Oululaisilla on moottoritieongelma, ratkaisu vaatii ymmärrystä: Kaupunkimoottoritien liikenteenvälityskyky ei nouse nopeutta nostamalla, 80 km / h on tarpeeksi

7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Sain kimmokkeen artikkelin tekemiseen juuri ilmestyneen YLE:n uutisen perusteella ja ajaessani viimeksi 2 vrk sitten samaista moottoritietä: ”Kolme loukkaantui vakavasti nokkakolarissa Oulun lähellä – Nokkakolari tapahtui moottoritiellä, jossa kaistojen välissä on aita.” (YLE 16.11.2014 klo 14:48, alla oleva artikkeli valmis klo 17.30, nyt lasketaan milloin muutos tulee ja montako kolaria tai ihmishenkeä otetaan. Muutos ei maksa mitään ja voidaan toteuttaa halutessa heti. Facebookissa keskustelua aiheesta on tässä linkissä.)

— väliseuranta ja artikkelin implementointi —

Ex-tieviranomainen: Vaarallisen moottoritien nopeudet heti alas (YLE 30.1.2015)

— — —

Oulussa moottoritiellä rytisee, vaikka oululaisten liikennejärjestelmä on muuten monin tavoin esimerkkillinen. Kuvassa Pohjantien moottoritie, joka ylittää Oulujoen. Sumu on arktinen ominaisuus ja on läsnä myös Oulun moottoritiellä ajoittain Kuvan kohta on onnettomuusaltis suuren liikennetiheyden ja ennen ja jälkeen osuuden kohdan suurten nopeusten vuoksi. Muistan jo Oulussa asuessani 80-luvulla nähneeni tässä kohdassa viereistä kevyen liikenteen väylää kävellässäni auton sinkoutumisen vastaantulevale kaistelle loskan vuoksi. Silloin ei ollut keskikaidetta. Suurilla nopeuksilla ajettaessa keskikaidekaan ei pidä autoja välttämättä omilla ajoradoillaan. Kuva YMy, syyskuu 2014.

Moottoritien / Pohjantien / Nelostien onnettomuuksia voi seurata ”on-line ajassa” mm. piipaa.infosta, Kalevasta tai YLE:n uutisista:

Olen vieraillut viime aikoina kotikaupungissani Oulussa ja saanut kuulla, että moottoritiellä jytisee entistä tiuhempaan. Moottoritie on usein tukossa onnettomuuksien vuoksi. Tavoitellut aikasäästöt ja moottoritien suuri liikenteenvälityskyky eivät Oulussa toteudu toivotusti. Olen saanut vuosikymmeniä seurata keskustelua moottoritien nopeusrajoituksista Oulussa ja muusta kädenväännöstä, ainakin sivusta. Uskomukset mikä on tien tarkoitus, tieismit ja -opit törmäilevät vähintään yhtä paljon kuin autot moottoritiellä, jota on totuttu pitämään turvallisimpana tienä ajosuoritteisiin nähden. Etenkin Pohjantien moottoritiellä tällä hetkellä vallassa on perinteinen tielaitoksen oppi. Ennen kuin liikennemäärät olivat pienempiä jossa kussa mutkassa ongelma oli, että autot lensivät tieltä sillan kaiteeseen tai muuten ulos. Nyt liikennemäärien kasvettua peräänajot yms. ovat yleistyneet.

Oululaisilla on siis tällä hetkellä aitoja ongelmia moottoritiensä kanssa. Moottoritie on aikoinaan esimerkillisesti yleiskaavoitettu nykyiselle paikalleen jo 1940-luvulla Otto Iivari Meurmannin toimesta ja rakennettu 1960-luvulla ja se on hyvä ja toimiva tie. Siitä voisi olla ylpeäkin, kun on näin ennakoitu tie oikealla paikalleen ja kun se kulkee kaupungin keskellä eikä laidalla rinnakkaisteineen. Tie on pysynyt paikoillaan. Ongelmien lähtökohta on pyrkimys pitää liian suurta nopeusrajoitusta liikennetiheyksiin nähden etenkin moottoritien vilkaisliikenteisimmällä osuudella. Virallinen valtiollinen tiehallinto (nyk. Liikennevirasto ja ely-keskus, liikenne) on meillä tavoitellut aina suuria nopeuksia moottoritiellä ja pääteillä. Tienpitäjä on mieluusti tavoittelemassa uusia suuria hankkeita, jota luovuttamaton periaate, pääteiden nopeus 100 tai 120 tukee. Tätä mielellään maakuntien politiikot tukevat, saadaanhaan maakuntaan rahaa ja hankkeita ja ansio siitä myös politikoille.

