(ks. HS Vieraskynä 1.5.2006, HS Vieraskynä 010506.)

Tuore Fennovoiman tekemä ydinvoimalan sijoituspäätös Pyhäjoelle on herättänyt keskustelun ydinvoiman taannoisesta lisärakentamispäätöksestä eduskunnassa ja päätöksen perusteluista. Vahvasti tuolloin perusteltiin ja edelleen jotkut päätökseen osallistuneet korostavat tärkeänä argumenttina olleen riippumattomuus Venäjältä tuotavasta energiasta.

Tässä keskustelussa voi unohtua, että toimivat (varmuus ja kilpailukyinen hinta) energiamarkkinat tarvitsevat myös tuontisähköä tai mahdollisuutta ostaa sitä tarvittaessa, jotta sähkön hinta pysyisi aidosti kilpailukykyisenä ja tehdyt suurinvestoinnit lisäisivät kansantaulouden kilpailukykyä eivätkä vähentäisi sitä. Oma näkemykseni on ollut ja on edelleen, että sähkönsiirtoverkkoja tulisi rakentaa ja kehittää myös Venäjän suuntaan. Visiossa on aidosti toimiva itä-länsisuuntainen sähkönsiirtoverkko – ei pelkästään rautatie- ja muu infraverkko – Pohjolassa mm. Murmanskin alue mukaanlukien. Noin viisi vuotta sitten kysymys oli jälleen ajankohtainen. Muun muassa norjalaiset pitivät mahdollisena, jos optimistisin skenaariokehitys toteutuu Barentsin alueella, että Fortum menee Murmanskiin sähköntuotannon yhtiön osakkaaksi vuonna 2007 ja vauhdittaa osaltaa siirtoverkkojen rakentamista Pohjoismaihin (Brunstadt et a. 2004). Toisin kävi, Fortum osti keväällä 2008 Länsi-Siperiassa sijaitsevasta TGK-10 sähkövoimalaitoksesta enemmistön noin 2,5 miljardilla eurolla (Kuusi ym. 2010: 93).

Sähkönsiirtoverkkoja tarvittaneen, vaikka eräs kehityskulku on todennäköisesti lisääntyvät paikalliset energiajärjestelmät, jotka eivät tarvitse raskaita sähkönsiirtoverkkoja (mm. Myllylä ym. 2011). Toisaalta Pohjois- ja Itä-Suomen ja Barentsin alueen kaivostoiminta on nouseva kehitystrendi ja siihen vastaamiseen tarvittaneen energian tuotannon jossain määrin järeitäkin perusratkaisuja, vaikka sijaa pitäisi näissäkin löytää paikallisille energiaratkaisuille.

Energiapolitiikassa riittää monenlaisia kysymyksiä pohdittavaksi. Tässä yhteydessä käsittelen tätä energiaverkkoasiaa erityisesti Murmanskin alueen tarjonnan ja toimivien energiamarkkinoiden näkökulmasta Suomessa ja Pohjoismaissa. Seuraavassa vuonna 2005 RD Aluekehityksen sivulle kirjoitetussa artikkelissa esitetyt ajatukset on esitetty tiivistetysti myös Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstan artikkelissa:

Myllylä, Yrjö (2006). Sähköä olisi saatavilla myös Murmanskin alueelta. Helsingin Sanomat, Vieraskynä, 1.5.2006. http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hs010506

Artikkelin kirjoittamisen aikaan Murmansk tutkimus oli vasta alkuvaiheessa. Intensiivinen tutkimus ja aineiston hankinta ajoittui 2004-2007 jaksolle. Tuloksia on tarkemmin esitelty väitöskirjassani (Myllylä 2007).

Sähköntuotantokapasiteettia on myös Kuolan niemimaalla Pohjoismaiden tarpeisiin

Suomenlahden ali Venäjältä tuotavan sähkön lisäksi sähköä voisi tulevaisuudessa tuoda myös Kuolan niemimaalta meneillään olevan tulevaisuudentutkimuksen mukaan. Noin miljoonan asukkaan Murmanskin läänin alueella on Neuvostoliiton tarpeisiin rakennettua kaivos- ja metallinjalostusteollisuutta noin kymmenessä kaupungissa sekä ylimääräistä sähköntuotantokapasiteettia. Globaaleilla markkinoilla kilpailtaessa teollisuuden tuotantoprosesseja on kehitetty ja kehitetään energiaa säästäväksi. Alueen teollisuus ei käytä enää samaa määrää energiaa kuin se on parhaimmillaan käyttänyt.

