Yksittäisen yrityksen kehittämisen sijaan alueyhteisön ja yhteiskunnan on tehtävä valinnat kehitettävistä aloista

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Kaleva 101208

Ajankohtaiset Nokian irtisanomiset mm. Salossa ja Oulussa pakottavat huomion kiinnittämistä rakennemuutoksen hallintaan. Mielestäni viisasta olisi käyttää näillä alueilla EU:n parhaimmaksi arvioitua alueellisen ennakoinnin käytäntöä ammattimaisesti public-private -mallilla sovellettuna osana meneillään olevaa muutosprosessia. Konsepti palkittiin Brysselissä EU:n komission arviointiprosessin tuloksena syksyllä 2010.

RD Aluekehitys Oy on ollut keskeisesti vaikuttamassa menetelmän kehittämiseen vuodesta 2006. Lisätietoja palkitusta konseptista mm. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarissa 2011 pidetyssä Yrjö Myllylän esitelmässä. Sen mukaisesti on tehty mm. mallisuoritus Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015. Tekijä on edelleen valmis yhteistyöhön mm. nyt rakennemuutoksen alaisiksi luokiteltujen alueiden kehittämiseksi. Väite on, että pelkkä rahan lisääminen ei yksistään riitä rakennemuutoksen hallitsemiseksi. Ks. esimerkiksi aiemmat puheenvuorot ja esiintymiset rakennemuutoksiksi nimettyjen paikkakuntien tilaisuuksissa.

Helposti sanottu, mutta vaikeammin tehty? Välineitä on siis kyllä olemassa, kuten tulevaisuudentutkimuksen metodit ammattimaisesti mm. em. tapaan sovellettuna. Julkiselta puolelta metodien käyttöönotto edellyttää tilaamista oman tekemisen sijaan. Esim. EU:n komission toimeksiannosta YK:n ILO arvioi kehittämämme menetelmän EU:n parhaimmaksi rakennemuutoksen hallintamentelmäksi, yhtenä perusteena tietojeni mukaan myös public private -toteutusmalli. Missio metodin käytöstä on ollut mielessä kohta 20 vuotta, mutta näkisin sen mahdollisuudet huomattavasti suurempana kuin on tähän asti käytetty. Ennakoinnissa, kuten monessa muussakin toiminnoissa julkiset toimijat haluavat kehittää ja tuottaa edelleen itse palveluita sen sijaan, että keskittyisivät osaamisen ja tuotteistamisen ja viennin edistämiseen tilaaja-tuottaja -mallia soveltaen – mikä malli esimerkiksi teknisellä sektorilla on vakiintunut jo vuosikymmeniä sitten synnyttäen useita menestyneitä yrityksiä Suomeen.

Esimerkiksi kaivosteollisuus voisi työllistää huomattavasti enemmän suomalaisia kuin nyt on tehty, jos metodia käytettäisiin toimialan tarpeisiin (ks. aloite linkissä). Alan vuokratyövoiman hankinta on ulkomailta jo aloitettu tietojeni/tekemieni selvitysten (TEM 39/2011) mukaan, valtiovalta on ilmoittanut keskeisen ministerin suulla, että jos näin käy, olemme epäonnistuneet. Toistaiseksi en ole kuitenkaan havainnut merkittäviä toimia esitetyn tyyppisen työvoiman ja koulutustarvemallin soveltamiseksi alan tarpeisiin – ainakaan julkisten tarjouspyyntöjen perusteella.

Toisaalta alueilla ja klustereissa on muistettava, että tuotteita pitää olla jatkuvasti eri elinkaaren vaiheissa, niin auringon nousun, tähtituotteita kuin aivan välttämättömiä lypsylehmiäkin. Näitä lähtökohtia osaltaan pyritään soveltamaan nyt mm. ajankohtaiseen meriteknologiaan eräässä hankkeessa, joka ehkä voisi olla konseptina esimerkkinä myös tietoliikennalan valtakunnallisille ja alueellisille hankkeille.

Yksittäisen yrityksen sijaan ”yhteiskunnan” tulisi siis tunnistaa ja valita kehitettävät alat ja pikemminkin kehittää valittua alaa ja luoda alalle hyvä innovaatio- / oppimisympäristö (horisontaaliset ja poikkileikkaavat teemat). Toisin sanoen vertikaalisen klusteroitumisen rinnalla on painotettava ns. horisontaalista klusteroitumista. Tämä tapahtuu usein juuri välttämällä yksittäisen yhtiön ylivaltaa politiikassa. Pikemminkin on toimittava joskus yhtiöiden tahdon vastaisesti – toisin kuin viime vuosikymmenenä on monessa tapauksessa toimittu. Monessa tapauksessa kaikkien etu on, että toimijoille haetaan kilpailijoita yrityksen tai toimijan suojelemisen sijaan (vrt. Lex Nokia).

Tosin on myönnettävä, että joissakin tapauksissa voi olla perusteltuakin, että esimerkiksi valtio on vahvasti mukana edistämässä yksittäisen yrityksen kehittymistä. Näin näkisin tällä hetkellä esimerkiksi luonnonvarasektorilla olevan tarve. Koska luonnonvarat kuuluvat yleensä valtioille ja suuryritysten intressipiirien ytimeen, tarvittaneen valtiota mm. porttien avaajaksi pk-sektorille. Tällöin valtion voi olla syytä ottaa vahva rooli yrityksissä, jopa tietyissä valtionyhtiöissä niiden strategioita tarkistamalla.

Parasta aluekehitystä valitun toimialan tai klusterin kehittämiseksi voisi jossakin tilanteessa tai ehkä useinmiten olla kilpailijoiden hankkiminen, näin ehkä varmimmin mm. osaamista ja innovaatioita korostavassa ICT-klusterissa. Esimerkiksi pitäisikö Suomea ja sen keskeisiä tietoliikenteen alueita markkinoida nyt useammalle Nokian kilpailijalle sijaintipaikkana, kuten nyt Oulussa on jo ehkä etupainotteisesti tehty ja saatu mm. Ericssonin tutkimuskeskus alueelle? Olisiko tämä ollut mahdollista jo muutama vuosi sitten, kun Lex Nokiaa säädettiin?

Politiikan painopistettä pitäisi siis siirtää 90-luvun alun vertikaalisen klusteroitumisen mallista yhä enemmän lisäksi horisontaaliseen klusterimalliin, jossa lähekkäisyyteen hakeutumisen syynä on oppiminen ja innovointi – lähinnä kilpailijoilta – kuten alla ja vieressä olevan Kalevan artikkelin pääsanoma tavallaan on. Tosin, jos keskitytään kapeille erikoisalueille, tämä voi olla joskus vaikeaa, koska kumppanit ovat silloin todennäköisemmin hajallaan maailmalla.

