuyritysten ohjelma, joka lähtee markkinoiden tarpeesta. Ohjelmaan otetaan 500 yritystä ja siinä esiin nousevia kehitysaihioita resurssoidaan ja tuetaan muun muassa tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä uudenlaisten akateemisten oppisopimuskoulutusten avulla. Yritysryppäille on annettava mahdollisuus tutkimus- ja oppilaitosten ja muiden palveluiden kilpailuttamiselle antamalla kehittämishankkeiden rahoituksen isännyys yritysryhmille ja -verkostoille.

6. 30–40 alueellista innovaatio- ja kehittämiskeskusta

Tilanneoppiminen on uusi käsite, jonka haltuunotto on ensisijainen aluekehittämisen haaste. Osaamisen kerryttämiseksi tarvitaan alueellisia innovaatio- ja kehittämiskeskuksia. Alueellinen innovaatio- ja kehittämiskeskus on yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysverkostojen ja yritysten kehittämistyön tukija ja osaamisen kerryttäjä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on tiivistettävä yritysten ja arvoverkkojen tukijana. Alueellisia innovaatiokeskuksia tarvitaan Suomeen 30–40. Painopistealueina on osaamisen kerryttämisen ja hyödyntämisen koordinointi, aluekehitysvastuu, yliopiston kolmannen tehtävän vahvistaminen ja jänteivöittäminen, määrätietoisen yrityskehitystyön vahvistaminen. Innovaatio- ja kehittämiskeskuksen määritelmä on Avainkäsitteet-liitteessä (liite 3).

7. Oppisopimuskoulutuspaikkojen nostaminen 35 000:een ja akateemisen oppisopimuskoulutuksen käynnistäminen

Oppisopimuskoulutuspaikkojen määrä on nostettava 35 000:een vuoteen 2011 mennessä. Akateeminen oppisopimuskoulutus on käynnistettävä seuraavan hallituskauden aikana. Akateeminen oppisopimuskoulutus voidaan käynnistää piloteilla hallituskauden alussa.

8. Uusyrittäjyyslaki

Tarvitaan uusyrittäjyyslaki. Laki on kaksiosainen. Ensimmäinen osa merkitsee, että nuoren on voitava tallentaa osa palkastaan tilille, joka on myöhemmin määräaikaan mennessä käytettävissä verovapaasti yritystoiminnan käynnistämiseen. Toisessa osassa erityinen uusi huomio on kiinnitettävä työntekijöiden, etenkin potentiaalisten yrittäjien ja avainhenkilöiden mahdollisuuteen tehdä sukupolvenvaihdos tai hankkia merkittävä osakkuus yrityksestä, jossa työskentelevät. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että työntekijän palkkatulon vero-osuudesta voidaan siirtää 10 000 euroa/vuosi sulkutilille sopimuskauden aikana. Omistajavaihdoksen, liikkeenluovutuksen, yrityksen perustamisen tai merkittävän osakkuushankinnan yhteydessä kertynyt pääoma voidaan käyttää omapääomaehtoisesti.

9. Alueelliset rohkeat valinnat -ohjelmat

Alueiden on kyettävä tekemään yhteisöllisesti – esimerkiksi innovaatio- ja kehittämiskeskusten johdolla – erityisesti kansainvälistyneiltä ja kehittyviltä yrityksiltä saatavaa markkinainformaatiota painottaen alueelliset rohkeat strategiset valinnat osaamisen suuntaamiseksi tulevaisuuden kannalta tärkeille aloille.

10. Starttirahan kaksinkertaistaminen

Starttirahan määrä on kaksinkertaistettava siten, että jatketaan rahoituskautta puolesta vuodesta vuoteen. Ensimmäisen yrityksen perustaminen on ymmärrettävä ennen muuta oppimiskokemuksena ja erityisesti omassa yrityksessä ensimmäinen vuosi sisältää paljon uuden oppimista. Omassa yrityksessä työssäoloaikaa voidaan verrata muuhun opiskeluun.

11. Ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja yritysten alueelliset kontaktifoorumit

Yritysten näkökulmasta keskimäärin tärkein kasvun ja kehittymisen yksittäinen pullonkaula on osaavan työvoiman saanti. Tämä yhtäältä korostaa ensisijaisena lyhyen tähtäimen päämääräänä aitoa verkostoitumista, ts. yritys- tai markkinainformaation asettamista koulutuksen, tutkimuksen ja tuokehityksen suuntaamisen ja kehittämisen lähtökohdaksi. Käytännön ratkaisuna on tärkeää varmistaa, että alueilla olisi säännöllisesti kokoontuvat kontaktifoorumit, joihin osallistuisivat keskeisesti yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten edustajat ja mahdollisesti myös muut avaintoimijat, kuten resurssoinnista vastaavat valtion tahot (muun muassa TE-keskukset).

