TIETOISKU – Miten tehdään hyviä ja miten huonoja päätöksiä?

Lähtökohtia hyvälle päätöksenteolle:

”Siellä missä on monta neuvonantajaa, siellä on voitto.” 

Tulevaisuuden mahdollisuudet riippuvat faktojen lisäksi toimijoiden näkemyksistä. Fakta+näkemys=tulevaisuustietoa (=tietoa siitä, millaisia erilaisia tulevaisuuksia meillä on valittavana, tietoa etenkin toivottavasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta). ”Faktasta ei voi johtaa näkemystä.” Näkemyksellä jäsennetään faktoja. ”Faktakin on fakta tulkinnasta riippuen.” Faktojen korostamisen lisäksi tarvitaan etenkin näkemysten (= pitkälti toimijoiden tahtotilojen) systemaattista kartoitusta  ja huomioon ottamista päätöksenteossa. Jouluna toivotetaan hyvää tahtoa ihmisille. Suomalainen sananlasku sanoo, että ”luja tahto vie läpi harmaan kiven”.

Yksipuolinen faktojen painottaminen päätöksenteossa ja selvitystöissä on ylikorostunutta ja näkemysten kartoittaminen alikorostunutta. Molempia tarvitaan hyvän päätöksenteon edellytyksenä. Esimerkiksi RD Aluekehitys Oy on erikoistunut näiden elementtien hyödyntämiseen päätöksentekoa tukevassa työssään korostaen etenkin osaamistaan näkemysten kartoittamisessa. Katso esim. ajankohtainen  Arktisen meriteknologian ennakointiprosessi, minkä malli on RD Aluekehityksen toimesta sovellettavissa kaikille alueille vauhdittamaan kehitystä mahdolliseen ja haluttuun suuntaan. (RD Aluekehityksen osaltaan kehittämä malli on arvioitu Euroopan unionin parhaimmaksi YK:n ILOn arvioinnissa EU:n komission toimeksinnossa vuonna 2010.)

Kaivosteollisuuden, meriteollisuuden ja miksenpä myös tietoliikennetekniikkaan liittyvä päätöksenteko etenkin 1990-luvun alusta/puolesta välistä alkaen on herättänyt kysymyksiä. Kaiken päätöksenteon todennäköiset vaikutukset ei ole mielestäni lainkaan linjassa asetettuihin tavoitteisiin nähden, jos asiaa katsoo esimerkiksi RD Aluekehityksen ennakointiosaamisen näkökulmasta. Joskus vaikuttaa myös, että demokratia ja kansan tahto (ml. yrityskansalaiset) ei aina toimisi (ks. myös lopussa oleva juuri ilmestynyt artikkelimme ”Ennakointi demokratian vahvistajana”, jossa esitellään kehittämäämme EU:n komission EU:n parasta alueellisen ennakoinnin, alueellisen rakennemuutoksen hallinnan käytäntöä). Toisaalta varmasti on puutteita ja osaamattomuutta demokratiajärjestelmän käyttämisessä, joten tässä mielessä päätöksentekokulttuurin ihmettelemisen sijaan huomiota pitää kiinnittää myös siihen, että lukee koulukirjansa uudelleen siitä, että miten demokraattinen päätöksenteko toimii ja on oikeaan aikaan oikeassa paikassa tekemässä oikeita esityksiä.

Koettu elämä kuitenkin etenkin 1990-luvun puolesta välistä alkaen viime päiviin asti pakottaa miettimään myös, miksi vaikutuksiltaan ilmeisen suuria huonoja päätöksiä kuitenkin jatkuvasti tehdään ja mikä on hyvän päätöksenteon taustalla. Seuraavillakin osin kokemusperäisillä havainnoilla tai arvailulla voi olla merkitystä.  Arvioin, että yhdenkin alla kuvatun 1-7 hyvän päätöksenteon kriteerin noudattaminen  ja 1-7 huonon välttäminen, voisi viedä Suomea eteenpäin tähän asti kulkemallaan kunniallisella tiellään (esitys ei ole mitenkään tieteellinen tai siinä mielessä vakavaksi tarkoitettu, halutessa tämän voi tulkita ns. kokemukseen perustuvaksi  hiljaiseksi tiedoksi):

Hyvän päätöksen kriteerit

”Siellä missä on monta neuvonantajaa, siellä on voitto.”

