Helsingin pörssiin tarvitaan rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö

Myllylä, Yrjö (2011). Helsingin pörssiin tarvitaan rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Maaseudun tulevaisuus, Yliövieras, 24.8.2011

Myllylä, Yrjö (2011). Pörssiin luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Pohjalainen 26.8.2011

Myllylä, Yrjö (2011). Pörssiin tarvitaan luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Pohjolan Sanomat, Artikkeli 18.8.2011.

Myllylä, Yrjö (2011). Mineraalit arvossaan. Savon Sanomat 8.9.2011.

Myllylä, Yrjö (2011). Helsingin pörssiin tarvitaan rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Uutispäivä Demari, 14.9.2011.

Myllylä, Yrjö (2011). Pörssiin tarvitaan luonnonvarayhtiöitä. Kainuun Sanomat, Maanantaivieras, 26.9.2011.

Helsingin pörssiin tarvitaan rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä

Vakaata pitkän tähtäimen tuottoa hakeva kansainvälinen pääoma hakeutuu ennen muuta rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan. Tämä on tullut selväksi seuratessani 1990-luvun puolesta välistä vuoteen 2009 Suomeen pääomia välittäneen lontoolaisen Impivaara Securities Ltd:n toimintaa (toimitusjohtaja Jeffery Robertsin muistokirjoitus HS 19.2.2010). Impivaaran asiakkaat olivat muun muassa maailman suurimpia eläkerahastoja ja muita sijoitusinstituutioita USA:sta, Englannista, Saksasta, Italiasta sekä Skotlannista ja Norjasta. Toisena sijoittamisen argumenttina reuna-alueella sijaitsevaan Suomeen on ollut se, että täällä on ollut yhtiöitä, joilla on ollut tuotto-odotuksia kasvavilta Venäjän markkinoilta ja muualta Itämeren piirin kehittyvistä maista.

Aiemmin Impivaara markkinoi Nestettä ”parhaimpana venäläisenä öljy-yhtiönä”. Tuolloin sijoittajat uskalsivat sijoittaa Suomeen, mutta eivät Venäjälle. Neste luopui viimeisestä Venäjällä sijainneesta Severtekin öljykentästä Timan Petšoran altaalla vuonna 2005. Myös Outokumpu, Rautaruukki ja Kemira luopuivat malminetsinnästä ja luovuttivat löytämiään malmioita osin nimelliseen hintaan pois. Ostaja edelleen myi ne joissakin tapauksessa kalliilla hinnalla tuleville sijoittajille ja kaivosyhtiöille, esimerkkinä Kittilän kultakaivos. Nykyisten tai potentiaalisten kaivosten arvoksi Suomessa on arvioitu lähes 300 miljardia euroa Etlan tuoreessa selvityksessä. Helsingin pörssin yritysten arvo olisi nyt toinen ilman näitä luopumispäätöksiä. Suomen pörssiyhtiöt hyvin tuntevan Impivaaran kautta asiaa tarkasteltaessa keskeisenä tekijänä olivat poliitikot, jotka eivät huomioineet riittävästi suuren pääoman intressejä ja Suomen etua.

Jo 1990-luvulla oli selvää, että rajallisten raaka-aineiden hinnat tulevat pitkällä tähtäimellä nousemaan. Suuri osa Suomea sijaitsee kaivostoiminnan kannalta mineraalirikkaalla Fennoskandinavian kilvellä. Potentiaaliset malmivyöhykkeet jatkuvat monessa tapauksessa rajojemme yli. Näin on esimerkiksi potentiaalisten kultamalmioiden tai sitäkin arvokkaampien hitecin tarvitsemien platinametallien osalta. Kullan hinta on lama-aikanakin nouseva. Monien muiden metallien hinnat ovat nousevia maailmantalouden kasvaessa. Tämä tarjoaa niitä hyödyntäville yrityksille mahdollisuuksia eri suhdannetilanteissa.

