väliportaan hallinto

Sote-valinnanvapaus kuuluu maakuntaitsehallinnolle

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Kirjoitusten julkistamisen aikaan valinnanvapautta rajattiin. Olen valmis hyväksymään nykyiset maaliskuussa 2018 eduskuntaan annetut valinnanvapaus- ja maakuntaitsehallintolait toivoen, juuri peräänkuulutettua johtajuutta niiden toteutuksessa. Silti mielestäni parempi olisi, kuten kirjoituksissa peräänkuulutan, että koko valinnanvapaus olisi jätetty maakuntaitsehallinnon toimesta harkittavaksi ja tapahtuvaksi. Toivon, että verotusoikeus tulee myöhemmin maakuntaitsehallinnolle.

Sote-valinnanvapaus kuuluu maakunnalle, Etelä-Saimaa 18.12.2017, 2 p

Ks. myös

Sote-valinnanvapaus kuuluu maakuntaitsehallinnolle

– ei mökin sairastavalle mummolle

Suomen perustuslakiin säädettiin kauaskantoisesti kunnallinen itsehallinto-oikeus ja maakuntaitsehallintomahdollisuus noin 100 vuotta sitten. Kehityksen myötä kuntien vastuut ja velvoitteet kasvoivat.  Euroopassa lähes poikkeuksetta meidän kuntien tärkeimmät tehtävät kuten terveydenhoito kuuluvat kuntien ja valtion välissä olevalle aluetasolle. Nuoressa Suomessa tähän ei ole vielä päästy. Yhtenä syynä voitaneen pitää Venäjän vallan ajoilta periytyvää hallintojärjestelmää, jossa valtio on ollut perinteisesti vahva toimija alueilla. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut meillä asteittain oikeaan suuntaan:  Lääninhallitukset lakkasivat vuoden 2010 alusta. Valtion piirihallintoviranomaisia on jo pitkään koottu yhteen.  Ensin kauppa- ja teollisuus-, työvoima-, maa- ja metsätalouspiirit yhdistettiin TE-keskuksiksi vuonna 1997.  Seuraavassa vaiheessa tiepiirit ja  ympäristökeskukset yhdistyivät alueilla TE-keskusten kanssa ely-keskuksiksi vuonna 2010. Samalla yhä vaativimmat kuntien tehtävät ovat pakottaneet kunnat valitsemaan ylikunnallisia eli käytännössä maakunnallisia kuntayhtymiä hoitamaan muun muassa erikoissairaanhoitoa ja koulutusta. Tämä kehitys on ollut pakon sanelemaa ja luontaista. Ohjaajana on ollut tarve, tehokkuusvaatimus, kustannussäästöt ja demokratian vahvistaminen. Tämän kehityskulun tietoinen loppuunsaattaminen edellyttää visiona maakuntaitsehallinnon toteuttamista, mihin riittää yksinkertainen ääntenenemmistö eduskunnassa.

Maakuntaitsehallinnossa kaikki em. tehtävät organisoidaan suuren kunnan tapaan. Lähihistorian esimerkkinä meillä on Kainuun malli, joka käynnistettiin pääministeri Paavo Lipposen aikana. Toinen pitkälle toimiva esimerkki on Ahvenanmaan maakuntaitsehallinto.

Maakuntaitsehallinnon tietoisessa edistämisessä on kuitenkin omat ongelmansa meillä. Maakuntaitsehallinto nähdään meillä yksittäisten puolueiden valtapoliittisena ratkaisuna, vaikka se on puolueista riippumatta käytännössä jossakin muodossa kaikkialla läntisessä Euroopassa käytössä. Suomi syntyi vahvan kunnista ja maakunnista nousevan kansan tuella itsenäisyysjulistusta myöten. Suomen syntyessä jotkut puolueet halusivat maakuntaitsehallinnon sijaan perustuslakiin hallitusmuodoksemme  kuningasvallan, mikä olisi jatkanut tsaarinvallan perinnettä. Vasemmistolle valtion roolin korostaminen on ollut luontaista. Jokaisen mielipiteen antajan intressi asiaan on pyrittävä tunnistamaan myös nykykeskustelussa ja nähtävä kokonaisuuden etu. Vahvan keskushallinnon asiantuntijat näkevät asemansa uhatuksi ja pyrkivät ohjaamaan kehitystä siihen suuntaan, että heidän asemansa säilyy eikä todellista maakuntaitsehallintoa verotusoikeuksineen synny. Yksityiset yritykset ottavat mielellään isännän paikan hyvän rengin sijaan. ”Kukaan ei sahaa omaa oksaansa vaan jokainen laulaa sen lauluja, kenen leipää syö”  sananlaskut kuvaavat hyvin asiantuntijoiden rooleja uudistuksessa.