1. Erilaisten näkökulmien kuuleminen (keskustelu, eri intressinäkökulmat ja riippumattomat näkökulmat mukaan).
2. Päätöksentekijän oma itsenäinen ajattelu (vaatii keskittymistä aiheeseen ja mielellään pitkäjänteistä harrastusta aiheen tiimoilta ja em. näkökulmien kautta oppimista).
3. Pitkän ja  keskipitkän aikavälin kehityksen huomioiminen (10-20 v) (on helppoa puhua seuraavasta vuodesta tai 100 vuoden päässä olevista asioista, mutta vaikeinta tehdä järkeviä päätöksiä 10-15 vuoden tähtäimellä – näin totesi myös eräs tunnettu talousvaikuttaja Kauppalehdessä loppuvuodesta).
4. Alueellisuus ja maantiede ovat mukana vaikuttamassa päätöksentekoon (maantieteen pitäisi vaikuttaa politiikkaan ja talouteen).
5. Kokonaisnäkemyksen muodostaminen (Asioista pitäisi pystyä piirtämään esim. kuva, mikä vaikuttaa mihinkin tai mikä on se kokonaisuus, jota rakennetaan, tämä on tae, että ainakin jonkinlainen kokonaisvaltainen systeeminen näkemys asioista on.  Esimerkiksi kokonaisnäkemyksen puutteesta voisi olla, että, huonossa suhdanne ja työllisyystilanteessa valtio merkittävästi irtisanoo työntekijöitään ja keskittyy maksamaa niille työttömyyskorvauksia, ehkäpä myös telakkateollisuuden tietoinen kurittaminen ja toisella kädellä rahan antaminen työttömyyden yms. hoitoon, tämä ei ainakaan äkikseltään vaikuta järkevältä. Kenties taidetta arvostava tai harrastava päätöksentekijä  kykenee paremmin kokonaisnäkemykseen kuin sitä ei arvostava. Viime aikoina monessa tapauksessa on unohtunut myös se, että mitä merkitsee, että raha pyörii suomalaisessa kansantaloudessa mm. hankintoja tehtäessä. Esim. olisi tärkeää, että teknologialta edellytetään toimivuutta Suomessa ja arktisissa olosuhteissa sitä tänne hankittaessa ja raha saataisiin kiertämään Suomessa. Ajankohtaisena kysymyksenä esim. 100 sähköveturin hankinta).
6. Päättäjän rohkeus henkisiin (itsensä ylittämiseen) ja sosiaalisiin riskeihin löytämänsä totuuden puolesta (kaikki eivät anna heti hyväksyntää), näiden jälkeen rohkeus myös taloudelliseen riskinottoon.
7. Hyvä päätöksentekijä kokee tehtävänsä myös palvelutehtävänä, kutsumuksena ja velvollisuutena  – ei vain itsensä elättämisen välineenä.