Yritysten menestyksen yhtenä mittarina pidetään päätösten suurta lukumäärää aikayksikköön nähden. Virheellisiäkin päätöksiä sallitaan, jos niistä opitaan. Sama voidaan todeta valtion omistajaohjauksesta. Esimerkiksi valtion osittain omistama Kemira Grow How myytiin norjalaiselle Yaralle noin 200 miljoonalla eurolla vuonna 2007. Samalla myytiin oikeudet Koillis-Suomen Soklin fosfaattimalmioon, jonka hinnaksi Impivaara Secuties Ltd:n toimitusjohtaja, geologian tohtori Jeffery Roberts laski vuonna 2008 vähintään 20 miljardia euroa. Roberts yrittikin pitkään puhua Soklin käynnistämisen puolesta Kemiralle ja sitä myöten välillisesti valtiolle. Myöhemmin hän markkinoi Soklia kansainvälisille sijoittajille muun muassa amerikkalaisille sijoittajille sen siirryttyä norjalaiseen omistukseen ja edisti näin osaltaan Soklin käynnistämisprosessia. Fosfaattimalmi on verrattavissa öljyyn rajallisena luonnonvarana. Sen hinta tulee nousemaan. Kemiran myynnistä tulee oppia.

On aika tarkistaa valtion omistajaohjauspolitiikkaa. Helsingin ja Lontoon pörssiin tarvitaan yrityksiä, joiden arvo muodostuu keskeisesti malmin etsinnästä ja lisenssioikeuksien hankinnasta lupaaviin malmioihin sekä verkostoista myös Venäjälle ja itäiseen Eurooppaan. Tämä ei ole nopeiden poliittisten irtopisteiden keruun paikka. Kysymys on pitkäjänteisestä liiketoiminnan kehittämisestä, jossa poliitikot tai suurten pääomien edustajat eivät ole useinkaan parhaimpia asiantuntijoita. Tämä muutos ei onnistu pelkästään sijoittamalla valtion Teollisuusrahaston nimissä varoja lupaaviin kaivoshankkeisiin.

Talvivaaran kaivoshanketta arvostetaan, siitä voidaan myös oppia. Sen ympäristöhaitat siedetään, kun omistajuus ja hyödyt ovat keskeisesti kotimaisissa käsissä. Tapaus opettaa myös, että venäläinen intressi on ollut avainasemassa. Kaivosyhtiön yhtenä omistajana on maailman suurin nikkelintuottaja, venäläinen Norilsk Nickel, joka on sitoutunut ostamaan Talvivaaran nikkelin ja jalostaa sitä Harjavallassa amerikkalaiselta OMG:lta ostamassaaan, aiemmin Outokummun hallussa olevassa tehtaassaan.

Suomessa on kymmeniä yhden tai kahden miehen juniorkaivosyhtiötä Talvivaaran alkuvaiheen tavoin. Näiden yrittäjien tarkoitus on myydä kohde edelleen. Yksi mahdollisuus voisi olla hyödyntää junioryhtiöitä uudenlaisen kansallisen pörssiyhtiön alkuvaiheessa, joka tulisi keskeisesti keskittymään malmin etsintään, lisenssioikeuksien hankintaan Suomessa ja muun muassa Barentsin alueella ja näiden oikeuksien myyntiin.

Suomi sijaitsee Euroopan unionin reuna-alueella samoin kuin Kreikka, Portugali, Espanja ja Italia, jotka ovat nyt velkakriisissä. Viimeksi mainittujen taloudellista kehitystä mineraalien, etenkin raakaöljyn, voimakkaasti kohonneet hinnat häiritsevät. Pohjois-Euroopassa sijaitseva Suomi sen sijaan voi hyötyä kohonneista öljyn- ja muiden mineraalien hinnoista. Suhdannetaantumassakin monien mineraalien hinta pysyy riittävän korkealla tuotannon jatkamiseksi Aasian kysynnän johdosta ja lama-aikoina kullan hinnan nousun vuoksi. Seuraavina vuosikymmeninä maailman taloutta ja teknologian kehitystä ajavat eteenpäin kohoavat luonnonvarojen hinnat ja resurssitehokkuuden vaatimus.

