Myllylä, Yrjö (2011). Helsingin pörssiin tarvitaan rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Maaseudun tulevaisuus, Yliövieras, 24.8.2011

Myllylä, Yrjö (2011). Pörssiin luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Pohjalainen 26.8.2011

Myllylä, Yrjö (2011). Pörssiin tarvitaan luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Pohjolan Sanomat, Artikkeli 18.8.2011.

Myllylä, Yrjö (2011). Mineraalit arvossaan. Savon Sanomat 8.9.2011.

Myllylä, Yrjö (2011). Helsingin pörssiin tarvitaan rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä. Uutispäivä Demari, 14.9.2011.

Myllylä, Yrjö (2011). Pörssiin tarvitaan luonnonvarayhtiöitä. Kainuun Sanomat, Maanantaivieras, 26.9.2011.

Helsingin pörssiin tarvitaan rajallisia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä

Vakaata pitkän tähtäimen tuottoa hakeva kansainvälinen pääoma hakeutuu ennen muuta rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan. Tämä on tullut selväksi seuratessani 1990-luvun puolesta välistä vuoteen 2009 Suomeen pääomia välittäneen lontoolaisen Impivaara Securities Ltd:n toimintaa (toimitusjohtaja Jeffery Robertsin muistokirjoitus HS 19.2.2010). Impivaaran asiakkaat olivat muun muassa maailman suurimpia eläkerahastoja ja muita sijoitusinstituutioita USA:sta, Englannista, Saksasta, Italiasta sekä Skotlannista ja Norjasta. Toisena sijoittamisen argumenttina reuna-alueella sijaitsevaan Suomeen on ollut se, että täällä on ollut yhtiöitä, joilla on ollut tuotto-odotuksia kasvavilta Venäjän markkinoilta ja muualta Itämeren piirin kehittyvistä maista.

Aiemmin Impivaara markkinoi Nestettä ”parhaimpana venäläisenä öljy-yhtiönä”. Tuolloin sijoittajat uskalsivat sijoittaa Suomeen, mutta eivät Venäjälle. Neste luopui viimeisestä Venäjällä sijainneesta Severtekin öljykentästä Timan Petšoran altaalla vuonna 2005. Myös Outokumpu, Rautaruukki ja Kemira luopuivat malminetsinnästä ja luovuttivat löytämiään malmioita osin nimelliseen hintaan pois. Ostaja edelleen myi ne joissakin tapauksessa kalliilla hinnalla tuleville sijoittajille ja kaivosyhtiöille, esimerkkinä Kittilän kultakaivos. Nykyisten tai potentiaalisten kaivosten arvoksi Suomessa on arvioitu lähes 300 miljardia euroa Etlan tuoreessa selvityksessä. Helsingin pörssin yritysten arvo olisi nyt toinen ilman näitä luopumispäätöksiä. Suomen pörssiyhtiöt hyvin tuntevan Impivaaran kautta asiaa tarkasteltaessa keskeisenä tekijänä olivat poliitikot, jotka eivät huomioineet riittävästi suuren pääoman intressejä ja Suomen etua.

Jo 1990-luvulla oli selvää, että rajallisten raaka-aineiden hinnat tulevat pitkällä tähtäimellä nousemaan. Suuri osa Suomea sijaitsee kaivostoiminnan kannalta mineraalirikkaalla Fennoskandinavian kilvellä. Potentiaaliset malmivyöhykkeet jatkuvat monessa tapauksessa rajojemme yli. Näin on esimerkiksi potentiaalisten kultamalmioiden tai sitäkin arvokkaampien hitecin tarvitsemien platinametallien osalta. Kullan hinta on lama-aikanakin nouseva. Monien muiden metallien hinnat ovat nousevia maailmantalouden kasvaessa. Tämä tarjoaa niitä hyödyntäville yrityksille mahdollisuuksia eri suhdannetilanteissa.