(ks. kuva osoitteessa http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/murmansk06?C:D=1693128&selres=1693128)

Kuva. Murmanskin alueen voimalaitokset ja sähkönsiirtoverkko. Lähde: http://finnbarents.urova.fi/barentsinfo/maps/.

Alueen energiantuotannossa sähkövoima on tällä hetkellä keskeinen energiamuoto teollisuuden näkökulmasta. Vesivoima ja ydinvoima näyttelevät molemmat lähes yhtä suurta osaa sähköntuotannossa. Vesivoiman kapasiteetti alueella on noin 1600 megawattia ja sen osuus on 43 % kapasiteetista ja ydinvoiman osuus 1760 megawattia 48 %:n osuudella kokonaiskapasiteetista. Vesivoimaloita sijaitsee mm. Suomeen aiemmin kuuluneen Petsamon alueella, esimerkiksi Inarijärvestä Jäämereen laskevassa Paatsjoessa. Suomalaiset ovat myös osallistuneet alueen vesivoimaloiden rakentamiseen. Voimalaitokset sijaitsevat Norilsk Nickeliin kuuluvien kaivoskombinaattien läheisyydessä. Alueelta on siirtokaapeli Suomeen, jota on vastikään vahvistettu osana erästä Interreg-projektia. Alueella on arvioitu olevan mahdollisuus vesivoiman lisärakentamiseen.

Vesivoimaloiden lisäksi Revontulet-ydinvoimala tuottaa sähköä

Sallan korkeudella Suomen rajasta noin 200 km sijaitsee Kantalahden kaupunki. Sen pohjoispuolella noin 30 kilometrin päässä Polarnyje Zori-nimisessä (suomeksi revontulet) noin 20 000 asukkaan kaupungissa sijaitsee ydinvoimala. Voimalassa on neljä reaktoria, joista kukin yksikkö on teholtaan 440 megawattia. Ensimmäinen reaktori on rakennettu vuonna 1973 ja viimeinen 1984. Ensimmäisen reaktorin alkuperäinen suunniteltu sulkemisaika on 2003, jota on jatkettu vuoteen 2008 ja viimeisen 2014, jota luultavasti myös jatketaan. Edellä mainituista reaktoreista kaksi on käytössä, yksi kiinni vähäisen sähkön kysynnän vuoksi ja yksi kunnostettavana. Sähköntuotanto voimalassa oli huipussaan 1980-luvun lopulla ollen lähes 13 terawattituntia. Vuonna 2002 tuotanto oli hiukan vajaa 10 terawattituntia ydinvoimalan oman ilmoituksen mukaan.

Alue on todennäköisesti tulevaisuudessakin monipuolinen sähköenergian tuotantoalue

Paineet sähköenergian vientiin alueelta ovat suuret. Murmanskissa kuten muuallakin Venäjällä sähkön hinta on subventoitua eikä se kata tuotantokustannuksia. Sähkön hinta on nousussa osana Venäjän talouden transitioprosessia eli markkinatalouteen sopeutumista. Sähkön hinnan nousu on yksi keskeinen Murmanskin alueen tulevaisuuteen vaikuttava ns. vahva tulevaisuuden trendi. Nopea sähkön hinnan vapauttaminen voisi johtaa pahimmillaan alueen teollisuuslaitosten konkursseihin ellei korvaavaa uutta edullista energiaa esimerkiksi Štokmanovskojen (tai Stockmanin) kaasukentiltä saataisi ajoissa teollisuuden tarpeisiin. Štokmanovskojen käyttöönotto johtanee sähköä tuottavan kaasuvoimalan rakentamiseen alueelle. Jos fossiilisten polttoaineiden hinnat pysyvät korkealla ja jatkavat nousuaan tulevaisuudessakin, mitä Delfoi-paneelit tutkimuksessani pitävät todennäköisimpänä kehitysvaihtoehtona, tämä tukee alueen energiaklusterin kehittymistä.