On käynnistettävä valtion omistajaohjauspolitiikan uudelleen arviointi. Tulevaisuudentutkimuksen tunnetuimmat menetelmät sopivat tarkoitukseen. Ikiaikainen totuus ei ole muuttunut: ”Siellä missä on monta neuvonantajaa, siellä on voitto”. Valtiolle tärkeintä on tunnistaa myös omistajaohjauksessaan käyttämiensä asiantuntijoiden intressit ja pyrkiä ajamaan mahdollisimman hyvin Suomen kokonaisetua yksittäisten toimijoiden etujen sijaan käyttäessään asiantuntijatietoa.

Yrjö Myllylä, YTT

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana RD Aluekehitys Oy:ssä. Hän on väitellyt Murmanskin alueen ja Luoteis-Venäjän teollisesta, logistisesta ja sosiaalisesta tulevaisuudesta. Häneltä on ilmestynyt ajankohtainen työ- ja elinkeinoministeriön tilaama julkaisu ”Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä”. Myllylä on asiantuntijatiedon käytön asiantuntija.

***
Aihetta on käsitelty hankealoitteen muodossa ao. raportissa mm. sivulla 44-46, hankealoitteet 28-31:

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinoministeriö, alueiden kehittäminen, 43/2010.

***
Valtion omistajaohjauspolitiikkaankin kehittämisessä voidaan käyttää RD Aluekehityksen osaltaan kehittämää EU:n parhaimmaksi valittua alueellisen ennakoinnin käyäntöä. Ks. lisätietoja www.rdmarketinfo.net. Lisäksi riippumattoman RD Aluekehityksen sovelluksissa pyritään huomioimaan käytettävän asiantuntijatiedon intressilähtöisyys ja pyritään tunnistamaan tulevaisuutta edustavat äänet.
***

Teemaan liittyviä tai sitä sivuavia aiempia artikkeleita

Ks. Blogi-artikkeli: Uusi suomalainen kaivosyhtiö Helsingin ja Lontoon pörssiin

1. Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka (Kaleva 12.8.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kaleva120811

2. Pörssiin luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä (PS 18.8.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/ps180811
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/mt240811 (MT 24.8.2011)

3. Rataverkosta tarvitaan visio Jäämerelle asti (Kaleva 17.6.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kaleva170611

4. Murmanskin alueen kehitys skenaarioiden valossa (Lapin yliopiston KIDE 3/2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kide0511

5. Koillisväylän käyttö on jo tosiasia (Turun Sanomat, Alakerta 26.4.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/tsalakerta260411

6. Arktinen teknologia AVAIN KASVUUN (Teknologiateollisuus ry:n VISIO-lehti 1/2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/visio2011

7. Pohjoinen, suurvallat ja Suomi (Muuriankkuri 4/2010, Puolustusvoimien rakennushallinnon sidosryhmälehti)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/muuriankkuri1210

8. Arktisen meriteknologian osaamisen kysyntä kasvaa (Turun Sanomat, Alakerta 5.12.2010)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/tsalakerta051210

9. Arktista teknologiaosaamista vahvistetta (Kansan Uutiset 25.1.2010)
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/horisontti/2113752/arktista-teknologiaosaamista-vahvistettava

10. Sijoitusanalyytikko Jeffery Roberts (HS 19.2.2010)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/04_resurssit/hs190210

11. Murmanskin alueen merkityksen kasvu energiataloudessa ja logistiikassa tuo mahdollisuuksia myös Suomen yrityksille (Tulevaisuusvaliokunta 3/2010)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/tuv032010murmansk

12. Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteesssä (TEM 43/2010) (mm. arktisen neuvottelukunnan taustapaperi)
http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf

13. Luoteis-Venäjän taloudellinen kehitys ja Pohjois-Suomen mahdollisuudet (De Urbe Uloa 9.9.2009, Oulu, sivunumerot 56-63)
http://ouka.fi/DeUrbeUloa/julkaisut/SuomiEuroopassa2009nayttoversio.pdf

14. Venäjä pyrkii hallitsemaan itse tuotteidensa kuljetusreittejä (HS 31.5.2007)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hsvieraskyna310507

”Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Pohjoisuudesta Suomen kilpailuetuna:

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka. Kaleva, Alakerta-kirjoitus, 12.8.2011.