On syytä mennä ja oppia tässä asiassa moottoriteiden kotimaahan USAhan tai ”Suomen Amerikkaan”, Espooseen ja erityisesti sen Länsiväylälle. Länsiväylä toimii ja välittää liikennettä sujuvasti ilman oululaisten kaipaamia jatkuvia liikenneonnettomuuksia erittäin suurilla liikennetiheyksillä. Töihin ehtii autolla Helsinkiinkin, 80 km / h, nopeuksien väliaikainen putoaminen esim. Kehä I kohdalla ei haittaa, kokonaisuutena matka sujuu yllättävän hyvin, vaikka tie on täynnä autoja (myös joukkoliikenne). Oululaiset esittävät – siis jotkut muut kuin minä sieltä kotoisin oleva – ratkaisuksi käytännössä hulluja asioita, kuten rinnakkaistien rakentamista alituisten onnettomuuksien johdosta tai lisäkaistoja. Kenellä siihen on varaa? Lisäkaistat liikennetiheydeltään suurimpaan kohtaan voitaneen hyväksyä, jos ensin pudotetaan nopeudet välityskyvyn ja liikenneturvallisuuden kannalta oikealle tasolle – ei vain teoriassa, vaan myös käytännössä. Tien yksinkertainen rakenne muuttuu samalla monimutkaisemmaksi. Teitä on jo Suomessa tarpeeksi kansankunnan kukkaroa ja tarpeita ajatellen, olisi alettava purkaa jo jostakin päästä. Oulussa Oulujoen ylitys pitää hoitaa hallitusti, mutta siinä nopeuksien kasvattaminen ei lisää mahdollisuuksia. Ilmaiseksi voisi päästä onnettomuuksista eroon ja töihin ajoissa neuvolla numero 1:

RATKAISU AJATTELUSSA JA ÄLYSSÄ – EIKÄ MAKSA JUURI MITÄÄN !

Tässä oululaisille kustannuksia, peltiä ja ihmishenkiä säästävä erittäin tuottava ohje asiantuntijoilta välitettynä ilmaiseksi (tilatkaa kuitenkin joskus jotakin, että tullaan toimeen):

Alennatte nopeuden kaupunkimoottoritielle sopivalle tasolle, esim 80 km/h. Tien välityskyky nousee ja onnettomuuksien määrä minimioituu. Matka töihin tai kotiin nopeutuu nykyisestä. Peltipoliisit valvomaan nopeusrajoituksia.
Vaihtoehtoisesti lisätkää älyä liikenteessä niin, että nopeudet vaihtelevat liikennemäärien mukaan, esim. sitten vaikka 70-100 km/ h (tasainen nopeus myös muuhun liikenneverkkon nähden parempi).

Nopeusrajoitusten noudattaminen moottoritielläkin vaatii seurannan!

Ratkaisu on ajattelussa tai ajattelussa ja uudessa teknologiassa. Ensimmäinen vaihtoehto ei maksa mitään! Toinen vaihtoehto maksaa, mutta ei paljoa verrattuna uusien teiden tekemiseen. Peltipoliisit valvomaan moottoritiellä optimoitua noin 80 km / h ajovauhtia. Kuva Oulusta moottoritien eritasoristeyksen päältä. Kuva YMy, syyskuu 2014.

