”Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Pohjoisuudesta Suomen kilpailuetuna:

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Pohjoisuudesta Suomen talouselämän kivijalka. Kaleva, Alakerta-kirjoitus, 12.8.2011.

Ks. myös: Jaakonsaari, Liisa (2011). Pohjois-Suomesta koko Suomen teollinen veturi. Kaleva, Alakerta 23.8.2011.

Kaleva Alakerta 120811

Asiaa on em. kirjoitusta hiukan laajemmin pohdittu alla olevassa artikkelin taustakirjoituksessa.

Pohjoisuus yhdistää suomalaiset

Pohjoisuudesta Suomen menestyksen perusta ja talouselämän veturi

Elämme murrosaikaa. Muun muassa maailmantalouden entisten mahtien valta murenee, entiset uskomukset ja toimintamallit eivät toimi. Murrosajasta voidaan selvitä parempaan tulevaisuuteen, jos on toivoa ja näkemystä tulevaisuudesta, yhteistyötaitoa, osaamista ja resursseja. Suomi tarvitsee nyt näitä kaikkia. Barack Obaman nousi USA:n presidentiksi amerikkalaisia yhdistäviä tekijöitä korostamalla. Pienelle Suomelle yhdistävien tekijöiden löytäminen on vieläkin tärkeämpää. Pohjoisuus on tähän aikaan sopiva yhteinen tekijä, jolla on yhä enemmän kysyntää maailmassa. Helsingin pohjoispuolella asuvista maapallon ihmisistä noin 60 % on suomalaisia joidenkin lähteiden mukaan. Tämä koko Suomea koskeva kilpailuetu olisi syytä havaita nyt, kun nykyisten ja tulevien suurvaltojen mielenkiinto pohjoiseen kasvaa.

Mihin pohjoisuuteen liittyviin trendeihin Suomen tulisi ensisijaisesti tarttua? Ensiksikin Maailmantalouden kasvu nostaa raaka-aineiden hintoja. Uusi energiatuotannon ”Lähi-itä” syntyy lähialueillemme. Etelä-Afrikan mineraalirikkauksiin verrattavia esiintymiä ja jalostustoimintaa muun muassa Murmanskin läänin alueella, ja merkittäviä esiintymiä myös muualla Koillisväylän varrella. Suomen maaperässä on runsaasti harvinaisia aiemmin hyödyntämättömiä maametalleja. Tärkeätä on huomata, että suuri pitkäaikaista tuottoa hakeva pääoma, kuten eläkevarat, hakeutuvat ennen muuta rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan.

Suomessa on totuttu suunnittelemaan kylmässä toimivia koneita ja laitteita. Tätä osaamista tarvitaan nyt pohjoisen luonnonvarojen hyödyntämisessä, arktista ympäristöä säästävissä ratkaisuissa ja turvallisuuden tuottamisessa. Lapin nopeimmin kasvava yritys Paakkola Conveyors on kaivoksille kuljetinlaitteita valmistava yritys Kemi-Tornion alueella, Koillisväylään liikenteeseen tarkoitettuja moottorin osia tehdään Telatekin tehtaalla Koillis-Suomessa Taivalkoskella. Maailmanluokan arktisen öljyntorjunta-alan yritys Lamor sijaitsee Porvoossa. Helsingissä sijaitsee arktisen meriteknologiaosaamisen keskus, joka on tuonut mukaan niin eteläkorealaiset kuin venäläisetkin sijoittajat muun muassa Helsingin telakan omistajiksi. Itämeren liikennejärjestelmä- ja turvallisuusmallit voidaan viedä Jäämeren alueelle. Oululaisella pesulalla riittää töitä Lapin kaivosmiesten älyvaatteiden pesemisessä. Nämä ovat vain esimerkkejä mahdollisuuksistamme.

Toiseksi suuret mahdollisuudet liittyvät myös matkailun kasvuun. Olemassa oleville merkittäville matkailualueille on luotava vahva pohjoinen vaihtoehto yhteistyössä muiden pohjoismaiden ja Venäjän kanssa. On esiinnyttävä jatkuvasti merkittävimpien matkailumedioiden kansisivuilla, luontodokumenteissa ja sähköisissä välineissä, jotta kansainvälisellä matkailijalla olisi aito mahdollisuus valita pohjoinen. Se onnistuu vain voimat kokoamalla. Matkailun kehittäminen tulee olla Pohjois-Euroopan valtioiden päämiesten asialistalla.

Kolmanneksi voisi nostaa maailman lisääntyvän kiinnostuksen hyvinvointiin. Missään maailmassa luonto ei tuota tällä leveyspiirillä niin paljon erilaisia luonnontuotteita kuin Pohjoismaissa. Arktiset aromit ja luonnostaan terveysvaikutteiset tuotteet ovat tarpeen koko maailmalle. Ne tuovat lisäpotkua jo nyt esimerkiksi suomalaisen Lumenen kautta koko maailmaan.

Avainasemassa edellä mainittujen trendien ja niihin kytkeytyvien elinkeinoalojen kehittymiselle on osaamisen, muun muassa tutkimuksen ja tuotekehityksen, ennakoiva suuntaaminen ja logistiikan kehittäminen. Muun muassa Oulun yliopisto on profiloitumassa pohjoisten teemojen osaajaksi. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointia pitää edelleen korostaa, koska nykyinen kehitys on johtamassa myös ongelmiin. Esimerkiksi kaivosmiehiä ollaan tuomassa Lappiin jo ulkomailta osaavan työvoiman puuttuessa. Tärkein ja kiireellisin ennakointia ja yhteistä näkemystä vaativa logistiikan teema on pohjoisen rautatieverkon piirtäminen kartalle visiona ja yhteisenä tahtotilana. Yksittäisten kaivosyhtiöiden radanpätkien tulisi rakentaa yhteistä rata- ja elinkeinovisiota. Potentiaalisten kaivosten arvo Suomessa on Etlan tuoreen selvityksen mukaan lähes 300 miljardia euroa, näihin liittyy logistiikan kehittämishankkeita, joiden ratkaisumalleilla on kauaskantoiset vaikutukset. Norjalainen Yara on suunnittelemassa Soklin-kaivokselle rataa Murmanskin Kovdorin jalostuspisteeseen ennalta suunnittelemattomaan paikkaan, mikä osoittaa että se ei perustu yhteiseen tahtotilaan. Kaavoitus ei ole ollut ajantasalla. Yhteinen näkemys rataverkkovisiosta on puuttunut.

Rataverkossa tärkeintä on kytkeytyminen Venäjän rataverkkoon, Koillisväylään ja Aasiaan, joiden liikenne ja painoarvo on kasvamassa. Ilmaliikenteessä Suomi on jo pystynyt hyödyntämään strategisen pohjoisen sijaintinsa Euroopan ja Aasian välissä. Nyt sama pitää pystyä tekemään meriliikenteessä ja siihen liittyvässä arktisen teknologian osaamisessa. Tässä onnistuminen edellyttää aitoa kykyä rakentaa yhteistyötä myös naapurimaiden kanssa, etenkin Venäjän kanssa.