Ks. myös: Jaakonsaari, Liisa (2011). Pohjois-Suomesta koko Suomen teollinen veturi. Kaleva, Alakerta 23.8.2011.

Kaleva Alakerta 120811

Asiaa on em. kirjoitusta hiukan laajemmin pohdittu alla olevassa artikkelin taustakirjoituksessa.

Pohjoisuus yhdistää suomalaiset

Pohjoisuudesta Suomen menestyksen perusta ja talouselämän veturi

Elämme murrosaikaa. Muun muassa maailmantalouden entisten mahtien valta murenee, entiset uskomukset ja toimintamallit eivät toimi. Murrosajasta voidaan selvitä parempaan tulevaisuuteen, jos on toivoa ja näkemystä tulevaisuudesta, yhteistyötaitoa, osaamista ja resursseja. Suomi tarvitsee nyt näitä kaikkia. Barack Obaman nousi USA:n presidentiksi amerikkalaisia yhdistäviä tekijöitä korostamalla. Pienelle Suomelle yhdistävien tekijöiden löytäminen on vieläkin tärkeämpää. Pohjoisuus on tähän aikaan sopiva yhteinen tekijä, jolla on yhä enemmän kysyntää maailmassa. Helsingin pohjoispuolella asuvista maapallon ihmisistä noin 60 % on suomalaisia joidenkin lähteiden mukaan. Tämä koko Suomea koskeva kilpailuetu olisi syytä havaita nyt, kun nykyisten ja tulevien suurvaltojen mielenkiinto pohjoiseen kasvaa.

Mihin pohjoisuuteen liittyviin trendeihin Suomen tulisi ensisijaisesti tarttua? Ensiksikin Maailmantalouden kasvu nostaa raaka-aineiden hintoja. Uusi energiatuotannon ”Lähi-itä” syntyy lähialueillemme. Etelä-Afrikan mineraalirikkauksiin verrattavia esiintymiä ja jalostustoimintaa muun muassa Murmanskin läänin alueella, ja merkittäviä esiintymiä myös muualla Koillisväylän varrella. Suomen maaperässä on runsaasti harvinaisia aiemmin hyödyntämättömiä maametalleja. Tärkeätä on huomata, että suuri pitkäaikaista tuottoa hakeva pääoma, kuten eläkevarat, hakeutuvat ennen muuta rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan.

Suomessa on totuttu suunnittelemaan kylmässä toimivia koneita ja laitteita. Tätä osaamista tarvitaan nyt pohjoisen luonnonvarojen hyödyntämisessä, arktista ympäristöä säästävissä ratkaisuissa ja turvallisuuden tuottamisessa. Lapin nopeimmin kasvava yritys Paakkola Conveyors on kaivoksille kuljetinlaitteita valmistava yritys Kemi-Tornion alueella, Koillisväylään liikenteeseen tarkoitettuja moottorin osia tehdään Telatekin tehtaalla Koillis-Suomessa Taivalkoskella. Maailmanluokan arktisen öljyntorjunta-alan yritys Lamor sijaitsee Porvoossa. Helsingissä sijaitsee arktisen meriteknologiaosaamisen keskus, joka on tuonut mukaan niin eteläkorealaiset kuin venäläisetkin sijoittajat muun muassa Helsingin telakan omistajiksi. Itämeren liikennejärjestelmä- ja turvallisuusmallit voidaan viedä Jäämeren alueelle. Oululaisella pesulalla riittää töitä Lapin kaivosmiesten älyvaatteiden pesemisessä. Nämä ovat vain esimerkkejä mahdollisuuksistamme.

