Kaivosverolle voi olla tuottoisampia ja kestävämpiäkin vaihtoehtoja

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Viime päivinä on keskusteltu kaivosverosta (mm.Kauppalehti 11.5.2012).

Mikä teidän mielestänne olisi tärkein toimi kaivostoiminnan kehittämiseksi Suomessa? Vastatkaa kyselyyn. Kyselyn jälkeen on esitetty kirjoittajan näkemyksiä aiheesta:

Kaivosveromalleja on erilaisia. On esitetty louhitun maa-aineksen mukaan tapahtuvaa verotusta tai yrityksen voitoista tapahtuvaa verotusta. Varmasti löytyy muitakin malleja. Olisiko kestävä vero yhdistelmä erilaisia ratkaisuja, esim. em. yhdistelmä, jolloin suhdanteet ja yritysten omistussuhteet esimerkiksi eivät vaikuttaisi siihen niin radikaalisti – jos veroon päätetään mennä. Australiassa, jossa kaivosvero on tulossa käyttöön ja ehkä vaikuttanut suomalaiseenkin kiinnostukseen aiheessa, kaivosyhtiöt ovat enemmän omissa käsissä – australialaiset yhtiöthän operoivat myös vahvasti Suomessa. Esim. voittoveron vaikutukset siellä ovat erit kuin Suomessa, jossa ulkomaiset yhtiöt voivat helpommin piilotella voittojaan. Suomessahan heillä on tyypillisesti tytäryhtiöt ja emoyhtiöt toimivat toisaalla. Toisaalta Australiassa talous käy kuumana kaivosbuumin takia ainakin alueellisesti ja siellä lienee tarvetta myös säädellä kehitystä tästä syystä. Kaivosvero voi olla perusteltua, ainakin joidenkin asiantuntijoiden mukaan. Erityisen tärkeäksi kysymykseksi nousee tällöin myös, että miten vero käytetään, pitäisikö se säätiöidä tai perustaa rahasto. Pitkän tähtäimen tuottoa sillä olisi mielestäni haettava ja ehkä tärkeää ratkaisun osaa myös tulevien eläkkeiden turvaamiseksi. Öljykin on mineraalia ja sen kysyntä kasvaa osin samoista syistä kuin muidenkin mineraalien, siltä puoleltakin voi löytyä hyviä esimerkkejä, kuten Norjasta, jossa eläkeläisten eläkkeet lienee turvattu mm. ”öljyrahastojen” tuottojen kautta. Norjakin tiettävästi verottaa alueella toimivia öljy-yhtiöitä voitosta, jotka rahastoidaan ja käytetään myös alan infran rakentamiseen. Norjan mallilla olisi varmasti annettavaa Suomessa.

Kaivosvero oikein ja kohtuullisesti toteutettuna ja käytettynä (rahastoituna, säätiöitynä tms.) saattaisi siis hyvinkin olla yksi ratkaisu. Ennen nopeaa kantojen lukkoonlyömistä julkisuudessa olisi kuitenkin syytä pohtia erilaisia vaihtoehtoja. Pitäisi osata keskustella edes hetki tärkeästä teemasta, kuten Ruotsissa tietojeni mukaan on tapana. Pitäisi nostaa pöydälle erilaiset vaihtoehdot, yksi pääkysymys on, että miten Suomi voi hyötyä kaivostoimintaan kohdistuvasta kysynnästä ja osallistua toiminnan edellytysten, kuten ratojen yms. kehittämiseen. Tunnetusti julkisuudessa esitettyjä kantoja on vaikea muuttaa (mm. siksi on kehitetty ns. Delfoi-menetelmä, jotta mielipidettä voitaisiin muuttaa oppimisprosessin edetessä – tätäkin metodia ammattimaisesti sovellettuna kannattaisi käyttää keskustelun sopivassa vaiheessa – esimerkiksi kun erilaisista kannoista halutaan perusteltu ja toteutuskelpoinen synteesi).

Kaivosveron lisäksi tai jopa sen sijaan voisi miettiä myös muita ratkaisuja kansallisen hyödyn lisäämiseksi. Pitää ymmärtää myös, että ulkomaisten yhtiöiden verottamisen sijaan suomalaiselle yhteiskunnalle voi olla vielä tuottoisampaa, jos sillä on itsellä kotimaassa pääkonttereitaan pitäviä pörssiyhtiöitä, joiden voittorahat ja voittoverot jäävät pyörimään suomalaiseen kansantalouteen. Paitsi, että Suomessa saisi olla luonnonvarayhtiöitä pörssissä vähintään kuten Ruotsissa, Suomessa pitäisi olla enemmän omissa käsissä (kuten Talvivaara), mielellään pörssissä Helsingissä ja Lontoossa, yhtiöitä, joiden liikeideassa keskeistä on malminetsintä Suomessa ja myös muualla lähialueilta – vaikkapa fokuksena Barentsin alue, lisenssioikeuksien hankinta lupaaviin malmioihin ja näillä oikeuksilla kaupankäynti. Tämä voisi tapahtua nykyisten yhtiöiden strategioita tarkistamalla, mutta erityisesti pitäisi ehkä pyrkiä punnertmaan myös uutta liiketoimintaa aiheessa, joka voisi tukea myös nykyisten kymmenien, myös suomalaisten yrittäjien juniorkaivoshankkeita. Tämä on vaikeampi käsitellä, koska pitää pystyä ”kehittämään uutta” verottamisen sijaan.