Pohjoisuudessa maailman suurimmalla valtiolla Venäjällä on keskeisin rooli. Kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen siirsi Venäjän päämielenkiinnon pohjoiseen. Venäjän intressi Koillisväylän käytölle on pääasiassa sen omien luonnonvarojen hyödyntämissä, mutta tarjoaa alustan myös muun kaupallisen liikenteen kehittymiselle Euroopan ja Aasian välillä. Murmansk Hubi on syntymässä ja siihen kytkeytyminen on avainkysymys Suomelle.

Maakuntien ja kehitysyhtiöiden tasolla on päästävä päällekkäisyydestä ja muodollisesta yhteistyöstä kumppanuuteen yli hallinnollisten rajojen kotimaassa ja kansainvälisellä tasolla. Aina alueiden yhteistyökään ei riitä kirkastamaan toimijoiden rooleja, vaan tarvitaan isompia toiminnallisia kokonaisuuksia ja johtajuutta, jotta pohjoisen suuriin mahdollisuuksiin päästään kiinni.

Luottamus on yhteistyön kriittisin tekijä. Pohjoisuus on rikastanut täällä asuviin keskimääräistä enemmän luottamusta. Olosuhteissa on selvitty yhteistyössä naapurin kanssa. Tästä kertovat runsas yhdistysten määrä ja maailmalla tuntematon talkootoiminta. Tätä ainutlaatuista luottamusta voidaan kutsua ”pohjoiseksi luottamukseksi”. Se toimii kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön perustana, esimerkkinä Elävä itämeri-säätiön toiminta.

Luottamuksen vahvistamisessa auttavat tunnetuimmat tulevaisuuden tutkimuksen ja tekemisen menetelmät. Nyt tarvitaan kattavaa pohjoisen tutkimusohjelmaa, jolla poimitaan kaikki pohjoisen mahdollisuuksiin liittyvät heikot signaalit.

Mika Perttunen
Kirjoittaja on Koillis-Suomen koheesio- ja kilpailukykyohjelman ohjelmajohtaja.

Yrjö Myllylä
Kirjoittaja on Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ja RD Aluekehityksessä työskentelevä erikoistutkija. Hän on tehnyt väitöskirjan Murmanskin alueen taloudellisesta, logistisesta ja sosiaalisesta tulevaisuudesta vuoteen 2025.

Suositeltavia aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Koillis-Suomen Tulevaisuusverstas

2. Murmanskin alueen kehitys skenaarioiden valossa

3. ”The Future of the Murmansk Oblast assessed by three Delphi-panels”

4. Arktinen teknologiaosaaminen – AVAIN KASVUUN

5. ”Koillisväylän käyttö on jo tosiasia”

6. Kansainvälinen pääoma ja kaivostoiminta

7. Uusi suomalainen kaivosyhtiö Helsingin ja Lontoon pörssiin

8. Pohjoiskalotin uusien yhteystarpeiden ennakointi

9. ”Rataverkosta tarvitaan visio Jäämerelle asti”

10. ”Pohjoinen luottamus -käsitteen käyttöönotto”

Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi – Case Helsinki 2015

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI

Helsinki 2015

Elokuu on osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointihankkeiden käynnistämisen aikaa. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran kesäseminaarissa 18.-19.8.2011 Otavassa Mikkelissä teema on vahvasti esillä. Seminaarissa allekirjoittanut esittelee osaltaan RD Aluekehityksen nimissä kehittämäänsä Euroopan unionin parhaimmaksi ennakointikäyntännöksi 27 maan arvioinnissa evaluoitua lyhyen tähtäimen ennakointikonseptia, ns. Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimuskonseptia, TKTT-konseptia.

Etenkin tutkintoon johtavan koulutuksen osalta tarvitaan myös pitkän tähtäimen, vähintään 10 vuoden päähän ulottuvaa ennakointia. Tässä esitelläänkin yhtä palkitun lyhyen tähtäimen ennakointikonseptin elementtejä hyödyntänyttä tekijän tekemää pitkän tähtäimen ennakointikonseptia, jonka loppuraportin tiedot ovat alla:

Myllylä, Yrjö (2003). Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015. Tutkimusraportti, huhtikuu 2003. 68 s. Helsingin opetusvirasto, Ammatti- ja aikuiskoulutuslinja.

Raporttia voi tiedustella Helsingin tietokeskuksesta. Raportin tiivistelmäesite löytyy tästä linkistä. Raportin sisältö on esitetty myös alla kohdassa TIIVISTELMÄ. Tiivistelmästä selviää myös tekijän tarkempi tulkinta siitä, että mitä ennakointitoiminnan on pidettävä sisällään, jotta sitä voisi kutsua ennakoinniksi.

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet

”Tämä Delfoi-tutkimus on ollut osa Osaamispääoman On-line – ESR-hanketta. Hanketta on hallinnoinut Helsingin kaupungin opetusviraston ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. Osaamispääoman On-line -hanke on alkanut syksyllä 2000 ja päättynyt joulukuussa 2002. Tämä Delfoi-tutkimus on toteutettu vuoden 2002 aikana ja sen tutkimusraportti on valmistunut lopullisesti vuoden 2003 alussa.

Tutkimuksen päätavoite on ollut tuottaa tietoa Helsingin kaupungin järjestämän tutkintoon johtavan ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen (2. asteen) koulutus- ja opintoalojen aloituspaikkamääristä tulevaisuudessa verrattuna nykytilanteeseen. Tutkimuksen maantieteellisenä kohdealuerajauksena on ollut Helsingin kaupunki.

Tavoiteltavana keskeisenä lopputuloksena on ollut:
– aloituspaikkojen lisäys / vähennystarve opintoaloittain verrattuna nykyiseen vuoteen 2015 mennessä.

Lisäksi tavoitteena on ollut tuottaa näkemys:
– tulevaisuuden aloista / osaamistarpeista
– tulevaisuudessa korostuvista henkilökohtaisista osaamistarpeista
– opintoalojen välisen yhteistyön kehittämisen tarpeesta
– uusia opintoalojen kehittämisen tarpeesta
– koulutettavien suhteellisesta määrästä eri koulutusasteilla.

Tutkimuksessa on hyödynnetty Helsingin seudun ennakointiverkkoa, jota on kehitetty em. Osaamispääoman On-line –hankkeessa. Ennakointiverkon sivustot löytyvät osoitteesta http://www.hel.fi/ennakointi. Tutkimus on ollut luonteeltaan ennakointitutkimus (kts. ennakoinnin määritelmä kohdasta 1.4).” (lainaus raportin sivu 6).

Seuraavassa on esitelty hankkeen loppuraportin sisältö Tiivistelmä-muodossa (raportin sivut 2-5):

TIIVISTELMÄ

Johdanto

Tutkimuksen tausta ja tavoitteet. Koulutustarpeiden ennakoinnin Delfoi-tutkimus on ollut osa Osaamispääoman On-line – ESR-hanketta. Hanketta on hallinnoinut Helsingin kaupungin opetusviraston ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. Hanke on alkanut syksyllä 2000 ja päättynyt joulukuussa 2002.

