asiantuntijatiedon käyttö

KESKUSTELUA FINTRIP-RYHMÄSSÄ ASIANTUNTIJATIEDON KÄYTÖSTÄ DELFOISSA

Hei – olet täysin oikeassa ja oikeilla jäljillä mitä tulee Delfoissa ja muussa yhteiskunnan päätöksenteossa käytettävään asiantuntijatietoon. Tämän asiantuntijan mielipiteen riippuvaisuus, intressi johonkin asiaan – oivaltamisen puute on mielestäni yksi nykyisen talousahdinkomme syy. Asiantuntijoista lähtökohtaisesti ”Kukaan ei sahaa omaa oksaansa” vaan jokainen ”laulaa sen lauluja kenen leipää syö”. Tämä on tärkeä lähtökohta ymmärtää kaikessa asiantuntijatiedon käytössä, olipa asiantuntijuuden käyttöjärjestelmä sitten mikä tahansa komiteasta Delfoi-menetelmään, work shopeista tulevaisuusverstaisiin (sama on tietokoneiden käyttöjärjestelmissä, ne käyttävät vain niitä ohjelmia ja asiantuntijoita, mitä koneeseen asennetaan).

Professoritkin ovat lähtökohtaisesti usein jollakin asialla. Pääsääntö on, että taloudellinen riippuvuus ratkaisee mielipiteen. Nyrkkisääntö voisi olla, että jos saa 20 % toimeentulosta arvioinnin, selvityksen kohteena olevasta ilmiöstä, ei voi olla siitä riippumaton. Esim. jos VR:n asiaa palveleva virkamies ikään kuin ulkopuolisena tutkii asiaa, ei hän voi päätyä muuta kuin VR:ää tukevaan ja suojaavaan lausuntoon, teoriassa, koska hän kokee työpaikkansa olevan riippuvainen, että on VR (tämä on teoriaa). Kun virkamies tunnistaa yhteiskunnan suurimmat veronmaksajat, hänen voi olla vaikea toimia niitä haastavien nousevien trendein, kuten joidenkin uusien pk-yritysten puolesta (vrt. Nokian haastaja Oulussa, joka johti Lex Nokiaan). Tutkijan ei ole esim viisasta asettua tällä hetkellä kovin kriittisesti ilmastonmuutosolettamaa vastaan tai arktista meriteknologian tutkimustarvettakaan vastaan, koska rahoitus liikkuu näissä painopisteissä. Olen tavannut kyllä ihmisiä, jotka ovat olleet yleisellä asialla, mutta tämän varaan asiantuntijatiedon käyttöä ei voida rakentaa. Voidaan tosin sanoa, että henkilö on riippumaton ilmiöön, jos taloudellinen suhde siihen on alle 20 % ja hän tuntee asian substanssin. Esimerkiksi kannattaisi käyttä enemmän tällaista tietoa, jota löytyy mm. eläkeläisistä tai joistakin järjestöistä tai yhdistyksistä.

Hyviä esimerkkejä ilmeisesti osin epäonnistuneesta ja yhteiskunnallista haittaa mukanaan tuottaneista laeista LVM sektorilla mainitsen mm Lex Nokian, ajokorttiuudistuksen, joissa tuntuu, että kokonaisetu ei olisi toteutunut. Esim. Lex Nokia on estänyt lähtökohtaisesti kilpailua ja siten Nokian itsensä uudistumista ja voi olla yksi syy Nokian häviämiseen kosketusnäyttöisissä Applelle ja siten maailmanherruun menettämisessä älypuhelimissa. Ajoluvalla opettaminen monivaiheissa ja joka tapauksessa nykyisiin autokouluihin tiukasti kytköksissä olevassa ajokortin hankinnassa, on mielestäni tehty lähdes kannattamattomammaksi, tuettu siis yrittäjien ääntä ja vähennetty kilpailua päinvastaisista yhteiskunnan puheista huolimatta (pientä parannusta kuitenkin viime aikoina, back to basic hengessä tapahtunut).

