1,8 milj. m2  tarkoittaisi 100 000 työpaikkaa Helsinkiin 18m2:llä/ työntekijä. Sillä eläisi 200 000 asukasta? Mutta jos otetaan 25m2 / toimistotyöläinen, tämä olisi 72 000 työpaikkaa. Vähintään voidaan sanoa, että tarvittaisiin 50 000 toimistotyöläistä, että nämä tulisivat tehokäyttöön. Aina pitää olla tietenkin pieni varakapasiteetti.  Heitän hatusta, että tyhjän toimistotilan tavoite voisi olla 2-5 %, siihen ei juuri ole päästy, kun olen hiukan seurannut sivusta ja osallisena (toimitilavuokraajana Espoossa) tilannetta n. 20 vuotta, ollaan liikuttu paremmin 10 % tuntumassa ja nyt sen yli reippaasti 13 %:ssa, Espoossa jopa 21 %.

Toimitilaylikapasiteetista  on ollut jonkun verran keskustelua Suomessa, että kaavoitusratkaisuin pitäisi muuttaa toimistoja asuinkäyttöön. Luovutin jo noin 15 vuotta sitten RD Aluekehityksen erään  toimiston Espoon Kivenlahdessa tanskalaisen vahnusten hoivapalvelukeskuksen käyttöön. Työhuoneeni vuokrataso siihen majoitettuine senioreineen nousi roimasti. Fortumin toimistorakennus on päätetty muuttaa asunnoiksi Espoon Keilaniemessä. Metron kannattavaksi saaminen edellyttäisi Etelä-Espoon maankäytön tuplaamista. Jotta ihmisillä olisi töitä metron varrella, lienee pakko ottaa miljoona maahanmuuttajaa melko nopeasti ja rakentaa teollisuutta muualle Suomeen ensin?

Mahdollisia syitä nykytilanteeseen, pääkaupunkiseudun järjettömään toimistotilaylikapasiteettiin:

1) Pääkaupunkiseutu on Suomen pääkaupunkiseutu, tasapaino on oltava muun Suomen kanssa. Suomi ja pääkaupunkiseutu elää Suomesta (maantieellinen käsite). Ei vois sanoa yksiselitteisesti, että pääkaupunkiseutu on Suomen veturi. Se on tuonnin ja viennin ja tukkukaupan ja pääkonttereiden ja valtionhallinnon ym. palveluiden keskus. Tarvitaan kokonaisajattelua.

2) Suomessa vallitsee sodan jäljeltä vimmattu uudisrakentaminen, se näkyy yhtä paljon myös maakunnissa ja myös uusien teiden rakentamisessa, tänäänkin. Asfalttipinta-ala kasvaa (jos teitä ei aleta kehittämään nykyurillaan, nykyhallituksen korjausstrategia on kestämätön). Mikään talous ei pysty tällaista  jatkamaan. Yhteiskuntataloudellisesti on arvostettava vanhan kehittämistä talojen, teiden, yms. osalta. Kuka maksaa rapautuvat infran, kun uutta rakennetaan maakuntien ja pääkaupunkiseudunkin kärkihankkeilla – vanhan ylläpito ei ole uusien hankkeiden hyötykustannuslaskelmissa useinkaan mukana! Painopiste korjausrakentamiseen ja kehittämiseen –  se on järkevää, kannattavaa ja varsinaisesti työllistävää! Nykyfirmat eivät tätä sano, kun niiden organisaatio on viritetty uudisrakentamiseen. Saunoin juuri sattumalta betonifirman edustajan kanssa eikä hän ymmärrettävästi toivonut tällaista painopisteen muutosta korjausrakentamiseen, koska betonia menisi vähemmän.  Matti Vanhanen on käsitellyt ajatusta.

3) Verotuskäytännöt ohjaavat yritysten voittojen yms. sijoituksia kiinteistöihin. Onko tarkoituksenmukaista, että jokainen voittoa tekevä yritys joutuu sijoittamaan kiinteistöihin ja toimitiloihin? On myös kiinnitettävä huomiota, kuka omistaa tyhjät toimistotilat, mikä on eläkevakuutusyhtiöiden rooli kiinteistömassassa ja mikä näiden tyhjien toimistojen todellinen arvo mm. arvioitaessa Suomen nettovelkaa.

4) Asiantuntijatietoa ei osata käyttää hyväksi. Lähes jokainen asiantuntija ajaa omaa etuaan tietoisesti tai tiedostamattaan. Rakennusliikkeet niitä palvelevine suunnittelijoineen ja etujärjestöineen ovat kovia lobbareita. Olen vasta ollut pääkaupunkiseudulla Laiturilla tilaisuudessa, jossa ainoa tarkoitus oli saada pääkaupunkiseudulle lisää rakentamista, alan firmat ja kuntien kaavoitusvastaavat ja etujärjestön edustaja olivat paikalla. Ratkaisuna on esim.  RD Aluekehitys Oy:n käyttö päätöksentekoa tukevissa selvityksissä, koska se on erikoistunut asiantuntijatiedon käyttöön ja ainakin tiedostaa siihen liittyvät  ongelmakohdat. Tässä yksi luento eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan entisen pysyvän asiantuntijakonsultin Osmo Kuusen tilauksesta.