Esimerkkejä valtakunnan tasolla

• Metsien hyödyntäminen, mm. tieverkoston rakentaminen 1950-luvulta alkaen (vaikutukset moninaiset mm. nykyisen aluerakenteen pohja, tukee mm. nousevaa matkailua- ja kaivosteollisuutta 2010-luvulla)
• Satamien ympärivuotinen käyttö valtion avustuksella (tuonut osaltaa mm. pitkän perinteen jäänmurtajaosaamiseen, Suomi hallitsee n. 60 % osuudella jäänmurtajamarkkinoita)
• Nesteen perustaminen sotien jälkeen. Yritys tarjonnut mahdollisuuksia verkottumisen kautta vientiin ja kansainvälistymiseen useille yrityksille vuoteen 2005 asti, vaikutukset kauppataseeseen suuret, myös Venäjän kaupan väline bilateraalisella kaupankäyntikaudella mm. 1970-80 -luvuilla
• Valtion toimiminen innovaatioalustana (pilotointikohteena) mm. arktisen teknologian osa-alueilla 1980-1990 -lukujen paikkeilla tilauksillaan ja tuotekehitysohjelmillaan:  Käsittääkseni mm. tämän vuoksi Suomessa on mm. maailmanluokan potkurituotannon klusteri, jonka myynti huitelee vuositasolla nyt jo mrd:n euron paikkeilla puhumattakaat tähän liittyvää laivojen moottorituotantoa, jossa maailmanmarkkinoita hallitaan Vaasasta ja tuetaan näin mm. koko kaupungin alueen kasvua.
• Yliopisto- ja teollisuuspolitiikka 1960-1970 -luvuilla, mahdollisti Suomen luonnonvarojen, asutusrakenteen, infrastruktuurirakenteen, osaamisen/inhmillisen pääoman hyödyntämisen yritysten ja kansakunnan kasvuun.

Esimerkkejä aluetasolta?

• Oulun liikennejärjestelmäsuunnittelu ja toteutuksen päätökset 1960-2000 vuosina (liikennekuolemat, hyvinvointivaikutukset, järjestelmän vientiaspekti)
• Oulun yliopiston omaehtoinen siirtyminen sähkötekniikassa heikkovirtapainotukseen raskaan vahvavirran sijaan 1980-luvun alkupuolen paikkeilla, loi mm. vahvaa edellytystä elektroniikkateollisuuden ja Nokian menestykselle myöhemmin, Technopoliksen syntyyn ja menestymiseen (positiiviset ehkä jopa miljardiluokan vaikutukset)
• Turun risteilyalusosaamiseen panostaminen 1960-luvulta alkaen (Ruotsinlaivakonseptin johdosta korkeatasoinen kehittynyt risteilyalusosaaminen, jonka johdosta alueella tehty mm. maailman suurimmat risteilyalukset – alueellisen ylpeyden ja itsetunnon hyödyntäminen – joka monesti on pullonkaula kehittämisessä, tässä voimavara – positiiviset miljardiluokan vaikutukset)
• Koillis-Suomessa mm. Kuusamon ja Taivalkosken alueella on luotu satoja yksityissektorin työpaikkoja pelkästään julkisten toimijoiden näkemykseen ja yhteistyöhön perustuen – vaikka väitetään, että julkinen valta ei voisi vaikuttaa työpaikkojen syntyyn – saamani tiedon mukaan elinkeinojohtaja, työvoimatoimiston johtaja sekä koulutuksen kehittämisestä vastaava henkilö – ovat olleet avainasemassa jo vuosia sitten tehdyille päätöksille, joka on synnyttänyt alueella joitakin satoja työpaikkjotka näkyvät esim. tuoreesti seuraavasssa 19.12.2012 uutisessa:

Ilmassa olevia ajankohtaisia mahdollisuuksia?

• 100 sähköveturin tilaus – työtä Suomeen vai valutusta ulos – mahdollisuus lähtee tarjouspyynnön kriteeristöstä mm. arktiset toimintaolosuhteet huomioiden?
• ?

Huonon päätöksenteon kriteerit

Tuhoavan päätöksenteon perusteet, joka  ”vie kalatkin vedestä”, jäljelle jää vain ”suomalainen sisu”…