Seuraavassa em. asiaa, vertikaalista ja horisontaalista klusteroitumista ja tulevaisuuden tutkimuksen ja ennakoinnin tarpeellisuutta on pohdittu vuoden 2008 Lex Nokiaksi ristityn lain säätämisen yhteydessä:

Artikkeliehdotus 5.12.2008
(julkaistu Kalevassa otsakkeella ”Lex Nokia amupuu tykillä kärpästä”):

Lex Nokia ei tue oppimista ja innovointia – lakiehdotuksen taustalla kilpailun estäminen

Lex Nokiaksi ristitty laki toteutuessaan voi uhata myös Nokia-klusteria ja sen keskeisiä maantieteellisiä toiminta-alueita Suomessa – laki estää oppimista ja innovointia.

Lex Nokian taustalla on arvioitu olleen yhtäältä Oulun seudun tapahtumat, jossa osa työntekijöistä 2000-luvulla alussa siirtyi kilpailevaan yritykseen ja jatkoivat yhteydenpitoa entisen työnantajan työntekijöiden kanssa. Lojaalisuus kulloisellekin työnantajalle on perusarvo. Oulun tapahtumiin on ehkä liittynyt epäkorrekteja piirteitä, mutta pyrkimys estää kilpailua Lex Nokian taustalla on kestämätön lähtökohtana – kilpailijat toimivat nykyisissä globalisaation olosuhteissa pikemminkin henkivakuutuksena ja takeena yritystoiminnan jatkosta. Oulun seutukin on kehittymässä, jos sitä ei Lex Nokialla estetä, alueeksi, jossa toisiaan lähellä olevat kilpailevat yritykset oppivat toisilta ja innovoivat globaalisti aina kilpailukykyisen variaation tietoliikennetekniikan eri tuotealueilla.

Suomessa yritys- ja aluekehittämisessä on korostettu verkostoitumista 1990-luvun lamasta alkaen. Verkostoituminen on tarkoittanut luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvaa verkostoitumista. Yhteistyön tiivistymisen, klusteroitumisen, perimmäisenä selittäjänä ovat olleet kustannussäästöt ja verkoston saama kilpailukyky sitä kautta. Tässä yhteydessä Nokian ympärille syntynyt klusteri on toiminut verkostoitumismallin kouluesimerkkinä. Nokia-veturilla on käytännössä luotu Suomeen menestyviä alueita, jonne muiden verkostossa olevien toimijoiden on kannattanut hakeutua tiiviiden verkostosuhteiden edellyttämien vuorovaikutussuhteiden vuoksi. Alihankkijoiden on ollut taloudellisessa mielessä edullista hakeutua päähankkijan läheisyyteen. Viime aikoina Nokia -vetoisia seutuja ovat olleet esimerkiksi Oulun ja Salon seudut, mutta myös monen muun seudun kehitys on saanut tästä merkittävää lisäpotkua, mm. Tampereen seutu, Jyväskylän seutu ja Espoon seutu. Klusterin taloudelliset vaikutukset ulottuvat koko Suomeen. Metsäteollisuuden vaikeuksien vuoksi Nokia-klusterin suhteellinen merkitys on saattanut jopa korostua viime aikoina Suomen talouden näkökulmasta.

Pelkästään luottamuksellisiin verkostosuhteisiin perustuva ns. vertikaalinen klusterimalli on haavoittuvainen. Kun klusterin ytimenä oleva tuote, esimerkiksi matkapuhelin tai muu kyseisen tietoliikennesegmentin tuote, saavuttaa elinkaarensa pään, toisin sanoen sen voimakkaasti kasvava kysyntä hiipuu tai lakkaa kokonaan, verkosto ei välttämättä kykenekään tuottamaan kilpailukyistä uudistuotetta ja uusiutumaan, jolloin kysynnän hiipuessa koko alue, jossa verkosto toimii, taantuu. Hyväksi esimerkiksi käy Suomessa vaikkapa sellu- ja paperiteollisuus, jonka taantuminen uhkaa montaa yksittäistä seutukuntaa ja kaupunkiseutua.

Kustannussäästöihin perustuva usein fyysistä lähekkäisyyttä edellyttävä vertikaalinen klusteroitumismalli on kuitenkin asetettu viime aikaisissa tutkimuksissa kyseenalaiseksi esimerkiksi ruotsalaisten tutkijoiden Anders Maskellin ja Peter Malmbergin mukaan juuri sen uusiutumiskyvyttömyyden vuoksi. Tulevaisuuden klusteroitumismallissa toimijoiden lähekkäisyyteen hakeutumisen syynä on yhä useammin selkeät oppimis- ja innovaatiotarpeet. On havaittu, että todellista innovointia ja oppimista tapahtuu lähinnä saman alan kilpailijoiden välillä.

Vierekkäin päivittäin toimivat Sony-Erikssonin, Siemensin tai Nokian suunnittelijat voivat olla alueen ja yritystensä kehitykselle arvaamattoman tärkeitä muutosvoimia. Vaikka suunnittelijat ovat lojaaleja työnantajilleen eivätkä riko yrityssalaisuuksia, pihojensa haravoinnin, kahvinjuonnin ja lumitöiden teon yhteydessä keskustellessaan he oppivat toisiltaan sellaisia yritystensä kehittymisen kannalta hyödyllisiä asioita, molemmat ehkä erilaisia, joita kukaan ei perinteisillä mittareille ja tutkimusmenetelmillä kykene mittamaan.

Sony-Erikssonin suunnittelijan toisella puolen asuva toisen alan edustaja, ei kykene hyödyntämään naapurin osaamista omassa toiminnassaan ainakaan siinä määrin, kuin keskustelun pienimmätkin vivahteetkin tarkasti aistiva Nokian suunnittelija. Oppimisen ja innovaatiotoiminnan vuoksi jotkut seutukunnat ja alueet houkuttelevat tulevaisuudessa toimijoita sijoittumaan sinne. Seutukunta, jossa toimii saman alan kilpailijoita, saattaa olla pitkällä tähtäimellä uudistumiskykyisempi ja kehittyvämpi kuin yhden yrityksen, esimerkiksi Nokian, varaan perustuvan seudun kehitys. Alue- ja seutu, jossa tapahtuu kilpailijoilta oppimista, kykenee varioimaan maailmanmarkkinoille aina globaalisti kilpailukykyisen ratkaisun. Kalifornian piilaakso on tästä erinomainen
esimerkki. Suomalaiset huonekaluvalmistajat ovat pitkään tehneet retkiä oppiakseen ns. Italian tuolikolmion, Friulin alueelta.