Keskustelu on edennyt valtion piirihallintoviranomaisten kokoamisesta ja kuntarakenneuudistuksesta valinnanvapauteen sen sijaan, että olisi päästy suoraan maaliin eli maakuntaitsehallinnon järjestämiseen suorine vaaleineen ja verotusoikeuksineen. Näin on aiheutettu paljon pysyvää harmia. Esimerkiksi Suomessa on Euroopan suurimmat kunnat. Keskimääräinen kuntakoko ylittää jo 16 000 asukasta, kun se keskimäärin on EU:ssa noin 5000 asukasta.

Kuntarakenneuudistuksen aikana vuodesta 2005 vuoteen 2014 keskustelua ei käyty lainkaan siitä, että kilpailua pitäisi lisätä. Keskustelun siirtyessä maakuntaitsehallintouudistukseen kilpailun lisääminen on tullut joillekin maakuntaitsehallintouudistusta tärkeämmäksi.  Sekä nykytilanteessa että maakuntaitsehallintotilanteessa on mahdollisuus ja oikeus kilpailuttaa toimintoja ja lisätä näin harkitusti ja hallitusti yksityisen sektorin osuutta palvelujen tuotannossa. Nykyinen kehitys uhkaa romuttaa Suomen hyvinvointivaltion keskeisen idean ja koko uudistuksen keskeiset tavoitteet, säästöt ja toimivat palvelut, julkisesti hallitun ja kustannetun ilmaisen terveydenhoidon kansalaisille.

On todennäköistä, että nykyinen sote- ja maakuntaitsehallintouudistus ei kokonaisuutena etene. Suuret hallintouudistukset eivät liene kerralla toteutuneet  koskaan missään. Nykyinen valinnanvapauden ensisijaisuuden korostaminen, kuten kuntarakenteen silmäkoon  uudistamisen kautta eteneminen aiemmin, jättää jälkeensä myöhemmin vaikeasti korjattavia virheitä. Aikalisä jälleen kerran olisi parempi kuin huonon ratkaisun tekeminen. Mökin mummolta on liikaa vaadittu, että hänen pitäisi sairastaessaan valita terveyskeskus tai sairaala. Sitä varten hänen tulee valita maakuntavaltuutettu ja maakuntajohtaja neljän vuoden välein. Heidän tehtävänsä virkakoneistonsa avulla on valmistella kilpailutukset ja ulkoistukset määräajoiksi.

Ratkaisu tilanteeseen on maakuntaitsehallinnon maaliin vieminen verotusoikeuksineen siten, että tietty valtiontasausjärjestelmä on mukana.  Maakuntien on  omilla toimillaan voitava lisätä maakuntansa elinvoimaisuutta ja siten tuloja  – tämä tehtävä ei voi olla vain suurten kaupunkien, jos maakunnat vastaavat maakuntansa palveluista myös taloudellisesti. Maakuntien tehtävä on uuden virkamiehistönsä avulla, joka siis voi osin koostua esim. nykyisten ely-keskusten virkamiehistä ja kuntayhtymien virkamiehistä, järjestää palveluita, kuten kunnat ovat järjestäneet. Nyt vain isommalla alueella ja isommilla hartioilla. Tässä kontekstissa yksityisten palveluntuottajien kilpailuttaminen on luontevaa. Malli ei estä yksityisen kilpailukykyisen toimijan palveluita ainoana jossakin pienessä kunnassa. Toimiihan R-Kioskikin ainoana kioskina usealla paikkakunnalla siksi, että jos se nostaa hintoja liikaa tai palvelee huonosti, on vaara, että tulee S-Kioski. Kilpailuasetelma siis pitää olla, mutta hyvinvointivaltion mallin mukaisesti.

Kuntarakenne- ja sote-uudistuksesta väliportaan hallinnon kehittämiseen?

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Eduskunta hyväksyi 26.6.2013 kiistellyn kuntalain. Onko keskustelua käyty oikeista teemoista?

Kysy asiantuntija-apua kuntarakenne- ja väliportaan hallinnon uudistusten taustaselvityksiin. RD Aluekehityksen Konsepti johtaa ongelman jäsentämisestä yhteiseen näkemykseen tulevaisuuden vaatimista toimenpiteistä. Ytimenä on Delfoi-metodi, jonka kehittäminen liittyy tutkan keksimiseen. Katso lisätietoja metodin käytöstä Aluekehitys Oy:n sivuilta www.rdaluekehitys.net.