Delfoi-tutkimuksen päätavoite on ollut tuottaa tietoa Helsingin kaupungin järjestämän tutkintoon johtavan ammatillisen perus- ja aikuiskoulutuksen (2. asteen) koulutus- ja opintoalojen aloituspaikkamääristä tulevaisuudessa verrattuna nykytilanteeseen. Tutkimuksen maantieteellisenä kohdealuerajauksena on ollut Helsingin kaupunki.

Tutkimuksen organisointi. Toteutettava koulutustarpeiden ennakoinnin Delfoi-tutkimus on ollut osa Osaamispääoman On-line -projektia. Projektilla on ollut ohjausryhmä Delfoi-tutkimuksen toteutuksen ajan, johon on kuulunut myös opetusviraston ulkopuolisia tahoja, jotka ovat olleet ennakointitutkimuksen asiantuntijan roolissa tai tärkeän sidosryhmän edustajina. Ulkopuoliset ennakoinnin asiantuntijat Keijo Mäkelä ja Osmo Kuusi ovat osallistuneet tutkimuksen aikana sen kysymysten asettelun ja Delfoi-paneelin muodostamisen kommentointiin. Kuusi on ohjausryhmän pyynnöstä kirjoittanut tutkimushankkeen arviointia –osuuden tutkimusraporttiluonnoksen pohjalta.

Delfoi-prosessi. Tutkimus on toteutettu Delfoi-menetelmää käyttäen. Delfoi-menetelmä on tulevaisuuden tutkimuksen menetelmä, joka perustuu asiantuntijapaneelin haastatteluihin. Menetelmä on alun perin kehitetty USA:ssa teknologian kehittymisen ennakointiin korvaamaan komitea ja työryhmätyöskentelyn heikkouksia. Nykyisin korostetaan Delfoi-menetelmää tulevaisuuden tekemisen välineenä ja innovaatiojärjestelmänä. Iteratiivisuus, palautteen antaminen panelisteille ja anonyymisyys ovat Delfoi-menetelmän ominaispiirteitä. Nykytilan analyysi kuuluu huolellisesti toteutettavaan Delfoi-prosessiin. Hankkeen aikaisen ja jälkeisen viestinnän sekä sisäisen ja ulkoisen viestinnän keinoin voidaan tehostaa Delfoi-prosessin vaikutusta.

Haastattelun teemoitus on keskeinen lähtökohta kyselylomakkeiden luonnille ja panelistien valinnalle. Valittu tulevaisuuden tarkastelun näkökulma vaikuttaa olennaisesti paneelin kokoonpanoon.

Tutkimusraportin rakenne ja käsitteiden määrittely. Tutkimushanke täyttää ennakointi-tutkimuksen kriteerit. EU:n alueellisen ennakoinnin käytännön oppaan (2002) mukaan ennakoinnista on kysymys silloin, kun on samanaikaisesti kyse:
– tiedon hankinnasta
– osallistumisesta
– verkostoitumisesta
– vision laatimisesta
– ja toiminnasta.

Megatrendiksi kutsutaan tarkastelujakson aikana (työelämään) keskeisesti vaikuttavaa muutostrendiä, johon ei voida olennaisesti vaikuttaa omilla toimenpiteillä ja valinnoilla jakson aikana. Megatrendit on otettava ”annettuina huomioonotettavina tosiasiana”. Klusteri on tuotteen tai tuoteryhmän ympärille muodostunut toimijoiden joukko – sen suomennoksena on käytetty myös termiä osaamisryväs.

Visio toimintaympäristöstä 2015

Väestö. Tilastokeskuksen Altika-ennuste ennustaa Helsingin väkiluvun kasvavan vuoteen 2015 nykyisestä. Väestön lisäys tapahtuu yli 20-vuotiaiden ikäryhmissä. Prosentuaalinen kasvu on suurinta yli 65-vuotiaiden ikäryhmässä. Delfoi-paneelin arvio on saman suuntainen Altikan arvion mukaan. Paneelin mukaan Helsingin työpaikkamäärä kasvaa vuoteen 2015 mennessä hieman ja muuttoliikkeen ja pendelöinnin merkitys Helsingin työvoimatarpeen tyydyttämisessä korostuu.

Megatrendit. Tietoteknologinen kehitys, väestön ja työvoiman ikääntyminen sekä toimintojen verkottuminen ovat tärkeimmät koulutukseen vaikuttavat megatrendit paneelin 1. haastattelukierroksen perusteella. Muita melko paljon koulutukseen vaikuttavia megatrendejä ovat verkkopalvelujen kasvu, globalisoituminen / kansainvälistyminen ja elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen, EU:n laajeneminen itään, ekokilpailukyky / ympäristöarvojen korostuminen ja syrjäytymisen lisääntyminen

Verkostoituminen, elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen ja työn murros valittiin syvennettäväksi megatrendeiksi paneelin 2. haastattelukierrokselle. Verkostoitumisella ja tietoteknologisella kehityksellä on suuri vaikutus ammatilliseen perus- ja aikuiskoulutukseen tarkastelujakson aikana. Verkostoituminen kietoutuu kansainvälistymiseen ja tietoteknologiseen kehittymiseen ja on osaltaan niiden seurausta. Verkostoitumistrendi edellyttää koulutuksen painopisteinä ydinosaamisen korostamista, yhteistyökykyosaamista (ihmissuhdeosaamista), laaja-alaisuutta, tietoteknisiä ja talouden perussääntöjen ymmärtämisen valmiuksia, mitkä tulee huomioida opetussuunnitelmissa.

Klusterit ja toimialat. Klusterin ytimenä on Porterin (1990) mukaan tuote tai tuotealue (tavara tai palvelu). Klusteri koostuu useasta eri toimialasta ja pitää sisällään private-private, public-private, private-public ja public-public –verkottumisen. Keskeisimmät toimijat klusterissa ovat markkinahallintaan kykenevät veturiyritykset ja niiden kanssa verkottuneet pk-yritykset sekä osaamista klustereiden tarpeisiin tuottavat instituutiot (tutkimus- ja oppilaitokset) (Myllylä 2001).