On tullut mieleen, että olisiko tällaisia protektinismisia piirteitä hitusen myös tuoreessa joukkoliikennelaissa, jonka yhden lauseen tulkinta voi ratkaista pelin, että voiko Suomen joukkoliikenne uudistua kilpailun ja haastamisen kautta ( jotensakin, että jos joku liikennelupa uhkaa selvästi nykyisiä toimijoita, se voidaan estää).Tässä tulee itselläni mieleen, että tämä on ikäänkuin Onnibussi pykälä, jos tällainen häirikkö sotkee nykypelin, se voidaan poistaa, jos niin halutaan tulkita. Tulkinta on nyt oikeusistuinten virkamiesten käsissä. Heidän kaikki linjansa on haastettu oikeuteen heidän sivujensa mukaan http://www.onnibus.fi/vr-ja-vainio-haastoivat-onnibussin…/. Olemme jo kuitenkin nähneet vaikutukset jopa VR:n hinnoittelua myöten, kun bussiyhtiöt ovat tällä hetkellä osin kilpasilla, vaikka estävätkin mm. kaupunkien keskustojen Matkahuolto-pisteiden käytön. En ole perehtynyt tähän viime mainittuun lakiin, kuten en muihinkaan loppuun asti, mutta tällaisia ajatuksia ne minussa herättävät. Tavallinen virkamies ja laintulkitsijan roolissa oleva ratkaisee pelin Suomen uudistumisessa tässä, kuten muussakin. Hänen kykynsä ymmärtää ja tulkita asiantuntijoita ja lobbareita ja kyvykkyys yhteiseen etuun on meille ratkaisevan tärkeää.

Tämän vuoksi tarvitaan osaamista asiantuntijatiedon käytössä. Pelkkä metodi, Delfoi, tulevaisuusverstas, work shop, komitea, selvitysmies, ei riitä takamaan oikeudenmukaista ja tulevaisuuden mahdollisuuksia tukevaa lainsäädäntöä. Mulla on aiheesta erilaista juttua netissä, kuten ”Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä” tai ”Lex Nokia ei tue oppimista (eli innovaatioita)”, ”Miksi innovaatiot eivät etene?” jne. Lisäksi on muistettava, että jos osaamista yhteiskunnassa tarvitaan, sitä kertyy sinne, missä on tehty erikoistumisvalintoja, usein yrityksiin, koska se on toiminnan lähtökohta yrityksissä. Esimerkiksi voidaan ostaa asiantuntijatiedon käytön harjoittelua tai osaamista. Jos ostokset kohdistuvat julkisiin toimijoihin, siinä on huomioitava sen toimijan riippuvaisuus yleensä suurimmista veronmaksajista sekä että osaaminen ei kerry sinne samaan tapaan kuin erikoistumisvalintansa tehneisiin ja myytävänsä tuotteistaneisiin yrityksiin. ”Vain harjoitus tekee mestarin”.

Lue lisää asiantuntijakäytön luennosta

RD Metodi

Eduskunta hyväksyi 26.6.2013 kiistellyn kuntalain. Onko keskustelua käyty oikeista teemoista?

Kysy asiantuntija-apua kuntarakenne- ja väliportaan hallinnon uudistusten taustaselvityksiin. RD Aluekehityksen Konsepti johtaa ongelman jäsentämisestä yhteiseen näkemykseen tulevaisuuden vaatimista toimenpiteistä. Ytimenä on Delfoi-metodi, jonka kehittäminen liittyy tutkan keksimiseen. Katso lisätietoja metodin käytöstä Aluekehitys Oy:n sivuilta www.rdaluekehitys.net.

Aluetietelijänä, aluesuunnitteluun ja aluekehittämiseen koulutettuna, visioni kuntarakenneuudistuksesta on ollut pitkään pääpiirteiden osalta selvä. Oikeastaan tässä visiossa ei ole niinkään kyse kuntarakenneuudistuksesta tai pelkästään sote-uudistuksesta vaan väliportaan hallinnon kehittämisestä, toimintojen kokoamisesta, demokratian vahvistamisesta ja resurssien järkevästä ja tehokkaasta käytöstä. Vaikuttaa, että jossakin määrin yksittäiset uudistukset (kuten valtion piirihallintoviranomaisten kokoaminen elyihin ja myr-ryhmät yhtenä esimerkkinä tai lääninhallitusten lakkauttaminen) vievät kohti tätä visiota. Syynä on ilmeisesti taloudellisten lainalaisuuksien, niukkenevien resurssien vaatimus. Päätöksiin liittyvissä keskusteluissa en ole kuitenkaan havainnut kokonaisvisiota, jota tietoisesti rakennetaan. Alla jäljempänä on ote mm. Kalevan ja Kauppalehden ja muutamien muiden lehtien palstoilla julkistetun kirjoituksen käsikirjoituksesta. Etenkin sen lihavoidussa tekstikohdassa yritän kuvata tarkemmin kokonaisvision pääpiirteitä tuolloin Paras-hankkeen käynnistyessä (ks. otsake Kuntauudituksessa kilpailun lisääminen on koon kasvattamista tärkeämpää).