Aluetietelijänä, aluesuunnitteluun ja aluekehittämiseen koulutettuna, visioni kuntarakenneuudistuksesta on ollut pitkään pääpiirteiden osalta selvä. Oikeastaan tässä visiossa ei ole niinkään kyse kuntarakenneuudistuksesta tai pelkästään sote-uudistuksesta vaan väliportaan hallinnon kehittämisestä, toimintojen kokoamisesta,  demokratian vahvistamisesta ja resurssien järkevästä ja tehokkaasta käytöstä.  Vaikuttaa, että jossakin määrin yksittäiset uudistukset (kuten valtion piirihallintoviranomaisten kokoaminen elyihin ja myr-ryhmät yhtenä esimerkkinä tai lääninhallitusten lakkauttaminen) vievät kohti tätä visiota. Syynä on ilmeisesti taloudellisten lainalaisuuksien, niukkenevien resurssien vaatimus. Päätöksiin liittyvissä keskusteluissa en ole kuitenkaan havainnut kokonaisvisiota, jota tietoisesti rakennetaan. Alla jäljempänä on  ote mm. Kalevan ja Kauppalehden ja muutamien muiden lehtien palstoilla julkistetun kirjoituksen käsikirjoituksesta. Etenkin sen lihavoidussa tekstikohdassa yritän kuvata tarkemmin kokonaisvision pääpiirteitä tuolloin Paras-hankkeen käynnistyessä (ks. otsake Kuntauudituksessa kilpailun lisääminen on koon kasvattamista tärkeämpää).

Suomen kuntien asukasluku on jo nyt kolme kertaa suurempi kuin Euroopan kuntien keskikoko eli yli 15 000 asukusta. Euroopassa se on keskimäärin noin 5000 asukasta. Eikö tämä kuntakoko jo riitä maailman arktisimmalle kansakunnalle?   Kehitystrendi voisi olla pikemminkin monessa tapauksessa päinvastainen.  Muualla monia Suomen kuntien tehtäviä hoitaa ns. väliportaan hallinto, jonka kehittämiseen Suomessa liittyy vähän visionääristä keskustelua ja ymmärrystä. Jos mallia otetaan vaikkapa Ruotsista, on tutkittava myös väliportaan hallinnon tehtävät. Norja esimerkiksi voisi olla parempi malli kokonaisuudessaan. Suomi on arktista aluetta ja Norjassa Finnmark, jossa on 19 kuntaa, kunnan keskikoko alle 4000 asukasta. Tanska ehkä myöskin, etenkin väliportaan hallinnon osalta. Kainuun malli on paras malli, mitä on Suomessa nähty. Myös Ahvenanmaan malli voisi olla pitkälti sovellettavissa manner-Suomeen.

Asiaan liittyy pohdittavaa ja yksityiskohtia, johon olen osaltani valmis tarjoutumaan metodi- ja tematiikkaosaamiseni. Esimerkiksi suomalaiset muodostavat maailman pohjoisimman yksittäisen kansakunnan. Tällä voisi kenties olla lisäksi jokin erityisvaikutus myös kuntarakenne- ja aluehallintokysymyksiin. (Hyvä, että liikkeellä oma-aloitteisesti). Ruotsissa ja Norjassakin, valtaosa väestöstä asuu Helsingin eteläpuolella. Norja on aina tiennyt elävänsä alueestaan ja ympäristötekijöistään ja varautunut myös kuntarakenteessa tähän. Finmarkin alueella on nähtävissä joidenkin kuntien osalta jo väestön kokonaiskasvua, samoin Suomen Lapissa (esim. Kittilä ja Sodankylä).

Toiseksi kallistuvaa liikkumista tai luonnonvarojen hyödyntämisen kasvavaa merkitystä Suomen taloudessa ei ole myöskään liiemmälti huomiotu kuntarakenteen näkökulmsta – kuten esimerkiksi Norjan politiikassa ehkä paremmin. On hyvin todennäköistä, että liikkumisen kalleus tulee yllättämään meidätkin. Maanpuolustusnäkökulma ei ole ollut mukana. Turvallisuuden tuottaminen perustuu mm. toimijoiden luottamukseen ja toistensa tuntemiseen. Tämä koskee erityisesti eri viranomaisia sosiaaliviranomaisista puolustusvoimissa palveleviin, mutta vapaehtoistoiminnalla vpk:sta alkaen on suuri merkitys myös. Talkootyön osuutta Suomen taloudessa ei pidä väheksyä. Työ kunnissa, VPK:oissa, maanpuolustustehtävissä, taloyhtiöissä jne. perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. ”Kuntarakenteen uudistaminen”reippaasti ”silmäkokoa kasvattamalla” johtaa ammattimaiseen ja palkattuun politikointiin – perinteisen demokratian näkökulmasta todennäköisesti sen heikkenemiseen, maanpuolustustahdon rikkotuminen, vapaaehtoisten pelastusjärjestelmien alasajo yms. uhkaavat kansakuntamme hyvinvointia, koska vaihtoehtona ”simäkoon kasvaessa” on näiden toimintojen rapautuminen varojen puutteeseen ja talkootahdon ja -osuuden alentumiseen.