Toiseksi suuret mahdollisuudet liittyvät myös matkailun kasvuun. Olemassa oleville merkittäville matkailualueille on luotava vahva pohjoinen vaihtoehto yhteistyössä muiden pohjoismaiden ja Venäjän kanssa. On esiinnyttävä jatkuvasti merkittävimpien matkailumedioiden kansisivuilla, luontodokumenteissa ja sähköisissä välineissä, jotta kansainvälisellä matkailijalla olisi aito mahdollisuus valita pohjoinen. Se onnistuu vain voimat kokoamalla. Matkailun kehittäminen tulee olla Pohjois-Euroopan valtioiden päämiesten asialistalla.

Kolmanneksi voisi nostaa maailman lisääntyvän kiinnostuksen hyvinvointiin. Missään maailmassa luonto ei tuota tällä leveyspiirillä niin paljon erilaisia luonnontuotteita kuin Pohjoismaissa. Arktiset aromit ja luonnostaan terveysvaikutteiset tuotteet ovat tarpeen koko maailmalle. Ne tuovat lisäpotkua jo nyt esimerkiksi suomalaisen Lumenen kautta koko maailmaan.

Avainasemassa edellä mainittujen trendien ja niihin kytkeytyvien elinkeinoalojen kehittymiselle on osaamisen, muun muassa tutkimuksen ja tuotekehityksen, ennakoiva suuntaaminen ja logistiikan kehittäminen. Muun muassa Oulun yliopisto on profiloitumassa pohjoisten teemojen osaajaksi. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia pitää edelleen korostaa, koska nykyinen kehitys on johtamassa myös ongelmiin. Esimerkiksi kaivosmiehiä ollaan tuomassa Lappiin jo ulkomailta osaavan työvoiman puuttuessa. Tärkein ja kiireellisin ennakointia ja yhteistä näkemystä vaativa logistiikan teema on pohjoisen rautatieverkon piirtäminen kartalle visiona ja yhteisenä tahtotilana. Yksittäisten kaivosyhtiöiden radanpätkien tulisi rakentaa yhteistä rata- ja elinkeinovisiota. Potentiaalisten kaivosten arvo Suomessa on Etlan tuoreen selvityksen mukaan lähes 300 miljardia euroa, näihin liittyy logistiikan kehittämishankkeita, joiden ratkaisumalleilla on kauaskantoiset vaikutukset. Norjalainen Yara on suunnittelemassa Soklin-kaivokselle rataa Murmanskin Kovdorin jalostuspisteeseen ennalta suunnittelemattomaan paikkaan, mikä osoittaa että se ei perustu yhteiseen tahtotilaan. Kaavoitus ei ole ollut ajantasalla. Yhteinen näkemys rataverkkovisiosta on puuttunut.

Rataverkossa tärkeintä on kytkeytyminen Venäjän rataverkkoon, Koillisväylään ja Aasiaan, joiden liikenne ja painoarvo on kasvamassa. Ilmaliikenteessä Suomi on jo pystynyt hyödyntämään strategisen pohjoisen sijaintinsa Euroopan ja Aasian välissä. Nyt sama pitää pystyä tekemään meriliikenteessä ja siihen liittyvässä arktisen teknologian osaamisessa. Tässä onnistuminen edellyttää aitoa kykyä rakentaa yhteistyötä myös naapurimaiden kanssa, etenkin Venäjän kanssa.

Pohjoisuudessa maailman suurimmalla valtiolla Venäjällä on keskeisin rooli. Kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen siirsi Venäjän päämielenkiinnon pohjoiseen. Venäjän intressi Koillisväylän käytölle on pääasiassa sen omien luonnonvarojen hyödyntämissä, mutta tarjoaa alustan myös muun kaupallisen liikenteen kehittymiselle Euroopan ja Aasian välillä. Murmansk Hubi on syntymässä ja siihen kytkeytyminen on avainkysymys Suomelle.