1. Kateus (kateus vie kalatkin vedestä ja on tuhoisin käyttövoima, pelkästään kateudesta irti pääseminen voisi pelastaa Suomen).
2. Oma etu yleisen edun edelle (esim. politiikassa omat kannattajat vs. muut; oma etu ja yleinen etu pitäisi olla samansuuntaiset, esim. päättäjän toiminnan lähtökohta vain oma leipä, ahneus, pelko työpaikan menetyksestä tai esimiesten moitteista tms.).
3. Pitkän tähtäimen puute (katsotaan korkeintaan muutaman 1-5 vuoden tähtäimellä ja seuraavia vaaleja ajattelen tms. – tai puhutaan 50-100 vuoden päässä olevista asioista  etenkin 5-20 vuoden aikajänne puuttuu).
4. Näkemyksille ei anneta arvoa, vaan faktojen yksipuoliselle tulkinnalle…”…faktat puhuvat sen puolesta…”  (faktatkin on osittain muutettavissa tahtoa sisältävillä näkemyksellä, ihmisten tahtotilaa ei arvostateta, korkeintaan painotetaan yhden intressiryhmän,  tahtoa yleisenä viisautena ottamatta huomioon, että ”jokainen laulaa sen lauluja, kenen leipää syövät”. Oikeanlainen asiantuntijatiedon käyttö jo yksistään voisi pelastaa Suomen tuhansia työpaikkoja).
5. Alueellisuus ja maantiede eivät ole mukana (esim. naapurissa on presidentti toimii kiinteästi maantieteen seuran kanssa yhteistyössä – mm. kaavailtu Niinistön ja Putinin tapaaminen loppuvuodesta seuran järjestämä. Talous on riippuvainen myös maantieteestä, pääkaupunkiseutu tarvitsee muuta Suomea eli koko ruumista tullakseen toimeen. Tällä hetkellä alueellisuus vaikuttaa vähän päätöksien lähtökohdissa).
6. Venäjän pelko (tai muu pelko. Pelon ei pitäisi antaa ohjata päätöksentekoa liikaa niin että mahdollisuuksia ei hyödynnetä. Esimerkiksi Venäjä on Suomen ja koko EU:n suurimpia mahdollisuuksia).
7. ”EU-tms. idealistinen usko” (tai USA-, Nato-, markkinavoimat hoitaa-, valtion ei pidä puuttua-, ilmastonmuutos,  Jäämeri ja Koillisväylä sulaa, kaikki heti sinne tai mikä tahansa muu hypetys tai materiaalinen usko ilman (evidenssiä ja) pragmaattisuutta. On tullut myös mieleen, että erilainen idealismin korostaminen jossakin määrin  myös oman ajatteluvelvollisuuden välttämistä, muuta vastuun pakoilua tai parhaimmillaan laiskottelua – toiset hoitakoot tämän puolestamme – jolloin kysymys pitäisi esittää, että mistä vastuuntunto tulee? Suomi on pieni kansa, suurvaltojen rooli ja suhteet muuttuvat, hyvät suhteet suurvaltoihin pyrittävä rakentamaan, mm.  siksi että kysyntä tulee pitkälti niistä, EU:n kautta pyrittävä toimimaan myös jne. Ilmastonmuutoksen suhteen päästöjä pitää estää, mutta on toimittava pragmaattisesti ja niin että päätöksenteko kestää erilaiset ajassa vaihtuvat skenaariot ja -ismit. On satsattava arktiseen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimukseen, koulutukseen ja kehittämiseen  – näin  mm. vihertyvät junatkin pysyvät raiteillaan).