Kansakunta tekee jatkuvasti virheitä, eikä koskaan tule myöntämään niitä. Virheitä tekevät henkilöt eivät niitä halua myöntää, mikä kuluttaa osaltaan energiaa toisarvoisiin seikkoihin. Oma havaintoni on, että Suomen historiaa 100 vuoden jänteellä taaksepäin katsoessani emme ole tehneet juurikaan mitään tunnustettua virhettä. Tarkkana on kuitenkin syytä olla päätöksentekoa tehtäessä. Suomi ei ehkä kestä enää huonoja päätöksiä, joita kuitenkin on ilmeisesti tehty myös viime vuosina runsaasti.

Vuonna 2005 kirjoitin muutamiin, mm. alla oleviin, lehtiin aiheesta mielipiteeni silloisen kuntauudistuskeskustelun aikoihin.

***

Myllylä, Yrjö (2005). Haastajia kuntapalveluille. Kaleva, lokakuu (?) 2005.

Myllylä, Yrjö (2005). Kuntiin pitää saada lisää kilpailua. Kauppalehti 10.11.2005. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kl2005>

Kuntauudistuksessa kilpailun lisääminen koon kasvattamista tärkeämpää

Kuntarakenneuudistuksen todellinen uhka on, että romutetaan rakenteita eikä saada uusia toimimaan. Palvelut heikkenevät. Nopein ja tehokkain tie on luoda haastajia nykyisille palvelujen tuottamisen toimintamalleille, jolloin uusien mallien kehittyessä esimerkiksi henkilöstö voi vapaaehtoisesti siirtyä halutessaan uusien organisaatioiden palvelukseen.

Keskeistä kuntarakenneuudistuksen perusteluissa on hallinnollisten rakenteiden muuttaminen siten, että mm. julkinen terveys- ja koulutuspalveluiden tuotanto voitaisiin hoitaa nykyistä suuremmissä yksiköissä. Taustalla on monopolistinen ajattelu ja harhakäsitys, että palvelutuotannon yksikkökoon kasvattaminen alentaa automaattisesti kustannuksia. Palvelutuotannon rakenteiden suurentamisen sijaan on tärkeämpää, että julkinen valta ottaa markkinoiden luojan, tilaajan ja kehittäjän roolin palvelutuottamisen sijaan.

Kuntarakenneuudistuksessa tärkeintä on tiedostaa, että kehittyminen ja toimintojen tehostaminen vaatii haastajan olemassaoloa. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien yhdistäminen suureksi organisaatioksi ei välttämättä ole lisännyt kustannustehokkuutta. Pitäisi olla aina vähintään kaksi vaihtoehtoa, myös erikoisimmissa palveluissa. Muuten ei ole pakkoa kehittyä ja luoda uusia edullisempia ja tuottavampia ratkaisuja.

On luotava tilanne, jossa toinen toimija voi hoitaa tehtävän, ellei toisen palveluun olla tyytyväisiä. Jotkut väittävät, että vähäinen väestömäärä esimerkiksi yksittäisessä maaseutukunnassa ei mahdollista yksityistä ja kilpailuun perustuvaa toimintaa. Miten R-kioski voi toimia tehokkaasti asiakkaita tyydyttävällä tavalla ainoana kioskina monella paikkakunnalla? On olemassa mahdollisuus, että syntyy S-kioski, jos R-kioski nostaa hintoja liikaa tai palvelee asiakkaitaan huonosti.

Kuntarakenneuudistuksessa sairaanhoitopiirit, koulutuspiirit ja muut kuntainliitot tulisi yhdistää osaksi maakuntavaltuustoa Kainuun mallia soveltaen. Maakuntavaltuuston alaisuudessa olisi virkamiehistö koostuen nykyisistä piirihallintoviranomaisista ja sairaanhoitopiirien, koulutuksen kuntayhtymien etc. virkamiehistöstä, jolla olisi vastuu järjestää – ei tuottaa – tarvittavat palvelut. Tämä lisäisi demokratiaa, kiinnostusta päätöksentekoa kohtaan ja ennen muuta resurssien tehokasta allokointia, kun sama taho sijoittaa ne tuottavimmalla tavalla. Lisäksi em. muutos tehostaisi hallintoa, kun päällekkäisten kuntainliittojen ja piirihallintoviranomaisten toimintoja yhdistettäisiin. Pelisääntöihin täytyisi kuulua että ns. valtionosuudet ja valtion piirihallintoviranomaisten varat vähintään allokoidaan tälle organisaatiolle, mahdollisesti myös annettaisiin oma verotusoikeus. Maakuntajohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tämän tyyppisiä malleja on tiettävästi käytössä Euroopassa. Esimerkiksi Tanskasta, Norjasta ja Ranskasta voisi olla opittavaa maakunnallisen hallinnon järjestämisessä.