5) Suomi tarvitsee lisää maahanmuuttoa. Suomessa vallitsee pohjoisiin verrokkimaihin verrattuna tilanne, että suhtaudumme maahanmuuttoon nihkeästi. Olen tehnyt yhden artikkelipohjan aiheesta, siitä tekstiä alla:

Smith ryhmittelee maailman maita ryhmiin ja tuo entisten mm. nopeasti taloutta kasvattavien ns. BRICS tai BRICSA-maiden rinnalle ns. NORC-maat, johon kuuluu myös edellisen kerhon kanssa yksi väestöä menettävä maa, Venäjä (-17 %). NORC-maiden väestö kasvaa vuotee 2050 mennessä 76 miljoonalla ihmisellä yhteensä 15 %. Sen pohjoisista maista Kanada, Islanti ja Norja kasvavat nopeimmin 20 % verran. Eniten NORC-maista suhteellisesti väkiluku kasvaa Kanadassa (31 %), Yhdysvalloissa (27 %), Islannissa (24 %), Norjassa (22 %) ja Norjassa (22 %). Suomen väkiluku kasvaa samassa ajanjaksossa vain 2 %. Pohjoismaissa väkiluvun kasvu on yhteensä lähes 3 miljoonaa, mutta Suomessa ei juuri mitään. Smith pitää pienen kasvun syynä Suomen nihkeää suhtautumista maahanmuuttajiin. Kansamme on aina kärsinyt eristyneisyydestä ja Suomi tunnetaankin mielenkiintoisena lääketieteellisenä tutkimuskohteena monien sairauksien osalta, jotka esiintyvät siellä, missä kaikki ihmiset ovat läheisiä sukulaisia toisilleen.

6) Teollisuus- ja työpaikkarakenteen muutos? Teollisuusrakenne on ehkä jossain määrin muuttumassa pk-yritysvaltaisempaan suuntaan ja ylipäätään yritysten keskikoko pienentymässä. Tällä voi olla vaikutusta, mutta en pitäisi tätä erityisenä tavoitteena niin voimakkaasti, kuin muut toimijat, ottaen Suomen arktiset olosuhteet huomioon. Suomea ei pidä tässä verrata Keski-Eurooppaan vaan pohjoisiin verrokkimaihin.

”Jotta pääkaupunkiseudulle syntyy yksi työpaikka, tarvitaan neljä työpaikkaa maakuntiin” -väite/työhypoteesi

Luku 1/4 osa työluku/ hypoteesi ja otettu täysin hatusta. Sitä voisi perustella

a) keskustelulla mm. erään pääkaupunkiseudun vuokra-asuntoyhtiön juristin kanssa,

b) yleisellä tuntumalla, että pääkaupunkiseudut maailmalla ovat 1/4-1/5 osa koko massasta (en ole tarkistanut). Suomen verrokkimaat on oltava arktisia maita, jossa teollisuuden ja luonnonvarojen jalostuksen merkitys kokonaisuudessa on suurempi kuin pienillä rintamaiden valtioilla.

c) Caseilla:

Case 1 Metsä-Fibre: Äänekösken sellutehdas synnyttää 100 pysyvää työpaikkaa Helsingin satamaan, ja muutaman muualle pääkaupunkiseulle, mm. Tapiolan pääkonttoriin.

Case 2: Wärtsilä Vaasa: Moottorituotanto Vaasassa tuo työtä Wärtsilän pääkontooriin Pitkänsillan pohjoispuolelle.

Case 3: ABB: Vuosaaren moottoritehdas ja pääkonttori kokoaa moottorit virallisesti, mutta esim. Azipodit kootaan ja koneistetaan osittain Taivalkoskella Telatekin tehtaalla ja tiettävästi myös Haminassa.

Case 4: Talvivaaran kaivos. Pääkonttori on ollut ollut entisessä työpaikkarakennuksessani Espoon Haukilahdessa.

Case 5: Yrityspalvelut ja etenkin kauppa ovat suorassa suhteessa talouden perusteisiin, ne työllistävät valtavia määriä, mutta eivät näytä itsenäisesti pystyvän siihen.

d) Työväite hatustani: 30 % työpaikoista on oltava teollisuutta, jotta kansakunta voi hyvin. Pragmaatikkona sanoudun irti teoreettisesta ajattelusta, että palveluyhteiskunta irtaantuu teollisuudesta Suomessa. Olemme nähneet viime aikoina Lapinkin teollistuvan, jonka väitettiin siirtyneen suoraan maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan. Teollisuuden ja palveluiden riippuvaisuuden havaitsin myös ”työministeri Sinnemäen toimeksiannossa”, että Suomen palvelurakenne on riippuvaista teollisuudesta. Kehitettäessä teollisuutta, kehitetään palveluita, joista osa Suomea palvelevia palveluita sijoittuu pääkaupunkiseudulle ja eri paikkakunnilla sijaitsevat toiminnot koordinoidaan usein pääkaupunkiseudulta. Ihmisten arvostamiin (sosiaalisen kanssakäymisen lähtökohtia myös) tiiviisiin keskustoihin koko teollisuutta ei voida saada.