Yritysten menestyksen yhtenä mittarina pidetään päätösten suurta lukumäärää aikayksikköön nähden. Virheellisiäkin päätöksiä sallitaan, jos niistä opitaan. Sama voidaan todeta valtion omistajaohjauksesta. Esimerkiksi valtion osittain omistama Kemira Grow How myytiin norjalaiselle Yaralle noin 200 miljoonalla eurolla vuonna 2007. Samalla myytiin oikeudet Koillis-Suomen Soklin fosfaattimalmioon, jonka hinnaksi Impivaara Secuties Ltd:n toimitusjohtaja, geologian tohtori Jeffery Roberts laski vuonna 2008 vähintään 20 miljardia euroa. Roberts yrittikin pitkään puhua Soklin käynnistämisen puolesta Kemiralle ja sitä myöten välillisesti valtiolle. Myöhemmin hän markkinoi Soklia kansainvälisille sijoittajille muun muassa amerikkalaisille sijoittajille sen siirryttyä norjalaiseen omistukseen ja edisti näin osaltaan Soklin käynnistämisprosessia. Fosfaattimalmi on verrattavissa öljyyn rajallisena luonnonvarana. Sen hinta tulee nousemaan. Kemiran myynnistä tulee oppia.

On aika tarkistaa valtion omistajaohjauspolitiikkaa. Helsingin ja Lontoon pörssiin tarvitaan yrityksiä, joiden arvo muodostuu keskeisesti malmin etsinnästä ja lisenssioikeuksien hankinnasta lupaaviin malmioihin sekä verkostoista myös Venäjälle ja itäiseen Eurooppaan. Tämä ei ole nopeiden poliittisten irtopisteiden keruun paikka. Kysymys on pitkäjänteisestä liiketoiminnan kehittämisestä, jossa poliitikot tai suurten pääomien edustajat eivät ole useinkaan parhaimpia asiantuntijoita. Tämä muutos ei onnistu pelkästään sijoittamalla valtion Teollisuusrahaston nimissä varoja lupaaviin kaivoshankkeisiin.

Talvivaaran kaivoshanketta arvostetaan, siitä voidaan myös oppia. Sen ympäristöhaitat siedetään, kun omistajuus ja hyödyt ovat keskeisesti kotimaisissa käsissä. Tapaus opettaa myös, että venäläinen intressi on ollut avainasemassa. Kaivosyhtiön yhtenä omistajana on maailman suurin nikkelintuottaja, venäläinen Norilsk Nickel, joka on sitoutunut ostamaan Talvivaaran nikkelin ja jalostaa sitä Harjavallassa amerikkalaiselta OMG:lta ostamassaaan, aiemmin Outokummun hallussa olevassa tehtaassaan.

Suomessa on kymmeniä yhden tai kahden miehen juniorkaivosyhtiötä Talvivaaran alkuvaiheen tavoin. Näiden yrittäjien tarkoitus on myydä kohde edelleen. Yksi mahdollisuus voisi olla hyödyntää junioryhtiöitä uudenlaisen kansallisen pörssiyhtiön alkuvaiheessa, joka tulisi keskeisesti keskittymään malmin etsintään, lisenssioikeuksien hankintaan Suomessa ja muun muassa Barentsin alueella ja näiden oikeuksien myyntiin.

Suomi sijaitsee Euroopan unionin reuna-alueella samoin kuin Kreikka, Portugali, Espanja ja Italia, jotka ovat nyt velkakriisissä. Viimeksi mainittujen taloudellista kehitystä mineraalien, etenkin raakaöljyn, voimakkaasti kohonneet hinnat häiritsevät. Pohjois-Euroopassa sijaitseva Suomi sen sijaan voi hyötyä kohonneista öljyn- ja muiden mineraalien hinnoista. Suhdannetaantumassakin monien mineraalien hinta pysyy riittävän korkealla tuotannon jatkamiseksi Aasian kysynnän johdosta ja lama-aikoina kullan hinnan nousun vuoksi. Seuraavina vuosikymmeninä maailman taloutta ja teknologian kehitystä ajavat eteenpäin kohoavat luonnonvarojen hinnat ja resurssitehokkuuden vaatimus.