Kuntarakenneuudistus olisi myös erinomainen mahdollisuus soveltaa tulevaisuudentutkimuksen piiriin kuuluvaa Delfoi-menetelmää. Menetelmä on kehitetty tilanteisiin, jossa on vaikea nähdä yhteistä mielipidettä tai eri tahot katsovat asiaa omasta näkökulmasta. Menetelmän käytön lopputuloksena aluksi eri mieltä olleet paneelin osallistuneet tahot ovat lopulta yksimielisiä, millainen on tulevaisuus ja miten se pitää toteuttaa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, voitaisiin menetelmällä tuottaa kuitenkin hyvää argumentaatiota ja tunnistaa, miten argumentit korreloivat erilaisten intressiryhmien kanssa. Käytännössä menetelmän perusteellinen käyttö kestää noin 6 kk minimissään. Kyseessä on USA:n puolustusvoimien tarpeista aikanaan kehitetty ryhmän kommunikointimenetelmä, jonka juuret ovat mm. II maailmansodassa mm. tutkan keksimisessä.

Kysy asiantuntija-apua kuntarakenne- ja väliportaan hallinnon uudistusten taustaselvityksiin. RD Aluekehityksen Konsepti johtaa ongelman jäsentämisestä yhteiseen näkemykseen tulevaisuuden vaatimista toimenpiteistä. Katso lisätietoja metodin käytöstä Aluekehitys Oy:n sivuilta www.rdaluekehitys.net.

***

Jos ei näe 100 vuotta prosessin historiaa eikä 100 vuotta eteenpäin, ei ehkä kannata osallistua keskusteluun lainkaan. Pitäisi ymmärtää mistä hallinnon kehittymisessä on kysymys, jos asian tiimoilta keskustelua hämmentää. Suomen itsenäistymisprosessi on pitkä prosessi, johon liittyy myös vahvasti aluetason vastuunotto ja sen kehittyminen. Maakunnat ja kunnat, ovat itsenäisen Suomen perusta. Voi nähdä, että menee useita sukupolvia täyteen vastuunottoon ja kansakunnan itsenäistymiseen myös aluetason hallinnossa. Siksi on epärehellistä kuvitella, että näitä asioita voidaan ratkaista edes 10 vuodessa. Visio ja suunta pitäisi olla kuitenkin oikea ja sen synnyttämisessä voisimme auttaa. Nykyisenkaltaiset ratkaisuehdotukset sen sijaan vievät alueilta mahdollisuuden kantaa vastuutaan ja siten pitää Suomea pystyssä. (Kappale lisätty 2.3.2015)

Referenssejä kehittämismalleja

Muutamia RD Aluekehityksen / Yrjö Myllylän johdolla toteutettuja tilaustyöhankkeita:

Väliportaanhallinnosta selvityksiä mm.

Myllylä, Yrjö (1995). Uudenmaan liiton ja sen alueen kehittämisen päälinjat. Tilaustutkimus, Uudenmaan liitto. Yhteenvetomuistio.

Myös Mikkelin ja Kymen tiepiirien yhdistymisselvitys 1990-luvun alussa.

Kaupunkiseutujen kehittämisestä (painopisteenä suuret kaupunkiseudut)

Myllylä, Yrjö (2003). Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015. ESR-koulutustarpeiden ennakointi-projekti. 68 s. Helsingin kaupungin opetusvirasto, ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hki2015>

Myllylä, Yrjö (2001). Possibilities for Cooperation in Developing Clusters in Urban Areas.
86 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 22/2001. http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. Tietoisku no 2. Oy Aluekehitys RD. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/yma2>

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku>

Maaseudun ja pienten kaupunkiseutujen kehittämisestä ja kuntien välisestä vuorovaikutuksesta (mukana keskukset, vuorovaikutusalueet, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu)

Myllylä, Yrjö (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Naturpolis Oy, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 4.4.2011. http://www.naturpolis.fi/dynamic/Luonnos_KOILLIS-SUOMEN-ELINKEINOSTRATEGIA-2011-2015.pdf

Kilpailun merkityksestä ja klustereista – esimerkki väärästä asiantuntijatiedon käytöstä

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja (2008). Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä. Kaleva, Lukijan puheenvuoro 10.12.2008. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kaleva111208>

Myllylä, Yrjö (2008). Lex Nokia ei tue oppimista. Savon Sanomat, Lukijan Sanomat
11.12.2008. http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lex-nokia-ei-tue-oppimista/306267

Asiantuntijatiedon käytöstä – luento Mäntyharjulla 26.4.2013

TIETOISKU: Asiantuntijoiden valinta ja asiantuntijatiedon käyttö

Ks. myös – RD Aluekehitys EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön keskeisenä kehittäjänä

Myllylä, Yrjö & Jouni Marttinen, & Jari Kaivo-oja (2012). Ennakointi demokratian vahvistajana. Esimerkkinä EU:n palkitsema TKTT-konsepti ja muut kansainvälisessä arvioinnissa esille nostetut suomalaiset ennakointikäytännöt.  Futura 4/2012.  38-49. <https://yrjomyllyla.com/2013/02/21/futura-42012-suomalainen-ennakointikulttuuri-menestyy-eurooppalaisessa-vertailussa/ >

Kuntauudistuksessa kilpailun lisääminen koon kasvattamista tärkeämpää

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
Kaleva 2005, Haastajia kuntapalveluille

Kaleva 2005, Haastajia kuntapalveluille

Myllylä, Yrjö (2005). Haastajia kuntapalveluille. Kaleva, lokakuu (?) 2005.

