Pitkän matkan pendelöinnin järjestäminen  sekä  kaivosalan työvoima- ja koulutustarvetutkimukset Suomessa tehtynä parantavat suomalaisten työllisyyttä. Ellei näin toimita, pendelöivää työvoimaa tarvitaan enemmän Suomen ulkopuolelta. Potentiaalinen toimien toteuttaja ja hyötyjä  on mm. Oulun seutu koko Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun lisäksi.

Alla on käsikirjoitus, jonka pohjalta on muokattu 11.8.2012 julkaistu Alakerta-kirjoitus sanomalehti Kalevaan. Artikkeli aukeaa pdf-muodossa tästä linkist: kaleva-alakerta-11-8-2012.

Luonnonvarojen ”100 vuoden alennuskauppa” on päättymässä. Keskeisten raaka-aineiden hinta on ollut nouseva jo noin 10 vuotta mm. Jeremy Granthalmin kehittämän GMO-indeksin mukaan. Indeksi  kuvaa 33 keskeisen raaka-aineen hintakehitystä.  Taustatekijänä raaka-aineiden hintojen nousulle on niiden rajallisuus ja maailmantalouden kasvusta johtuva kysyntä. Kiinan talouskasvun vaikutus on ollut erityisen suuri viime aikoina, mutta kysyntä jatkunee  myös Intian, Afrikan ja Etelä-Amerikan väestönkasvun ja voimakkaan kaupungistumisen tukemana.

Luonnonvarojen merkityksen kasvu taloudessa  edellyttää uusia strategiota valtiolta, suuryrityksiltä, pk-sektorilta ja kaupunkiseutujen kehittäjiltä – koko yhteiskunnalta. Osaamista,  koulutusta ja muuta toimintaa on suunnattava uudelleen. Suomessa pysyvä osaaminen ei voi olla vain ”korvien välissä” ilman kytköstä ympäristöön.   Luonnonvarojen ja maantieteellisen ympäristön merkitys on aina ollut merkittävä suomalaisen menestyksekkään osaamisen kehittämisessä. Esimerkiksi Nokia-projektissa ratkottiin harvaan asutun Suomen tietoliikenneongelmia yhdessä. Pitkien etäisyyksien haasteiden ratkaisu on oltava jatkuvaa toimintaa myös kaivostoiminnassa, jotta voimme elää pohjoisessa.

Kasvavassa kaivostoiminnassa kuljetus- ja logistiikkakysymykset ovat avainasemassa materiaalivirtojen lisäksi myös henkilöliikennekysymyksissä. Luonnonvarojen hyödyntämisessä keskeistä on ollut maailmalla ns. pitkän matkan pendelöinti (long distance commuting). Oulu on luonteva asuinpaikka mm. työskenneltäessä Pohjois-Suomen nykyisillä kaivoksilla Sodankylässä, Kittilässä, Kainuussa tai parhaillaan rakennettavassa Pajalan rautamalmikaivoksessa tai lähitulevaisuudessa käynnistyvissä kaivoksissa Koillismaalla,  Savukoskella tai Kolarissa. Oulu on pohjoisen monipuolisin kaupunki elinkeinorakenteeltaan ja sen ympäristö on laadukas ja perheellisille sopiva.

Ajattelutapamme mukaan työpaikan pitäisi olla asuinseudullamme. Saksalainen kollegani Mattias Spies väitteli Venäjän Timan Petšoran alueen Severtekin öljykentän työloista ja työnjärjestämisestä vuonna 2010. Tutkimuksen alkuvaiheessa kentän omisti Lukoilin kanssa suomalainen valtionyhtiö Neste, mikä mahdollisti tutkimuksen.  Perheelliset työntekijät tulevat töihin tuhansien kilometrien päästä kahdeksi viikoksi tehden 12 tunnin työpäivää ja lentävät läheisestä Usinskista takaisin kotiin kahdeksi viikoksi ja ovat tutkimuksen mukaan tyytyväisiä järjestelyihin.

Yksi tuttavani on kulkenut useita vuosia kuukauden työjaksolle öljykentillä avustavalla monitoimimurtaja Botnicalle, milloin Välimerelle, milloin Pohjanmerelle tai Meksikonlahdelle tullen kuukaudeksi kotiin työvuoron päätyttyä Suomeen. Toinen tuttavani  Satakunnasta  pendelöi tällä hetkellä viikon työkomennuksille Ruotsin Pajalaan rautamalmikaivoksen rikastamoa  rakentamaan yhdistäen kuljetuksia Itä-Suomesta tulevien kanssa osan matkaa. Tämän jälkeen tullaan viikoksi kotiin.

On käynnistettävä uusien konseptien miettiminen, miten Oulusta voidaan käydä töissä mainituilla kaivospaikkakunnilla. Haukiputaalta Sodankylään kaivoshankkeiden vuoksi muuttanut perhe valitteli lehtitietojen mukaan Sodankylän hidasta kaavoitusta odotellessaan uudisrakennusprojektinsa etenemistä. On pyrittävä tukemaan myös nykyisiä yhdyskuntia, mikä tarkoittaa joukkoliikenteen ja uudenlaisten majoituskonseptien rakentamista sekä työvuorojen suunnittelua. Malleja löytyy maailmalta ja esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa mm. professori Markku Tykkyläisen johdolla aiheeseen perehtyneitä tutkijoita.

Toisena pääteemana on kiinnitettävä huomiota koulutukseen. Vuosi sitten  työ- ja elinkeinoministeriölle tekemäni vuokratyövoiman käytön syitä -selvityksen aikana havaitsin uutena ilmiönä ulkomaisen vuokratyövoiman rekrytoinnin käynnistyneen erääseen Lapin kaivokseen. Syynä oli osaajien puute kaivospaikkakunnalla. Koska pääosa uusista kaivoksista on tällä hetkellä Lapissa ja Kainuussa eikä vielä Pohjois-Pohjanmaalla,  järkevät toimenpiteet eivät välttämättä kohtaa ajattelutavoistamme johtuen. Edellisissä maakunnissa on osaajapulaa, mistä vuokratyövoiman hankinta on esimerkkinä. Jälkimmäisessä ei nähdä kyseisiä alueita työmarkkina-alueina etenkään suorittavan työn osalta.

On käynnistettävä Pohjois-Suomen tason yhteinen kaivosalan työvoima- ja koulutustarvetutkimus.  Mikäli tähän ei kyetä, hanke kannattaa käynnistää ELY-keskuksittain Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa.  Tarkoitukseen on olemassa valmis lyhyen aikavälin ennakointikonsepti (TKTT), joka antaa luotettavaa informaatiota koulutuksen järjestäjille ja muille toimijoille, mihin toimiin on ryhdyttävä kaivosalan työvoimatarpeiden tyydyttämiseksi.  Kaivosala voidaan rajata käsittämään tässä yhteydessä myös alan kone- ja laiteteollisuus ja huoltotoiminnot Pohjois-Suomessa. TKTT-konseptia on viime  aikoina kehitetty etenkin Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa. Ennakointikonsepti on nostettu vuonna 2010 Euroopan unionin keskeiseksi ennakointikäytännöksi  rakennemuutoksen hallinnassa Euroopan unionin komission YK:n työjärjestölle antaman arviointitoimeksiannon pohjalta.

Yrjö Myllylä, YTT (yhteiskuntatieteiden tohtori)

Erikoistutkija, Toimitusjohtaja

RD Aluekehitys Oy