Tämän tutkimuksen mukaan Helsingin klusterit vuonna 2015 Bostonin portfolioanalyysin nelikenttiin sijoitettuna: Tähtiklustereita ovat informaatio- ja kommunikaatioklusterit (sis. sisältötuotannon palvelut), hyvinvointiklusteri, liike-elämän palvelut klusteri. Suuria ja vahvoja klustereita ovat kaupan klusteri, koneenrakennusklusteri, rakennusklusteri, energiaklusteri. Auringon nousun klustereita ovat ympäristö, matkailu, kuljetus- ja logistiikka*. Pieniä ja hitaasti kasvavat klusterit (strategisesti tärkeitä, mutta eivät suhteessa muihin suuria työllistäjiä): metsäklusteri ja elintarvikeklusteri*. (* merkki = panelistien mielipiteet hajaantuivat, voi olla myös suuri ja vahva klusteri)

Klusterien kehitys heijastuu toimialojen kehittymiseen. Seuraavissa toimialoissa työpaikkojen määrä kasvaa paneelin mukaan hieman tarkastelujakson aikana:
– (G) Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten ja kotitalousesineiden korjaus
– (H) Majoitus- ja ravitsemistoiminta
– (I) Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne
– (K) Kiinteistö-, vuokraus-, tutkimus, liike-elämän palvelut
– (M) Koulutus
– (N) Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut
– (O) Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut
– (P) Työnantajakotitaloudet.

Visio koulutustarpeista 2015

Aloituspaikat. Paneelin mukaan aloituspaikkoja on lisättävä käytössä olleen asteikon mukaan hieman 2-asteella ja ammattikorkeakoulutasolla. Aloituspaikat on säilytettävä ennallaan yliopistotasolla. Aloituspaikkojen osuus vuonna 2015 Helsingin kaupungin ja muiden koulutuksen järjestäjien välillä säilyy suurin piirtein nykyisellään (tutkintoon johtava ammatillinen perus- ja aikuiskoulutus). Helsingin kaupungin järjestämässä koulutuksessa voi syntyä yksityisluontoisia palveluja lisää (esim. ennakointipalvelu). Painopiste siirtyy tulevaisuudessa jossain määrin nykyistä enemmän palvelualoille ja aikuiskoulutukseen (mm. täydennyskoulutus ja tutkinnon vaihtaminen korostuu). Aloituspaikkakysymysten paneelivastauksia käytetään keskustelun pohjana tarkempia aloituspaikkaselvityksiä suunniteltaessa (tuloksia ei voi soveltaa suoraan).

Aloituspaikkojen määrän lisäksi huomio on kiinnitettävä tutkinnon suorittaneiden määrään. Kuusi tärkeintä keinoa läpäisyosuuksien nostamiseksi tutkintoon johtavassa ammatillisessa perus- ja aikuiskoulutuksessa paneelin mukaan ovat: 1) Aloittamalla jo peruskoulussa yhteistyö ammatillisen koulutuksen ja työelämän kanssa, 2) Opettajien henkilökohtaiseen soveltuvuuteen huomiota kiinnittämällä (kyky motivoida ja innostaa oppilaita), 3) Oppilaanohjausta tehostamalla, 4) Työssäoppimista edelleen lisäämällä, 5) Ammatinvalinnan ohjausta tehostamalla ennen opiskelun aloittamista, 6) Oppisopimus- ja perinteisen koulutuksen joustava yhdistelmä.

Yhteistyö koulutusalojen välillä ja uudet oppiaineet. Ihmissuhdetaidoista ja tietotekniikasta on kehitettävä oppiaineet, joita kaikki koulutusalat voivat nykyistäkin paremmin hyödyntää. Tekniikka- ja liikenteen sekä sosiaali- ja terveysalojen tulee tiivistää suhteita kaupan ja hallinnon koulutusalaan. Uusien koulutusalojen ideointi 1. haastattelukierroksen ja testaaminen 2. kierroksella tuotti tuloksena, että mm. seuraavia uusia koulutus-/opintoalojen/oppiaineiden perustamista tulisi arvioida tarkemmin: sosiaali- ja terveysalan yrittäjä, asiakaspalvelu, sähköinen viestintä ja palvelu, kiinteistön huolto / kotihoito, tietotekniikka- ja looginen päättelykyky, hyvinvointitekniikka, sosiaali- ja terveysalan palveluneuvoja, palvelualan kokonaisvaltainen hallinta sekä tulevaisuuden tutkimus ja sen soveltaminen. Bioteknologian ja logistiikan koulutus-/opintoalojen perustamisen selvittämistä voidaan perustella megatrendi- ja klusterianalyysin valossa. Niiden em. oppiaineiden osalta, joissa opetusvirastossa jo on koulutusta, tulisi harkita niiden edelleen kehittämistä (mm. tietotekniikka, AV-viestintä, logistiikka).

Yhteistyön tiivistäminen mm. lukioihin on tarpeen yhteisten opetusresurssien hyödyntämiseksi, ammattikorkeakouluihin mm. yhteisten investointien ja 2-asteelta ammattikorkeakouluun siirtymisen helpottamiseksi. Yhteistyö yliopistoihin korostuu mm. uusilla teknologian aloilla ja jopa yhteiset kurssit esim. laatujärjestelmissä (vaikkapa biotekniikassa) olisivat tarpeen panelistien mukaan.

Työelämäyhteistyö. Tärkeimmät työelämäyhteistyön mallit paneelin mukaan ovat: 1) Työssäoppimisjaksojen tarjoaminen, 2) Harjoittelupaikkoja opiskelijoille, 3) Toimiminen oppilaitosten neuvottelukunnissa tai työryhmässä, 4) Työharjoittelu opettajille ja yrityksen henkilöstölle ja 5) Yritysten henkilöstön käyttäminen opetusresurssina.

”Alueellisia eri koulutusasteiden ja työelämän yhteisiä koulutuksen kehittämisen yhteistyöfoorumeja on kehitettävä” (vrt. po. Delfoi-tutkimus, joka esimerkkinä luo em. foorumin). Työssäoppimisjaksojen arviointitilaisuuksissa on kerättävä tietoa systemaattisesti opiskelijoilta ja työelämän edustajilta sekä kiinnitettävä huomiota tiedon levitykseen ja hyödyntämiseen mm. neuvottelukunnissa ja foorumeissa.

Maahanmuuttajien heikohko suomen kielen taito on suurin pullonkaula työllistymisessä (haittaa mm. kulttuuriasioiden yms. oppimista). Yhteentörmäykset työpaikoilla ovat pääosin kulttuurisia. Maahanmuuttajien muuntokoulutusta kehitettävä maahanmuuttajaresurssien hyödyntämiseksi.

Opettajien työssäoppimiselle luotava edellytykset, jopa ”pakolliset työharjoittelujaksot opettajille” ajatus korostui monissa vastauksissa

Johtopäätöksiä

Aloituspaikkoja on lisättävä ammatillisessa koulutuksessa hieman ja suunnattava niitä erityisesti palvelualoille ja mm. sosiaali- ja terveysalalle. Aikuiskoulutuksen osuutta on kasvatettava hieman, mutta aikuiskoulutuksen muodot on selvitettävä tarkemmin, koska ne poikkeavat jossain määrin nuorten koulutuksesta (esim. uusien internet-oppimisympäristöjen rooli). Maahanmuuttajien koulutusasiaan on kiinnitettävä huomiota, koska maahanmuuttajat ovat kasvava työvoimaresurssi: kieli- ja kulttuurikoulutus, tutkintojen tunnistettavuus ja muuntokoulutus keskeistä.