Myllylä, Yrjö (2005). Kuntiin pitää saada lisää kilpailua. Kauppalehti 10.11.2005. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kl2005>

Viime aikoina on keskusteltu kuntien määristä. On ehdotettu jopa, että Suomeen mahtuisi vain alle 20 kuntaa! (ks. Turun Sanomat 7.4.2011 ). Kuntia on nykyisin 336, joten ehdotuksessa on käytännössä kyse kuntien lakkauttamisesta. Neuvostoliitossa ei kuntia ollut tai niillä ainakaan merkittävää päätäntävaltaa. Neuvostoliitosta uudelleen itsenäistyneet Baltian maat ja Puola ryhtyivät kuntauudistuksiin. Kunnallishallinnon uudistusta on tehty Venäjälläkin viime vuosina (ks. esim. Kuntalehti On line) ja alueen toimijat ovat olleet kiinnostuneita mm. suomalaisesta kuntaosaamisesta, esimerkkinä vaikkapa Koillis-Suomen alueen joidenkin kuntien yhteistyö Murmanskin alueen kuntien kanssa (ks. alueen kunnat Myllylä 2010: 1). Murmansk on kuitenkin alue, josta Venäjän keskushallinto tulee pitämään tiukasti kiinni tulevaisuudessakin alueen geopoliittisen ja geoekonomisen merkityksen vuoksi, mutta kuntien jopa kansainvälinen yhteistyö nähdään silti tärkeänä. Taisipa Saksassakin suuren johtajan aikaan tulilinjalle joutua ensivaiheessa kunnat. Nykyisin Saksassa esimerkiksi Schleswig-Flensburgin piirikunnassa asuu 198 250 asukasta (Lapin maakunnan verran), ja kuntia on 134. Keskimäärin yhdessä kunnassa asuu vajaa 1500 asukasta. Kyseinen piirikunta ei ole käsitykseni mukaan mikään poikkeus Saksassa kuntien lukumäärän ja niiden keskimääräisen väestömäärän suhteen. Eikä Saksa ole poikkeus moniin muihin Euroopan kehittyneisiin maihin verrattuna kuntien kokoasiassa. Miksi Suomessa jotkut ovat valmiita lopettamaan kunnat?

  • Alunperin Suomen itsenäistyttyä kuningaskuntaa kannattanut Kokoomus on korostanut valtion vahvaa roolia, samoin Sosialidemokraattinen puolue, Keskustaa on kutsuttu kuntapuolueeksi. Mutta onko tämä pelkästään puoluepoliittinen kysymys, pitäisikö asiaa pohtia vähän monipuolisemmin?
  • Mikä on kunta? Luottamusyhteisö?
  • Vai onko kunta = kaupunkivaltio, ts. alue, joka kykenee korvaamaan tuontia – ehkä tämä sopisi seutukunnan määritelmäksi?
  • Eikö paikallisdemokratian kehittäminen pitäisi olla trendi sen vähentämisen sijaan?
  • Mitä tarkoittaa, että elämme Suomen maata, eikö maa tavallaan osaltaan elätä meitä, suoraan ja epäsuorasti? Millaisia hallinnollisia rakenteita Suomen asuttaminen edellyttää?
  • Kun katsotaan esimerkiksi megatrendien vaikutusta biotalouteen ja kaivostoimintaan, matkailuun ja pohjoiseen logistiikkaan – miten nämä vaikuttavat kuntien kehitykseen? Voimmeko hyötyä kehityksestä täysimääräisesti, jos kunnat lakkautetaan?

Entä turvallisuuden tuottaminen? Turvallisuuden tuottamiseen osallistuvat monet tahot kuntien sosiaalityöntekijöistä puolustusvoimiin. Vapaaehtoistyöllä on siinä myös erittäin suuri merkitys, esimerkiksi yksi tärkeimmistä on VPK. Olin sotatieteiden tohtoriksi kesäkuussa 2010 väitelleen majuri Vesa Valtosen väitöskirjan toisena esitarkastajana, professori Aki-Mauri Huhtisen kanssa. Työ opetti mm., että onnistuneen turvallisuustoimijoiden yhteistyön keskeisenä kriteerinä on luottamus. Tämä taas perustuu keskeisesti siihen että aluetasolla toimijat tuntevat toisensa. Vaikuttaa, että tämä näkökulma ei ainakaan ole ollut mukana painavana kriteerinä aluehallintoa viime aikoina yleisesti kehitettäessä. Majuri Vesa Valtosen sotatieteiden väitöskirja ”Turvallisuustoimijoiden yhteistyö – operativiis-taktisesta näkökulmasta” on ladattavissa tästä linkistä.