Suomessa ihmetellään Närpiön seudun menestystä, jossa työttömyys, toisin kuin Oulun seudulla, on maan alhaisinta, maahanmuuttajien määrä suurinta ja kilpailevat kasvihuoneyrittäjät toimivat vieri vieressä. Osa kasvihuoneyrittäjistä on varmasti työskennellyt aikanaan nykyisten ”kilpailijoiden” palveluksessa. On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisimmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uudistumiskyvyltä. Hämmentävää on myös ollut todeta kilpailuviranomaisten passiivisuus tämän lain säätämisen yhteydessä. Vaikuttaa siltä kuin kilpailuviranomaiset eivät olisi perehtyneet avoimen innovaatiotoiminnan uusiin teorioihin ja niiden saamaan kansainväliseen huomioon. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että avointa innovaatiotoimintaa pidetään tänään perusedellytyksenä toimivalle kilpailulle ja teollisuuden aidolle uudistumiskyvylle.

Elämme kulttuurisessa kehitysaallossa maatalousyhteiskunnan ja teollisuusyhteiskunnan jälkeisessä jälkiteollisessa yhteiskuntavaiheessa. Olemme eläneet sen palveluyhteiskuntavaihetta, jossa palvelualan ammatit ovat olleet suurin yksittäinen työllistävä ala. Olemme siirtymässä informaatioyhteiskuntavaiheeseen, jossa suurin osa väestöstä työskentelee informaation jalostusprosessiin liittyvissä tehtävissä seuraavina vuosikymmeninä. Keskustelu pitäisi suunnata Lex Nokian ja kilpailun estämisen sijaan siihen, että millaiset informaatioyhteiskunnan ratkaisut ovat nostamassa Suomea ja koko maailmaa seuraavaan pitkään nousuun ja tukemassa uusia innovaatioita.

Miten yritysten välisen kilpailun kitkemiseen pyrkivä Lex Nokia sopii avoimen innovaatioteorian mukaiseen Linux-, Wikipedia-, Facebook- ja
virtuaaliseen sosiaalisen median maailmaan, joissa keskeistä on avoimuus, vertaistuki ja yhteistyö? Mitkä ovat Lex Nokian ajajien ääneen sanomattomat perusmotiivit? Olisi syytä huolella pohtia sitä,
ovatko nämä motiivit maailman mittakaavassa nykyisen talouskriisin syitä vai ratkaisutekijöitä? Olemme selvästikin siirtymässä jatkuvan oppimisen aikakaudesta jatkuvan innovoinnin aikakauteen. Jos ja kun
näin on, Lex Nokia on jo syntyessään vanhentunut laki.

Jos aluekehittämisen huomio kiinnitetään edelleen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämiseen tulevaisuuden kannalta oikeille painopistealueille tulevaisuustietoa hyödyntäen ilman yksittäisen yrityksen täysin määräävää vaikutusta ja ilman markkina-aseman väärään hyödyntämistä, liikutaan pitkällä tähtäimellä kestävällä pohjalla. Sekä vertikaalinen että horisontaalinen klusteroituminen tarvitsevat osaamista tuottavia instituutioita palvelukseensa. Osaamiseen suuntaamiseksi tulevaisuuden informaatioyhteiskunnan mahdolliset ja toivotut painopistealueet saadaan parhaiten haltuun ammattimaisella tulevaisuudentutkimuksen ja aluekehittämisen käsitteistön soveltamisella ja asianmukaisilla menetelmillä, kuten Delfoi-menetelmällä.

Suomen kansallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi on hyvin
tärkeää varmistaa vapaan kilpailun toimivuus jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja sen kannalta keskeisillä markkinoilla. Eräs tekijä, miksi perinteiset teollisuusalat ovat ajautuneet Suomessa nopeaan kriisiin, on juuri näiden teollisuusalojen tottumattomuus globaaliin toimintaympäristöön ja sen mukanaan tuomaan kilpailuun. Suomi on tarjonnut näille yrityksille suojaisan sataman hyvin pitkään, mutta kiihtynyt globalisaatio ja kilpailu ovat nyt pakottaneet nekin avaamaan silmänsä ja keskittymään aitoon innovaatiovetoiseen kehittämistoimintaan.

Protektionismiin tähtäävällä lainsäädännöllä ei ole koskaan ollut suotuisia vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn. Tuskin niin tulee olemaan nytkään. Jos olisi, se olisi historiallinen ihme. Tulevaisuutta ei pitäisi rakentaa ihmeiden toteutumisen varaan.

Yrjö Myllylä, YTT, Delfoi-manageri
Alueellisen ennakoinnin asiantuntija
Oy Aluekehitys RD
http://www.rdmarketinfo.net

Jari Kaivo-oja, HTT, YTM, Tutkimusjohtaja
Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun kauppakorkeakoulu
http://www.tse.fi/tutu

Ks. myös blogiartikkelit:

Lex Nokia ei tue oppimista (Savon Sanomat)

Rohkeat alueellisen osaamisen valinnat ja suuryritysten intressit

EU:n paras alueellisen ennakoinnin käytäntö

EU-palkittu TKTT innovaatiojärjestelmänä

Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015

”Aluekehityksen lähitulevaisuuden visiointia”

Kirjoittaja Yrjö Myllylä. Julkaistu aiemmin Tulevaisuuden Kasvupolut Oy:n sivuilla:

Aluekehityksen lähitulevaisuuden visiointia

Maatalousyhteiskunnassa ihmisen oli kohdattava luonto, teollisuusyhteiskunnassa kone ja nyt jälkiteollisessa yhteiskunnassa ihminen. Olemme eläneet jälkiteollisen yhteiskunnan palveluyhteiskunnan jälkeistä informaatioyhteiskuntavaihetta, jossa väestöstä yli 50 % työskentelee informaation jalostukseen liittyvissä tehtävissä (maatalous-yhteiskunnassa yli 50 % työskenteli maataloudessa). Em. kehityssuuntia ja kohtaamisia Risto Harisalo hahmotteli jo 1980-luvulla mm. tekniikan tohtori ja tulevaisuuden tutkimuksen uranuurtajan, profesori Pentti Malaskan lähteisiin perustuen (ks. mm. Harisalo 1988). USA:ssa ja Iso-Britanniassa teollisuustyöpaikkojen määrä lähti laskuun jo 1970-luvun alussa, Suomessa vasta 1980-luvun puolessa välissä, tosin Nokia loi lyhytaikaisen ”häiriön” tähän 1990-luvulla, kun teollisuustyöpaikat hetken aikaa kasvoivat. Nämä yhteiskunnan elinkeinorakenteen muutoksen trendit ovat läsnä kaikkialla myös Suomessa. Moni kunta ja seutukunta onnistui tarttua 1970-luvulta alkaen teollistumisen trendiin. Tilanne on muuttumassa ja siksi tarvitaan uusia näkemyksiä.

