”Liikennejärjestelmä kaupungin menestystekijänä”

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Liikennejärjestelmä viittaa jo sanana kokonaisvaltaiseen visioon. Puhuttiinpa sitten valtion, maakunnan tai seutukunnan tasosta, tulisi asiasta vastaavilla tahoilla olla systeemaattiseen prosessiin ja omaan näkemykseenkin perustuva liikennejärjestelmävisio. Visio pitäisi aina pystyä myös kuvaamaan visuaalisesti jollakin tapaa. Johtajien ominaisuuksiksi on määritelty juuri vision luominen ja esilläpitäminen. Onko johtaminen ilman visiota, tavoiteltavaa tulevaisuudenkuvaa edes johtamista? Talonrakentaminesenkin pohjaksi laaditaa yleensä ensiksi arkkitehdin laatima kokonaiskuva ja hahmotelma. Vastaavasti tulee olla yhdyskunnan keskeisen liikennejärjestelmän osalta.

Käytännön elämässä nähdään, että toinen kannattaa moottoriteitä, vastustaa joukkoliikennettä, toinen kannattaa kävelykatua, mutta vastustaa pysäköintitaloja jne. Päättäjien osalta usein jopa niin, että näissä on puoluepoliittista ja ideologista sävytystä. Kokonaisuus vaatii kuitenkin ”tosiasiat huomioiden” toimiakseen kaikki osatekijät niin kuin toimiva ja pystyssä pysyvä talo. Kävelykatu ja elävä keskusta tarvitsevat välttämättä myös pysäköintitaloja ja tilaa sekä toimivan joukkoliikenteen ja kaupunkiseutu muutoin toimiakseen moottoritien jne. Asioilla ei ole ristiriitaa, mutta meiltä puuttuu halu tai mahdollisuus tms. syy nähdä kokonaisuus. Oulun esimerkki osoittaa, että sama henkilö voi olla kannattamassa moottoritietä ja pysäköintitaloja ja vaikuttaa molempien toteutukseen, silti Oulun kevyen liikenteen osuus on Suomen huippua ja autoliikenteen ja joukkoliikenteen olosuhteet kestävät myös vertailun. Liikennementori käsittelee blogissaan Liikennejärjestelmää kaupungin menestystekijänä:

”Liikennejärjestelmä kaupungin menestystekijänä”

Tulevaisuudessa kannattaa myös miettiä, millaisia mahdollisuuksia on RD Aluekehityksen Yrjö Myllylän väitöskirjassaan kehittämällä uudella liikennejärjestelmän suunnittelumallilla on palvella vision luontia eri tahoilla. Ajankohtaisena vaikkapa tärkeä kaivosalan kuljetusratkaisut ja pohjoisen rautatiekysymykset valtakunnan tasolla, toiseksi vaikkapa energia-alan (mm. LNG) kuljetusjärjestelmävisiot ja pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla monien vaihtoehtoisten hankkeiden ja ratkaisujen kokonaisuus.

Ks. myös

Liikennejärjestelmäsuunnittelu tulevaisuudentutkimuksen lähtökohdista.

EU palkitsi public-private -yhteistyömallin

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

EU palkitsi public-private -yhteistyömallin.

”Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste”

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Oulun tuore kävelykatu ja opiskelukaupunki Joensuun kävelykatukokeilut ja vakinaistamispyrkimykset innoittivat yhteiskuntatieteiden ylioppilaan tekemään yhteiskuntapolitiikan seminaarityön, joka julkaistiin Kunnallistekniikka-lehdessä. Artikkeli on ajan peili, mutta siinä on myös joitakin kestäviä ajatuksia, jotka on syytä tuoda esille. Keskeiset lähtökohta-ajatukset sopivat niin pieneen kylään kuin suureen kaupunkiin. Delfoi-menetelmä ”RD Konseptin” tapaan sovellettuna olisi tänä päivänä suositeltava työväline ammattilaisen käsissä keskustojen maankäytölliseen ja toiminnalliseen suunnitteluun (artikkeli avautuu kokonaisuudessaan klikkaamalla seuravaa otsaketta):

Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste :

Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste
Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste: Sosiaalinen ydin – kaupungin alkupiste

Yhteiskunnallinen luovuus on mahdollista vain tällaisen yksilötason luovuuden kautta, ja yksilöiden luovuuden käyttöönoton avain on yhteistoiminta: toiminta yhteisössä. Luovan prosessin dynamiikka on sosiaalisten suhteiden dynamiikkaa. Juuri ’ihmisten puheet’ -sosiaaliset paineet aikaansaavat kiertoteitä ajatteluun (Yrjö-Paavo Häyrynen 1984).

