Kaivostoiminta: Pitkän matkan pendelöintimalli ja koulutustarpeiden ennakointi luovat työtä

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Pitkän matkan pendelöinnin järjestäminen  sekä  kaivosalan työvoima- ja koulutustarvetutkimukset Suomessa tehtynä parantavat suomalaisten työllisyyttä. Ellei näin toimita, pendelöivää työvoimaa tarvitaan enemmän Suomen ulkopuolelta. Potentiaalinen toimien toteuttaja ja hyötyjä  on mm. Oulun seutu koko Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun lisäksi.

Alla on käsikirjoitus, jonka pohjalta on muokattu 11.8.2012 julkaistu Alakerta-kirjoitus sanomalehti Kalevaan. Artikkeli aukeaa pdf-muodossa tästä linkist: kaleva-alakerta-11-8-2012.

Kaleva, Alakerta 11.8.2012

Kaleva, Alakerta 11.8.2012

Luonnonvarojen ”100 vuoden alennuskauppa” on päättymässä. Keskeisten raaka-aineiden hinta on ollut nouseva jo noin 10 vuotta mm. Jeremy Granthalmin kehittämän GMO-indeksin mukaan. Indeksi  kuvaa 33 keskeisen raaka-aineen hintakehitystä.  Taustatekijänä raaka-aineiden hintojen nousulle on niiden rajallisuus ja maailmantalouden kasvusta johtuva kysyntä. Kiinan talouskasvun vaikutus on ollut erityisen suuri viime aikoina, mutta kysyntä jatkunee  myös Intian, Afrikan ja Etelä-Amerikan väestönkasvun ja voimakkaan kaupungistumisen tukemana.

Luonnonvarojen merkityksen kasvu taloudessa  edellyttää uusia strategiota valtiolta, suuryrityksiltä, pk-sektorilta ja kaupunkiseutujen kehittäjiltä – koko yhteiskunnalta. Osaamista,  koulutusta ja muuta toimintaa on suunnattava uudelleen. Suomessa pysyvä osaaminen ei voi olla vain ”korvien välissä” ilman kytköstä ympäristöön.   Luonnonvarojen ja maantieteellisen ympäristön merkitys on aina ollut merkittävä suomalaisen menestyksekkään osaamisen kehittämisessä. Esimerkiksi Nokia-projektissa ratkottiin harvaan asutun Suomen tietoliikenneongelmia yhdessä. Pitkien etäisyyksien haasteiden ratkaisu on oltava jatkuvaa toimintaa myös kaivostoiminnassa, jotta voimme elää pohjoisessa.

Kasvavassa kaivostoiminnassa kuljetus- ja logistiikkakysymykset ovat avainasemassa materiaalivirtojen lisäksi myös henkilöliikennekysymyksissä. Luonnonvarojen hyödyntämisessä keskeistä on ollut maailmalla ns. pitkän matkan pendelöinti (long distance commuting). Oulu on luonteva asuinpaikka mm. työskenneltäessä Pohjois-Suomen nykyisillä kaivoksilla Sodankylässä, Kittilässä, Kainuussa tai parhaillaan rakennettavassa Pajalan rautamalmikaivoksessa tai lähitulevaisuudessa käynnistyvissä kaivoksissa Koillismaalla,  Savukoskella tai Kolarissa. Oulu on pohjoisen monipuolisin kaupunki elinkeinorakenteeltaan ja sen ympäristö on laadukas ja perheellisille sopiva.

Ajattelutapamme mukaan työpaikan pitäisi olla asuinseudullamme. Saksalainen kollegani Mattias Spies väitteli Venäjän Timan Petšoran alueen Severtekin öljykentän työloista ja työnjärjestämisestä vuonna 2010. Tutkimuksen alkuvaiheessa kentän omisti Lukoilin kanssa suomalainen valtionyhtiö Neste, mikä mahdollisti tutkimuksen.  Perheelliset työntekijät tulevat töihin tuhansien kilometrien päästä kahdeksi viikoksi tehden 12 tunnin työpäivää ja lentävät läheisestä Usinskista takaisin kotiin kahdeksi viikoksi ja ovat tutkimuksen mukaan tyytyväisiä järjestelyihin.

Yksi tuttavani on kulkenut useita vuosia kuukauden työjaksolle öljykentillä avustavalla monitoimimurtaja Botnicalle, milloin Välimerelle, milloin Pohjanmerelle tai Meksikonlahdelle tullen kuukaudeksi kotiin työvuoron päätyttyä Suomeen. Toinen tuttavani  Satakunnasta  pendelöi tällä hetkellä viikon työkomennuksille Ruotsin Pajalaan rautamalmikaivoksen rikastamoa  rakentamaan yhdistäen kuljetuksia Itä-Suomesta tulevien kanssa osan matkaa. Tämän jälkeen tullaan viikoksi kotiin.