Tekniikan ja liikenteen sekä sosiaali- ja terveysalan on erityisesti tiivistettävä yhteyksiä kaupan- ja hallinnon koulutusalaan. Ihmissuhdetaidot ja tietotekniikka nostettava nykyistä selvemmin itsenäisiksi oppiaineiksi (vrt. suomen kieli, matematiikka), joita kaikki koulutus- ja opintoalat voivat hyödyntää. Uusia opintoaloja voisivat olla alustavan ideoinnin perusteella sosiaali- ja terveysalan yrittäjä, asiakaspalvelu, sähköinen viestintä ja palvelu, kiinteistön hoito / kotihoito, hyvinvointitekniikka, sosiaali- ja terveysalan palveluneuvoja, palvelualan kokonaisvaltainen hallinta.

Tärkeimmät kehitettävät työelämäyhteistyön mallit ovat 1) Työssäoppimisjaksojen tarjoaminen, 2) Harjoittelupaikkoja opiskelijoille, 3) Toimiminen oppilaitosten neuvottelukunnissa tai työryhmässä, 4) Työharjoittelu opettajille ja yrityksen henkilöstölle, 5) Yritysten henkilöstön käyttäminen opetusresurssina. Opettajien TET-jaksoista luotava systemaattinen toimintamuoto. Alueellisia eri koulutusasteiden ja työelämän yhteisiä koulutuksen kehittämisen yhteistyöfoorumeja on kehitettävä (vrt. po. Delfoi-tutkimus, joka esimerkkinä luo em. foorumin). Työelämäyhteistyön lisäämisen vaatimus korostanee verkostoituneita uusia palvelukonsepteja, jotka toimivat linkkinä työelämän ja koulutuksen järjestäjän välillä. Tällainen palvelukonsepti voitaisiin rakentaa Osaamispääoman On-line –hankkeen pohjalta ja luoda näin ennakointitoiminnan palvelulle pysyvämpi yksikköstatus, olkoonkin että esim. erilainen projektirahoitus olisi sen toiminnassa keskeistä.

Suositukset ja kommentit

Paneelin ja tutkimuksen tulosten pohjalta suositeltavia jatkotutkimusaiheita opetusvirastossa ovat mm.: Aloituspaikkakysymyksen tarkentaminen koulutus- ja opintoaloittain / klusterilähtöisesti; Aikuiskoulutusstrategian päivitys selvittämällä aikuiskoulutuksen lisäämistarpeen vaikutukset nykyisiin opetuskäytäntöihin (mm. internet-oppimisympäristöjen kehittämistarve); Maahanmuuttajien tutkintojen tunnistettavuustutkimus, joka johtaa muuntokoulutusohjelmaan. Samassa yhteydessä tuotetaan kieli- ja kulttuurikoulutuksen määrälliset ja sisällölliset tarkennukset.

Kehittämisselvityksiä on syytä tehdä Ihmissuhdetaidot (ja viestintä) oppiaineesta sekä Tietotekniikka oppiaineesta.

Verkostoitumisen edistämisessä keskeistä on mm. TET-toiminnan (työelämään tutustuminen) kehittäminen sekä oppilaiden että opettajien osalta tutkimuksen tuloksia hyödyntäen, koulutusalojen välisen yhteistyön tiivistäminen (erityisesti sosiaali- ja terveys ja tekniikan ja liikenteen koulutusalojen yhteistyön tiivistäminen kaupan ja hallinnon koulutusalaan). Koulutusasteiden välisen yhteistyön tiivistäminen ammatillisesta koulutuksesta ennen kaikkea peruskouluun (mm. ammatinvalinnan näkökulma) ja ammattikorkeakouluun (joustava siirtyminen ammatillisesta koulutuksesta ammattikorkeakouluun), mutta myös korkeakouluihin (esim. laatujärjestelmät uusilla teknologian aloilla).

Panelistien organisaatioissa tulisi tehdä jatkotutkimuksia seuraavassa teemassa: Ennakoiva työvoimaresurssien hallinta – strategioiden laadinta tulevaisuuden tutkimuksen metodein. Tämä tieto palautettuna edelleen oppilaitosten käyttöön auttaa heitä suuntaamaan koulutusta työelämän tarpeisiin.

Pysyvän ennakointitoiminnan kehittäminen osana Helsingin opetusviraston toimintaa on strategisesti tärkeä jatkotoimenpide. Kehitettävän palvelun toiminnassa on syytä hyödyntää aiempia ennakointihankkeita ja Osaamispääoman On-line –hankkeessa ja sen Delfoi-sovelluksessa kehitettyjä uusia tuotteita: Ennakoinnin verkkopalvelua ja On-line -ohjelmistoa osana Delfoi-tutkimusta.

Tutkimuksen tulosten siirtämiseksi kohderyhmille olisi perusteltua käynnistää viestintäohjelma. Viestintäohjelman sisältönä on tiedon välittäminen tietoiskuin, asiantuntija-artikkelein ja tietoiskutyyppisten koulutustilaisuuksien kautta. Painopiste viestintäohjelmassa on koulutusohjelma opettajille ja oppilaille sekä panelistien organisaation edustajille. Vuorovaikutukseen johtava koulutusohjelma sopisi kehitettävän ennakointipalvelun hoidettavaksi ja tukisi palvelun kehittämistä ja suuntaamista todennäköisesti hyvin tehokkaalla tavalla.

Lähde

Myllylä, Yrjö (2003). Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015. Tutkimusraportti, huhtikuu 2003. 68 s. Helsingin opetusvirasto, Ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. (Avaa yhteenvetoesite tästä)

Ks. myös

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku>

Lisätietoja

EU:n parhaat ennakointikäytännöt valittu – blogiartikkeli.

TKTT-esimerkkejä – EU:n paras alueellinen ennakointikäytäntö

Yrjö Myllylän /RD Aluekehitys Oy:n toteuttamat ja kehittämät TKTT-sovellukset vuosina 2006-2009, joiden mukainen konsepti oli ensisijaisesti EU:n arvioinnin kohteena (ainoastaan nämä sovellukset sisältävät Delfoin-arvioinnissa ilmoitetussa muodossa):

Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2009. Yhteenveto vähittäiskaupan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 22.9.2009. 67 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 3 / 2009. www.luotain.fi http://www.luotain.fi/julkaisut/tktt_vahitt%C3%A4iskaupan_loppuraportti_2009.pdf
Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2008. Yhteenveto teknisten palveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 11.12.2008. 70 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 1 / 2009. <www.luotain.fi> tai http://www.luotain.fi/julkaisut/TkktTeknistenPalveluidenYhteenveto.pdf
Myllylä, Yrjö (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto ravintolapalveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 27.2.2007. 47 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 6 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_ravintola2006.pdf
Myllylä, Yrjö & Linturi, Maija (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto siivous- ja kotitalouspalvelualan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 15.3.2007. 45 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTTSiivous2007.pdf
Myllylä, Yrjö & Linturi, Jenni (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto talonrakennusalan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 4.6.2007. 42 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 8 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_talonrakennusala_2007.pdf

Mikäli tässä esitetyn mallin soveltaminen kiinnostaa ja kaipaat lisätietoja, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen. Yhteystiedot p. 0500-450578, ymy@saunalahti.fi / RD Aluekehitys Oy, www.rdmarketinfo.net.

Rohkeat alueelliset osaamisen valinnat ja suuryritysten intressit

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Kaleva 101208

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja (2008). Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä. Kaleva 10.12.2008. pdf: Kaleva101208

Horisontaalista, uuden aikakauden klusteroitumista, ei Lex Nokia -lähtökohdista tapahtuvan kehityksen uutisoimista:

Kaleva 22.9.2011: Ericson tuo Ouluun 200 uutta työpaikkaa.

Tausta-ajatuksia em. Myllylä & Kaivo-oja artikkeliin liittyen

Suomessa on paljon esimerkkejä, miten yksi vahva teollisuusyritys on hallinnut seudullista kehitystä. Esimerkiksi metsäteollisuuden yhtiöt ovat hallinneet useita paikkakuntia joskin valtakunnan tasolla ne toimivat myös kilpaillen. Selvemmin erityisesti Nokia ja vaikkapa telakkayhtiö STX Europe ovat olleet alallaan merkittävimpiä toimijoita ja valtakunnan ja tiettyjen toimintapaikkakuntien erityisesessä ”suojelussa”. Käytännössä alueet ovat ainakin tietyssä tapauksissa noudatteneet hallitsevien suuryritysten intresseistä lähtevää alueellista kehittämispolitiikkaa tai eivät ole muutoin kyenneet luomaan vahvaa alueen omaa alueellisen kehittämisen strategiaa. Alueen kehittäjien tahto on kärjistetysti ollut yhtä kuin suuryritysten tahto. Nämä suuryritykset ovat olleet yhä selvemmin ”kasvottomien omistajien” omistamia. Murrosaikana on kuitenkin kohtalokasta, jos tulevaisuuden nousevat alat eivät saa yhteisön tukea, ja kasvottomien tai kaukaisten maiden pääomien intressit hallitsevat alueyhteisöä. Tällä hetkellä joillakin paikkakunnilla haetaan kuumeisesti uusia mahdollisuukai entisen elinkeinopohjan pettäessä. Se tuote, mitä alue tuotti, saavutti elinkaarensa pään. Yritys ei kyennyt uusiutumaan ja kehittämään uutta tuotetta ainakaan ko. paikkakunnalla maailmanmarkkinoille.

On inhimillistä, että kuntien ja valtion toimijat kumartavat suurimpien veronmaksajien suuntaan, koska ne ovat verotulojen kautta niistä riippuvaisia. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Tärkeämpää ja vastuullisempaa yhteisten varojan käyttöä on kuitenkin luoda osaamisen pohjaa tulevaisuuden kannalta relevanteille osaamisen alueille. Käytännössä tämä mm. tarkoittaa, että alueelliset toimijat ja valtio toimisivat viisaammin pitkällä aikavälillä, jos he pyrkisivät suuryritysten vastustuksesta huolimatta hankkimaan niille kilpailijoita. Tämä on myös näiden suuryritysten etu, vaikka he eivät sitä viestiä voi helposti itse sanoa. Eli parasta yritys– ja aluekehityspolitikkaa olisi ollut hankkia aktiivisesti kilpailijoita Suomeen metsäteollisuudelle, Nokialle, telakkayhtiöille jne. Toisaalta joidenkin ajattelijoiden mukaan vanhan on ensin väistyttävä tieltä, ennen kuin uusi voi nousta. Uskon, että oikeilla menetelmillä ja oikeiden yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan luoda myös riittävän ajoissa alueellista ja seudullista kulttuuria niin, että osaamisen valinnat on jatkuva prosessi eikä totaalista pohjan menetystä pääse tapahtumaan yhtäkkiä.

Alueellisten ja valtion toimijoiden olisi tärkeämpää keskittyä tuottamaan osaamista tutkimuksen, koulutuksen, tuotekehityksen ja muilla tavoilla – kuten vaikkapa innovatiivisen tilauksin – valituille ja mm. vahvojen ennakoivien trendien tukemille painopistealueille kuin olla pelkästään yhden teollisuuden alan juoksupoikana – esimerkiksi kaikki tutkimus,tuotekehitys ja koulutus vain yhden yrityksen lähtökohdista. Samalla tulee huomioida, että alue tarvitsee tämän päivän ”lypsylehmä-aloja”, ja tulevaisuuden kannalta tuettavia ”auringonnnousun aloja”, tähtäimessä ”tähtiklusterit” ja uudet ”lypsylehmät” (ks. tarkemmin esimerkiksi Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos). Ei tulisi toteuttaa orjallisesti pelkästään suurimpien veronmaksajien intressejä, jotka usein edustavat jo luonteeltaan väistyviä teemoja tai jotka pyrkivät suojaamaan omaa tuotantoaan ja siten vaikuttavat myös siihen, että eivät kykene uusiutumaan. Tällaista jatkuvaa alueellista kehittämistyötä tukee esimerkiksi Delfoi-menetelmällä tehtävät rohkeat alueelliset osaamisen valinnat (ks. esim. em. linkissä oleva elinkeinostrategia). Mahdollisuuksia on. Kansallisesti uusia kehittyviä aloja ovat esimerkiksi kaivosklusteri ja arktinen teknologiaosaaminen, joiden merkitystä ei olla vielä riittävästi tiedostettu. (Matkailu, hyvinvointi ja ympäristö- ja energiateemat ovat jo keskusteluissa aika hyvin mukana.) Tosin kaivosyhtiöihinkin saatetaan yksittäisellä paikkakunnalla julkisten toimijoiden toimesta suhtautua samaan tapaan kuin em. metsäteollisuuteen ym. aiemmin.

Lex Nokia on tavallaan yksi esimerkki suuryrityksen pyrkimyksestä estää kilpailua, vaikka yhtiö siitä itse kaiketi irtisanoutui. Siihen voidaan kuitenkin ajatella kytkeytyneen jonkin verran protektionistista ajattelua, minkä seuraukset ovat nyt nähtävillä. Tietoyhteiskunta on vasta käsitykseni mukaan alkumetreillä ja tässä mielessä oikein toimittuna ICT-klusteri ja tietoyhteiskunta teema tarjoavat edelleen erittäin keskeisen mahdollisuuden eri alueilla (esimerkiksi nyt olisi tärkeää vetää valokuitukaapelia mahdollisimman moneen taloukseen siitäkin huolimatta, että Suomea on haluttu pitää viime aikoina langattoman tiedonsiirron mallimaana ja koelaboratorioana – tässäkin langattomuudenkin liiallisessa korostamisessa aluekehityksen ja tietoyhteiskuntakehityksestä tipahtamisenkin riskillä voi olla näkösällä liikaa yksittäisten suurten toimijoiden intressit. Kenties kattava valokuituverkko tarjoaisi paremman alustan myös esimerkiksi Nokialle – olemme kait siirtymässä maailmaan, jossa Internet on verkko, joka tarvitsee erilaisia käyttöpäätteitä. Kännykkä ja perinteinen matkapuhelinverkko lienevät tavallaan elinkaarensa loppupuolella). Kaleva otsakoi tekemämme kirjoituksen: ”Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä” ja ”On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisemmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uusiutumiselta”. Savon Sanomat puolestaan laittoi otsakkeeksi ”Lex Nokia estää oppimista”. Seuraavassa tarkemmin em. ajatuksen taustaa Kalevalle jätetyn ja julkaistun käsikirjoituksemme pohjalta. Painopiste sanomassa on ns. horisontaalisen klusterikäsitteen käyttöönotto, joka tukee oppimista ja innovointia.

Artikkeliehdotus 5.12.2008:

Lex Nokia ei tue oppimista ja innovointia – lakiehdotuksen taustalla kilpailun estäminen

Lex Nokiaksi ristitty laki toteutuessaan voi uhata myös Nokia-klusteria ja sen keskeisiä maantieteellisiä toiminta-alueita Suomessa – laki estää oppimista ja innovointia.

Lex Nokian taustalla on arvioitu olleen yhtäältä Oulun seudun tapahtumat, jossa osa työntekijöistä 2000-luvulla alussa siirtyi kilpailevaan yritykseen ja jatkoivat yhteydenpitoa entisen työnantajan työntekijöiden kanssa. Lojaalisuus kulloisellekin työnantajalle on perusarvo. Oulun tapahtumiin on ehkä liittynyt epäkorrekteja piirteitä, mutta pyrkimys estää kilpailua Lex Nokian taustalla on kestämätön lähtökohtana – kilpailijat toimivat nykyisissä globalisaation olosuhteissa pikemminkin henkivakuutuksena ja takeena yritystoiminnan jatkosta. Oulun seutukin on kehittymässä, jos sitä ei Lex Nokialla estetä, alueeksi, jossa toisiaan lähellä olevat kilpailevat yritykset oppivat toisilta ja innovoivat globaalisti aina kilpailukykyisen variaation tietoliikennetekniikan eri tuotealueilla.

Suomessa yritys- ja aluekehittämisessä on korostettu verkostoitumista 1990-luvun lamasta alkaen. Verkostoituminen on tarkoittanut luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvaa verkostoitumista. Yhteistyön tiivistymisen, klusteroitumisen, perimmäisenä selittäjänä ovat olleet kustannussäästöt ja verkoston saama kilpailukyky sitä kautta. Tässä yhteydessä Nokian ympärille syntynyt klusteri on toiminut verkostoitumismallin kouluesimerkkinä. Nokia-veturilla on käytännössä luotu Suomeen menestyviä alueita, jonne muiden verkostossa olevien toimijoiden on kannattanut hakeutua tiiviiden verkostosuhteiden edellyttämien vuorovaikutussuhteiden vuoksi. Alihankkijoiden on ollut taloudellisessa mielessä edullista hakeutua päähankkijan läheisyyteen. Viime aikoina Nokia -vetoisia seutuja ovat olleet esimerkiksi Oulun ja Salon seudut, mutta myös monen muun seudun kehitys on saanut tästä merkittävää lisäpotkua, mm. Tampereen seutu, Jyväskylän seutu ja Espoon seutu. Klusterin taloudelliset vaikutukset ulottuvat koko Suomeen. Metsäteollisuuden vaikeuksien vuoksi Nokia-klusterin suhteellinen merkitys on saattanut jopa korostua viime aikoina Suomen talouden näkökulmasta.

Pelkästään luottamuksellisiin verkostosuhteisiin perustuva ns. vertikaalinen klusterimalli on haavoittuvainen. Kun klusterin ytimenä oleva tuote, esimerkiksi matkapuhelin tai muu kyseisen tietoliikennesegmentin tuote, saavuttaa elinkaarensa pään, toisin sanoen sen voimakkaasti kasvava kysyntä hiipuu tai lakkaa kokonaan, verkosto ei välttämättä kykenekään tuottamaan kilpailukyistä uudistuotetta ja uusiutumaan, jolloin kysynnän hiipuessa koko alue, jossa verkosto toimii, taantuu. Hyväksi esimerkiksi käy Suomessa vaikkapa sellu- ja paperiteollisuus, jonka taantuminen uhkaa montaa yksittäistä seutukuntaa ja kaupunkiseutua.

Kustannussäästöihin perustuva usein fyysistä lähekkäisyyttä edellyttävä vertikaalinen klusteroitumismalli on kuitenkin asetettu viime aikaisissa tutkimuksissa kyseenalaiseksi esimerkiksi ruotsalaisten tutkijoiden Anders Maskellin ja Peter Malmbergin mukaan juuri sen uusiutumiskyvyttömyyden vuoksi. Tulevaisuuden klusteroitumismallissa toimijoiden lähekkäisyyteen hakeutumisen syynä on yhä useammin selkeät oppimis- ja innovaatiotarpeet. On havaittu, että todellista innovointia ja oppimista tapahtuu lähinnä saman alan kilpailijoiden välillä.

Vierekkäin päivittäin toimivat Sony-Erikssonin, Siemensin tai Nokian suunnittelijat voivat olla alueen ja yritystensä kehitykselle arvaamattoman tärkeitä muutosvoimia. Vaikka suunnittelijat ovat lojaaleja työnantajilleen eivätkä riko yrityssalaisuuksia, pihojensa haravoinnin, kahvinjuonnin ja lumitöiden teon yhteydessä keskustellessaan he oppivat toisiltaan sellaisia yritystensä kehittymisen kannalta hyödyllisiä asioita, molemmat ehkä erilaisia, joita kukaan ei perinteisillä mittareille ja tutkimusmenetelmillä kykene mittamaan.

Sony-Erikssonin suunnittelijan toisella puolen asuva toisen alan edustaja, ei kykene hyödyntämään naapurin osaamista omassa toiminnassaan ainakaan siinä määrin, kuin keskustelun pienimmätkin vivahteetkin tarkasti aistiva Nokian suunnittelija. Oppimisen ja innovaatiotoiminnan vuoksi jotkut seutukunnat ja alueet houkuttelevat tulevaisuudessa toimijoita sijoittumaan sinne. Seutukunta, jossa toimii saman alan kilpailijoita, saattaa olla pitkällä tähtäimellä uudistumiskykyisempi ja kehittyvämpi kuin yhden yrityksen, esimerkiksi Nokian, varaan perustuvan seudun kehitys. Alue- ja seutu, jossa tapahtuu kilpailijoilta oppimista, kykenee varioimaan maailmanmarkkinoille aina globaalisti kilpailukykyisen ratkaisun. Kalifornian piilaakso on tästä erinomainen
esimerkki. Suomalaiset huonekaluvalmistajat ovat pitkään tehneet retkiä oppiakseen ns. Italian tuolikolmion, Friulin alueelta.