Maakuntien ja kehitysyhtiöiden tasolla on päästävä päällekkäisyydestä ja muodollisesta yhteistyöstä kumppanuuteen yli hallinnollisten rajojen kotimaassa ja kansainvälisellä tasolla. Aina alueiden yhteistyökään ei riitä kirkastamaan toimijoiden rooleja, vaan tarvitaan isompia toiminnallisia kokonaisuuksia ja johtajuutta, jotta pohjoisen suuriin mahdollisuuksiin päästään kiinni.

Luottamus on yhteistyön kriittisin tekijä. Pohjoisuus on rikastanut täällä asuviin keskimääräistä enemmän luottamusta. Olosuhteissa on selvitty yhteistyössä naapurin kanssa. Tästä kertovat runsas yhdistysten määrä ja maailmalla tuntematon talkootoiminta. Tätä ainutlaatuista luottamusta voidaan kutsua ”pohjoiseksi luottamukseksi”. Se toimii kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön perustana, esimerkkinä Elävä itämeri-säätiön toiminta.

Luottamuksen vahvistamisessa auttavat tunnetuimmat tulevaisuuden tutkimuksen ja tekemisen menetelmät. Nyt tarvitaan kattavaa pohjoisen tutkimusohjelmaa, jolla poimitaan kaikki pohjoisen mahdollisuuksiin liittyvät heikot signaalit.

Mika Perttunen
Kirjoittaja on Koillis-Suomen koheesio- ja kilpailukykyohjelman ohjelmajohtaja.

Yrjö Myllylä
Kirjoittaja on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja RD Aluekehityksessä työskentelevä erikoistutkija. Hän on tehnyt väitöskirjan Murmanskin alueen taloudellisesta, logistisesta ja sosiaalisesta tulevaisuudesta vuoteen 2025.

Suositeltavia aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Koillis-Suomen Tulevaisuusverstas

2. Murmanskin alueen kehitys skenaarioiden valossa

3. ”The Future of the Murmansk Oblast assessed by three Delphi-panels”

4. Arktinen teknologiaosaaminen – AVAIN KASVUUN

5. ”Koillisväylän käyttö on jo tosiasia”

6. Kansainvälinen pääoma ja kaivostoiminta

7. Uusi suomalainen kaivosyhtiö Helsingin ja Lontoon pörssiin

8. Pohjoiskalotin uusien yhteystarpeiden ennakointi

9. ”Rataverkosta tarvitaan visio Jäämerelle asti”

10. ”Pohjoinen luottamus -käsitteen käyttöönotto”

Pietarin telakkayhteistyö – arktisen meriteknologiaosaamisen klusterin rakentaminen Itämeren ja Pohjois-Euroopan alueelle

TEM 43,2010

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinoministeriö, alueiden kehittäminen, 43/2010.

Raportissa on esitetty yhteensä 70 hankealoitetta. Ajankohtaisena (ks. mm. Turun Sanomien pääkirjoitus 17.7.2011: ”Pietarista vetoapua myös Turulle”) voisi mainita alla olevat neljä (raportin sivu 51, ja 46-47).

Pietarin telakkayhteistyö, alusten rakentaminen, moottorit, alihankintatuotteet (48). Pietarin telakalla on rakennettu viime vuosina mm. öljynkuljetukseen tarkoitettuja sukkula-aluksia arktisille alueille, joita suomalaiset ovat suunnitelleet. Alukset pystyvät kulkemaan jäissä itsenäisesti mm. Suomessa kehitetyn Azipod®-voimansiirtojärjestelmän vuoksi. Näitä aluksia on suunnitellut myös Helsingissä toimiva Aker Arctic Technology Oy. Tulisikin tutkia tarkemmin minkälaisia mahdollisuuksia olisi lisätä suomalaisten roolia näiden alusten rakentamisessa ja muussa telakan tuotannossa.