Tässä kohtaa on todettava välihuomautuksena, että pohjoisen luonnonvarojen kasvava kysyntä (mm. Smith 2011) synnyttää uutta teollisuutta Suomeen. Siitä huolimatta on todennäköistä, että esimerkiksi kaivostoiminta lisää enemmän kuitenkin palvelutyöpaikkojen määrää (mm. Törmä & Reini 2009). Toisaalta olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen kohtaan, missä palvelut irtaantuvat yksinomaisesta kytköksestä teollisuustyöpaikkoihin ja pyrittävä vahvistamaan myös itsenäisen teollisuudesta suoraan riippumattoman palvelusektorin asemaa aliarvioimatta valmistavan teollisuuden merkitystä aluekehitykselle ja työllisyydelle. Tilanne on sama kuin teollistumisen alkuaikoina, jolloin teollisuus palveli yksinomaan maataloutta. Teollisuusyhteiskunnasta voitiin mm. Pentti Malaskan mukaan puhua vasta kun teollisuus oli löytänyt pääasialliset markkinat maatalouden ulkopuolelta, teollisuus kun palveli alkuaikoina maataloutta ja alkutuotantoa. Suomen palveluelinkeinot ovat vielä hyvin riippuvaisia tehdasteollisuudesta, mutta esimerkkejä itsenäisimmistä palveluelinkeinoistakin löytyy, kuten matkailu. Näiden seikkojen ja ylipäätään palvelusektorin ja tietotyön tutkiminen tarvitsisi lisää mm. perustutkimusta ja sen rahoittamista. Tätä murrosta ei mm. aihepiirin perustutkimuksen vähäisyyden vuoksi ole voitu ottaa riittävästi huomioon tässä artikkelissa.

Ihmisen kohtaaminen jälkiteollisessa yhteiskunnassa pakottaa huomion kiinnittämisen kohtaamista tukeviin arvoihin. Arvot voidaan valtioneuvostolle tekemämme selvityksen mukaan jakaa henkisiin, sosiaaliseen ja taloudellisiin. Tietoisella arvojen muutokselle edesautetaan ihmisten kohtaamista ja siten uusien elinkeinojen kehittymistä. Henkisistä arvoista käyttöön voisi ottaa vaikkapa itsensä päivittäisen ylittämisen kasvojen menettämisen ja pelon sijaan. Sosiaalisista arvoista kokeilujen arvostaminen ja epäonnistumisten hyväksymisen on tärkeä tavoite vastakohtana sille, että kartamme riskinottamista ja ottajia ja leimaamme yrittäneet epäonnistuneiksi. Taloudellisista arvoista vastuun ottaminen, voimaantuminen ja uudet alut ovat tärkeä tavoite osin vastakohtana mm. kuukausi-palkkaan, omaisuuteen tms. kiinnittymisen sijaan. (Karjula & Myllylä 2006)

”Aluekehityksen Sampo” käynnistyy, kun innovaatiotoiminnan osatekijät saatetaan vuorovaikutukseen
”Aluekehityksen Sampo”, alueelle uutta tuloa tuottava toiminta, saadaan liikkeelle, kun kiinnitetään huomiota arvojen lisäksi neljään päätekijään innovaatioteoreetikkoja tulkiten (mm. Harisalo). Tärkeintä on kuitenkin osatekijöiden välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutuksessa kunkin tekijän määrä kasvaa alueella. Jos yksittäistä tekijää tuodaan lisää alueelle ilman alueen sisäistä vuorovaikutusta, tekijä ei lisäänny vaan on kuin kantaisi vettä avannosta toiseen. Ensiksi on kiinnitettävä huomiota markkinainformaatio-tekijään, sitä on yleensä markkinoilla asemansa vakiinnuttaneissa yrityksissä paljon, joilla on usein kontakteja ja käsitys alueen ulkopuolisista markkinoista. Toiseksi on kiinnitettävä huomiota johtamistaitoon, jollain täytyy olla kyky koordinoida projekteja ja prosesseja osatekijöiden vuorovaikutusta tukien. Tätä ominaisuutta voi olla yrityksissä, mutta usein esimerkiksi oppilaitoksilla on myös ns. organisatorista kapasiteettia, mitä johtamistaito edellyttää. Kolmanneksi tarvitaan osaamista, mitä on mm. yrityksissä ja tutkimus- ja oppilaitoksissa. Neljänneksi tarvitaan rahaa, mutta se ei ole tekijöistä tärkein. Prosessissa on kiinnitettävä erityistä huomiota yritysten painoarvoon sekä myös julkisen sektorin toimijoiden keskinäiseen verkottumiseen, mikä tutkimusteni mukaan on suurin pullonkaula harvaan asutun maaseudun tyyppisissä kunnissa etenkin ns. kasvuklustereiden kehittymistä ajatellen (Suomen kunnat voidaan jakaa mm. seuraaviin tyyppeihin: suuret kaupungit, pienet kaupungit, vuorovaikutusalueet, ydinmaaseutu, ja harvaan asuttu maaseutu (ks. mm. Myllylä & Karsma 2005).

Kysyntä tulee keskuksista

Tekemiemme tutkimusten mukaan on lähdettävä siitä, että kysyntä tulee keskuksista maaseutumaisille alueille eikä niinkään itse alueelta, vaikka sekin kysyntä tulee huomioida. Maailmanmittakavaassa tämä pitää erityisesti myös paikkaansa. Enin osa maapallon ihmisistä asuu kaupungeissa, vuoteen 2050 mennessä kaupungeissa asuvien määrä kaksinkertaistuu (Smith 2011). Joskus viennin edistämisen mantra voi olla viisasta kääntää ”tuonnin korvaamiseksi” (vaikkapa polttoöljyn korvaaminen paikallisella lämmöntuotan-nolla, etenkin kun raakaöljyn hinnan nousu näyttää olevan ilmeinen ja hyvin totaalisesti vaikuttava trendi). Esimerkiksi Keski-Karjalan tulee kiinnittää huomiota etenkin Joensuun ja Helsingin kysyntään, toki myös muihinkin tarkasteltavasta tuoteryhmästä riippuen. Vastaavasti muiden maaseutumaisten aluiden tulee kiinnittää huomiota omaan lähikaupunkiin ja pääkaupunkiseutuun. Korostan tietoisesti tätä näkökulmaa, kansainvälistymisen rinnalla, koska katson että keskuten ja maaseutualueiden vuorovaikutus on myös kansainvälistymisessä usein pääväylä. Tutkimukseni mukaan harvaan asuttujen alueien, kuten vaikkapa Keski-Karjalan mahdollisuuksia voisivat olla mm. seuraavat kasvuklusterit tai tuotealueet vuoteen 2015 työllistämisen näkökulmasta: Ympäristö- ja energiaklusteri, ICT- ja hyvinvointi- sekä matkailuklusteri. Usein voi olla viisasta pyrkiä tunnistamaan luontaiset vähän kilpaillut kasvualat kuin toimia kilpailluilla ja supistuvilla auringon laskun aloilla.

Myös perinteisten mekaanisen puun ja elintarvikeklusterin suunnalta löytyy mahdollisuuksia ja kasvusegmenttejä. Klustereiden työllistäviä tuotealueita tarkemmin analysoitaessa ympäristö- ja energiaklusterin työllistävimmät tuotealueet ovat jätteiden hyötykäyttö (ks. myös Myllylä ym. 2011), uusiutuvat energiamuodot ja energian säästö. ICT:ssä on mahdollisuuksia todennäköisesti ohjelmisto- ja sisältötuotantoalueella (mm. sosiaalisen median ulottuvuus huomioitava) sekä etenkin ns. palvelukeskuksissa, joista hoidetaan monenlaisia keskusten tarvitsemia asiantuntija-palveluita tietoteknologiaa hyödyntäen. Myös tietoliikennetekniikka säilyttänee Suomessa jonkinlaisen aseman, elektroniikkateollisuuden työllistävyyteen ei kuitenkaan uskota.

Uusia työpaikkoja syntyy etenkin ICT:n, hyvinvoinnin, ympäristö- ja energia-alan ja luonnonvarojen hyödyntämisen klustereihin

Hyvinvointiklusterissa yksityiset terveydenhoitopalvelut, kuten lääkäripalvelut, sairaalapalvelut ja fysikaalinen hoito; sosiaalipalveluissa majoituksen sisältävissä palveluissa palvelutalot ja asunnot ja vanhusten hoitolaitokset ovat keskeisiä tulevaisuuden työllistäjiä; sosiaalipuolen avopalveluissa kotipalvelu ja lasten päivähoito ovat kasvualoja tutkimukseni mukaan, myös hyvinvointi- ja sosiaaliteknologia jossakin määrin. Ylipäätään yksityinen sektori vetää hyvinvointiklusterissa ja myös virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminta voivat olla keskeisiä työllistäjiä tulevaisuudessa. Matkailussa tärkeintä olisi kehittää ohjelmapalveluita ja majoituspalveluita työllistämisen näkökulmasta. Mekaanisessa puussa eniten työpaikkoja tarjonnee rakentamisen liittyvät tuotteet (talot, rakennuspuusepäntuotteet, rakentamisen muut järjestelmät).

Elintarvikkeissa tulevaisuuden tuotealueet jäsentyvät mm. siten, että vihannesten, marjojen ja hedelmien jalostuksessa, leipomotoiminnassa sekä teurastus- ja lihanjalostusteollisuudessa lienee merkittävässä määrin työpaikkoja. Toisella tavalla luokiteltuna funktionaaliset eli terveysvaikutteiset elintarvikkeet, erikoiselintarvikkeet ja bioteknologia hyödyntävät elintarvikkeet työllistävät parhaiten. Logistiikassa työllistävimpiä tuotealueita ovat tutkimuksen mukaan sähköisen kaupan logistiset ratkaisut sekä eri kuljetusmuotoja yhdistävät logistiset palvelut. Konsultointi, talonrakentaminen ja rakennus-palvelutoiminta, laskentatoimi- ja kirjanpito, vartiointi- ja turvapalvelut sekä työvoiman vuokraus näyttäisivät olevan niin ikään työllistävimpiä aloja tutkimukseni muut ryhmän tuotealueista.

2000-luvun alkaessa luonnonvarojen kysyntä on kasvanut mm. monien raaka-aineiden hintaindeksin perusteella merkitävästi. Tätä ilmiötä muutamat asiantuntijat pitävät pitkäkestoisena trendinä, jonka taustalla nähdään mm. Aasian ja Kiinan kasvu sekä maailman väestön nopea kasvu ja sen luoma kysyntä (Smith 2011). Tämä artikkeli hahmottaa lähitulevaisuuden mahdollisuuksia noin viiden vuoden tähtäimellä eikä huomioi välttämättä riittävästi mm. näitä mainittuja trendin vaikutuksia, mikä näkyy etenkin kaivosklusterin ja arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian kysyntänä. Näihin vaikutuksiin tekijän tutkimusten valossa lukija voi halutessaan tutustua mm. seuraavien Internetistä pdf-muodossa löytyvien julkaisujen kautta: Myllylä 2010a, Myllylä 2010b.

Tämä artikkeli perustuu pääasiassa Kiteellä 17.2.2009 Evankelisella opistolla Keski-Karjalan Ennakointiseminaarissa pidettyyn ”Tulevaisuuden visiontia” esitelmään, jonka tilaajana oli Pohjois-Karjalan ELY-keskukus. Esitelmässä ja artikkelissa esitetyt tulokset perustuvat pääasiassa tutkimukseen Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä (Myllylä & Karsma 2005/ Myllylä & Linturi 2005 – rahoittajana maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja kauppa- ja teollisuusministeriö sekä näiden taustatutkimuksiin.) Tulokset ovat suuntaa antavia ja niitä tulisi tarkentaa ja tulkita tarkemmin Keski-Karjalaan ja muualle Suomen alueille esimerkiksi käynnistämällä alueen toimijoiden kanssa yhteistyössä Delfoi-menetelmää hyödyntävä alueellinen sovellus (esimerkiksi elinkeinostrategiaprosessi tai osaamisen ja koulutuksen suuntaamisprosessi). Tuloloksissa ei ole vahvasti mukana uusimpien ennakointitutkimusten tulokset, kuten ”Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä” (Myllylä 2010) tai tekijän väitöskirjan tulokset.

