Osallistuin Liikennesuunnittelun seura ry:n (LSS) vuosikokoukseen 10.5.2021. Vuosikokousten yhteydessä pidetään yleensä esitelmä ajankohtaisesta aiheesta. Esimerkiksi vuonna 2017 pidin esitelmän aiheesta ”Non motorized transport: Walking and cycling in all climates and environments”. Olin käynyt juuri esitelmöimässä tällä otsakkeella Maailmanpankissa. Kutsujana oli Maailmanpankin Transport & ICT osasto. Osallistuin ns. Learning Forum -tapahtumaan esitelmälläni. Learning Forum tapahtuman aihe oli ”Tranforming Ideas & Lives to Shape a Sustainable Future for All”, February 27 to March 10 2017, Transport & ICT, Knowledge & Learning Forum. Tapahtumaan oli kutsuttu Maailmanpankin noin 100 aluepankin henkilöstöä eri puolilta maailmaa. Osuuteni liittyi kaksipäiväiseen Maailmanpankin Transportation & ICT osaston järjestämään koulutustapahtumaan, jossa ensimmäisen päivän aihe oli ”Transport  in the Digital Age”, toisen  ”Economic and Social Development and Cost-Effective Planning and Design”. Info tästä Learning Forum tapahtumasta, esitelmästä ja mahdollisista jälkivaikutuksista. Mutta nyt siis puhun Liikennesuunnittelun seura ry:n vuosikokouksen esitelmästä neljä vuotta myöhemmin. Sen piti seuran uusi puheenjohtaja Ville O. Turunen. Esitelmä kesti noin tunnin ja oli erittäin ajatuksia antava ja herättävä. Suorastaan järisyttävä, käänteentekevä, vaikka se esiteltiin tutkijan viileydellä ja analytiikalla. Kuten mahdollisesti oli tuokin maailmanpankin mainitsema luentoprosessi. Ja tämä esitelmä nyt pidettiin pandemian johdosta Teams-ympäristössä, mikä sekin tärkeää itse asian kannalta, sanomaa vahvistaen. Yhtenä tekijänä pandemian johdosta uudelle tasolle siirtyvä etätyö – ja kokoukset tämä LSS-kokous esimerkkinä – vaikuttavat yhdyskuntiin ja yritystoimintaan radikaalisti. Aihetta tulisi tutkia laajasti monipuolisesti myös tulevaisuuksientutkimuksen ja ennakoinnin metodein, johon osaltani tarjoudunkin tekijäksi.

Esitelmässä Turunen esitteli ”Helsinkiläisten liikkumistottumukset 2020” tutkimuksen tuloksia. Se oli perusteellinen tutkimus helsinkiläisten liikkumisesta syys-lokakuussa 2020. Tutkimusraportin sivulla 11 kerrotaan aineiston keruusta: ”Tutkimuksen aineisto kerättiin puhelinhaastatteluin tietokoneohjatun Taloustutkimuksen CATIohjelmiston avulla 1.9.–9.10.2020 välisenä aikana. Työhön osallistui 28 tutkimushaastattelijaa Taloustutkimus Oy:n puhelinhaastattelukeskuksessa.” Ajankohdasta voidaan päätellä, että tuolloin ei ollut erityisempiä sulkutiloja ja yhteiskunta oli aikalailla auki. Sikäli voisi ajatella, että tulokset ovat yleistettävissä suuntaa antavaksi myös pandemian jälkeiseen aikaan.

Faktat pöytään – kävely on lisääntynyt, joukkoliikenteen käyttö romahtanut

Tutkimuksen sanomaa olivat mm. se, että pandemia ei ole muuttanut matkojen kokonaismäärää. Ihmisillä on tietty tarve liikkua jollakin tapaa ja käyttää tietty aika liikkumiseen.. Matkojen määrä on noin kolme matkaa päivässä. Sen sijaan pandemia oli radikaalisti vähentänyt joukkoliikennematkojen määrää, jonkun verran automatkojen määrää, polkupyöräilymatkat olivat pysyneet ennallaan, mutta kävelymatkat olivat kasvaneet radikaalisti (Kuva 1).