Viipurin telakkayhteistyö – offshore-tuotteet, erikoisteräkset yms. (47). Suomalaiset ovat jo Neuvostoliiton aikana pyrkineet osallistumaan Viipurin telakan offhore-yhteistyöhön mm. Rauma-Repolan toimesta (Talvitie 2010). Viime aikoina aktiivista tuotannollista yhteistyötä ei ole tässä määrin pyritty rakentamaan. Viipurin telakka on yksi arktisten alueiden offshore-ratkaisujen toimittaja ja suomalaista osaamista on jonkun verran toimitettu täällä koottuihin tuotteisiin (mm. erikoisteräkset ja osakomponentit öljynporauslauttoihin). Olisikin systemaattisemmin pyrittävä kartoittamaan ja edistämään suomalaisten etenkin pk-yritysten verkottumista Viipurin telakan offshore-ratkaisuihin.

”Viipuri-option ” käyttöönotto – alueen aseman hyödyntäminen mm. suomalaisen offshore- ja arktisen laivanrakennukseen liittyvän osaamisen viemisessä Viipurin ja Pietarin telakoiden tarpeisiin (34). Viipuri-optio on paljon mahdollisuuksia sisältävä käsite. Sen perusajatus tässä on, että Viipuri on lähellä Pietaria ja Suomea ja muodostaa sillanpään maiden välillä. Suomalaisten luontainen mielenkiinto ja halu Viipurin alueen ja Karjalan kannaksen taloudelliseen kehittämiseen tulisi käyttää hyväksi. Myös kansainväliset toimijat, kuten EU, olisi mahdollisesti saatavissa mukaan. Jo Neuvostoliiton aikana Rauma-Repola pyrki tekemään yhteistyötä Viipurin telakan kanssa (Talvitie 2010). Tältä pohjalta mm. voisi käynnistää uudentyyppisiä hankkeita, joissa yksi konkreettinen tavoite olisi tukea Viipurin telakan nykyistä toimintaa suomalaisella osaamisella. Telakka mm. rakentaa offshore-tuotteita arktisille alueille. Suomalaiset ovat toimittaneet näihin mm. erikoisteräksiä. Viipuri-optio voisi siis olla offshore-painotteinen optio, energia- ja ympäristöteknologian uusia innovaatioita tuottava optio. Ehkä olisi luotava riittävän korkealla poliittisella tasolla Venäjällä, Suomessa ja EU:ssa yhteinen tahtotila tällaisen kehityksen edistämiseksi, jos aloitetta halutaan edistää.

Erikoisteräkset (öljyn- ja kaasunporaus, laivat, öljy- ja kaasuputket, öljyterminaalit) (46). Käytännön kaupanteossa on osoittautunut, että suomalaiset ovat kyenneet myymään vaativia teräsrakenneratkaisuja mm. Stokmanin öljykentän koeporauslauttoihin liittyen. Nämä lautat on koottu mm. Viipurin ja Arkangelin alueen telakoilla. Erikoisteräksiä on toimitettu mm. Pohjois-Pohjanmaalta Raahen ja Oulun seuduilta Oy SteelDone Group Ltd -yhteenliittymän nimissä. Suomalaisten vahvuuksia on myös ruostumattomat teräsrakenteet. Onkin jatkettava osaamiskeskus- ja muilla ohjelmilla osaamisen kehittymistä vaativissa teräsrakenneratkaisuissa ja pyrittävä vastaamaan innovaatioympäristöä, mm. koulutusta, tuotekehitystä ja tutkimusta kehittämällä, alan yritysten toiveisiin. Olisiko Suomella mahdollisuuksia myös öljy- ja kaasuputkien toimittamisessa? Jotkut putkihankkeet Venäjällä ovat olleet viime aikoina aikataulustaan jäljessä putkitoimitusten viivästymisen vuoksi.

***
Kirjoittaja on osaltaa edelleen valmis edistämään arktisen alueen osaamisen klusteroitumista sovelluksissaan mandaatin saatuaan.

Ks. myös mm. seuraavat blogiartikkelit

”Arktinen teknologiaosaaminen – AVAIN KASVUUN”.

”Koillisväylän käyttö on jo tosiasia”

”Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka”