Covid-pandemian alkamisesta Suomessa on nyt kulunut noin vuosi. Tauti riehui vuoden 2020 alussa Kiinan Wuhanissa (YLE 9.1.2020). 29.1.2020 Suomessa varmistui ensimmäinen tautitapaus. Viranomaisten mukaan ei ollut syytä huoleen (YLE 29.1.2020). Hallitus on todennut yhdessä presidentin kanssa Suomen olevan pandemian vuoksi poikkeusoloissa maaliskuun puolessa välissä 2020 ja antoi valmiuslain käyttöönottoasetukset eduskunnalle 17.3.2020. Valmiuslait purettiin kesäkuussa 2020. Taudin toinen aalto lähti voimistumaan syyskaudella, mutta on pysynyt rajoitustoimin hallinnassa Suomessa alkuvuoteen 2020. Rokotteita saatiin kehitettyä poikkeuksellisen nopeasti pandemiaa varten. Rokotukset alkoivat Suomessa heti joulun jälkeen, mutta rokotteiden saatavuus on huomattavasti vähäisempää kuin toimittajat ovat alunperin luvanneet. Tällä hetkellä riskiryhmäläiset, iäkkäimmät, osa hoitohenkilökunnasta on rokotettu. Nyt eletään 27.2.2021 ja hallitus ja presidentti ovat uudelleen todenneet, että elemmän poikkeusoloissa ja sen mukaiset päätökset tehdään lähipäivinä. Taudin kolmas aalto on muuntovirusten vuoksi vaikeammin torjuttava ja mahdollisesti vaarallisempi, kuten espanjantaudin kolmas ja neljäs aalto. Muuntoviruksia syntyy etenkin siellä, missä tauti on saanut jyllätä vapaimmin. Tällä hetkellä puhutaan huolestuneesti mm. britannialaisesta, eteläafrikkalaisesta ja yhdysvaltalaisesta muuntoviruksesta.

Suosituksemme pandemian varalle vuonna 2011 raportoidussa iKNOW-hankkeessamme olivat (1) varhaisen hälytysjärjestelmän luominen (vrt tsunami) internetin hakusanoja hyödyntämällä ja (2) yleisen tietämyksen ja valistuksen lisääminen pandemioista sekä (3) tutkimusohjelmat aiheessa. Ajankohtaisia sovellusmahdollisuuksia Suomessa, esimerkiksi kohta (2) voisi olla kohdennettu viestintä: Tautitapaukset usein ryöpsähtävät nuorissa ikäluokissa. Tiedetään, että he seuraavat eri medioita kun vanhemmat. Esimerkiksi suosituilla ns. YouTube-tähdillä Suomessakin on satojatuhansia seuraajia eli pitkälti koko nuorisoikäluokka. Onko tämä mahdollisuus hyödynnetty valistuksessa? Olisiko se tehokkaampi keino, kuin esim. valtakunnan sulkeminen.

Miksi tässä näin kävi? Tuliko pandemia yllätyksenä?

Tutkimme vuonna 2011 iKNOW-hankkeessa EU:n komission Blue Sky -ohjelman rahoituksella heikkoja signaaleja ja villejä kortteja eri elämän alueilta Euroopassa ja Israelissa. Hankkeen yhteenvetoraportissa esiteltiin 44 tärkeää villiä korttia tai heikkoa signaalia, joihin tutkimuksryhmän mukaan pitäisi varautua. Nämä tulokset olivat suunnattu mm. EU:n komission päättäville viranomaisille. Nämä, kuten muutkin testatut villit kortit ja heikot signaalit analysoitiin tarkasti niiden vaikutuksiltaan eri elämänalueille sekä arvioitiin päättäjien kykyä ja valmiutta käsitellä näitä ilmiöitä. Mikäli vaikutus oli suuri, ilmiö todennäköinen ja päättäjien kyky käsitellä asiaa heikko, se pyrittiin nostamaan listalla huomioitavaksi.

