Pohjoisuudesta Suomen kilpailuetuna:
Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka. Kaleva, Alakerta-kirjoitus, 12.8.2011.
Ks. myös: Jaakonsaari, Liisa (2011). Pohjois-Suomesta koko Suomen teollinen veturi. Kaleva, Alakerta 23.8.2011.
Kaleva Alakerta 120811
Asiaa on em. kirjoitusta hiukan laajemmin pohdittu alla olevassa artikkelin taustakirjoituksessa.
Pohjoisuus yhdistää suomalaiset
Pohjoisuudesta Suomen menestyksen perusta ja talouselämän veturi
Elämme murrosaikaa. Muun muassa maailmantalouden entisten mahtien valta murenee, entiset uskomukset ja toimintamallit eivät toimi. Murrosajasta voidaan selvitä parempaan tulevaisuuteen, jos on toivoa ja näkemystä tulevaisuudesta, yhteistyötaitoa, osaamista ja resursseja. Suomi tarvitsee nyt näitä kaikkia. Barack Obaman nousi USA:n presidentiksi amerikkalaisia yhdistäviä tekijöitä korostamalla. Pienelle Suomelle yhdistävien tekijöiden löytäminen on vieläkin tärkeämpää. Pohjoisuus on tähän aikaan sopiva yhteinen tekijä, jolla on yhä enemmän kysyntää maailmassa. Helsingin pohjoispuolella asuvista maapallon ihmisistä noin 60 % on suomalaisia joidenkin lähteiden mukaan. Tämä koko Suomea koskeva kilpailuetu olisi syytä havaita nyt, kun nykyisten ja tulevien suurvaltojen mielenkiinto pohjoiseen kasvaa.
Mihin pohjoisuuteen liittyviin trendeihin Suomen tulisi ensisijaisesti tarttua? Ensiksikin Maailmantalouden kasvu nostaa raaka-aineiden hintoja. Uusi energiatuotannon ”Lähi-itä” syntyy lähialueillemme. Etelä-Afrikan mineraalirikkauksiin verrattavia esiintymiä ja jalostustoimintaa muun muassa Murmanskin läänin alueella, ja merkittäviä esiintymiä myös muualla Koillisväylän varrella. Suomen maaperässä on runsaasti harvinaisia aiemmin hyödyntämättömiä maametalleja. Tärkeätä on huomata, että suuri pitkäaikaista tuottoa hakeva pääoma, kuten eläkevarat, hakeutuvat ennen muuta rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan.
Suomessa on totuttu suunnittelemaan kylmässä toimivia koneita ja laitteita. Tätä osaamista tarvitaan nyt pohjoisen luonnonvarojen hyödyntämisessä, arktista ympäristöä säästävissä ratkaisuissa ja turvallisuuden tuottamisessa. Lapin nopeimmin kasvava yritys Paakkola Conveyors on kaivoksille kuljetinlaitteita valmistava yritys Kemi-Tornion alueella, Koillisväylään liikenteeseen tarkoitettuja moottorin osia tehdään Telatekin tehtaalla Koillis-Suomessa Taivalkoskella. Maailmanluokan arktisen öljyntorjunta-alan yritys Lamor sijaitsee Porvoossa. Helsingissä sijaitsee arktisen meriteknologiaosaamisen keskus, joka on tuonut mukaan niin eteläkorealaiset kuin venäläisetkin sijoittajat muun muassa Helsingin telakan omistajiksi. Itämeren liikennejärjestelmä- ja turvallisuusmallit voidaan viedä Jäämeren alueelle. Oululaisella pesulalla riittää töitä Lapin kaivosmiesten älyvaatteiden pesemisessä. Nämä ovat vain esimerkkejä mahdollisuuksistamme.
Toiseksi suuret mahdollisuudet liittyvät myös matkailun kasvuun. Olemassa oleville merkittäville matkailualueille on luotava vahva pohjoinen vaihtoehto yhteistyössä muiden pohjoismaiden ja Venäjän kanssa. On esiinnyttävä jatkuvasti merkittävimpien matkailumedioiden kansisivuilla, luontodokumenteissa ja sähköisissä välineissä, jotta kansainvälisellä matkailijalla olisi aito mahdollisuus valita pohjoinen. Se onnistuu vain voimat kokoamalla. Matkailun kehittäminen tulee olla Pohjois-Euroopan valtioiden päämiesten asialistalla.
Kolmanneksi voisi nostaa maailman lisääntyvän kiinnostuksen hyvinvointiin. Missään maailmassa luonto ei tuota tällä leveyspiirillä niin paljon erilaisia luonnontuotteita kuin Pohjoismaissa. Arktiset aromit ja luonnostaan terveysvaikutteiset tuotteet ovat tarpeen koko maailmalle. Ne tuovat lisäpotkua jo nyt esimerkiksi suomalaisen Lumenen kautta koko maailmaan.