Seuraavassa kuvassa on esitelty tarkemmin eri kulkumuodoilla tehtyjen matkojen määrä, voluumi päivittäin (Kuva 2).

Ihmiset ovat siis vähentäneet merkittävästi, lähes puolittaneet, joukkoliikenteen matkojen määrän ennen pandemiaa tilanteesee tutkimusjakson aikana (matkojen määrä tippunut 0,9:stä, 0,5:een. Seuraava kuva osoittaa tarkemmin, mihin joukkoliikennemuotoihin vähennykset ovat kohdistuneet (Kuva 3).

Jalankulun lisääntyminen on ollut huomattavin eri kulkumuodoista. Pyöräily ei ole yllätykseksi lisääntynyt, mutta kävely on. Kävelymatkojen määrä on kasvanut kuvan 1 mukaan 1,2:sta 1,5:een, 25 %! Kuvassa 4 on esitetty tarkemmin, miten eri liikkumismuotojen käyttö on lisääntynyt.

Taustalla vaikuttaa myös etätyötrendi, joka pandemian johdosta siirtynee uudelle tasolle

Osa tietotyötä tekevistä on tehnyt etätyötä ennen pandemiaa, kuten allekirjoittanut. Pandemian myötä etätyöntekijöiden osuus on merkittävästi kasvanut. Kuvassa 5 näkyy etätyötä tekevien osuus työllisistä 2010-2019 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan. Kymmenessä vuodessa osuus on kasvanut viisi prosenttiyksikköä, yhdeksästä 14 prosenttiin.

Maaliskuussa 2020 alkanut pandemia lisäsi etätyön osuutta huomattavasti. Seuraavassa kuvassa 6 on esitetty etätyötä tekevien osuus pandemiavuonna 2020. Taso on vaihdellut pandemian alettu reilun 20 prosentin ja 35 % välillä. Edellä esitellyn Helsinkiläisten liikkumistottumukset tutkimuksen aineiston keruun aikana syys-lokakuussa, taso oli vähintään 25 % työllisistä.

Johtopäätöksiä – elämme todennäköisesti murrosta, jossa suuret muutokset mahdollisia

Edellä olen poiminut muutamia kuvia lähteistä, joita Ville O. Turunen kokouksessa esitteli. Lisäksi hän esitteli muita faktoja. Tämän lisäksi hän esitteli todennäköisiä tulevaisuuksien seurauksia ja ”spekulointia” epävarmemmista tulevaisuuksista. Seuraava on oma pohdintaa, jossa yhdistää joitakin Turusen ajatuksia, mutta myös omaa.

Muistinvaraisesti totean ja em. tilastofaktoihin viitaten, että etätyötrendin voisi arvioida jatkuvan ja etätyötä tekevien osuuden olevan pykälää korkeammalla tasolla jatkossa. Muut faktat, joita en tuossa esitellyt, mutta jotka selviävät tarkemmin tuosta liikkumistottumukset julkaisusta puhuvat sen puolesta, että matkojen määrä lähioiden ja esikaupunkien tai vastaavien ja työpaikkakeskittymien välillä vähenee. Toisaalta lähimatkat asuinalueella lisääntyy ja kun aikaa vietetään kodin ympäristössä enemmän, myös palvelujen kysyntä siellä kasvaa. Systeemisesti on iso asia se, että työpaikkakeskittymien ja asuinalueiden välinen liikenne vähenee. Työpaikkakeskittymissä on monenlaista palvelua, esimerkiksi ravintoloita, joiden asiakasmäärät vähenevät. Yritykset tulevat toimeen vähemmällä toimistotilalla. Ihmiset voivat olla valmiita käyttämään pidempiin työmatkoihin tai vapaa-ajankin matkoihin viikossa enemmän ”matka-aikabudjettinsa puitteissa”, kun päivittäinen työmatkailu vähenee.