Seudulliset strategiaprosessit ja osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointihankkeet ajankohtaisia sovellusalueita

Tuottoisinta seutukuntien tasolla olisi mielestäni käynnistää osaamis- ja koulutustarpeiden vähintään kymmenen vuoden päähän ulottuva ennakointisovellus, joka samalla tuottaisi tietoa koulutuksen kehittämisen tarpeista, mm. aloituspaikoista ja uusista opetusaloista sekä oppilaitosten yhteistyön ja verkottumisen tarpeista (ks. esim. Lehtinen & Myllylä 2001; Myllylä 2011). Onhan osaamisen suuntaaminen tulevaisuuden kannalta relevanteille osaamisen alueille aluekehityksen tärkein yksittäinen painopisteteema tutkimusteni mukaan (esim. Myllylä 2001;1999). Oppilaitosten ja tutkimuslaitosten rooli on puolestaan tässä osaamisen suuntaamisessa tärkein yksittäisistä toimijoista yritysten lisäksi. Delfoilla voidaan tarkentaa myös yksittäisen klusterin kehittämistarpeita (ks. esim. Myllylä 2007; Myllylä & Linturi 2007; Myllylä & Linturi 2007; Myllylä 2008; Myllylä 2009) vaikkapa seudullisten kehitysyhtiöiden tai ELY-keskusten toimesta. Seudullisen työn tarve kasvaa mainituissa teemoissa mm. useiden vasta tehtyjen ja lähitulevaisuudessa tehtävien kuntaliitosten vuoksi.

Esimerkiksi ympäristö- ja energiaklusteri sekä matkailuklusteri hyvinvoinnin ja kulttuurin rajapinnoin voisivat olla potentiaalisia menetelmän ja siihen liittyvän edustamani tulevaisuuden trendejä painottavan kokonais-konseptin soveltamisen kohteita etenkin maaseutumaisissa ympäristöissä. Delfoi-menetelmän ammattimaisella soveltamisella voidaan luoda tulevaisuuden uskoa, luoda oppivia verkostoja, innovoida ja poistaa henkilöiden välisiä jännitteitä, ratkaista kiistakysymyksiä ja pattitilanteita. Delfoi-menetelmä on tulevaisuuden tekemisen väline. Menetelmän käytössä pätevät totuudet: ”Vain harjoitus tekee mestarin”, asiantuntijat ”laulavat sen lauluja kenen leipää syövät” ja asiantuntijoita valittaessa ”Siellä missä on monta neuvonantajaa, siellä on voitto”. Sovellusten edellä kuvattujen tulosten saavuttamiseksi ja mahdollisuuksien realisoimeksi parasta osaamista, mitä löytyy mm. Euroopan unionin rakennemuutoksen hallintaseminaarissa 18.10.2010 palkitun 27 unionin maan parhaimman ennakointikäytännön keskeisimpien kehittäjien joukosta.

Yrjö Myllylä, YTT
”EU:n parhaimman alueellisen ennakointikäytännön kehittäjä ja soveltaja”
RD Aluekehitys Oy
www.rdmarketinfo.net
https://yrjomyllyla.wordpress.com

Ks. EU:n paras alueellisen ennakoinnin käytäntö esillä Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarissa 18.8.2011 Mikkelissä:
<https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/08/22/eun-paras-alueellisen-ennakoinnin-kaytanto-esilla-tutu-seuran-kesaseminaarissa/>

Viitatut lähteet
Harisalo, Risto (1988). Uusi kapitalismi. Paikallinen yrittäjyyskulttuuri ja taloudellinen hyvinvointi. 180 s. Yrittäjäin Fennia.

Karjula, Kyösti & Yrjö Myllylä (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena – Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 102 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006. <http://www.vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=170905>

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku> (EU:n parhaimmanalueellisen ennakointikäytännön elementtejä vahvasti hyödyntänyt sovellus)

Malaska, Pentti (1985). Organic Growth and Renewal. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaisu A 7 1985.

Myllylä, Yrjö & Maurizio Sajeva & Jari Kaivo-oja & Samuli Aho (2011). iKnow Delphi 2.0 Country Report Finland. 104 s. October 2011. iKnow Project, Finland Futures Research Centre FFRC. <https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/11/16/maakaasuista-tulossa-tarkea-energialahde-iknow-delphi-2-0country-report-finland-julkistettu/>

Myllylä, Yrjö (2011). Vuokratyövoiman käytön syitä yrityksissä, joissa on käyty yt-neuvotteluja. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 29/2011.
< http://www.tem.fi/files/30385/TEM_29_2011_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2010a). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinominsteriö, alueiden kehittäminen, 43/2010.
< http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2010b). Murmanskin alueen merkityksen kasvu energiataloudessa ja logistiikassa luo mahdollisuuksia myös Suomen yrityksille. Teoksessa Kuusi, Osmo, Paula Tiihonen & Hanna Smith 2010: Sopimusten Venäjä 2030. 161-170. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 3/2010.
<http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/tuv032010murmansk>

Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2009. Yhteenveto vähittäiskaupan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 22.9.2009. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 3/2009.
<http://www.luotain.fi/julkaisut/tktt_vahitt%C3%A4iskaupan_loppuraportti_2009.pdf>
(EU:n parhaimman ennakointikäytännön mukainen sovellus)

Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2008. Yhteenveto teknisten palveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 11.12.2008. 70 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 1 / 2009.

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015. 121 p. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koheesio- ja kilpailukykyohjelma KOKO. <http://www.naturpolis.fi/dynamic/Nettiversio_Koillis-Suomen_elinkeinostrat.pdf>
(EU:n parhaimman ennakointikäytännön mukaisesti tehty sovellus)

Myllylä, Yrjö (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto ravintolapalveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 27.2.2007. 47 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 6 / 2007.