Suomen kuntien asukasluku on jo nyt kolme kertaa suurempi kuin Euroopan kuntien keskikoko eli yli 15 000 asukusta. Euroopassa se on keskimäärin noin 5000 asukasta. Eikö tämä kuntakoko jo riitä maailman arktisimmalle kansakunnalle? Kehitystrendi voisi olla pikemminkin monessa tapauksessa päinvastainen. Muualla monia Suomen kuntien tehtäviä hoitaa ns. väliportaan hallinto, jonka kehittämiseen Suomessa liittyy vähän visionääristä keskustelua ja ymmärrystä. Jos mallia otetaan vaikkapa Ruotsista, on tutkittava myös väliportaan hallinnon tehtävät. Norja esimerkiksi voisi olla parempi malli kokonaisuudessaan. Suomi on arktista aluetta ja Norjassa Finnmark, jossa on 19 kuntaa, kunnan keskikoko alle 4000 asukasta. Tanska ehkä myöskin, etenkin väliportaan hallinnon osalta. Kainuun malli on paras malli, mitä on Suomessa nähty. Myös Ahvenanmaan malli voisi olla pitkälti sovellettavissa manner-Suomeen.

Asiaan liittyy pohdittavaa ja yksityiskohtia, johon olen osaltani valmis tarjoutumaan metodi- ja tematiikkaosaamiseni. Esimerkiksi suomalaiset muodostavat maailman pohjoisimman yksittäisen kansakunnan. Tällä voisi kenties olla lisäksi jokin erityisvaikutus myös kuntarakenne- ja aluehallintokysymyksiin. (Hyvä, että liikkeellä oma-aloitteisesti). Ruotsissa ja Norjassakin, valtaosa väestöstä asuu Helsingin eteläpuolella. Norja on aina tiennyt elävänsä alueestaan ja ympäristötekijöistään ja varautunut myös kuntarakenteessa tähän. Finmarkin alueella on nähtävissä joidenkin kuntien osalta jo väestön kokonaiskasvua, samoin Suomen Lapissa (esim. Kittilä ja Sodankylä).

Toiseksi kallistuvaa liikkumista tai luonnonvarojen hyödyntämisen kasvavaa merkitystä Suomen taloudessa ei ole myöskään liiemmälti huomiotu kuntarakenteen näkökulmsta – kuten esimerkiksi Norjan politiikassa ehkä paremmin. On hyvin todennäköistä, että liikkumisen kalleus tulee yllättämään meidätkin. Maanpuolustusnäkökulma ei ole ollut mukana. Turvallisuuden tuottaminen perustuu mm. toimijoiden luottamukseen ja toistensa tuntemiseen. Tämä koskee erityisesti eri viranomaisia sosiaaliviranomaisista puolustusvoimissa palveleviin, mutta vapaehtoistoiminnalla vpk:sta alkaen on suuri merkitys myös. Talkootyön osuutta Suomen taloudessa ei pidä väheksyä. Työ kunnissa, VPK:oissa, maanpuolustustehtävissä, taloyhtiöissä jne. perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. ”Kuntarakenteen uudistaminen”reippaasti ”silmäkokoa kasvattamalla” johtaa ammattimaiseen ja palkattuun politikointiin – perinteisen demokratian näkökulmasta todennäköisesti sen heikkenemiseen, maanpuolustustahdon rikkotuminen, vapaaehtoisten pelastusjärjestelmien alasajo yms. uhkaavat kansakuntamme hyvinvointia, koska vaihtoehtona ”simäkoon kasvaessa” on näiden toimintojen rapautuminen varojen puutteeseen ja talkootahdon ja -osuuden alentumiseen.

Kansakunta tekee jatkuvasti virheitä, eikä koskaan tule myöntämään niitä. Virheitä tekevät henkilöt eivät niitä halua myöntää, mikä kuluttaa osaltaan energiaa toisarvoisiin seikkoihin. Oma havaintoni on, että Suomen historiaa 100 vuoden jänteellä taaksepäin katsoessani emme ole tehneet juurikaan mitään tunnustettua virhettä. Tarkkana on kuitenkin syytä olla päätöksentekoa tehtäessä. Suomi ei ehkä kestä enää huonoja päätöksiä, joita kuitenkin on ilmeisesti tehty myös viime vuosina runsaasti.

Vuonna 2005 kirjoitin muutamiin, mm. alla oleviin, lehtiin aiheesta mielipiteeni silloisen kuntauudistuskeskustelun aikoihin.

***

Myllylä, Yrjö (2005). Haastajia kuntapalveluille. Kaleva, lokakuu (?) 2005.