12. Innomaraton – opiskelijoiden jalkautuminen yrityksiin

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot – on haastettava innomaratoniin1. Kyseessä on projektimuotoinen toiminta, jossa opiskelijat lähetetään alueen yrityksiin etsimään ideoita jatkojalostettavaksi osana opintoja. Alueen yrittäjät muodostavat arviontiraadin ja parhaat innovaatiot palkitaan. (ks. http://www.innomaraton.fi /)

13. Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alueelliset innovaatiohin keskittyvät ohjelmakokonaisuudet

Alueellista yritys- ja innovaatioympäristöä tukemaan tarvitaan ennakoinnin tutkimus- ja kehittämisohjelma, joka jalkautetaan alueille. Ennakointi- ja tulevaisuusajattelu koskee kaikkia toimijoita ja ohjelmassa on tähdättävä tulevaisuusajattelun ja kehittämisen työkalujen oppimiseen, innovaatioprosessin tukemiseen ja palvelumarkkinoiden kehittymiseen. Käytännön sovelluksissa tähdätään innovaatioprossessien tukemiseen luomalla uusia sosiaalisia rakenteita, arvioimalla vaikuttavia muutostrendejä ja tarvittavia kehittämistoimenpiteitä. Yrityskohtaisessa soveltamisessa tunnistetaan markkinoiden heikkoja signaaleja innovaatiotoiminnan lähtökohdaksi. Keskeistä dynaamisten vaiku- tusten aikaansaamiseksi on myös yksityisten ennakoinnin palvelumarkkinoiden tietoinen synnyttäminen.

14. Alueelliset yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmat

Yrittäjyys on myös kulttuurinen ilmiö ja myönteistä yrittäjyyskulttuuria voidaan voimistaa kehittämällä yrittäjyyden eri portaita. Vastuunottamista ja projektioppimista voidaan pitää yrittäjyyden ensimmäisinä askeleina, mikä pitäisi mahdollistaa kaikilla koulutusasteilla. Kokemus on osoittanut, että työskentely yrityksessä on merkittävä oppimiskokemus, joka johtaa usein oman yrityksen perustamiseen. Etenkin vastuun ottaminen ja saaminen on hyvin merkittävää oppimisprosessissa. Yritykset tulee nähdä oppimisympäristöinä ja tulee mahdollistaa opiskelijoiden työskentely yrityksessä osana opiskelua nykyistä enemmän. Yrittäjyyden oppimisportaiden korkeimmille portaille ovat päässet kasvuyrittäjät, sarjayrittäjät ja näiden jälkeen nuorten yritysten mentoroinnin aloittaneet. Yrittäjyyden portaiden vahvistamiseksi tulisi alueyhteisöjen tehdä alueellisia yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmia.

15. Innovatiivinen kilpailuttaminen, suositukset ja koulutus

Innovatiivinen kilpailuttaminen tulee nostaa osaksi kaikkea julkista hankintatoimintaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen vaatii tilaaja-tuottaja -mallin korostamista. Tämä mahdollistaa alan yritysten synnyn, tuotteistamisen ja siten yritysten kasvun. Sosiaali- ja terveyssektori on volyymiltaan laaja ja potentiaalinen tulevaisuuden ala muun muassa ostovoiman kasvun ja väestön ikääntymisen vuoksi. Siksi siinä tilaaja-tuottaja -mallin yleistyminen vaikuttaa merkittävästi yleiseen yrittäjyysilmapiiriin ja arvoihin yrittäjyyttä tukevasti lisätessään merkittävästi yritysten määrää melko tasaisesti eri puolilla Suomea. Sosiaali- ja terveyssektorin yritysten ja julkisen sektorin kumppanuus vaikuttaa arvojen ja kulttuurin muutoksen kautta siten välillisesti kaikkiin muihinkin aloihin.

16. Kestävän kehityksen energian kansallinen edistämismisohjelma ja kehitysalusta

Julkisen sektorin ennakoivilla päätöksillä voidaan käytännössä usein ilman lisäkustannuksia luoda merkittävää kilpailuetua eri toimialoilla. Aikanaan NMTpäätös (pohjoismainen automaattinen puhelinverkko) johti nykyisen tietoliikenneteollisuuden syntyyn. Tällä hetkellä merkittäviä läpimurtoja on mahdollista saada esimerkiksi energiassa, ympäristössä, turvallisuudessa ja terveydenhuol12 lon aloilla ja luoda näin merkittävää kilpailuetua. Tämä edellyttää ennakoivaa otetta, muun muassa vahvojen vaikuttavien trendien ja heikkojen signaalien tunnistamista ja niiden vaikutusten arviointia eri toimialojen markkinoihin ja kasvun mahdollisuuksiin. Kestävän kehityksen energiatuotannon kehittämiseksi ja käyttöön oton vauhdittamiseksi tulee perustaa kansallinen edistämisohjelma ja sitä tukeva internetiä hyödyntävä kehitysalusta ideoiden testaamiseksi, kehittämiseksi ja jalostamiseksi.