Ykkösenä listalla oli ”Killer virus” eli suomeksi tappajavirus eli pandemia. Keskeiset tulokset Killer Virus mukaan lukien on myös hankkeen päätulosten esittelyn yhteydessä EU:n komission sivuilla. Hankkeen johtaja Rafael Popper nostikin asian aiheesta esille nykyisen pandemian iskiessä Talouselämän haastattelussa otsakkeella: Tutkijaryhmä varoitti EU:ta tappajaviruksesta jo vuonna 2011, mutta suosituksia ei otettu huomioon – ”Ironista kyllä, poliitikot ovat pesseet kätensä” (Talouselämä 26.3.2020). Popper on käsitellyt asiaa myös blogissaan 20.3.2020. Seuraavassa on kuva Policy Alerts -yhteenvetoraportin sisällysluettelosta ja esiteltävistä villeistä korteista ja heikoista signaaleista. Raportissa on tarkemmin esitelty niihin liittyvät toimenpiteet kuten (1) varhaisen hälytysjärjestelmän luominen (vrt tsunami) internetin hakusanoja hyödyntämällä ja (2) yleisen tietämyksen ja valistuksen lisääminen pandemioista sekä (3) tutkimusohjelmat aiheessa.

Yrjö Myllylä johti hankkeen Suomen Delfoi-tutkimuksen loppuunsaattamisen, viiden maan Delfoi-aineiston tietojenkäsittelyn sekä ohjasi viiden maan Delfoi-maaraporttien laadinnan

Tehtäväkseni tuli ottaa vastuu hankkeen Delfoi-haastatteluiden loppuun saattamisesta etenkin Suomen osalta, vastata viiden maan tietojenkäsittelystä kootusti ja ohjata viiden maan Delfoi-tutkimuksen maaraportointi. En osallistunut hankkeen alkuvaiheen suunnitteluun enkä edellä esitellyn yhteenvetoraportin laadintaan. Tehtäväkseni tuli ottaa kuitenkin hanke haltuun ja käytännössä pelastaa sen aikataulut osaamisella ja johtajuudella. Hankkeen operatiiviseen johtoon haluttiin tuolloin henkilö em. tehtävistä vastaamaan, jolla on vahva kokemus Delfoi-menetelmän soveltamisesta.

Tämä oli elämäni tiivein kesäkausi, mutta hanke saatiin aikatauluun ja tulokset esitettyä kunniallisesti syksyllä Brysselissä. Joka tapauksessa kesäkautena Skype kävi kuumana Suomesta Iso-Britanniaan, Saksaan, Tsekkiin, Israeliin, Yhdysvaltoihin (jossa Jari Kaivo-oja oli tuolloin vetovastuuni aikana), Italiaan, Salosta, Turusta, Tampereelta, Oulusta. Ajattelin, että nyt olen ainakin ansainnut Brysselin lipun, mutten loppuseminaariin kuitenkaan aktiivisesti itseäni ehdottanut, kun muitakin menijöitä tuntui tässä kohtaa olevan.

Onnistumisen kannalta ratkaisevaa oli, että sain käyttää hankkeessa alusta asti mukanaolleita Jari Kaivo-ojaa, Maurizio Sajevaa johtoryhmän tavoin, jota ryhmää täydennettiin myöhemmin tietojenkäsittelyexpertillä, Samuli Aholla. Kiitos myös eDelphi-asiantuntija Hannu Linturin, joka oli käytettävissä Delfoita koskevissa tilastotieteellisissä kysymyksissä minulle mentorina.

Lisäksi merkittävä kiitos yrittäjäyhteistyökumppaneille, etenkin Suunnittelutoimisto M&MC Ossi Luomalle, jonka kanssa olimme jo varhan kehittäneet toimivaa raportointikäytäntöä Delfoi-tutkimushankkeille. Tämä malli otettiin käyttöön tässäkin hankkeessa kuten useimmissa toteuttamissani hankkeissa.