Myllylä, Yrjö (2005). Kuntiin pitää saada lisää kilpailua. Kauppalehti 10.11.2005. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kl2005>

Kuntauudistuksessa kilpailun lisääminen koon kasvattamista tärkeämpää

Kuntarakenneuudistuksen todellinen uhka on, että romutetaan rakenteita eikä saada uusia toimimaan. Palvelut heikkenevät. Nopein ja tehokkain tie on luoda haastajia nykyisille palvelujen tuottamisen toimintamalleille, jolloin uusien mallien kehittyessä esimerkiksi henkilöstö voi vapaaehtoisesti siirtyä halutessaan uusien organisaatioiden palvelukseen.

Keskeistä kuntarakenneuudistuksen perusteluissa on hallinnollisten rakenteiden muuttaminen siten, että mm. julkinen terveys- ja koulutuspalveluiden tuotanto voitaisiin hoitaa nykyistä suuremmissä yksiköissä. Taustalla on monopolistinen ajattelu ja harhakäsitys, että palvelutuotannon yksikkökoon kasvattaminen alentaa automaattisesti kustannuksia. Palvelutuotannon rakenteiden suurentamisen sijaan on tärkeämpää, että julkinen valta ottaa markkinoiden luojan, tilaajan ja kehittäjän roolin palvelutuottamisen sijaan.

Kuntarakenneuudistuksessa tärkeintä on tiedostaa, että kehittyminen ja toimintojen tehostaminen vaatii haastajan olemassaoloa. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien yhdistäminen suureksi organisaatioksi ei välttämättä ole lisännyt kustannustehokkuutta. Pitäisi olla aina vähintään kaksi vaihtoehtoa, myös erikoisimmissa palveluissa. Muuten ei ole pakkoa kehittyä ja luoda uusia edullisempia ja tuottavampia ratkaisuja.

On luotava tilanne, jossa toinen toimija voi hoitaa tehtävän, ellei toisen palveluun olla tyytyväisiä. Jotkut väittävät, että vähäinen väestömäärä esimerkiksi yksittäisessä maaseutukunnassa ei mahdollista yksityistä ja kilpailuun perustuvaa toimintaa. Miten R-kioski voi toimia tehokkaasti asiakkaita tyydyttävällä tavalla ainoana kioskina monella paikkakunnalla? On olemassa mahdollisuus, että syntyy S-kioski, jos R-kioski nostaa hintoja liikaa tai palvelee asiakkaitaan huonosti.

Kuntarakenneuudistuksessa sairaanhoitopiirit, koulutuspiirit ja muut kuntainliitot tulisi yhdistää osaksi maakuntavaltuustoa Kainuun mallia soveltaen. Maakuntavaltuuston alaisuudessa olisi virkamiehistö koostuen nykyisistä piirihallintoviranomaisista ja sairaanhoitopiirien, koulutuksen kuntayhtymien etc. virkamiehistöstä, jolla olisi vastuu järjestää – ei tuottaa – tarvittavat palvelut. Tämä lisäisi demokratiaa, kiinnostusta päätöksentekoa kohtaan ja ennen muuta resurssien tehokasta allokointia, kun sama taho sijoittaa ne tuottavimmalla tavalla. Lisäksi em. muutos tehostaisi hallintoa, kun päällekkäisten kuntainliittojen ja piirihallintoviranomaisten toimintoja yhdistettäisiin. Pelisääntöihin täytyisi kuulua että ns. valtionosuudet ja valtion piirihallintoviranomaisten varat vähintään allokoidaan tälle organisaatiolle, mahdollisesti myös annettaisiin oma verotusoikeus. Maakuntajohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tämän tyyppisiä malleja on tiettävästi käytössä Euroopassa. Esimerkiksi Tanskasta, Norjasta ja Ranskasta voisi olla opittavaa maakunnallisen hallinnon järjestämisessä.

Kuntarakenneuudistus olisi myös erinomainen mahdollisuus soveltaa tulevaisuudentutkimuksen piiriin kuuluvaa Delfoi-menetelmää. Menetelmä on kehitetty tilanteisiin, jossa on vaikea nähdä yhteistä mielipidettä tai eri tahot katsovat asiaa omasta näkökulmasta. Menetelmän käytön lopputuloksena aluksi eri mieltä olleet paneelin osallistuneet tahot ovat lopulta yksimielisiä, millainen on tulevaisuus ja miten se pitää toteuttaa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, voitaisiin menetelmällä tuottaa kuitenkin hyvää argumentaatiota ja tunnistaa, miten argumentit korreloivat erilaisten intressiryhmien kanssa. Käytännössä menetelmän perusteellinen käyttö kestää noin 6 kk minimissään. Kyseessä on USA:n puolustusvoimien tarpeista aikanaan kehitetty ryhmän kommunikointimenetelmä, jonka juuret ovat mm. II maailmansodassa mm. tutkan keksimisessä.

