Lapin Kansa Alakerta 13.4.2012
Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja & Arto Lahti (2012). Pohjoinen menestyy verkostoitumalla etelään. Lapin Kansa, Alakerta 13.4.2012
Epävarmoihin investointihankkeisiin panostamisen sijaan Pohjois-Suomen pk-yritysten on tähdättävä strategisiin liittoumiin Suomessa ja kansainvälisesti
”Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi entistä enemmän merestä ja maaperän rikkauksista” (TEM 43/2010). Tämä on myös pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus. ”Pohjoinen ulottuvuus on Suomen suurin taloushaaste ja mahdollisuus 2010-luvulla.”
Pohjoisuuteen kohdistuva globaali kasvava kysyntä voi muodostua Suomen talouselämän vahvaksi veturiksi. Suurvaltojen mielenkiinto on kasvanut viime vuosina voimakkaasti pohjoista kohtaan. Suurvaltojen geopoliittisten intressien muutos vaikuttaa aina globaalisti ja vaikuttaa pientenkin maiden ja yritysten mahdollisuuksiin. Intressien muutos ”mullistaa alueiden Euroopan” tuoden siihen merkittävän uuden ulottuvuuden, jossa Suomen painoarvo nousee rikkaiden luonnonresurssiensa, maantieteellisen asemansa ja kansakunnan yhteistyökykyisyyden vuoksi. Suomella on momentum – astua vetämään kokonaiskehitystä Euroopan pohjoisen ulottuvuuden osalta.
Pohjoisuuden kysyntään vaikuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi rajallisten raaka-aineiden – kuten öljyn ja mineraalien – kohoavat hinnat mm. maailman väestökasvusta ja maailmantalouden kasvusta johtuen. Teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot luonnonvarojen kustannustehokkaaksi hyödyntämiseksi on myös merkittävä tekijä. Suomessa on paljon korkeatasoista logistista osaamista, jota tarvitaan luonnovarojen ekotehokkaassa ja tuottavassa hyödyntämisessä. Neuvostoliiton hajottua Venäjän mielenkiinto on siirtynyt sille elintärkeään pohjoiseen mm. eteläisten öljy- ja kaasurikkaiden osavaltioiden itsenäistyttyä. Venäjä on pakotettu kehittämään Koillisväylää luonnonvarojensa hyödyntämiseksi. Tähän prosessiin tukeutuen myös muu rahtiliikenne Euroopan ja Aasian välillä voi kehittyä. Globaali ilmastonmuutos vauhdittaa kehitystä, jos yksivuotisen jään osuus kasvaa Jäämerellä paksun monivuotisen jään vähetessä.
Pohjoisuuden nousussa kysymys on keskeisimmin luonnonvarojen hyödyntämisestä ja niiden hyödyntämiseen liittyvästä logistiikan kehittämisestä. Luonnonvarat ja keskeiset logistiset reitit ja ratkaisut ovat tyypillisesti valtioiden intressipiirin ytimessä, vaikka Suomi on viime aikoina antanut markkinavoimille lisää tilaa mineraalien ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Suomi on vähentänyt valtion roolia niin logistiikassa kuin aiemmin luonnonvaroja hallinneissa suuryrityksissämme. Huomiota on sen sijaan kiinnitetty erilaisten palveluiden tuottamiseen, jotka yritykset voisivat hoitaa. Olemme uskoneet osaamiseen ja korkean teknologian merkitykseen irrottaen sen luonnonvarojen välittömästä hyödyntämisestä. Maaperämme hyödyntäminen on jätetty ulkomaalaisille, mikä on johtamassa Suomen kansantaloutta tytäryhtiötalouteen. Hitechin osuus maailmankaupasta on kuitenkin alle 10 %, josta Kiina hallitsee jo puolta osaa. Suuri pääoma hakeutuu rajallisia luonnonvarojen hyödyntäviin toimintoihin hitechin sijaan.
Uudessa luonnonvarojen hyödyntämistä ja logistiikkaa painottavassa kehitysvaiheessa valtion ja yritysten on mietittävä roolinsa uudelleen. Pörssiyhtiöiden rakentamisen lisäksi valtiota tarvitaan rakentamaan suhteita muihin pohjoisen valtioihin yhdessä meidän suuryritysten ja niiden kanssa verkottuvien pk-yritysten kanssa.
Pohjoisen ulottuvuuden asiat kuuluvat vahvasti pääkaupungeissa oleville yritysjohtajille ja valtion päättäjille. Lappi tarvitsee tukea ja verkostumista Pohjoisen ulottuvuuden strategian toteutuksessa, koska lopulta linjaukset ja suuret päätökset tehdään pääkaupungeissa pohjoisen luonnonvarojen ja logistiikan hyödyntämiseksi, mistä kertoo mm. tuore Suomen elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen ja Venäjän federaation teollisuus- ja kauppaministeri Victor Hristenkon yhteisymmärryspöytäkirja laivanrakennuksen ja arktisen meritekniikan kehittämiseksi.
Mielestämme oikea strategia alueilta ei ole yksittäisiin jopa epävarmoihin hankkeisiin panostaminen, kuten Stokmanin kaasukentän investointeihin tähtääminen – vaan strateginen liittoutuminen oikeiden ”pelureiden” kanssa Suomessa ja kansainvälisesti. On erittäin tärkeää Pohjois-Suomen menestymisen kannalta, että sen ja Etelä- ja Länsi-Suomen yritysten välille luodaan toimivia verkostosuhteita, jossa strategisena päämääränä on aktiivinen yhteistoiminta pohjoisilla alueilla. Esimerkkinä on Espoossa pääkonttoriaan pitävä Talvivaaran kaivosyhtiö tai joulukuussa 2010 perustettu venäläis-eteläkorealainen Arctech Helsinki Shipyard, jotka ovat tarjonneet suoraan tai välillisesti työ- ja kasvumahdollisuuksia jo monille Pohjois-Suomen pk-yrityksille.
Yrjö Myllylä, YTT
Erikoistutkija
RD Aluekehitys Oy
Jari Kaivo-oja
Dosentti, Lapin yliopisto,
Neuvonantaja, Crisis Management Initiative,
Tutkija (CHEC-hanke, Suomen Akatemia),
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Arto Lahti
Yrittäjyyden professori
Aalto-yliopisto
Yrjö Myllylä 
Mihän tämä väite/kausaliteetti perustuu?
” Suurvaltojen mielenkiinto on kasvanut viime vuosina voimakkaasti pohjoista kohtaan. Suurvaltojen geopoliittisten intressien muutos vaikuttaa aina globaalisti ja vaikuttaa pientenkin maiden ja yritysten mahdollisuuksiin. Intressien muutos ”mullistaa alueiden Euroopan” tuoden siihen merkittävän uuden ulottuvuuden, jossa Suomen painoarvo nousee rikkaiden luonnonresurssiensa, maantieteellisen asemansa ja kansakunnan yhteistyökykyisyyden vuoksi.”
Hei! Kiitos kysymyksistä ja kommentista. Pyrin seuraavassa perustelemaan lyhyesti väitteitä. Jokaisen lauseen taakse voidaan tehdä kirja tai pari tai niitä on jo. Se ei tietenkään tarkoita, että väitteet olisi niillä välttämättä todistettu. Lehtiartikkeleissa tilaa on tosiaan vähän ja väitteet voivat jäädä ikään kuin ilmaan monien mielestä:
”Suurvaltojen mielenkiinto on kasvanut viime vuosina voimakkaasti pohjoista kohtaan.”:
Vastaan tekstillä, joka on otettu käsikirjoituksesta artikkelista, joka on puolestaan julkaistu Turun Sanomissa vuonna 2010 otsakkeella ”Arktisen meriteknologiaosaamisen kysyntä kasvaa”:
”Suurvaltojen mielenkiinnon kasvu pohjoiseen osoittaa, että pohjoinen on siirtymässä periferiasta polttopisteeseen. Arktisen alueen strategioitaan ovat vuodesta 2008 päivittäneet mm. USA, Venäjä, Kanada ja Norja. Suomen ulkopoliittispainotteinen arktinen strategia valmistui kesällä 2010, ja EU:n arktisen strategian valmistelu on ajankohtainen kysymys. Pohjoisen merkityksen kasvu vaikuttaa laaja-alaisesti. On ymmärrettävä kehitykseen vaikuttavat todelliset tekijät ja kiinnitettävä huomio siihen, mihin voimme vaikuttaa.
Ilmastonmuutos on vain yksi syy arktiseen alueeseen ja Koillisväylään kohdistuvan mielenkiinnon kasvuun suurvaltojen päivittäessä strategioitaan, tärkeimpiä ovat muut tekijät. Ensiksi voidaan mainita Neuvostoliiton hajoaminen, joka on siirtänyt pinta-alaltaan maailman suurimman ja ylivoimaisesti suurimman arktisen valtion Venäjän oman mielenkiinnon entistä enemmän pohjoiseen eteläisten öljyntuottajavaltioiden itsenäistyttyä. Venäjä tarvitsee pohjoista ja Koillisväylää.”
Viime mainitun eli Venäjän mielenkiinnon siirtymisessä pohjoiseen voisin argumentoida enemmänkin mm. väitöskirjani tutkimusta ja johtopäätöksiä hyödyntäen. Pinta-alaltaan maailman suurimman yksittäisen suurvallan Venäjän mielenkiinnon siirtyminen pohjoiseen johtuu siis mm. Neuvostoliiton hajoamisesta ja siitä, että Venäjä elää luonnonvaroista. Venäjällä jäi käteen pohjoinen. Siitä tuli kertaheitolla entistä pohjoisempi valtio noin 20 vuotta sitten. Nykyisten öljy- ja kaasukenttien ehtyessä Venäjä hakee uusia entistä pohjoisempaa ja on tulossa Jäämerelle ja tukeutumassa Jäämeren logistiikkaan, jota pitää kehittää – tämä tapahtuu siis ilman ilmastonmuutostakin. Venäjän nykyinen öljy- ja kaasuputkisto vaatii uusinvestointeja energian kuljettamiseksi ja tässäkin katsannossa logistiikkaa joudutaan miettimään uudelleen ja ainakin vaikuttaa selvältä Venäjän liikennestrategian 2005 mukaan, että Venäjä pyrkii itse hallinnoimaan logistiikkaansa ja välttämään kauttakulkua muiden maiden läpi. Tämäkin vaikuttaa Jäämeren, Suomenlahden ja Mustanmeren suuntaan kysyntää lisäten. Lisäksi on huomioitava raaka-aineiden hintakehitys ja ainakin tällä hetkellä myös luonnonolosuhteiden eli ilmastonmuutoksen myötävaikutus toimintojen harjoittamiseen Jäämeren suunnalla – vaikkakin on syytä muistaa, että olot ovat ankarat ja säilyvät sellaisina – arktista teknologiaa siis tarvitaan. . Yhden populaariartikkelin olen aiemmin kirjoittanut tämän selittämisestä tarkemmin HS Vieraskynässä vuonna 2007.
”Suurvaltojen geopoliittisten intressien muutos vaikuttaa aina globaalisti ja vaikuttaa pientenkin maiden ja yritysten mahdollisuuksiin.”
:
Esimerkiksi tämän hetkistä maapallon talouden ja Euroopan murrosta on selitetty sillä, että aikaisemmasta kaksi- tai yksinapaisuudesta (NL ja USA) ollaan menossa moninapaiseen maailmaan, jossa Aasian painoarvo taloudessa kasvaa. Tämä näkyy mm. Euroopassa, joka ei ole täysin löytänyt paikkaansa uudessa järjestyksessä samoin kuin muualla maailmassa. Eräässä mielessä suurvaltojen intressien muutosten vaikutus pieneen kanssan pitäisi olla selvä asia suomalaisille, koska olemme aina eläneet suurvaltojen välissä (esim. NL ja Saksa, tai Venäjä-EU jne., NL/Venäjä-USA) ja kokeneet siihen asemaan liittyen niin sodatkin kuin ehkä menestyksenkin kokemukset yritystoiminnassa (esim. talvisota, jatkosota, Suomen teollisuushistoria tai bilateraalikauppa ja sen romahtaminen suurvaltojen suhteiden muuttuessa, Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä). Miten suurvaltojen intressit vaikuttavat meihin tällä hetkellä, esimerkkinä voisi olla vaikkapa Lähi-idän politiikkaa, jossa suurvalloilla on keskeinen rooli. Politiikka siellä vaikuttaa mielestäni öljyn hintaan, usein kuten nytkin, öljyn hinnassa on tätä lisää. Voidaan aika suoraan nähdä, miten se vaikuttaa vaikkapa kustannustason nousuun, jopa konkursseihin, jopa Arabikevääseen ruoan hinnan nousun kautta. Eräällä tavalla suurvaltojen energiapolitiikalla Lähi-idässä ja suurvaltojen ratkaisuilla ylipäätään on oma vaikutuksensa myös talouskriisiin, jota nyt elämme. Siitä yksi pohdinta allekirjoittaneelta, HS Vieraskynä 2012 käsikirjoitus ”Talouskriisi ja maantiede”.
Tämän päivän tilanteessa tätä kausaliteettia Suomen näkökulmasta olen mielestäni selvittänyt mm. seuraavan julkaisun perusteluosassa ”Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessaä” eli TEM 43/2010. Nyt Suomella on tuhannan taalan paikka, lyhyt momentum: suurvaltojen mielenkiinnon siirtyessä pohjoiseen tarvitaan arktista teknologiaosaamista, jota Suomessa on. Suurvallat pyrkivät nyt kehittämään tätä itse ja ovat kiinnostuneet myös suomalaisesta huippuosaamisesta. Olemmeko me valmiita satsaamaan tähän? Keskeistä tässä on mm. Venäjän tarpeet, mutta ei kuitenkaan yksistään vaan myös muiden suurvaltojen. Venäjä on kuitenkin tärkeä kumppani Suomelle aiheessa. Yksi ajankohtainen hanke on tästä Arktisen meriteknologioan ennakointi, jossa tätä mahdollisuutta pyritään pohtimaan tarkemmin ja realisoimaan. Lisätietoja hankkeesta http://www.amtuusimaa.net. Yleisemmin pitäisin tärkeänä, että satsataan laajapohjaisesti ja ohjelmallisesti – realistinen ja oikea näky mielessä, eli pohjoisen luonnonvarojen kysyntä – Arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimukseen ja kehittämiseen.
Intressien muutos ”mullistaa alueiden Euroopan” tuoden siihen merkittävän uuden ulottuvuuden, jossa Suomen painoarvo nousee rikkaiden luonnonresurssiensa, maantieteellisen asemansa ja kansakunnan yhteistyökykyisyyden vuoksi:
Tässä tuo lainattu teksti ”mullistaa alueiden Euroopan” on yrittäjyyden professori Arto Lahdelta marraskuulta 2011 ja julkaistu järjestämässämme seminaarissa ”Pohjoinen ulottuvuus Suomen suurin talouspoliittinen haaste ja mahdollisuus 2010-luvulla”. Info seminaarista ja Lahden paperi, joka käsittelee tuota lainausta, löytyvät blogiartikkeliotsakkeen ”Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi merestä ja maaperän rikkauksista” alta.
Suomen rikkaita luonnonresursseja, maantieteellistä asemaa ja kansakunnan yhteistyökykyä on niin ikään käsitelty mm. tuossa jo mainittussa TEM 43/2010 kirjassa. Koska vaikuttaa, että luonnonvarojen hinta nousee, kysyntää kohdistuu Suomen maaperään ja muihin luonnonvaroihin, koska Suomi on rikas tässä mielessä. Esim. Suomessa on paljon harvinaisia maametalleja, joiden hyödyntäminen ei ole vielä noussut edes otsakkeisiin, mutta tulee nousemaan lähivuosina mitä ilmeisemmin Kiinan monopolisoidessa näiden tuotantoa viime vuosina ja rajoittaessa näiden vientiä. Tästä esim. artikkeli Kauppalehdessä 2011, joka vaatii valtion omistajaohjauspolitiikkaan muutoksia (tarvitaan ehkä lainsäädännön muutoksia, jotka tekevät selväksi, kuka omistaa maaperän rikkaudet Suomessa). Suomalaisten yhteistyökykyisyys, luottamus toisiinsa, ilmenee mm. yhdistysten suurena määränä, talkootoimintana, kolmikantasopimuksina jne. helppoutena kanssakäymiseen. Tästä tarkemmin ja mm. prof. Pentti Malaskan roolista käsitteen ”Pohjoinen luottamus” keksimiseen blogiartikkelissa ”Pohjoinen luottamus -käsitteen käyttööntto”. Tieteellisesti todistamaton väitteeni on, että tämäkin johtuu osittain arktisuudesta, ts. koska suomalaiset muodostavat maapallon pohjoisimman suuren populaation, täällä selviämiseen on tarvittu yhteistyökykyisyyttä, siksi nämä ominaisuudet ovat rikastuneet suomalaisiin enemmän kuin muualla. Lähteistä riippuen saa lukuja, että 60 leveysasteen pohjoispuolella asuvista maapallon ihmisistä 30-60 % on suomalaisia.
Yhteenvetona ja johtopäätöksenä em. perusteluista sanoisin, että ”Pohjoisuus yhdistää suomalaiset”. Nokia-projekti syntyi yhden pohjoisen haasteen eli pitkien etäisyyksien ratkomiseen tietoliikenteessä. Kylmässä selviytyminen on toinen suuri haaste, herkkä luonto kolmas jne. Nämä haasteet eivät ole kadonneet minnekään. Näiden ratkaisu tuo Suomelle edelleen suuria mahdollisuuksia, etenkin kun suurvaltojen kysyntä kohdistuu nyt näihin. Tällä hetkellä Helsingissä suunnitellaan polaariluokan jäänmurtajia kahdelle suurvallalle, Kiinalle ja Kanadalle ja valmistetaan aluksia kolmannelle Venäjälle jne.
Mielestäni nämä kommenttini, ainakin osittain perustelivat noita väitteitä. Jos eivät, voin mahdollisuuksien mukaan yrittää jatkaa keskustelua aiheesta.