Mitä 2011-2015?

Edellä tiivistelmässä esitetyistä kohdista osaltani koen, että voisin olla edistämässä tarvittaessa mm. seuraavia: 9. Alueelliset rohkeat valinnat -ohjelmat 13. Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alueelliset innovaatioihin keskittyvät ohjelmakokonaisuudet 14. Alueelliset yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmat 16. Kestävän kehityksen energia kansallinen edistämisohjelma ja kehitysalusta. Lisäksi raportin noin 60 aloitteesta löytyy vielä hankeaihioita, joiden mm. alueellisessa toimeenpanossa edustamani metodit ja lähestymistavat voivat olla hyödyllisiä.

Lähde

Karjula, Kyösti & Yrjö Myllylä (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena. Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 106 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006.

Joitakin muita KTM-selvityksiä:

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinominsteriö, alueiden kehittäminen, 43/2010. < http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2005). Future of the Countryside and Clusters. Evaluation by the Delphi Method. 64 p. Ministry of the Trade and Industry (MTI) Financed Studies 10/2005. http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf Luoma, Ossi &

Myllylä, Yrjö (2003). Development of T&E Centre Services Promoting Exports and Internationalisation. 58 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 2/2003. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/D8A68F27C09FCF6FC2256CC300435F8C>

Myllylä, Yrjö (2001). Possibilities for Cooperation in Developing Clusters in Urban Areas. 86 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 22/2001. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B>

Myllylä, Yrjö (1999): The Northern Dimension. The Finnish companies providing Services within New Northern Area – Developing clusters and services. 236 p. Ministry of the Interior, Ministry of Trade and Industry, Finnvera Ltd, Finpro, Government Institute for Economic Research. RD-Market Info Publications. Helsinki 1999. (ks. yhteenveto AlueIntegraattori 5/1999 http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/07_asiakkaat_ja_linkit/aipepys)

Myllylä, Yrjö (1998). Finnish companies providing services within Northern Europe – Potential sectors and development of services to promote their internationalisation. 107 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 12/1998. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/C8052D63EBD2BE82C225672B0032121A>

Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.

Muita teeman kannalta suositeltavia julkaisuja, etenkin EU:n palkitsemaan alueelliseen ennakointimalliin liittyyen

Ks. esim. blogiartikkeli ”EU:n parhaat ennakointikäytännöt valittu”. Yrjö Myllylän /RD Aluekehitys Oy:n toteuttamat ja kehittämät TKTT-sovellukset vuosina 2006-2011 (LUE Alueelliset ja toimialakohtaiset innvoaatiojärjestelmät -sovellukset):

  1. Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2009. Yhteenveto vähittäiskaupan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 22.9.2009. 67 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 3 / 2009. www.luotain.fi http://www.luotain.fi/julkaisut/tktt_vahitt%C3%A4iskaupan_loppuraportti_2009.pdf
  2. Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2008. Yhteenveto teknisten palveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 11.12.2008. 70 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 1 / 2009. <www.luotain.fi> tai http://www.luotain.fi/julkaisut/TkktTeknistenPalveluidenYhteenveto.pdf
  3. Myllylä, Yrjö (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto ravintolapalveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 27.2.2007. 47 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 6 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_ravintola2006.pdf
  4. Myllylä, Yrjö & Linturi, Maija (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto siivous- ja kotitalouspalvelualan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 15.3.2007. 45 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTTSiivous2007.pdf
  5. Myllylä, Yrjö & Linturi, Jenni (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto talonrakennusalan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 4.6.2007. 42 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 8 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_talonrakennusala_2007.pdf

Muita Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimuksen elementtejä hyödyntäneitä pidemmän tähtäimen (10-15 vuotta) osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointitutkimuksia tai strategioita.

  1. Myllylä, Yrjö (2003).Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015.Koulutustarpeidenennakointi. Helsingin kaupungin opetusvirasto, ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. Helsinki 2003. www.hel2.fi/ennakointi/ Tiivistelmä http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hki2015
  2. Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku
  3. Myllylä, Yrjö (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Naturpolis Oy, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 4.4.2011.