On käynnistettävä valtion omistajaohjauspolitiikan uudelleen arviointi. Tulevaisuudentutkimuksen tunnetuimmat menetelmät sopivat tarkoitukseen. Ikiaikainen totuus ei ole muuttunut: ”Siellä missä on monta neuvonantajaa, siellä on voitto”. Valtiolle tärkeintä on tunnistaa myös omistajaohjauksessaan käyttämiensä asiantuntijoiden intressit ja pyrkiä ajamaan mahdollisimman hyvin Suomen kokonaisetua yksittäisten toimijoiden etujen sijaan käyttäessään asiantuntijatietoa.

Yrjö Myllylä, YTT

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana RD Aluekehitys Oy:ssä. Hän on väitellyt Murmanskin alueen ja Luoteis-Venäjän teollisesta, logistisesta ja sosiaalisesta tulevaisuudesta. Häneltä on ilmestynyt ajankohtainen työ- ja elinkeinoministeriön tilaama julkaisu ”Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä”. Myllylä on asiantuntijatiedon käytön asiantuntija.

***
Aihetta on käsitelty hankealoitteen muodossa ao. raportissa mm. sivulla 44-46, hankealoitteet 28-31:

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinoministeriö, alueiden kehittäminen, 43/2010.

***
Valtion omistajaohjauspolitiikkaankin kehittämisessä voidaan käyttää RD Aluekehityksen osaltaan kehittämää EU:n parhaimmaksi valittua alueellisen ennakoinnin käyäntöä. Ks. lisätietoja www.rdmarketinfo.net. Lisäksi riippumattoman RD Aluekehityksen sovelluksissa pyritään huomioimaan käytettävän asiantuntijatiedon intressilähtöisyys ja pyritään tunnistamaan tulevaisuutta edustavat äänet.
***

Teemaan liittyviä tai sitä sivuavia aiempia artikkeleita

Ks. Blogi-artikkeli: Uusi suomalainen kaivosyhtiö Helsingin ja Lontoon pörssiin

1. Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka (Kaleva 12.8.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kaleva120811

2. Pörssiin luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä (PS 18.8.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/ps180811
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/mt240811 (MT 24.8.2011)

3. Rataverkosta tarvitaan visio Jäämerelle asti (Kaleva 17.6.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kaleva170611

4. Murmanskin alueen kehitys skenaarioiden valossa (Lapin yliopiston KIDE 3/2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kide0511

5. Koillisväylän käyttö on jo tosiasia (Turun Sanomat, Alakerta 26.4.2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/tsalakerta260411

6. Arktinen teknologia AVAIN KASVUUN (Teknologiateollisuus ry:n VISIO-lehti 1/2011)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/visio2011

7. Pohjoinen, suurvallat ja Suomi (Muuriankkuri 4/2010, Puolustusvoimien rakennushallinnon sidosryhmälehti)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/muuriankkuri1210

8. Arktisen meriteknologian osaamisen kysyntä kasvaa (Turun Sanomat, Alakerta 5.12.2010)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/tsalakerta051210

9. Arktista teknologiaosaamista vahvistetta (Kansan Uutiset 25.1.2010)
http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/horisontti/2113752/arktista-teknologiaosaamista-vahvistettava

10. Sijoitusanalyytikko Jeffery Roberts (HS 19.2.2010)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/04_resurssit/hs190210

11. Murmanskin alueen merkityksen kasvu energiataloudessa ja logistiikassa tuo mahdollisuuksia myös Suomen yrityksille (Tulevaisuusvaliokunta 3/2010)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/tuv032010murmansk

12. Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteesssä (TEM 43/2010) (mm. arktisen neuvottelukunnan taustapaperi)
http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf

13. Luoteis-Venäjän taloudellinen kehitys ja Pohjois-Suomen mahdollisuudet (De Urbe Uloa 9.9.2009, Oulu, sivunumerot 56-63)
http://ouka.fi/DeUrbeUloa/julkaisut/SuomiEuroopassa2009nayttoversio.pdf

14. Venäjä pyrkii hallitsemaan itse tuotteidensa kuljetusreittejä (HS 31.5.2007)
http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hsvieraskyna310507