Edellä mainittuun kehitysyhtiön edellytysten selvittämiseen liittyvän hanke-esityksen teimme vuonna 1997 substanssiosaamista ja intressiä teemaan omaavien tunnettujen pk-yritsten kanssa, kun kaivostoiminta oli vielä alkutuotantoa ja kuului valtion virallisessa politiikassa ei-tuettavaksi alaksi. Valtionyhtiöiden strategioissa luovuttiin juuri näistä toiminnoista sekä Venäjä-yhteyksistä ja käsitykseni mukaan myös ja ehkä erityisesti politiikalla ja politikoilla oli keskeinen rooli (ks. artikkeli ”Uusi suomalainen kaivosyhtiö Helsingin ja Lontoon pörssiin”). Neuvostoliiton hajoamisella, raaka-aineiden tuolloisilla hinnoilla, ydinosaamiseen keskittymisopilla, usko osaamiseen ja koulutukseen, ehkä tietoklusterin nousulla yms. tekijöillä oli käsitykseni mukaan vaikutusta, vaikka tuntemani asiantuntijat, joiden kanssa ja tuella mm. em. aloitteita – tarkemmin linkissä – rakensimme, näkivät tuolloisen politiikan jo tuolloin kestämättömäksi pitkällä aikavälillä ja osin epäviisaaksi liiketoiminnan pitkän tähtäimen kehittämisen näkökulmasta.

Nyt siis puhutaan oikeasta asiasta eli kaivostoiminnan merkityksestä Suomessa ja kehittämisestä Suomen talouselämän ”kivijalaksi” ympäristön ja muu kestävä kehitys huomioiden, mikä on tärkeintä. Keskustelua kannattaa jatkaa parhaimpien ratkaisujen löytämiseksi. Raha ja pääoman puute ei ole ongelma, kuten usein sanotaan, vaan rakenteet (joita on purettu 1990-luvulta alkaen), siis yritykset pörssissä, jotka voivat ottaa pääomat vastaan maailmalta. Myös esimerkiksi kiinalaiset ovat valmiita ostamaan Suomesta kaivoksia – parasta olisi, jos kauppaa voitaisiin tehdä pörssissä ja yhtiöt olisivat suomalaisten osin hallitsemia. Ennen muuta tärkeää on ymmärtää, että suuri vakaata pitkän tähtäimen tuottoa hakeva pääoma, kuten eläkeraha, hakeutuu maailmalla rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan hitechin sijaan. Kehitys em. tilanteeseen pääsemiseksi voi vaatia, että pitää pystyä yhdistämään sekä pienyrittäjyys että suuren pääoman pörssiyhtiötoiminta. Valtiotakin voidaan tarvita. Tämä on vaikeaa, koska harvoin samat ihmiset ovat vahvoja toimijoita molemmissa tai kaikissa näissä näkökulmissa.

Katso mm. blogiartikkeli / Aamulehden artikkeli ”Rahaa Suomen maaperään”

Kauppalehti ”Pörssiin tarvitaan luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä”

Vaikka Suomen kaivosstrategian suhteen on tehty paljon töitä, vielä olisi paljon tehtävää. Seuraavassa linkissä olevissa artikkeleissa on lukuisia tärkeitä ehdotuksia em. lisäksi kaivosalan mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Esimerkiksi työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimukset (TKTT), Long Distance Commuting / Pitkän matkan pendelöinnin konseptien kehittäminen (LDC) ovat erityisen tärkeitä. Niitä ei voida toteuttaa ministeriselvityksen aikajänteellä (2 kk), jotka eivät tuo ehkä koviun paljon uutta, mutta tuovat jonkun intressiryhmän näkemyksen esille. Tästä on jo näyttöä aiemmilta teemaan liittyviltä selvityskierroksilta. Sen sijaan tarvitaan vähintään puolen vuoden työpanos ja kalenteriaika / ”selvitys”, jossa kartoitetaan erilaisista intressinäkökulmista asiaa tarkastelevien asiantuntijoiden mielipiteitä ja niiden perusteluita. Muuten ei voida tarjota osallistumista, jossa keskusteluun otetaan systemaattisesti eri intressiryhmät ja niiden argumentit ja tuotetaan välttämätöntä yhteistä tahtotilaa. Myös allekirjoittanut on resurssien salliessa valmis edistämään mainittuja aloitteita:

Kaivostoimintaan liittyviä muita artikkeleita

”Pohjoinen menestyy verkostoitumalla etelään”

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
Lapin Kansa AK 13.4.2012

Lapin Kansa Alakerta 13.4.2012

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja & Arto Lahti (2012). Pohjoinen menestyy verkostoitumalla etelään. Lapin Kansa, Alakerta 13.4.2012

Epävarmoihin investointihankkeisiin panostamisen sijaan Pohjois-Suomen pk-yritysten on tähdättävä strategisiin liittoumiin Suomessa ja kansainvälisesti

”Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi entistä enemmän merestä ja maaperän rikkauksista” (TEM 43/2010). Tämä on myös pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus. ”Pohjoinen ulottuvuus on Suomen suurin taloushaaste ja mahdollisuus 2010-luvulla.”

Pohjoisuuteen kohdistuva globaali kasvava kysyntä voi muodostua Suomen talouselämän vahvaksi veturiksi. Suurvaltojen mielenkiinto on kasvanut viime vuosina voimakkaasti pohjoista kohtaan. Suurvaltojen geopoliittisten intressien muutos vaikuttaa aina globaalisti ja vaikuttaa pientenkin maiden ja yritysten mahdollisuuksiin. Intressien muutos ”mullistaa alueiden Euroopan” tuoden siihen merkittävän uuden ulottuvuuden, jossa Suomen painoarvo nousee rikkaiden luonnonresurssiensa, maantieteellisen asemansa ja kansakunnan yhteistyökykyisyyden vuoksi. Suomella on momentum – astua vetämään kokonaiskehitystä Euroopan pohjoisen ulottuvuuden osalta.

Pohjoisuuden kysyntään vaikuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi rajallisten raaka-aineiden – kuten öljyn ja mineraalien – kohoavat hinnat mm. maailman väestökasvusta ja maailmantalouden kasvusta johtuen. Teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot luonnonvarojen kustannustehokkaaksi hyödyntämiseksi on myös merkittävä tekijä. Suomessa on paljon korkeatasoista logistista osaamista, jota tarvitaan luonnovarojen ekotehokkaassa ja tuottavassa hyödyntämisessä. Neuvostoliiton hajottua Venäjän mielenkiinto on siirtynyt sille elintärkeään pohjoiseen mm. eteläisten öljy- ja kaasurikkaiden osavaltioiden itsenäistyttyä. Venäjä on pakotettu kehittämään Koillisväylää luonnonvarojensa hyödyntämiseksi. Tähän prosessiin tukeutuen myös muu rahtiliikenne Euroopan ja Aasian välillä voi kehittyä. Globaali ilmastonmuutos vauhdittaa kehitystä, jos yksivuotisen jään osuus kasvaa Jäämerellä paksun monivuotisen jään vähetessä.

Pohjoisuuden nousussa kysymys on keskeisimmin luonnonvarojen hyödyntämisestä ja niiden hyödyntämiseen liittyvästä logistiikan kehittämisestä. Luonnonvarat ja keskeiset logistiset reitit ja ratkaisut ovat tyypillisesti valtioiden intressipiirin ytimessä, vaikka Suomi on viime aikoina antanut markkinavoimille lisää tilaa mineraalien ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Suomi on vähentänyt valtion roolia niin logistiikassa kuin aiemmin luonnonvaroja hallinneissa suuryrityksissämme. Huomiota on sen sijaan kiinnitetty erilaisten palveluiden tuottamiseen, jotka yritykset voisivat hoitaa. Olemme uskoneet osaamiseen ja korkean teknologian merkitykseen irrottaen sen luonnonvarojen välittömästä hyödyntämisestä. Maaperämme hyödyntäminen on jätetty ulkomaalaisille, mikä on johtamassa Suomen kansantaloutta tytäryhtiötalouteen. Hitechin osuus maailmankaupasta on kuitenkin alle 10 %, josta Kiina hallitsee jo puolta osaa. Suuri pääoma hakeutuu rajallisia luonnonvarojen hyödyntäviin toimintoihin hitechin sijaan.