On käynnistettävä uusien konseptien miettiminen, miten Oulusta voidaan käydä töissä mainituilla kaivospaikkakunnilla. Haukiputaalta Sodankylään kaivoshankkeiden vuoksi muuttanut perhe valitteli lehtitietojen mukaan Sodankylän hidasta kaavoitusta odotellessaan uudisrakennusprojektinsa etenemistä. On pyrittävä tukemaan myös nykyisiä yhdyskuntia, mikä tarkoittaa joukkoliikenteen ja uudenlaisten majoituskonseptien rakentamista sekä työvuorojen suunnittelua. Malleja löytyy maailmalta ja esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa mm. professori Markku Tykkyläisen johdolla aiheeseen perehtyneitä tutkijoita.

Toisena pääteemana on kiinnitettävä huomiota koulutukseen. Vuosi sitten  työ- ja elinkeinoministeriölle tekemäni vuokratyövoiman käytön syitä -selvityksen aikana havaitsin uutena ilmiönä ulkomaisen vuokratyövoiman rekrytoinnin käynnistyneen erääseen Lapin kaivokseen. Syynä oli osaajien puute kaivospaikkakunnalla. Koska pääosa uusista kaivoksista on tällä hetkellä Lapissa ja Kainuussa eikä vielä Pohjois-Pohjanmaalla,  järkevät toimenpiteet eivät välttämättä kohtaa ajattelutavoistamme johtuen. Edellisissä maakunnissa on osaajapulaa, mistä vuokratyövoiman hankinta on esimerkkinä. Jälkimmäisessä ei nähdä kyseisiä alueita työmarkkina-alueina etenkään suorittavan työn osalta.

On käynnistettävä Pohjois-Suomen tason yhteinen kaivosalan työvoima- ja koulutustarvetutkimus.  Mikäli tähän ei kyetä, hanke kannattaa käynnistää ELY-keskuksittain Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa.  Tarkoitukseen on olemassa valmis lyhyen aikavälin ennakointikonsepti (TKTT), joka antaa luotettavaa informaatiota koulutuksen järjestäjille ja muille toimijoille, mihin toimiin on ryhdyttävä kaivosalan työvoimatarpeiden tyydyttämiseksi.  Kaivosala voidaan rajata käsittämään tässä yhteydessä myös alan kone- ja laiteteollisuus ja huoltotoiminnot Pohjois-Suomessa. TKTT-konseptia on viime  aikoina kehitetty etenkin Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa. Ennakointikonsepti on nostettu vuonna 2010 Euroopan unionin keskeiseksi ennakointikäytännöksi  rakennemuutoksen hallinnassa Euroopan unionin komission YK:n työjärjestölle antaman arviointitoimeksiannon pohjalta.

Yrjö Myllylä, YTT (yhteiskuntatieteiden tohtori)

Erikoistutkija, Toimitusjohtaja

RD Aluekehitys Oy

”Pohjoinen menestyy verkostoitumalla etelään”

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
Lapin Kansa AK 13.4.2012

Lapin Kansa Alakerta 13.4.2012

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja & Arto Lahti (2012). Pohjoinen menestyy verkostoitumalla etelään. Lapin Kansa, Alakerta 13.4.2012

Epävarmoihin investointihankkeisiin panostamisen sijaan Pohjois-Suomen pk-yritysten on tähdättävä strategisiin liittoumiin Suomessa ja kansainvälisesti

”Suomi elää tulevaisuudessa metsän lisäksi entistä enemmän merestä ja maaperän rikkauksista” (TEM 43/2010). Tämä on myös pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuus. ”Pohjoinen ulottuvuus on Suomen suurin taloushaaste ja mahdollisuus 2010-luvulla.”

Pohjoisuuteen kohdistuva globaali kasvava kysyntä voi muodostua Suomen talouselämän vahvaksi veturiksi. Suurvaltojen mielenkiinto on kasvanut viime vuosina voimakkaasti pohjoista kohtaan. Suurvaltojen geopoliittisten intressien muutos vaikuttaa aina globaalisti ja vaikuttaa pientenkin maiden ja yritysten mahdollisuuksiin. Intressien muutos ”mullistaa alueiden Euroopan” tuoden siihen merkittävän uuden ulottuvuuden, jossa Suomen painoarvo nousee rikkaiden luonnonresurssiensa, maantieteellisen asemansa ja kansakunnan yhteistyökykyisyyden vuoksi. Suomella on momentum – astua vetämään kokonaiskehitystä Euroopan pohjoisen ulottuvuuden osalta.