On epä-älykästä hakea tuollaista jatkuvaa kolarointia vuodesta toiseen ajattelemattomuudella tai järjettömillä uskomuksilla. Tarvitaan älyä liikenteeseen. Äly ei ole vain tietotekniikkaa vaan laajempaa järjen käyttöä. Merkille pantavaa tosin on, että peltipoliiseja ei moottoritiellä näy, vaikka niihin teknologia antaisia mahdollisuuksia. Sen sijaan moottoritien jälkeisillä osuuksilla niitä näkyy.

Kun nyt yliopiston liikennetekniikan yksikkö lakkautettiin vuonna 1996, perusteena painopisteen siirtämiseen osaamiseen Oulun yliopistossa eli ICT:hen, niin tässä 2. vaihtoehdossa joudutaan turvautumaan konsultteihin tai muihin yliopistoihin matemaattisten liikenteenohjausmallien ja älysovellusten käyttöönottamiseksi. (Sama analogia myös kaivosten ympäristöongelmien ratkaisuun, johon liittyvä osaamista menetettiin rakennustekniikan yksikön lakkauttamisen vuoksi.)

Vahvalla rintaäänellä asiantuntemusta oululaisille tässä asiassa välittäen. Nelostie on vaatinut paljon uhreja, minäkin olin hautaamassa yhtä nuoruudessani. Miksi niitä tieten tahtoen hakea lisää – eikö liikenneturvallisuuden hakeminen ole vastuullisinta politiikkaa ja kun se ei lisäksi tässä maksa mitään – pelkkä nopeuden pudotus pelastaa tilanteen? Nyt eletään kuin aikoinaan vahvan markan politiikkaa, joku vannoo jonkun opin nimeen, kunnes kaikki romahtaa. Nyt laput 80:een, peltipoliisit töihin ja miettimään sitten älyohjausta ja lisäkaistoja tarvittaessa. Lasken oululaisten todellisen älykkyysosamäärän sillä, että montako viikkoa tästä kirjoituksesta nopeuksien tasapainottamiseen muu liikenneympäristö huomioiden Pohjantiellä menee.

Teknologiakaupunki Oulu tunnetaan esimerkillisestä yritysten, kunnan ja yliopiston yhteistyössä teknologian alalla, jonka seuruksena syntyi pörssiyhtiö Technopolis. Nyt pitäisi viisautta saada moottoritien käyttöoppiin. Mm. vuonna 1996 ICT:n hyväksi lakkautetun yliopiston liikennetekniikan yksikön vuoksi, parhaimmat neuvot voi saada alan konsulteilta. Kuva YMy, syyskuu 2014

Moottotien / Pohjantien onnettomuuksien seurantaa lyhyeltä aikaväliltä:

RD Aluekehitys Oy:n tukeman Liikennementorin sivuston suosituimmat artikkelit tätä blogiartikkelia kirjoitettaessa.

Ks. myös seuraavat:

Lisättyjä artikkeleita 2.2.2015

Pohjantien rajoitukset kiihdyttävät mieltä (Kaleva 16.8.2002)
Tilannehuone-seuraa on line Pohjantien onnettomuustilannetta politiikkojen odotellessa rahoja onnettomuuksien perusteella nopeuden alentamisen tai nopeusrajoitusten noudattamisen valvomisen sijaan
Ex-tieviranomainen: Vaarallisen moottoritien nopeudet heti alas (YLE 30.1.2015)

30.3.2016

Nelostien kehittäminen – keskustelua

Ammattibarometri on tehnyt läpimurron – taustalta löytyy sitoutuneet persoonat ja rikastava vuorovaikutus