Suomessa ihmetellään Närpiön seudun menestystä, jossa työttömyys, toisin kuin Oulun seudulla, on maan alhaisinta, maahanmuuttajien määrä suurinta ja kilpailevat kasvihuoneyrittäjät toimivat vieri vieressä. Osa kasvihuoneyrittäjistä on varmasti työskennellyt aikanaan nykyisten ”kilpailijoiden” palveluksessa. On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisimmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uudistumiskyvyltä. Hämmentävää on myös ollut todeta kilpailuviranomaisten passiivisuus tämän lain säätämisen yhteydessä. Vaikuttaa siltä kuin kilpailuviranomaiset eivät olisi perehtyneet avoimen innovaatiotoiminnan uusiin teorioihin ja niiden saamaan kansainväliseen huomioon. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että avointa innovaatiotoimintaa pidetään tänään perusedellytyksenä toimivalle kilpailulle ja teollisuuden aidolle uudistumiskyvylle.

Elämme kulttuurisessa kehitysaallossa maatalousyhteiskunnan ja teollisuusyhteiskunnan jälkeisessä jälkiteollisessa yhteiskuntavaiheessa. Olemme eläneet sen palveluyhteiskuntavaihetta, jossa palvelualan ammatit ovat olleet suurin yksittäinen työllistävä ala. Olemme siirtymässä informaatioyhteiskuntavaiheeseen, jossa suurin osa väestöstä työskentelee informaation jalostusprosessiin liittyvissä tehtävissä seuraavina vuosikymmeninä. Keskustelu pitäisi suunnata Lex Nokian ja kilpailun estämisen sijaan siihen, että millaiset informaatioyhteiskunnan ratkaisut ovat nostamassa Suomea ja koko maailmaa seuraavaan pitkään nousuun ja tukemassa uusia innovaatioita.

Miten yritysten välisen kilpailun kitkemiseen pyrkivä Lex Nokia sopii avoimen innovaatioteorian mukaiseen Linux-, Wikipedia-, Facebook- ja
virtuaaliseen sosiaalisen median maailmaan, joissa keskeistä on avoimuus, vertaistuki ja yhteistyö? Mitkä ovat Lex Nokian ajajien ääneen sanomattomat perusmotiivit? Olisi syytä huolella pohtia sitä,
ovatko nämä motiivit maailman mittakaavassa nykyisen talouskriisin syitä vai ratkaisutekijöitä? Olemme selvästikin siirtymässä jatkuvan oppimisen aikakaudesta jatkuvan innovoinnin aikakauteen. Jos ja kun
näin on, Lex Nokia on jo syntyessään vanhentunut laki.

Jos aluekehittämisen huomio kiinnitetään edelleen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämiseen tulevaisuuden kannalta oikeille painopistealueille tulevaisuustietoa hyödyntäen ilman yksittäisen yrityksen täysin määräävää vaikutusta ja ilman markkina-aseman väärään hyödyntämistä, liikutaan pitkällä tähtäimellä kestävällä pohjalla. Sekä vertikaalinen että horisontaalinen klusteroituminen tarvitsevat osaamista tuottavia instituutioita palvelukseensa. Osaamiseen suuntaamiseksi tulevaisuuden informaatioyhteiskunnan mahdolliset ja toivotut painopistealueet saadaan parhaiten haltuun ammattimaisella tulevaisuudentutkimuksen ja aluekehittämisen käsitteistön soveltamisella ja asianmukaisilla menetelmillä, kuten Delfoi-menetelmällä.

Suomen kansallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi on hyvin
tärkeää varmistaa vapaan kilpailun toimivuus jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja sen kannalta keskeisillä markkinoilla. Eräs tekijä, miksi perinteiset teollisuusalat ovat ajautuneet Suomessa nopeaan kriisiin, on juuri näiden teollisuusalojen tottumattomuus globaaliin toimintaympäristöön ja sen mukanaan tuomaan kilpailuun. Suomi on tarjonnut näille yrityksille suojaisan sataman hyvin pitkään, mutta kiihtynyt globalisaatio ja kilpailu ovat nyt pakottaneet nekin avaamaan silmänsä ja keskittymään aitoon innovaatiovetoiseen kehittämistoimintaan.

Protektionismiin tähtäävällä lainsäädännöllä ei ole koskaan ollut suotuisia vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn. Tuskin niin tulee olemaan nytkään. Jos olisi, se olisi historiallinen ihme. Tulevaisuutta ei pitäisi rakentaa ihmeiden toteutumisen varaan.

Yrjö Myllylä, YTT, Delfoi-manageri
Alueellisen ennakoinnin asiantuntija
Oy Aluekehitys RD
http://www.rdmarketinfo.net

Jari Kaivo-oja, HTT, YTM, Tutkimusjohtaja
Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun kauppakorkeakoulu
http://www.tse.fi/tutu

Artikkeli julkaistu käsikirjoituksen pohjalta myös seuraavissa

Myllylä, Yrjö (2008). Lex Nokia estää oppimista. Savon Sanomat 11.12.2008. http: //www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lex-nokia-ei-tue-oppimista/306267

Myllylä, Yrjö (2008). Kilpailua pitää vaalia eikä torjua. Salon Seudun Sanomat 9.12.2008.

Yksi malli alueellisten rohkeiden valintojen tekemiseksi on Koillis-Suomen elinkeinostrategiaprosessin malli

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koillis-Suomen koheesio- ja kilpailukykyohjelma.
<https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/10/10/naturpolis-oy-koillis-suomen-elinkeinostrategia-2011-2015/>

Ks. myös

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/aluekehitys-rd-julkaisuesittely-maaseudun-tulevaisuus-ja-klusterit-arviointia-delfoi-menetelmalla/>

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001.

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. 86 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 22/2001. <https://rdaluekehitys.net/2013/08/11/kasvukeskukset-ja-suuret-kaupunkiseudut-yhteistyomahdollisuudet-kaupunkiseutujen-klusterikehittamisessa-rd-aluekehitys-julkaisuesittely/>

Myllylä, Yrjö (1999). Pohjoinen ulottuvuus: Pohjois-Eurooppaa palvelevat yritykset Suomessa – Kehitettävät klusterit ja niiden kansainvälistämisen tukipalvelujen kehittäminen. 236 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, sisäasiainministeriö, Finnvera Oyj, Finpro, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. RD Market Info -julkaisu. Helsinki 1999. (<https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/pohjoinen-ulottuvuus-rd-julkaisuesittely-pohjois-eurooppaa-palvelevat-yritykset-suomessa-kehitettavat-klusterit-ja-niiden-kansainvalistamisen-tukipalveluiden-kehittaminen/> ks. yhteenveto AlueIntegraattori 5/1999 <https://rdaluekehitys.files.wordpress.com/2013/05/alueintegraattori-51999-s-18-19.pdf >)

Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.