Oma näkemykseni on yhtäältä, että osallistuvaa demokratiaa tarvitaan, ja historiallisessa prosessissa syntyneet kunnat ovat siinä monessa tapauksessa luontevin yksikkö. Tuskin hyvinvointi- ja sosiaalipalvelujen tuotanto pelkästään voi olla kuntien koon kriteerinä, vaan näiden valtion kuntien hoidettavaksi velvoittamien palvelujen organisoimiseksi on haettava muitakin vaihtoehtoja kuin kuntien lakkauttamista. Yhteiskuntamaantieteilijän taustalla totean lisäksi, että maantieteessä ollaan ensikertaa vasta viime vuosina asettamassa aluelähtöisyys kriittiseen tarkasteluun. Toisin sanoen uuden maantieteen mukaan alue määrittyy tarkasteltavan ilmiön näkökulmasta (ks. esim. Bathelt ja Gluckler 2003, Yeung 2003). Sovellettuna tämä voisi tarkoittaa, että esim. hyvinvointipalveluissa yhteistyöalue voi olla toinen kuin vaikkapa elinkeinopolitiikassa. Elinkeinopolitiikassakin alueet voivat näin ajateltuna määrittyä lisäksi esim. tarkasteltavan klusterin mukaan erilaisiksi. Aluerajaus ei siis voi olla tiukka vaan joustava, jos tarkastelun ytimessä on toiminta ja sen kehittäminen. Tämä ei sulje pois kuitenkaan sitä tosiasiaa, etteikö kunnilla olisi tässä roolia. Tämän uuden prosessiperustaisen maantieteellisen ajattelun vaikutuksia kuntajärjestelmään voisi mielestäni joku maantieteilijä syventyä pohtimaan vuorovaikutuksessa päätöksentekijöiden kanssa.

Oikeita kysymyksiä ja vastauksia voisi etsiä ja yhteisöllistä keskustelua käydä tulevaisuuden tutkimuksen metodeita ja käsitteitä hyödyntäen kokeneiden yhteiskuntatieteilijöiden johdolla.

Seuraavassa on vuonna 2005 Paras-hankkeen alussa kirjoittamani teksti. Se on julkaistu soveltaen muutamissa lehdissä tuolloin. Ajatuksia olisi hyvä päivittää yhteisöllisenä prosessina:

Kuntauudistuksessa kilpailun lisääminen koon kasvattamista tärkeämpää

Kuntarakenneuudistuksen todellinen uhka on, että romutetaan rakenteita eikä saada uusia toimimaan. Palvelut heikkenevät. Nopein ja tehokkain tie on luoda haastajia nykyisille palvelujen tuottamisen toimintamalleille, jolloin uusien mallien kehittyessä esimerkiksi henkilöstö voi vapaaehtoisesti siirtyä halutessaan uusien organisaatioiden palvelukseen.

Keskeistä kuntarakenneuudistuksen perusteluissa on hallinnollisten rakenteiden muuttaminen siten, että mm. julkinen terveys- ja koulutuspalveluiden tuotanto voitaisiin hoitaa nykyistä suuremmissä yksiköissä. Taustalla on monopolistinen ajattelu ja harhakäsitys, että palvelutuotannon yksikkökoon kasvattaminen alentaa automaattisesti kustannuksia. Palvelutuotannon rakenteiden suurentamisen sijaan on tärkeämpää, että julkinen valta ottaa markkinoiden luojan, tilaajan ja kehittäjän roolin palvelutuottamisen sijaan.

Kuntarakenneuudistuksessa tärkeintä on tiedostaa, että kehittyminen ja toimintojen tehostaminen vaatii haastajan olemassaoloa. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien yhdistäminen suureksi organisaatioksi ei välttämättä ole lisännyt kustannustehokkuutta. Pitäisi olla aina vähintään kaksi vaihtoehtoa, myös erikoisimmissa palveluissa. Muuten ei ole pakkoa kehittyä ja luoda uusia edullisempia ja tuottavampia ratkaisuja.

On luotava tilanne, jossa toinen toimija voi hoitaa tehtävän, ellei toisen palveluun olla tyytyväisiä. Jotkut väittävät, että vähäinen väestömäärä esimerkiksi yksittäisessä maaseutukunnassa ei mahdollista yksityistä ja kilpailuun perustuvaa toimintaa. Miten R-kioski voi toimia tehokkaasti asiakkaita tyydyttävällä tavalla ainoana kioskina monella paikkakunnalla? On olemassa mahdollisuus, että syntyy S-kioski, jos R-kioski nostaa hintoja liikaa tai palvelee asiakkaitaan huonosti.