Kysy asiantuntija-apua kuntarakenne- ja väliportaan hallinnon uudistusten taustaselvityksiin. RD Aluekehityksen Konsepti johtaa ongelman jäsentämisestä yhteiseen näkemykseen tulevaisuuden vaatimista toimenpiteistä. Katso lisätietoja metodin käytöstä Aluekehitys Oy:n sivuilta www.rdaluekehitys.net.

***

Jos ei näe 100 vuotta prosessin historiaa eikä 100 vuotta eteenpäin, ei ehkä kannata osallistua keskusteluun lainkaan. Pitäisi ymmärtää mistä hallinnon kehittymisessä on kysymys, jos asian tiimoilta keskustelua hämmentää. Suomen itsenäistymisprosessi on pitkä prosessi, johon liittyy myös vahvasti aluetason vastuunotto ja sen kehittyminen. Maakunnat ja kunnat, ovat itsenäisen Suomen perusta. Voi nähdä, että menee useita sukupolvia täyteen vastuunottoon ja kansakunnan itsenäistymiseen myös aluetason hallinnossa. Siksi on epärehellistä kuvitella, että näitä asioita voidaan ratkaista edes 10 vuodessa. Visio ja suunta pitäisi olla kuitenkin oikea ja sen synnyttämisessä voisimme auttaa. Nykyisenkaltaiset ratkaisuehdotukset sen sijaan vievät alueilta mahdollisuuden kantaa vastuutaan ja siten pitää Suomea pystyssä. (Kappale lisätty 2.3.2015)

Referenssejä kehittämismalleja

Muutamia RD Aluekehityksen / Yrjö Myllylän johdolla toteutettuja tilaustyöhankkeita:

Väliportaanhallinnosta selvityksiä mm.

Myllylä, Yrjö (1995). Uudenmaan liiton ja sen alueen kehittämisen päälinjat. Tilaustutkimus, Uudenmaan liitto. Yhteenvetomuistio.

Myös Mikkelin ja Kymen tiepiirien yhdistymisselvitys 1990-luvun alussa.

Kaupunkiseutujen kehittämisestä (painopisteenä suuret kaupunkiseudut)

Myllylä, Yrjö (2003). Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015. ESR-koulutustarpeiden ennakointi-projekti. 68 s. Helsingin kaupungin opetusvirasto, ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hki2015>

Myllylä, Yrjö (2001). Possibilities for Cooperation in Developing Clusters in Urban Areas.
86 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 22/2001. http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. Tietoisku no 2. Oy Aluekehitys RD. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/yma2>

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku>

Maaseudun ja pienten kaupunkiseutujen kehittämisestä ja kuntien välisestä vuorovaikutuksesta (mukana keskukset, vuorovaikutusalueet, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu)

Myllylä, Yrjö (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Naturpolis Oy, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 4.4.2011. http://www.naturpolis.fi/dynamic/Luonnos_KOILLIS-SUOMEN-ELINKEINOSTRATEGIA-2011-2015.pdf

Kilpailun merkityksestä ja klustereista – esimerkki väärästä asiantuntijatiedon käytöstä

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja (2008). Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä. Kaleva, Lukijan puheenvuoro 10.12.2008. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kaleva111208>

Myllylä, Yrjö (2008). Lex Nokia ei tue oppimista. Savon Sanomat, Lukijan Sanomat
11.12.2008. http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lex-nokia-ei-tue-oppimista/306267

Asiantuntijatiedon käytöstä – luento Mäntyharjulla 26.4.2013

TIETOISKU: Asiantuntijoiden valinta ja asiantuntijatiedon käyttö

Ks. myös – RD Aluekehitys EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön keskeisenä kehittäjänä

Myllylä, Yrjö & Jouni Marttinen, & Jari Kaivo-oja (2012). Ennakointi demokratian vahvistajana. Esimerkkinä EU:n palkitsema TKTT-konsepti ja muut kansainvälisessä arvioinnissa esille nostetut suomalaiset ennakointikäytännöt. Futura 4/2012. 38-49. <https://yrjomyllyla.com/2013/02/21/futura-42012-suomalainen-ennakointikulttuuri-menestyy-eurooppalaisessa-vertailussa/ >