(EU:n parhaimman ennakointikäytännön mukaisesti tehty sovellus)

Myllylä, Yrjö & Linturi, Maija (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007 . Yhteenveto siivous- ja kotitalouspalvelualan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 15.3.2007. 45 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7 / 2007. <http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTTSiivous2007.pdf>
(EU:n parhaimman ennakointikäytännön mukaisesti tehty sovellus)

Myllylä, Yrjö & Linturi, Jenni (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto talonrakennusalan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 4.6.2007. 42 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 8 / 2007.
<http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_talonrakennusala_2007.pdf>
<http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_talonrakennus_tiivistelma.pdf>
(EU:n parhaimman ennakointikäytännön mukaisesti tehty sovellus)

Myllylä, Yrjö & Linturi, Hannu (2004). Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit. Ministry of Agriculture 2003-2004. Summary reports in <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/tiedostot/matukaloprap290305.pdf>

Myllylä, Yrjö (1999). Suomi Pohjois-Eurooppaa palveleva informaatioteknologian ja logistiikan osaamiskeskus. AlueIntegraattori 5/1999. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/07_asiakkaat_ja_linkit/aipepys>

Myllylä, Yrjö (2009). Keski-Karjalan tulevaisuuden visiointia. Keski-Karjalan Neloset –verkkolehti 30.3.2009.

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. 86 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 22/2001. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B>

Törmä, Hannu & Kaarina Reini (2009). Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen. 57 s. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, Raportteja 37.

Smith, Laurence C. (2011). Uusi Pohjoinen – Maailma vuonna 2050. 378 s. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Ursan julkaisuja 125. Helsinki. (Tuukka Perhoniem suomentanut kirjan Koneen säätiön tukemana.)
Aihepiiriin liittyviä muita julkaisuja

Myllylä, Yrjö (2008). Salon Seudun Kehittämiskeskuksen alueellisen ennakoinnin arviointi vuosina 2006-2008. Salon Seudun Kehittämiskeskus 4.9.2008. <http://www.salo.fi/attachements/2009-07-10T11-33-47136.pdf>

Luoma, Ossi & Yrjö Myllylä (2003). Vientiä ja kansainvälistymistä edistävien TE-keskuspalvelujen kehittäminen – Yhteenvetoraportti. 58 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 2/2003. <http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/D8A68F27C09FCF6FC2256CC300435F8C>

Ajankohtaiset Yrjö Myllylän blogiartikkelit edellä esitettyjen tulosten soveltamiseksi

1. “Itä- ja Pohjois-Suomea kehitettävä osana Suomen Pohjoisen ulottuvuuden klusteristrategiaa”
https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/10/16/pohjois-ja-ita-suomen-kehittaminen-osana-suomen-pohjoista-strategiaa/

2. ”Alueelliset elinkeinostrategia seutukuntatasolla”
https://yrjomyllyla.wordpress.com/tag/koillis-suomen-elinkeinostrategiaprosessi/

3. ”Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi seutukuntatasolla”
https://yrjomyllyla.wordpress.com/tag/osaamis-ja-koulutustarpeiden-ennakointi/

4. ”Toimialakohtaiset ennakointi- ja strategiasovellukset – ajankohtaisinta kaivostoiminta.”
https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/12/03/kaivosalan-tktt-tyovoiman-ja-koulutuksen-tarvetutkimus-pitaisi-toteuttaa-ely-keskusten-yhteistyona/

Rohkeat alueelliset osaamisen valinnat ja suuryritysten intressit

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Kaleva 101208

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja (2008). Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä. Kaleva 10.12.2008. pdf: Kaleva101208

Horisontaalista, uuden aikakauden klusteroitumista, ei Lex Nokia -lähtökohdista tapahtuvan kehityksen uutisoimista:

Kaleva 22.9.2011: Ericson tuo Ouluun 200 uutta työpaikkaa.

Tausta-ajatuksia em. Myllylä & Kaivo-oja artikkeliin liittyen

Suomessa on paljon esimerkkejä, miten yksi vahva teollisuusyritys on hallinnut seudullista kehitystä. Esimerkiksi metsäteollisuuden yhtiöt ovat hallinneet useita paikkakuntia joskin valtakunnan tasolla ne toimivat myös kilpaillen. Selvemmin erityisesti Nokia ja vaikkapa telakkayhtiö STX Europe ovat olleet alallaan merkittävimpiä toimijoita ja valtakunnan ja tiettyjen toimintapaikkakuntien erityisesessä ”suojelussa”. Käytännössä alueet ovat ainakin tietyssä tapauksissa noudatteneet hallitsevien suuryritysten intresseistä lähtevää alueellista kehittämispolitiikkaa tai eivät ole muutoin kyenneet luomaan vahvaa alueen omaa alueellisen kehittämisen strategiaa. Alueen kehittäjien tahto on kärjistetysti ollut yhtä kuin suuryritysten tahto. Nämä suuryritykset ovat olleet yhä selvemmin ”kasvottomien omistajien” omistamia. Murrosaikana on kuitenkin kohtalokasta, jos tulevaisuuden nousevat alat eivät saa yhteisön tukea, ja kasvottomien tai kaukaisten maiden pääomien intressit hallitsevat alueyhteisöä. Tällä hetkellä joillakin paikkakunnilla haetaan kuumeisesti uusia mahdollisuukai entisen elinkeinopohjan pettäessä. Se tuote, mitä alue tuotti, saavutti elinkaarensa pään. Yritys ei kyennyt uusiutumaan ja kehittämään uutta tuotetta ainakaan ko. paikkakunnalla maailmanmarkkinoille.

On inhimillistä, että kuntien ja valtion toimijat kumartavat suurimpien veronmaksajien suuntaan, koska ne ovat verotulojen kautta niistä riippuvaisia. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Tärkeämpää ja vastuullisempaa yhteisten varojan käyttöä on kuitenkin luoda osaamisen pohjaa tulevaisuuden kannalta relevanteille osaamisen alueille. Käytännössä tämä mm. tarkoittaa, että alueelliset toimijat ja valtio toimisivat viisaammin pitkällä aikavälillä, jos he pyrkisivät suuryritysten vastustuksesta huolimatta hankkimaan niille kilpailijoita. Tämä on myös näiden suuryritysten etu, vaikka he eivät sitä viestiä voi helposti itse sanoa. Eli parasta yritys– ja aluekehityspolitikkaa olisi ollut hankkia aktiivisesti kilpailijoita Suomeen metsäteollisuudelle, Nokialle, telakkayhtiöille jne. Toisaalta joidenkin ajattelijoiden mukaan vanhan on ensin väistyttävä tieltä, ennen kuin uusi voi nousta. Uskon, että oikeilla menetelmillä ja oikeiden yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan luoda myös riittävän ajoissa alueellista ja seudullista kulttuuria niin, että osaamisen valinnat on jatkuva prosessi eikä totaalista pohjan menetystä pääse tapahtumaan yhtäkkiä.