Esimerkkejä valtakunnan tasolta

• Kaivostoiminnasta ja kaivosoikeuksista luopuminen korvauksetta 1990-luvulta, uusien strategioiden valmistamisen vitkuttelminen 2010-luvulla
• Osaamiskäsitteen irroittaminen ympäristöstä (esim. rakennustekniikan yksikön lakkauttaminen Oulun yliopistosta v. 1996), myös mm. asioiden irroittaminen maantieteellisestä konstekstistaan, sinänsä tärkeä peliteollisuuspainotus Suomen selviytymisstrategiana
• Nesteen luopuminen öljynetsinnästä ja -tuotannosta Venäjällä, viimeisen tuotannossa olevan kentän oikeudet myytiin 2005 (SeverTEK) ja siirryttiin strategiassa mm. uusiutuviin, kuten palmuöljyn jalostamiseen  (ostaa markkinahintaan kallistuvaa raaka-ainetta, mrd. vaikutukset laskettavissa esim. Suomen kauppataseeseen).
• Sokli kaivosoikeuksien myynti v. 2007 n. 207 miljoonan Kemiran osakekaupan yhteydessä (kymmenien mrd:n arvoinen malmio mukana)
• Arktisten rahtialusten tuotannon päästäminen Suomesta (erit. Helsingistä) Saksan telakalle n. v. 2007
• Lex Nokia 2008 ja siihen liittyvä ajattelutapa mahdollisesti osasyy Nokian kilpailukyvyn menetykseen (- kilpailulta suojeleva laki, vaikutukset mahdollisesti mrd. luokkaa; nyt ja aiemmin mahdollisuus ns. horisontaalisessa klusteroitumisessa, koskee myös telakkateollisuutta, edellyttää yhteisön valintoja)
• Loistoristeilyaluksen rahoituspaketin kaatuminen v. 2012 Ranskan hyväksi (Suomi kilpailukykyinen valmistuksessa, muut kilpailijat alustyypissä Euroopassa EU:n alueella, Suomen rahoituspaketti ei kilpailukykyinen – vaikutukset tuhansia tai kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja pitkällä aikavälillä ehkä miljardeja, keskeisen meriteollisuuden alan alasajo. seudulliset rakennemuutostalkoot ja investoinnit. Arktinen kysyntä kasvaa, ja voimme olla mukana jos teemme oikeita valintoja pitkällä aikavälillä sen suhteen (mm. koulutusta, tutkimusta), mutta ei kykene ”imuroimaan” risteilyaluspuolelta mahdollisesti nopeasti vapautuvaa kapasiteettia.)

Esimerkkejä aluetasolta

• ?

Ilmassa olevia ajankohtaisia mahdollisuuksia?

• 100 sähköveturin tilaus – arktisessa toimivuus kriteeriksi? (valtava projekti, miten suomalaista osaamista kehitetään projektissa?)

Miten eteenpäin? Yhteinen visio ja paras osaaminen nopeasti tehokäyttöön:

1. Pohjoisuus yhdistäksi teemaksi. Virheiden tunnustaminen ja niistä oppiminen julkisen ja muun keskustelun kautta tuskin toteutuu.  Kurssin muutosta on siksi ehkä syytä hakea toisella tavalla. Suomen pienelle kansakunnalle on tärkeää voimavarojen kokoaminen yhdistävien tärkeiden  tavoitteiden hyväksi  kiistelyn sijaan. Tällainen yhteinen yhdistävä nimittäjä voisi löytyä pohjoisuudesta.

2. Paras päätöksenteon tuki-/konsultti-/ennakointiosaaminen käyttöön. Toinen edelliseen yhdistettynä ja erikseen on asiantuntevan ennakointi ja tulevaisuudentutkimuksen osaamisen käyttäminen, jossa kiistelyä ja keskustelua voidaan käydä ilman että esim. huonon päätöksenteon kriteerit pääsevät vahvasti vaikuttamaan ja hyvien kriteerien vaikutus voidaan maksimoida. Tätä varten allekirjoittaneen toimesta RD Aluekehitys Oy:n puitteissa osaltaan on kehitetty yhteistyössä erityisesti Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa EU:n komission parhaimmaksi alueelliseksi ennakointikäytännöksi arvoitu käytäntö 27 EU:n maan ennakointikäytäntöjen joukosta, jonka soveltamisella jo yksistään edesautetaan hyvien päätösten syntyä (18.10.2010 EU:n komission rakennemuutoksen hallintaseminaarissa Brysselissä esittämä).

Em. käytäntöä on käsitelty mm. seuraavassa juuri ilmestyneessä Futuran referee-artikkelissa (voitte tilata kopion osoitteesta yrjo.myllyla@rdmarketinfo.net):

Myllylä, Yrjö & Jouni Marttinen, & Jari Kaivo-oja (2012). Ennakointi demokratian vahvistajana. Esimerkkinä EU:n palkitsema TKTT-konsepti ja muut kansainvälisessä arvioinnissa esille nostetut suomalaiset ennakointikäytännöt. 38-49.  Futura 4/2012.

***