Sähkönsiirtoverkkojen rakentaminen tärkeä energiaklusterin kehittämistoimi Murmanskin alueella Delfoi-paneelin mukaan

Tutkimuksessani Murmanskin ja Moskovan tulevaisuuspaneelit korostavat sähkönsiirtoverkkoja tärkeimpänä alueen energiaklusterin kehittämiseen liittyvänä logistisena hankkeena. Pääasiallisesti suomalaisista koostuva ns. kansainvälinen paneeli korostaa tärkeimpänä öljyputken rakentamista Timan-Petšoran altaan alueelta Murmanskin rannikolle tai kaasuputkea Štokmanovskojen kentältä osana alueen energiaklusterin kehittämistä. Sähkönsiirtoverkon rakentaminen oli esillä 1996 päätetyn Sallan raja-aseman rakentamisen yhteydessä. Tällöin venäläinen osapuoli pyrki vaikuttamaan tuloksetta useiden vuosien ajan sähkönsiirtoverkon rakentamisen kytkemisestä EU:n rahoittamaan raja-asemaprojektiin.

(ks. kuva osoitteessa http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/murmansk06?C:D=1693128&selres=1693128)

Kuva. Murmanskin alueen ja Karjalan Tasavallan välistä uutta sähkönsiirtoverkkoa rakennetaan Kantalahden paikkeilla 15.4.2007. Valokuva YM.

WTO-jäsenyys luo edellytyksiä sähkömarkkinoiden kehittymiselle

Vuonna 1993 aloitetut Venäjän WTO-jäsentyysneuvottelut on tarkoitus päättää vuonna 2007. Muutamia tärkeitä kysymyksiä on vielä ratkaistavina. Esimerkiksi energian kaksoishinnoittelu ja ulkomaiset sijoitukset Venäjän energiantuotantoon ovat tärkeitä avoinna olevia kysymyksiä. Mikäli Venäjä menee WTO:n jäseneksi, on ilmeistä että sähkönhintaa ei voida enää tukea vaan tietyn siirtymäajan jälkeen hinnat olisi vapautettava kilpailulle. Osana tätä prosessia voitaneen nähdä myös sähköntuotanto- ja jakelutoimintojen eriyttämisprosessi Murmanskissa, joka on meneillään. Vähitellen ydinvoimalaitos saattaa myös tulla osaksi eriytettäviä uusia sähköntuotantoyhtiötä. Tämä voi tarjota tulevaisuudessa myös entistä paremmat mahdollisuudet kansainvälisille energia-alan yrityksille mukanaoloon liiketoiminnassa.

Norjalaiset ennakoivat Fortumin tai muiden länsimaisten yhtiöiden läsnäoloa alueen sähköenergiatuotannossa Venäjän WTO-jäsenyyden toteuduttua

Norjalaisten Barentsin alueen tulevaisuutta luotaavan perusteellisen tulevaisuudentutkimuksen loppuraportin The Russian Barents Sea Region towards 2015 (2004) erään skenaarion mukaan Venäjän mennessä WTO:n jäseneksi ”Suomen energiajätti Fortum sen kansainvälistymisstrategiaansa seuraten ostaa sähköntuotantoyhtiöt Venäjän Barentsin alueen länsiosassa vuonna 2008 ja vuonna 2011 se jopa hankkii merkittävän osuuden Kuolan ydinvoimalasta. Fortumin osallistuminen sähköntuotantoon nopeuttaa sähkönsiirtoverkkojen rakentamista alueelta Pohjoismaihin.”

Kiistely sähköntuonnista osoittaa, että Suomi tarvitsee uuden kokonaisvaltaisen energiastrategian

Energian kysynnän kasvaessa maailmassa voimme olla tyytyväisiä, että lähialueilla on sähköä, öljyä ja kaasua ja sitä halutaan myös meille myydä. Venäjältä Kiinaan rakennettava öljy- ja kaasuputkisto voi vaikuttaa Venäjän energian vientiin Euroopan suuntaan. Suomi on kokonaisuudessaan Venäjän energiamarkkinana marginaalinen, vaikka onkin osa sen tällä hetkellä selvästi tärkeintä EU-markkinaa. Kiistely Suomenlahden alittavasta merikaapelista kertoo tarpeen laatia Suomelle uusi kokonaisvaltaisen energiastrategia. Esitän keskustelun pohjaksi ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmin tarkennettavaksi strategiaa, jossa pyritään aktiivisesti, mutta joustavasti hyödyntämään lähialueiden eri energiamuotoja ja samalla kehittämään voimakkaasti omaa energiatuotantoa. Joustavuudella tarkoitan liiallista riippuvaisuuden välttämistä yksittäisestä maasta. Öljyn tuonti käynee esimerkiksi. Tuomme 100 % öljystä Venäjältä, mutta tarvittaessa voisimme tuoda sitä myös muualta. Voisiko samaa mallia soveltaa sähkönsiirtoon ja kaasunsiirtoon. Kaasussa olemme nyt venäläisen putken varassa. Maailmalla yleistyvän nesteytetyn kaasun vastaanotto-, siirto- ja jakelujärjestelmät voisivat olla yksi lähitulevaisuuden mahdollisuus. Nesteytettyä kaasua olisi saatavilla mm. Pohjois-Norjasta Lumikki-kaasukentältä ja mahdollisesti tulevaisuudessa Štokmanovskojen kaasukentältä Murmanskin läheisyydestä.

EU:n luotava energian sisämarkkinat ja markkinat Venäjän kanssa – Suomen EU-puheenjohtajuus ja Pohjoisen ulottuvuuden politiikkan mahdollisuuksina

Suomen etu olisi mielestäni vaikuttaa EU:n kautta EU:n yhteisen energia- ja Venäjäpolitiikan luomiseen. On kysyttävä, onko EU:n tärkein tehtävä turvallisuutensa näkökulmasta tänä päivänä yhteisten energiamarkkinoiden luominen EU:n sisälle ja Venäjän kanssa samaan tapaan kuin EU:n perustamisvaiheessa korostui hiili- ja teräsyhteisön luomisen tavoite. Sähkömarkkinoiden kehittäminen ja ydinturvallisuus voisivat olla osa Pohjoisen ulottuvuuden energiayhteistyön painopistealuetta 2007 alkavalla kaudella. Ydinvoiman ja öljynkuljetuksiin liittyy ympäristöriskien lisäksi ainakin Venäjän mielestä vakavasti otettava terrorismin uhka Suomenlahden pohjukassa ja Murmanskissa. Tilanne Itämeren alueella on uusi Venäjän integroituessa ensi kertaa historiassa globaaliin talouteen energiasektorin kautta ja yhä selkeämmin Suomenlahden ja Murmanskin kautta. Suomi ja Ruotsi ovat ainoita maita, jotka ovat ns. harmaalla vyöhykkeellä tällä hetkellä vakaassa Pohjois-Euroopassa eli sotilaallisesti liittoutumattomia ja niihin voi kriisitilanteissa kohdistua siten erilaisia paineita.

Lähialueiden ydinenergian ja muun ydinmateriaalin riskit on otettava vakavasti ja hyödynnettävä tässä mm. EU:n mahdollisuudet Suomen EU:n puheenjohtajuuskauden aikana. Kasvava ydinkatastrofin riski voi jopa vaikuttaa esimerkiksi lähialueiden riskiluokituksiin ja heikentää esimerkiksi pääomien saantia ja investointihalukkuutta.

Sähköntuonnin kasvattaminen voisi olla perusteltua lähialueilta, mikäli samalla EU:n energia- ja Venäjä-politiikkaa kehitetetään ja huomioidaan turvallisuustekijät

Mielestäni sähköntuontia Venäjältä Suomenlahden ali vedettävän merikaapelin tai Kuolan niemimaalta Suomeen rakennettavan siirtokaapelin kautta on arvioita osana Venäjän energiageopoliittisen aseman muutosta (missä Suomenlahden ja Murmanskin suunta korostuvat) ja EU:n energia- ja ulkopoliittisia tavoitteita huomioiden turvallisuusriskit laaja-alaisesti. Jos Suomi näkee Pohjois-Euroopan muuttuneen ja muuttuvan tilanteen ja luo tilanteeseen nähden oikeanlaista ulko- ja laaja-alaista turvallisuuspolitiikkaa EU:n ja muiden kansainvälisten järjestelmien kautta, niin venäläisen sähkökaapelin tai kaasuputken päässä oleminen voi olla myös meidän etu. Sähkönsiirto Venäjältä lisäisi tarjontaa Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla ja voisi olla siirtymävaiheen ratkaisu ennen kuin omaa energiatarjontaa on saatu muutoin lisättyä erityisesti Suomessa ja Ruotsissa.

Sähkön ja muun energian tuontimahdollisuudet Murmanskin ja Barentsin alueelta olisi syytä arvioida tarkemmin esimerkiksi tulevaisuudentutkimuksen Delfoi-menetelmää selvityksessä hyödyntäen. Samoin koko Suomen energiastrategiaa olisi syytä pohtia ainakin Pohjois-Eurooppa -tason mahdollisuuksia hyödyntäen. Tässäkin mielestäni Delfoi-menetelmä olisi mitä soveltuvin työväline.

Yrjö Myllylä: Delfoi-manageri, yhteiskuntatieteiden maisteri, alueellisen ennakoinnin asiantuntija, Espoo. Kirjoittaja tutkii par aikaa Murmanskin alueen tulevaisuuteen vaikuttavia vahvoja trendejä Joensuun yliopiston maantieteen hallinnoimassa ja Suomen Akatemian rahoittamassa Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelman projektissa. Yhteystiedot ymy@saunalahti.fi.

Kirjoituksessa käytetyt lähteet:

Brunstad, Bjørn & Magnus, Eivind & Swanson, Philip & Høneland, Geir & Øverland, Indra (2004). Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? The Russian Barents SeaRegion towards 2015. Eburon Academic Publishers, the Netherlands.

Myllylä, Yrjö (2005). Bokomtaler: Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? The Russian Barents Sea Region towards 2015. Nordisk Øst Forum. Nr. 4/2005. Norwegian Institute of International Affairs. Ks. kirja-arvion käsikirjoitus Brunstad+et+al+bok+julkaistava versio 250106.

Kuusi, Osmo & Paula Tiihonen & Hanna Smith (2010). Sopimusten Venäjä 2030. 224 s. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja, 3/2010.

Myllylä, Yrjö & Maurizio Sajeva & Jari Kaivo-oja & Samuli Aho (2011). iKnow Delphi 2.0 Country Report Finland. 104 p. October 2011. iKnow Project, Finland Futures Research Centre FFRC. < www.iknowfutures.eu>

Myllylä, Yrjö (2007). Murmanskin alueen teollinen, logistinen ja sosiaalinen kehitys vuoteen 2025 (Industrial, logistical and social Development of Murmansk Oblast until 2025). 321 p. Väitöskirja (Dissertation). <http://joypub.joensuu.fi/joypub/alldefences.php>

Myllylä, Yrjö & Andreev, Oleg (2005): The Development of the North-West Russia and the Delphi-method – evaluation of the industrial, social and logistical developments in the Murmansk Oblast. Nordia Geographical Publications 34: 4, 47-48. Lisätietoja klikkaamalla tästä.

Tykkyläinen Markku (2003). North-West Russia as a gateway in Russian energygeopolitics. Fennia 181 (2).

Sähkönsiirtoverkkokuvia:

http://finnbarents.urova.fi/barentsinfo/maps/ (artikkelin. kuva).

Käännöksistä:

Brunstad et al. (2004) suosittelevat Stockman sanaa Štokmanovskojen englanninkieliseksi vastineeksi. Suomennoksena valtakunnan päälehdistössä on esiintynyt myös Stokman-nimi, jota myös artikkelin kirjoittaja käyttää suomennoksena.

HS Vieraskynä-artikkeli 1.5.2006:

Em. artikkelin pohjalta on muokattu lyhyempi ns. Iso-Vieraskynäartikkeli Helsingin Sanomiin. Artikkeli julkaistiin lehden vappunumerossa 1.5.2006.

HS- Vieraskynä on myös verkkoversiossa
http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=myllyl%C3%A4+yrj%C3%B6.

YK:n Millennium-projektin Delfoi-energiaseminaari 25.4.2006 aineisto:

YK-yliopiston Millennium-projektin Maailman energiatulevaisuus -seminaarin aineisto on osoitteessa www.futurasociety.fi. Myös Yrjö Myllylän turvallisuuspolitiikkaan kuuluva yleisökysymys ja Gronbergin vastaus kuunneltavissa Tarja Gronbergin esitelmän ”Globaalit turvallisuusriskit ja energiapolitiikka” osion 3 lopussa.

Kts. myös Yrjö Myllylän HS Iso-Vieraskynäkirjoitus 31.5.2007: Venäjä pyrkii hallitsemaan itse tuotteidensa kuljetusreittejä. Www.hs.fi.