Avainasemassa edellä mainittujen trendien ja niihin kytkeytyvien elinkeinoalojen kehittymiselle on osaamisen, muun muassa tutkimuksen ja tuotekehityksen, ennakoiva suuntaaminen ja logistiikan kehittäminen. Muun muassa Oulun yliopisto on profiloitumassa pohjoisten teemojen osaajaksi. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia pitää edelleen korostaa, koska nykyinen kehitys on johtamassa myös ongelmiin. Esimerkiksi kaivosmiehiä ollaan tuomassa Lappiin jo ulkomailta osaavan työvoiman puuttuessa. Tärkein ja kiireellisin ennakointia ja yhteistä näkemystä vaativa logistiikan teema on pohjoisen rautatieverkon piirtäminen kartalle visiona ja yhteisenä tahtotilana. Yksittäisten kaivosyhtiöiden radanpätkien tulisi rakentaa yhteistä rata- ja elinkeinovisiota. Potentiaalisten kaivosten arvo Suomessa on Etlan tuoreen selvityksen mukaan lähes 300 miljardia euroa, näihin liittyy logistiikan kehittämishankkeita, joiden ratkaisumalleilla on kauaskantoiset vaikutukset. Norjalainen Yara on suunnittelemassa Soklin-kaivokselle rataa Murmanskin Kovdorin jalostuspisteeseen ennalta suunnittelemattomaan paikkaan, mikä osoittaa että se ei perustu yhteiseen tahtotilaan. Kaavoitus ei ole ollut ajantasalla. Yhteinen näkemys rataverkkovisiosta on puuttunut.
Rataverkossa tärkeintä on kytkeytyminen Venäjän rataverkkoon, Koillisväylään ja Aasiaan, joiden liikenne ja painoarvo on kasvamassa. Ilmaliikenteessä Suomi on jo pystynyt hyödyntämään strategisen pohjoisen sijaintinsa Euroopan ja Aasian välissä. Nyt sama pitää pystyä tekemään meriliikenteessä ja siihen liittyvässä arktisen teknologian osaamisessa. Tässä onnistuminen edellyttää aitoa kykyä rakentaa yhteistyötä myös naapurimaiden kanssa, etenkin Venäjän kanssa.
Pohjoisuudessa maailman suurimmalla valtiolla Venäjällä on keskeisin rooli. Kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen siirsi Venäjän päämielenkiinnon pohjoiseen. Venäjän intressi Koillisväylän käytölle on pääasiassa sen omien luonnonvarojen hyödyntämissä, mutta tarjoaa alustan myös muun kaupallisen liikenteen kehittymiselle Euroopan ja Aasian välillä. Murmansk Hubi on syntymässä ja siihen kytkeytyminen on avainkysymys Suomelle.
Maakuntien ja kehitysyhtiöiden tasolla on päästävä päällekkäisyydestä ja muodollisesta yhteistyöstä kumppanuuteen yli hallinnollisten rajojen kotimaassa ja kansainvälisellä tasolla. Aina alueiden yhteistyökään ei riitä kirkastamaan toimijoiden rooleja, vaan tarvitaan isompia toiminnallisia kokonaisuuksia ja johtajuutta, jotta pohjoisen suuriin mahdollisuuksiin päästään kiinni.
Luottamus on yhteistyön kriittisin tekijä. Pohjoisuus on rikastanut täällä asuviin keskimääräistä enemmän luottamusta. Olosuhteissa on selvitty yhteistyössä naapurin kanssa. Tästä kertovat runsas yhdistysten määrä ja maailmalla tuntematon talkootoiminta. Tätä ainutlaatuista luottamusta voidaan kutsua ”pohjoiseksi luottamukseksi”. Se toimii kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön perustana, esimerkkinä Elävä itämeri-säätiön toiminta.
Luottamuksen vahvistamisessa auttavat tunnetuimmat tulevaisuuden tutkimuksen ja tekemisen menetelmät. Nyt tarvitaan kattavaa pohjoisen tutkimusohjelmaa, jolla poimitaan kaikki pohjoisen mahdollisuuksiin liittyvät heikot signaalit.
Mika Perttunen
Kirjoittaja on Koillis-Suomen koheesio- ja kilpailukykyohjelman ohjelmajohtaja.
Yrjö Myllylä
Kirjoittaja on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja RD Aluekehityksessä työskentelevä erikoistutkija. Hän on tehnyt väitöskirjan Murmanskin alueen taloudellisesta, logistisesta ja sosiaalisesta tulevaisuudesta vuoteen 2025.
Suositeltavia aiheeseen liittyviä artikkeleita:
1. Koillis-Suomen Tulevaisuusverstas
2. Murmanskin alueen kehitys skenaarioiden valossa
3. ”The Future of the Murmansk Oblast assessed by three Delphi-panels”
4. Arktinen teknologiaosaaminen – AVAIN KASVUUN
5. ”Koillisväylän käyttö on jo tosiasia”
6. Kansainvälinen pääoma ja kaivostoiminta
7. Uusi suomalainen kaivosyhtiö Helsingin ja Lontoon pörssiin
8. Pohjoiskalotin uusien yhteystarpeiden ennakointi
Yrjö Myllylä 