Alueellisten ja valtion toimijoiden olisi tärkeämpää keskittyä tuottamaan osaamista tutkimuksen, koulutuksen, tuotekehityksen ja muilla tavoilla – kuten vaikkapa innovatiivisen tilauksin – valituille ja mm. vahvojen ennakoivien trendien tukemille painopistealueille kuin olla pelkästään yhden teollisuuden alan juoksupoikana – esimerkiksi kaikki tutkimus,tuotekehitys ja koulutus vain yhden yrityksen lähtökohdista. Samalla tulee huomioida, että alue tarvitsee tämän päivän ”lypsylehmä-aloja”, ja tulevaisuuden kannalta tuettavia ”auringonnnousun aloja”, tähtäimessä ”tähtiklusterit” ja uudet ”lypsylehmät” (ks. tarkemmin esimerkiksi Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos). Ei tulisi toteuttaa orjallisesti pelkästään suurimpien veronmaksajien intressejä, jotka usein edustavat jo luonteeltaan väistyviä teemoja tai jotka pyrkivät suojaamaan omaa tuotantoaan ja siten vaikuttavat myös siihen, että eivät kykene uusiutumaan. Tällaista jatkuvaa alueellista kehittämistyötä tukee esimerkiksi Delfoi-menetelmällä tehtävät rohkeat alueelliset osaamisen valinnat (ks. esim. em. linkissä oleva elinkeinostrategia). Mahdollisuuksia on. Kansallisesti uusia kehittyviä aloja ovat esimerkiksi kaivosklusteri ja arktinen teknologiaosaaminen, joiden merkitystä ei olla vielä riittävästi tiedostettu. (Matkailu, hyvinvointi ja ympäristö- ja energiateemat ovat jo keskusteluissa aika hyvin mukana.) Tosin kaivosyhtiöihinkin saatetaan yksittäisellä paikkakunnalla julkisten toimijoiden toimesta suhtautua samaan tapaan kuin em. metsäteollisuuteen ym. aiemmin.

Lex Nokia on tavallaan yksi esimerkki suuryrityksen pyrkimyksestä estää kilpailua, vaikka yhtiö siitä itse kaiketi irtisanoutui. Siihen voidaan kuitenkin ajatella kytkeytyneen jonkin verran protektionistista ajattelua, minkä seuraukset ovat nyt nähtävillä. Tietoyhteiskunta on vasta käsitykseni mukaan alkumetreillä ja tässä mielessä oikein toimittuna ICT-klusteri ja tietoyhteiskunta teema tarjoavat edelleen erittäin keskeisen mahdollisuuden eri alueilla (esimerkiksi nyt olisi tärkeää vetää valokuitukaapelia mahdollisimman moneen taloukseen siitäkin huolimatta, että Suomea on haluttu pitää viime aikoina langattoman tiedonsiirron mallimaana ja koelaboratorioana – tässäkin langattomuudenkin liiallisessa korostamisessa aluekehityksen ja tietoyhteiskuntakehityksestä tipahtamisenkin riskillä voi olla näkösällä liikaa yksittäisten suurten toimijoiden intressit. Kenties kattava valokuituverkko tarjoaisi paremman alustan myös esimerkiksi Nokialle – olemme kait siirtymässä maailmaan, jossa Internet on verkko, joka tarvitsee erilaisia käyttöpäätteitä. Kännykkä ja perinteinen matkapuhelinverkko lienevät tavallaan elinkaarensa loppupuolella). Kaleva otsakoi tekemämme kirjoituksen: ”Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä” ja ”On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisemmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uusiutumiselta”. Savon Sanomat puolestaan laittoi otsakkeeksi ”Lex Nokia estää oppimista”. Seuraavassa tarkemmin em. ajatuksen taustaa Kalevalle jätetyn ja julkaistun käsikirjoituksemme pohjalta. Painopiste sanomassa on ns. horisontaalisen klusterikäsitteen käyttöönotto, joka tukee oppimista ja innovointia.

Artikkeliehdotus 5.12.2008:

Lex Nokia ei tue oppimista ja innovointia – lakiehdotuksen taustalla kilpailun estäminen

Lex Nokiaksi ristitty laki toteutuessaan voi uhata myös Nokia-klusteria ja sen keskeisiä maantieteellisiä toiminta-alueita Suomessa – laki estää oppimista ja innovointia.

Yrjö Myllylä, YTT, Delfoi-manageri
Alueellisen ennakoinnin asiantuntija
Oy Aluekehitys RD
http://www.rdmarketinfo.net

Jari Kaivo-oja, HTT, YTM, Tutkimusjohtaja
Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun kauppakorkeakoulu
http://www.tse.fi/tutu

Artikkeli julkaistu käsikirjoituksen pohjalta myös seuraavissa

Myllylä, Yrjö (2008). Lex Nokia estää oppimista. Savon Sanomat 11.12.2008. http: //www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lex-nokia-ei-tue-oppimista/306267

Myllylä, Yrjö (2008). Kilpailua pitää vaalia eikä torjua. Salon Seudun Sanomat 9.12.2008.

Yksi malli alueellisten rohkeiden valintojen tekemiseksi on Koillis-Suomen elinkeinostrategiaprosessin malli

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koillis-Suomen koheesio- ja kilpailukykyohjelma.
<https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/10/10/naturpolis-oy-koillis-suomen-elinkeinostrategia-2011-2015/>

Ks. myös

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/aluekehitys-rd-julkaisuesittely-maaseudun-tulevaisuus-ja-klusterit-arviointia-delfoi-menetelmalla/>

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. 86 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 22/2001. <https://rdaluekehitys.net/2013/08/11/kasvukeskukset-ja-suuret-kaupunkiseudut-yhteistyomahdollisuudet-kaupunkiseutujen-klusterikehittamisessa-rd-aluekehitys-julkaisuesittely/>

Myllylä, Yrjö (1999). Pohjoinen ulottuvuus: Pohjois-Eurooppaa palvelevat yritykset Suomessa – Kehitettävät klusterit ja niiden kansainvälistämisen tukipalvelujen kehittäminen. 236 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, sisäasiainministeriö, Finnvera Oyj, Finpro, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. RD Market Info -julkaisu. Helsinki 1999. (<https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/pohjoinen-ulottuvuus-rd-julkaisuesittely-pohjois-eurooppaa-palvelevat-yritykset-suomessa-kehitettavat-klusterit-ja-niiden-kansainvalistamisen-tukipalveluiden-kehittaminen/> ks. yhteenveto AlueIntegraattori 5/1999 <https://rdaluekehitys.files.wordpress.com/2013/05/alueintegraattori-51999-s-18-19.pdf >)

Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.