Edellinen suuri mullistus kaupungeissa tapahtui meillä 1960-luvulla, kun autoistuminen voimistui. Silloin kaupungit, kuten Oulu, reagoi välittömästi lähtien luomaan hyvää jalankulku- ja pyöräily-ympäristöä. Se oli viisas valinta, kun kaupunkitila oli murroksessa. Myöhemmin heränneet tai vielä nukkuvat, joutuvat takamatkalta lähtiessään tekemään töitä enemmän eivätkä ehkä koskaan pääse samaan pyöräilijämääräosuuteen, kuin Oulu pääsi lähtiessään luomaan omaa erillistä kevyen liikenteen järjestelmää. Tässä on analogia tähän pandemian vaikutukseen. Nyt pendelöinti päivittäin kodin ja työpaikkakeskittymien välillä vähenee radikaalisti. Tällä on suuret vaikutuset joukkoliikenteeseen, toimistokiinteistösijoittamiseen, palveluyritystoimintaan yms. Miten tämä muutos hyödynnetään kaupunkisuunnittelussa, on ratkaisevaa. Uhkaskenaarioissa voisi nähdä tyhjentyneitä keskuksia ja asuinalueita.

Etätyön lisääntymistä voidaan pitää vahvana ennakoivana trendinä, jolla on suuri vaikutus moneen ilmiöön lyhyellä ja pitkällä vuosikymmenten aikavälillä. Etätyö vauhdittui pandemian vuoksi, mutta siihen suuntaan vaikuttavat myös monet muut trendit, kuten teknologian kehitys, tietotyön määrän lisääntyminen, ympäristökysymykset jne.

Ykkössuositus – nyt kannattaa käyttää ammattitaitoisia yhdyskuntasuunnittelija-tulevaisuuksientutkijoita – Delfoi-soveltaminen merkittävä mahdollisuus

Nyt on tuhannen taalan paikka luoda nopeutetusti yhteinen ymmärrys pandemian ja muiden ajankohtaisten trendien vaikutuksesta yhdyskuntasuunnitteluun Helsingissä, lähikaupungeissa ja muualla. Tämä voi tapahtua esimerkiksi skenaariotyöskentelyn, Delfoi-soveltamien, tulevaisuusverstassoveltamisen yms. yhteistä ymmärrystä luovien työkalujen kautta. Esimerkiksi allekirjoittanut on laajasti perehtynyt yhdyskuntasuunnitteluun suunnittelumaantietelijänä ja ennakoinnin asiantuntijana ja voisi luoda lisäarvoa valtakunnallisissa ja alueellisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi aiheita voisi olla seuraavat:

Miten pandemia vaikuttaa

• työpaikkakeskittymiin
• asuinalueisiin
• joukkoliikenteeseen
• kiinteistösijoittamiseen
• yritysten toimitilatarpeeseen
• palveluyritysten asiakasvirtoihin
• kaupunkikehittämistarpeisiin
• kaupunkitutkimustarpeisiin
• ennakointitutkimustarpeisiin
• kaupunkijärjestelmään
• pendelöintiin
• rautatieliikenteen tarpeisiin
• pyöräilyolosuhteiden kehittämistarpeisiin
• lähipalvelukeskusten kehittämistarpeisiin
• jne.

Katso lisätietoja ennakoinnin ja tulevaisuuksientutkimuksen metodisista mahdollisuuksista esimerkiksi Yrjö Myllylän YouTube-kanavalta. Mahdollisuuksia on esitelty myös RD Aluekehityksen sivuilla.

Muita lisätiedon lähteitä

Tulevaisuuden tutkimuskeskus on niin ikään tehnyt historiallista perustutkimustyötä pyöräilyn ja kävelyn edistämisen keinojen selvittämiseksi sekä pandemian vaikutuksien pohtimiseksi, joissa se on soveltanut mm. Delfoi-menetelmää. Myllylä toimii tällä hetkellä keskuksen affiliaatiojäsenenä.

https://www.styletutkimus.fi/

Ottaen huomioon etätyön lisääntymisen, ilmastonmuutoksen torjuntapyrkimyksen ja ennen muuta ihmisen hyvinvoinnin arvostamisen tarpeet, varma valinta on polkupyöräilyn ja kävelyn edistäminen. Linkissä on tähän liittyvän jo edellä mainitun ”Non-motorized transport” teeman tiimoilta kirjahankkeen ”Biking in Practice – Ideas and acts to promote walking and cycling in alla climate and environments”.

www.bikinginpractice.wordpress.com