2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Ammattibarometri on tehnyt Suomessa läpimurron. Sen pääkehittäjänä pidän kehitystyötä sivusta seuraanneena kansainvälisesti osaamisalueellaan verkottunuttta ennakoinnin asiantuntijaa Jouni Marttista. Tosin mitään ei tehdä yksin vaan luottamus ja verkostoyhteistyö on aina läpimurtojen lähtökohta. Filosofi Pekka Himasen korostama ”rikastava vuorovaikutus” kuvannee kehitystyötä ehkä parhaiten. Tässä työssä Jouni Marttisen näkemyksellinen ja sitoutunut rooli on ollut aivan keskeistä, jotta tämä merkittävää lisäarvoa tuova uusi käytäntö on saatu käyttöön. Kyse on innovaatiosta. Kehittämistyöhön ovat osallistuneet TE-toimistojen ja ELY:jen asiantuntijat. Nykyisin myös TEM on mukana. Viime syys-lokakuun vaihteessa Turussa oli kansainvälinen ammattibarometrityöpaja, johon osallistui noin 20 ennakoinnin asiantuntijaa 12 EU-maasta. Tämä kansainvälinen yhteistyö jatkuu loppuvuodesta Roomassa.

Seuraavassa on erään käsikirjoituksemme pohjalta Jouni Marttisen kirjoittama tekstikohta. Siinä esitellään tämä myös suurta kansainvälistä kiinnostusta herättänyt Ammattibarometri. Ammattibarometri hyödyntää asiantuntemustietoa, kuten Delfoi-menetelmä tai jopa Delfoi-sovellukseksi tulkittava EU:n paras alueellisen ennakoinnin käytäntö Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus TKTT. Näkemyksemme mukaan ennakointitieto on aina tulkittua tietoa eikä pelkästään historiatrendien pohjalta voi tehdä suoraan johtopäätöksiä.

Ammattibarometri

Ammattibarometri nousi voimakkaasti esille ARENAS-jatkohankkeessa Suomi-Baltia (2011), jossa kehitettiin Baltian maiden ennakointikäytäntöjä EU:n komission tuella Suomen ARENAS-hankkeen ennakointikäytäntöjen pohjalta.

Kaikissa Suomen TE -toimistoissa on vuodesta 2011 lähtien arvioitu noin 200 keskeisen työelämän ammatin lyhyen aikajänteen kysyntä- ja tarjontanäkymiä, työvoiman saatavuustilannetta ja sitä, onko tarkasteltavina olleiden ammattien osalta odotettavissa työvoiman rekrytointiongelmia. Tiedot alueiden näkemyksistä on koottu Ammattibarometri-tietokantaan. Ammattibarometri kertoo työ- ja elinkeinotoimistojen työmarkkinoiden asiantuntemukseen perustuvan arvion keskeisten työelämän ammattien kehitys- ja työvoiman saatavuusnäkymistä.

Ammattibarometrin laatimiseen osallistuu noin 300 paikallisten TE-toimistojen virkailijaa. Barometrin tulosten perusteella suunnataan työvoimapoliittista aikuiskoulutusta työelämän tarpeiden mukaisesti. Barometrin tuloksia voidaan hyödyntää laajasti myös muun muassa työnvälityksessä, ammatinvalinnanohjauksessa, työperusteisen maahanmuuton suunnittelussa ja yritysten sijainninohjauksessa.

Ammattibarometrin tietojärjestelmä on tällä hetkellä vain työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan sisäisessä käytössä. Kehitysnäkymäarviot päivitetään kolme kertaa vuodessa (helmi-, kesä- ja syyskuu). Ministeriössä on tehty suunnitelmia barometrin sisällön ja ulkoasun viimeistelystä, jotta sovelluksen käyttöä voidaan laajentaa hallinnonalan ulkopuoliseen käyttöön. Tavoitteena on vuoden 2012 aikana saada barometristä kansalaisia, yrityksiä ja oppilaitoksia palveleva Internet-sovellus.

Viittaustiedot:

Myllylä, Yrjö & Jouni Marttinen, & Jari Kaivo-oja (2012). Ennakointi demokratian vahvistajana. Esimerkkinä EU:n palkitsema TKTT-konsepti ja muut kansainvälisessä arvioinnissa esille nostetut suomalaiset ennakointikäytännöt. Futura 4/2012. 38-49.