Kuntarakenneuudistuksessa sairaanhoitopiirit, koulutuspiirit ja muut kuntainliitot tulisi yhdistää osaksi maakuntavaltuustoa Kainuun mallia soveltaen. Maakuntavaltuuston alaisuudessa olisi virkamiehistö koostuen nykyisistä piirihallintoviranomaisista ja sairaanhoitopiirien, koulutuksen kuntayhtymien etc. virkamiehistöstä, jolla olisi vastuu järjestää – ei tuottaa – tarvittavat palvelut. Tämä lisäisi demokratiaa, kiinnostusta päätöksentekoa kohtaan ja ennen muuta resurssien tehokasta allokointia, kun sama taho sijoittaa ne tuottavimmalla tavalla. Lisäksi em. muutos tehostaisi hallintoa, kun päällekkäisten kuntainliittojen ja piirihallintoviranomaisten toimintoja yhdistettäisiin. Pelisääntöihin täytyisi kuulua että ns. valtionosuudet ja valtion piirihallintoviranomaisten varat vähintään allokoidaan tälle organisaatiolle, mahdollisesti myös annettaisiin oma verotusoikeus. Maakuntajohtaja valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Tämän tyyppisiä malleja on tiettävästi käytössä Euroopassa. Esimerkiksi Tanskasta, Norjasta ja Ranskasta voisi olla opittavaa maakunnallisen hallinnon järjestämisessä.

Kuntarakenneuudistus olisi myös erinomainen mahdollisuus soveltaa tulevaisuudentutkimuksen piiriin kuuluvaa Delfoi-menetelmää. Menetelmä on kehitetty tilanteisiin, jossa on vaikea nähdä yhteistä mielipidettä tai eri tahot katsovat asiaa omasta näkökulmasta. Menetelmän käytön lopputuloksena aluksi eri mieltä olleet paneelin osallistuneet tahot ovat lopulta yksimielisiä, millainen on tulevaisuus ja miten se pitää toteuttaa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, voitaisiin menetelmällä tuottaa kuitenkin hyvää argumentaatiota ja tunnistaa, miten argumentit korreloivat erilaisten intressiryhmien kanssa. Käytännössä menetelmän perusteellinen käyttö kestää noin 6 kk minimissään. Kyseessä on USA:n puolustusvoimien tarpeista aikanaan kehitetty ryhmän kommunikointimenetelmä, jonka juuret ovat mm. II maailmansodassa mm. tutkan keksimisessä.

***

Myös kuntapalvelujen kehittämiseksi tarvitaan ammattitaitoista ennakointia, jossa pohditaan toimintaympäristössä vaikuttavia muutostekijöitä ja niiden vaikutuksia kuntarakenneuudistukseen. Monia olennaisia tekijöitä ei ole ollut viime aikoina keskusteluissa, esimerkiksi energian hinnan noususta kuntarakenneuudistuksen yhteydessä ei ole juurikaan pohdittu. Ennakoinnissa tunnistettaisiin erilaisten intressiryhmien vaikutus kuntarakenneuudistukseen. Ammattitaitoisen aluekehitysosaamista korostavan ennakoinnin kautta voitaisiin parhaimmillaan tehdä aidosti Suomen tulevaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja.

***
Lähteitä ja kirjallisuutta

  • Bathelt, Harald ja Johannes Glückler (2003). Towards a relational economic geography. Journal of Economic Geography 3 (2003). 117-144.
  • Myllylä, Yrjö (2010). The Development of Murmansk Region in the light of three scenarios. In the book: Nysten-Haarala, Soili & Katri Pynnöniemi (eds.) (2010): Russia and Europe: from mental images to business practices. Papers from the VII International Conference of Finnish Russian and East European Studies and other writings. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, University os Applied Science. Research and Reports, Series B, N. 65. 61-79. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kyamk2010>
  • Valtonen, Vesa (2010). Turvallisuustoimijoiden yhteistyö operatiivis-taktisesta näkökulmasta. 295 s.Maanpuolustuskorkeakoulu, Taktiikan laitos, Julkaisuja 1 No 3/2010.

Aiheesta Paras-hankkeiden alkumetreillä kirjoitettuna muualla

  • Myllylä, Yrjö (2005). Kilpailun lisääminen koon kasvattamista tärkeämpää. Suomenmaa 26.10.2005.
  • Myllylä, Yrjö (2005). Kuntauudistuksessa kilpailun lisääminen koon kasvattamista tärkeämpää. Kouvolan Sanomat 21.11.2005.
  • Myllylä, Yrjö (2005). Kuntauudistuksessa kilpailun lisääminen koon kasvattamista tärkeämpää. Elimäen Sanomat 26.10.2005.

Kaupunkiseutujen kehittämisestä (painopisteenä suuret kaupunkiseudut)

Maaseudun ja pienten kaupunkiseutujen kehittämisestä ja kuntien välisestä vuorovaikutuksesta (mukana keskukset, vuorovaikutusalueet, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu)

Kilpailun merkityksestä ja klustereista

Ks. lisätietoja, ota yhteyttä ja pyydä apua

www.yrjomyllyla.com