Uudessa luonnonvarojen hyödyntämistä ja logistiikkaa painottavassa kehitysvaiheessa valtion ja yritysten on mietittävä roolinsa uudelleen. Pörssiyhtiöiden rakentamisen lisäksi valtiota tarvitaan rakentamaan suhteita muihin pohjoisen valtioihin yhdessä meidän suuryritysten ja niiden kanssa verkottuvien pk-yritysten kanssa.
Pohjoisen ulottuvuuden asiat kuuluvat vahvasti pääkaupungeissa oleville yritysjohtajille ja valtion päättäjille. Lappi tarvitsee tukea ja verkostumista Pohjoisen ulottuvuuden strategian toteutuksessa, koska lopulta linjaukset ja suuret päätökset tehdään pääkaupungeissa pohjoisen luonnonvarojen ja logistiikan hyödyntämiseksi, mistä kertoo mm. tuore Suomen elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen ja Venäjän federaation teollisuus- ja kauppaministeri Victor Hristenkon yhteisymmärryspöytäkirja laivanrakennuksen ja arktisen meritekniikan kehittämiseksi.

Mielestämme oikea strategia alueilta ei ole yksittäisiin jopa epävarmoihin hankkeisiin panostaminen, kuten Stokmanin kaasukentän investointeihin tähtääminen – vaan strateginen liittoutuminen oikeiden ”pelureiden” kanssa Suomessa ja kansainvälisesti. On erittäin tärkeää Pohjois-Suomen menestymisen kannalta, että sen ja Etelä- ja Länsi-Suomen yritysten välille luodaan toimivia verkostosuhteita, jossa strategisena päämääränä on aktiivinen yhteistoiminta pohjoisilla alueilla. Esimerkkinä on Espoossa pääkonttoriaan pitävä Talvivaaran kaivosyhtiö tai joulukuussa 2010 perustettu venäläis-eteläkorealainen Arctech Helsinki Shipyard, jotka ovat tarjonneet suoraan tai välillisesti työ- ja kasvumahdollisuuksia jo monille Pohjois-Suomen pk-yrityksille.

Yrjö Myllylä, YTT
Erikoistutkija
RD Aluekehitys Oy

Jari Kaivo-oja
Dosentti, Lapin yliopisto,
Neuvonantaja, Crisis Management Initiative,
Tutkija (CHEC-hanke, Suomen Akatemia),
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Arto Lahti
Yrittäjyyden professori
Aalto-yliopisto

Aamulehti 17.3.2013: ”Pääministerillä on liian lepsu ote kaivosasioihin”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
Aamulehti 17.3.2012

Aamulehti 17.3.2012

Aamulehti 17.3.2012, Toni Viljanmaa:

Pääministerillä on liian lepsu ote kaivoasioihin

Ex-ministeri Jouko Skinnari selvittäisi kaivosveroa, jotta Suomi hyöytyisi rikkauksista

Tausta: Suomi kiinnostaa
Kanadalainen Fraser Instituutti arvioi, että Suomi on maailman toiseksi houkuttelevin kohde kaivosteollisuudelle.
Houkuttelevin kohde on raportin mukaan New Brunswick Itä-Kanadassa.
Suomen kaivosten vuosiliikevaihto on miljardi euroa. Suomi on Euroopan suurin kullan louhija.

Rahaa Suomen maaperään
– Oma eläkeraha pitäisi saada pyörimään Suomen taloudessa ja siinä alan yhtiöt Helsingin pörssissä ovat tärkeitä (Yrjö Myllylä).
***

(Valtion toimijat ovat ymmärtäneet tehtävänsä liian suppeasti vain rahan sijoittamisena jo olemassaoleviin kaivosyhtiöihin, lue tarkemmin esim. yksi seuraavassa linkissä olevista  painetussa mediassa julkaistusta artikkeleista tai kysy lisätietoja blogin pitäjältä Kauppalehti: “Pörssiin saatava lisää luonnonvarayrityksiä”.
Vastaa kyselyyn:

***
Ks. jatkokeskustelua mm.
Aamulehti 28.3.2012, Arto Lahti: Työ Löytyy pohjoisesta
Lapin Kansa 5.4.2012, pääkirjoitus: Kaivosrahastolle löytyy kannatusta

Ks. Aiempaa keskustelua mm.
Kauppalehdessä 28.11.2011, Yrjö Myllylä: Pörssiin tarvitaan luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä
Kauppalehti 13.12.2011, Vaasa on tulevaisuuden kasvukaupunki
Aamulehti 12.12.2011, Etlan mukaan Pirkanmaan talous ei kasva ensi vuonna ollenkaan.

Ks. blogikirjoituksia ja muita artikkeleja aiheesta

Kaivosalan kehittäminen ja Suomen talous tarvitsevat mandaatin muutosnavigaattorille  (lisätty 1.8.2013)

Kaivostoiminta

”Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi entistä enemmän merestä ja maaperän rikkauksista”