Klusterit tai ilmiöalueet, joista heikkoja signaaleja ja villejä kortteja skannattiin, olivat Suomen maaraportista poimittuna seuraavat (s. 24). Kukin partnerimaa keskittyi valikoituihin klustereihin, Suomi maatalouteen, bioteknologiaan, kalastukseen ja energiaan maakohtaisessa Delfoi-tutkimuksessaan. Kuitenkin muiltakin ilmiöalueilta kerättiin yksittäisiä vastauksia:

Laadin Suomen maaraportin lehdistötiedotteen. Harkintani mukaan maaryhmämme myötävaikutuksella nostin tulosten pohjalta kaasua jätteistä villin kortin lehdistötiedotteen kärkeen (EU-tason synteesiraportissa siis tappajavirus). Tässä linkissä ja alla olevassa linkissä (”lataa” painike) on lehdistötiedotteemme. Alla oleva teksti on ote siitä:

iKNOW -hankkeen tavoitteena oli löytää villejä kortteja sekä heikkoja signaaleja, jotka vaikuttavat Euroopan unionin tiede-, innovaatio- ja teknologiapolitiikkaan pitkällä aikavälillä ja jotka tulisi huomioida Euroopan unionin kahdeksatta tutkimuksen puiteohjelmaa laadittaessa. Hankkeessa Suomi edusti samalla Pohjoismaiden viiteryhmää. Saksa (partnerina Z_Punkt) edusti euroon kuuluvia Euroopan unionin ydinmaita, Tšekki (Technology Center) uusia Euroopan unionin jäsenmaita ja Israel (ICTAF) Euroopan unionin kumppanimaita. Hanketta johti Manchesterin yliopiston tohtori Rafael Popper. Manchesterin yliopistosta hankkeeseen osallistuivat myös professorit Ian Miles ja Joe Ravetz. Hanke alkoi vuonna 2008 ja päättyi 27.-28.10.2011 Brysselissä pidettyyn loppuseminaariin.

Kirjallisuusanalyysiin, workshopeihin ja haastatteluihin perustuvat villit kortit ja heikot signaalit testattiin iKNOW Delphi 2.0. kyselyssä kevät-kesällä 2011. Sovelluksen on tuottanut suomalainen Mindcom Oy. Suomesta saatiin yhteensä 89 asiantuntijavastausta, Tšekkoslovakiasta 66, Saksasta 62, Israelista 52 ja Iso-Britanniasta 149. Analysoitava aineisto koostui yhteensä 418 vastauksesta. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vastuulla oli vastausten hankinta Suomesta sekä koko aineiston käsittely, Suomen maaraportointi ja muiden maiden raportoinnin ohjaus.

Suomen maaraportin laadinta sekä Delfoi-menetelmän soveltaminen oli erikoistutkija Yrjö Myllylän, tutkija Maurizio Sajevan sekä tutkimusjohtaja Jari Kaivo-ojan vastuulla. Tietojenkäsittelyn SAS-ajot suoritti tutkija Samuli Aho. iKNOW-hankkeen alkuvaiheessa tärkeää taustatyötä tekivät tutkija Elina Hiltunen ja tutkija Tuomo Kuosa. Hankkeessa tuotettiin myös kolme laajaa iKNOW – yhteisjulkaisuraporttia, jotka löytyvät iKNOW -hankkeen kotisivuilta. Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkijaryhmä osallistui näiden raporttien tuottamiseen.

Lisätietoja:

Yrjö Myllylä, erikoistutkija, yrjo.myllyla@utu.fi, + 358 500 450 578

Jari Kaivo-oja, tutkimusjohtaja, jari.kaivo.oja@utu.fi, + 358 50 502 7030

Maurizio Sajeva, tutkija, maurizibus@gmail.com, + 358 45 896 0910

Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto, www.http://ffrc.utu.fi, + 02 333 9530

iKNOW-projektin kotisivut: http://www.iknowfutures.eu

iCommunity/iKNOW-yhteisö http://community.iknowfutures.eu/

Julkaisun tiedot

Myllylä, Yrjö & Maurizio Sajeva & Jari Kaivo-oja & Samuli Aho (2011). iKNOW Delphi 2.0 / National Survey -Country Report Finland. 126 s.  Finland Futures Research Centre FFRC, eBOOK 10/2011. Turku.

Raportti on luettavissa www-osoitteessa https://www.utupub.fi/handle/10024/147566.

Englanninkielinen tiivistelmä hankkeen tuloksista löytyy loppuraportin sivuilta 12-17.