Kaupunki on useille meille se kehys, jonka sisällä toimimme ja joka estää tai auttaa meitä ’elämään’. Lewis Mumford on kirjoittanut vuonna 1949 ajatuksen: ” Humaanissa kaupungissa sen sosiaalisen ytimen, virikkeisen julkisen ympäristön kehittäminen on kaiken alkupiste.”

…

”Tulevaisuuden yhteiskunnan kulmakiviä ovat viestintä, tieto, luovuus ja kulttuuri. Luovuuden kehittäminen on suurkaupungin mahdollisuus eloonjäämiseen. Ne suurkaupunkialueet, jotka eivät ymmärrä tätä, joutuvat aivan samanlaisten ongelman eteen kuin Liverpool: massatyöttömyyttä, nuorisomellakoita, huumeongelmia ja vaikeuksia. ” (Oke E. Andersson). Sanalla sanoen on kysymys keskustelun mahdollisuuksien luomisesta. Platon määritteli aikoinaan kaupungin kommunikaatioyhteisöksi. Eli loppujen lopuksi joku on muuttumatonta: ihmisen ja kaupungin syvin olemus.

…

Kaupunkia ja rakennettua ympäristöä rakennetaan ennen kaikkea rakennuksilla. Rakennukset ovat ulkona liikkujalle seiniä. Meidän pitää saada rakennuksilla aikaan saama efekti kuin mikä tulee kuusikossa liikkuessamme; rakennukset ovat ’kuusen oksia’. Suljetussa rakennusten ympäröimässä pihapiirissähän me olemme ennenkin asuneet – tai metsän sisässä. Toki tarvitaan väljyyttäkin ja aukioita, mutta niitä on luotava harkiten sinne missä rakentamisen rytmi niitä kaipaa. Tällöin puistotkin pääsevät oikeuksiinsa. Tie menee välillä metsän sisällä, välillä aukealla, välillä rantaviivaa pitkin.

Elämän kaikki ilmiöt ja toiminnot pitäisi sulauttaa yhdeksi kokonaisuudeksi. ”Nykyinen maankäyttöpolitiikka johtaa elämän hajottamiseen, persoonallisuuden pirstoutumiseen, yksilönkehityksen näivettymiseen. ” (Tapio Periäinen, 1971).

Pienenä maana saatamme helposti aatteiden virtauksina mennä äärilaidasta toiseen; toisaalta elämä on aina aaltoliikettä: aina on mentävä johonkin suuntaan. Voitaneen ajatella, että funktionalismi väljyysihanteineen on aiheuttanut mullistuksen julkisessa ympäristössä. Rakennuksia pyritään sijoittamaan puistomaisemaan, mistä seuraa, että hierarkisuus yksityisen, puolijulkisen ja julkisen tilan välillä pyrkii katoamaan. Talojen välit jäävät ei kenenkään maaksi, joilta puuttuu vetovoima ja vaihtelevuus. Tämä merkitsee etenkin jalankulkijan kokemusmaaliman kaventumista. Auto alkaa hallita julkista ympäristöä. Kaupungissa on yhä vähemmän niitä paikkoja, joissa voi tarkkailla sosiaalista elämää. (Seppo Aura, 1985.).

…

Erilaiset kalusteet ovat tärkeä osa julkista ympäristöä. Niillä on tärkeä sosiaalinen tehtävänsä myös kävelykadulla. ”Jan ja Ingrid Gehl seurasivat italialaista torielämää ja panivat merkille mm. pienten puolitoistametristen pylväiden eli pollareiden merkityksen sosiaaliselta kannalta. Vaikka nämä pollarit ensisijaisesti on tarkoitettu liikenteen ohjaamiseen, ne toimivat myös seisoskelun tukena. Pollareiden luona muodostetaan keskusteluryhmiä, seisotaan ja tarkkaillaan ympäristöä.” ´(Seppo Aura, 1985).

Yhteiskuntatieteiden yo Yrjö Myllylä