Pohjoisuuden kysyntään vaikuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi rajallisten raaka-aineiden – kuten öljyn ja mineraalien – kohoavat hinnat mm. maailman väestökasvusta ja maailmantalouden kasvusta johtuen. Teknologinen kehitys ja uudet innovaatiot luonnonvarojen kustannustehokkaaksi hyödyntämiseksi on myös merkittävä tekijä. Suomessa on paljon korkeatasoista logistista osaamista, jota tarvitaan luonnovarojen ekotehokkaassa ja tuottavassa hyödyntämisessä. Neuvostoliiton hajottua Venäjän mielenkiinto on siirtynyt sille elintärkeään pohjoiseen mm. eteläisten öljy- ja kaasurikkaiden osavaltioiden itsenäistyttyä. Venäjä on pakotettu kehittämään Koillisväylää luonnonvarojensa hyödyntämiseksi. Tähän prosessiin tukeutuen myös muu rahtiliikenne Euroopan ja Aasian välillä voi kehittyä. Globaali ilmastonmuutos vauhdittaa kehitystä, jos yksivuotisen jään osuus kasvaa Jäämerellä paksun monivuotisen jään vähetessä.

Pohjoisuuden nousussa kysymys on keskeisimmin luonnonvarojen hyödyntämisestä ja niiden hyödyntämiseen liittyvästä logistiikan kehittämisestä. Luonnonvarat ja keskeiset logistiset reitit ja ratkaisut ovat tyypillisesti valtioiden intressipiirin ytimessä, vaikka Suomi on viime aikoina antanut markkinavoimille lisää tilaa mineraalien ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Suomi on vähentänyt valtion roolia niin logistiikassa kuin aiemmin luonnonvaroja hallinneissa suuryrityksissämme. Huomiota on sen sijaan kiinnitetty erilaisten palveluiden tuottamiseen, jotka yritykset voisivat hoitaa. Olemme uskoneet osaamiseen ja korkean teknologian merkitykseen irrottaen sen luonnonvarojen välittömästä hyödyntämisestä. Maaperämme hyödyntäminen on jätetty ulkomaalaisille, mikä on johtamassa Suomen kansantaloutta tytäryhtiötalouteen. Hitechin osuus maailmankaupasta on kuitenkin alle 10 %, josta Kiina hallitsee jo puolta osaa. Suuri pääoma hakeutuu rajallisia luonnonvarojen hyödyntäviin toimintoihin hitechin sijaan.

Uudessa luonnonvarojen hyödyntämistä ja logistiikkaa painottavassa kehitysvaiheessa valtion ja yritysten on mietittävä roolinsa uudelleen. Pörssiyhtiöiden rakentamisen lisäksi valtiota tarvitaan rakentamaan suhteita muihin pohjoisen valtioihin yhdessä meidän suuryritysten ja niiden kanssa verkottuvien pk-yritysten kanssa.
Pohjoisen ulottuvuuden asiat kuuluvat vahvasti pääkaupungeissa oleville yritysjohtajille ja valtion päättäjille. Lappi tarvitsee tukea ja verkostumista Pohjoisen ulottuvuuden strategian toteutuksessa, koska lopulta linjaukset ja suuret päätökset tehdään pääkaupungeissa pohjoisen luonnonvarojen ja logistiikan hyödyntämiseksi, mistä kertoo mm. tuore Suomen elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen ja Venäjän federaation teollisuus- ja kauppaministeri Victor Hristenkon yhteisymmärryspöytäkirja laivanrakennuksen ja arktisen meritekniikan kehittämiseksi.

Mielestämme oikea strategia alueilta ei ole yksittäisiin jopa epävarmoihin hankkeisiin panostaminen, kuten Stokmanin kaasukentän investointeihin tähtääminen – vaan strateginen liittoutuminen oikeiden ”pelureiden” kanssa Suomessa ja kansainvälisesti. On erittäin tärkeää Pohjois-Suomen menestymisen kannalta, että sen ja Etelä- ja Länsi-Suomen yritysten välille luodaan toimivia verkostosuhteita, jossa strategisena päämääränä on aktiivinen yhteistoiminta pohjoisilla alueilla. Esimerkkinä on Espoossa pääkonttoriaan pitävä Talvivaaran kaivosyhtiö tai joulukuussa 2010 perustettu venäläis-eteläkorealainen Arctech Helsinki Shipyard, jotka ovat tarjonneet suoraan tai välillisesti työ- ja kasvumahdollisuuksia jo monille Pohjois-Suomen pk-yrityksille.

Yrjö Myllylä, YTT
Erikoistutkija
RD Aluekehitys Oy

Jari Kaivo-oja
Dosentti, Lapin yliopisto,
Neuvonantaja, Crisis Management Initiative,
Tutkija (CHEC-hanke, Suomen Akatemia),
Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto

Arto Lahti
Yrittäjyyden professori
Aalto-yliopisto