(Lehdistötiedote päättyi tähän)

Loppuyhteenveto – Yrjö Myllylän pohdintaa

Hanke oli hyvä ja kunniallinen. Pelkästään Suomen maaraportin tuloksia olisi pitänyt viestittää eri kohderyhmille. Yhden esittelyn siitä pidin Suomen Delfoi-yhteisölle ja mainitun lehdistötiedotteen laadin, josta lähinnä Turun Sanomat laati jutun. Yliopiston sivuilla tiedote oli aikansa. Aineisto olisi ollut valtava ja esityksiä ja tietoiskuja sekä luentoja olisi pitänyt saada hankkeesta enemmän. Edelleen minulla on viiden maan ja siten koko EU:n raportit heikoista signaaleista ja villeistä korteista, jotka ovat tarkkaan analysoitu vaikutuksiltaan ja politiikkavaatimuksiltaan.

Tämän tyyppisissä strategisissa hankkeissa pitäisikin ottaa huomioon, että hanke tarvitsee hankkeen aikaisen ja jälkeisen viestintäsuunnitelman. Usein kielimuurikin estää laajempien piirien kiinnostuksen, kun projektin ja raportoinnin kieli on englanti. Tämä on harmillista, kun hyvää tietoa on tuotettu. Ennakoijia voi kritisoida halutessaan siitä, että ennakointitiedon tuottaminen painottuu ennakoinnissa liikaa, Michel Godetin ajattelua From anticipation to action (1994) ei liiaksi aina implementoida ennakointihankkeisiin. Ennakoinnin tehtävä on tukea päätöksentekoa ja siksi ennakointiprosessissa ei saisi jäädä vain tiedon tuottamisen vaiheeseen. Luonnollisesti tämä on resurssikysymys, mutta on se myös osaamis- ja ennakoinnin tulkintakysymys. Siksi myös tiedon tulkinta ja päätöksenteko pitäisi olla osana ennakointiprosessia. Tällöin ainakin tärkeimmät jatkotoimenpidesuositukset pyrittäisiin viemään mahdollisimman pitkälle päätöksentekoon. Kehittämässämme EU:n parhaimmassa alueellisen ennakoinnin käytännössä nämä elementit on huomioitu. Esittelimme tämän käytännön Futuran 4/2012 numerossa referee-artikkelina ”Ennakointi demokratian vahvistajana” (Myllylä, Yrjö & Jouni Marttinen & Jari Kaivo-oja).

Yhtäältä kysymys on myös ennakointiosaamisesta. Jos esim. EU:n komission edustajat olivat keskeisessä roolissa toimeenpanossa, voidaan kysyä olivatko he riittävän hyvin kytkettyjä itse ennakointiprosessiin? Viime aikaisten tutkimusten mukaan, näyttää siltä, että vain ennakointiproseseissa mukana olevat pystyvät hyödyntämään saamaansa ennakointitietoa. Katso esim. tutkielma, jonka suunnitteluvaiheeseen olen hitusen osallistunut, löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202101272890 : Relevantin tulevaisuustietämyksen strateginen rooli maakunnan aluekehittämisessä, Lauhkonen-Teräväinen, Jaana (2021) (LUT-yliopisto, School of Business and Management, Kauppatieteet).

__

Koko hankkeeen synteesiraportin WILD CARDS – Policy Alerts from iKnow Project -tekijälistasta kuitenkin nimeni jäi pois, mitä voi tietenkin pitää päätoimittajien virheenä ja jonka soisi korjattavan vaikka tähän pdf-raporttiin 10.13140/RG.2.2.11252.81286. En ollut käynnistämässä hanketta enkä siten sisällöllisesti ideoimassa toteutusta, mutta vastaamassa kriittisellä hetkellä, että se onnistuu tietojenkäsittelyn, raportoinnin ja johtopäätösten osalta kaikkien viiden maan osalta sekä erityisesti vielä Suomen aineiston keräämisestä loppuun ja käytännön raportoinnista em. lehdistötiedoitteineen vastaten (muut maat saivat mallin raportoinnista Suomen maaraportoinnista, maaraportoinnin ohjaaminen oli siis käytännössä Suomen eli täysin allekirjoittaneen tehtävä). Raporttiin jäi näin vain hankkeessa alusta asti olleiden nimet.