Lisätietoja:

Futura 4/2012: Suomalainen ennakointikulttuuri menestyy eurooppalaisessa vertailussa

Esimerkki:

Pohjois-Pohjanmaan Ammattibarometri 2/2014

Suomen visio?: ”Kansakunta ilman suuntaa näivettyy”

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Mikä on Suomen (elinkeinopoliittinen) visio? Vieraskirjassani lukee 1-2 vuoden takaa tämä kirjoitus: ”Suomen Visio: Kansakunta ilman suuntaa (visiota) näivettyy.” Lauseen alla näyttäisi lukevan sana ”Mannerheim”. En tiedä onko Mannerheim näin sanonut, mutta tietäen tuon lauseen kirjoittaneen vieraan perehtyneisyyden sotamarsalkka Mannerheimin ajatteluun, uskoisin että hän tuon ajatuksen olisi voinut sanoakin. Olkoon tämän johdantona seuraavalle johdannolle, joka yrittää herättää Suomea ottamaan kiinni visiosta, tehtävästästään, suunnasta kansojen joukossa – etenkin elinkeinonäkökulmaa painottaen – muistaen, että toimiva talous lähtee maantieteestä, arvoista, kulttuurista, sosiaalisista suhteista yms. enemmän kuin esimerkiksi talousviisaiden ykkösammun arvailusta, mikä on työttömyysaste 1/2 vuoden kuluttua tai erilaisten etenkin tuontitavarana tuotujen kyseenalaisten teorioiden ja yksipuolisten näkökulmien soveltamisesta ns. ylhäältä alaspäin mallilla Suomeen. Tälläinen vaihtoehtoinen visio, jota kohti kulkemalla voisi selvitä, on esitetty linkissä tekstin jälkeen. Sen jokaisen sanan olen valmis avaamaan toimeksiannoissa ja muissa suhteissa. Ja ennen muuta olemme valmiita toimeksiannoissa prosessoimaan ja jalkauttamaan oikeaoppisesti Suomen yhteistä visiota, kuten olemme tehneetkin yksittäisillä alueilla EU:n parhaimmaksi arvioitua ennakointikäytäntöä soveltaen.

Teijon alueella toimii Meri-Teijo Golf. Kuvassa sotavetaraani-golfareiden kivi. Viimeinen sotavetaraanien Golf-kisa päättyi ilmavoimien ylilentoon kesällä 2009.

Viimeinen sotavetaraanien Golf-kisa päättyi ilmavoimien ylilentoon kesällä 2009 Salon Meri-Teijossa. Yksi golfaaja entinen naapurimme Tauno Palva Oulusta. Vastuu tulevista kierroksista on nuoremmilla.

Kirjoitin FB:ssa 30.10.2014 (johdanto lopussa olevalle linkille, jossa visio):

Isolle osalle suomalaisista maksetaan siitä, että he ehdottelevat ja ovat onnistuneetkin ehdotusten toteuttamisessa lakkauttaa alkutuotantoa kuten kaivostoimintaa ja metsätaloutta sekä niitä palvelevia telakoita – luonnonvararikkaassa harvaan asutussa Suomessa.
Isolle osalle maksetaan siitä, että he tekevät kaikkensa sen eteen että alueelliset klusterit hajoitettaisiin ja kansainvälistetään kilpailukykyiset verkostot taivaan tuuliin.
Isolle osalle maksetaan siitä, että he ostavat junat ja laivat Italiasta veronmaksajien piikkiin – viimeksi joulukuussa 2013 VR:ltä historian suurin tilaus ulos.
Virkamiehistölle keskushallinnossa maksetaan siitä, että se jatkuvasti tuottaa kilpailua ja yrittäjyyttä estävää lainsäädäntöä, lex nokiaa, joukkoliikennelakia, ajokorttilakia…
Lähes kaikille maksetaan siitä, että siirtyvät asioiden tekemisestä osaamistasolle, mitä vähemmän suorittavan työn ammattilaisia ja työnjohtajia, sen parempi Suomelle ja sen selviytymiselle, kertoohan tilastot korkeakoulettujien valvojien ja tarkastajien ym. palkan olevan suurempi kuin veroja maksavien yrittäjien ja työntekijöiden.
Valtakunnan keskeisimmille elinkeinokehittäjille maksetaan siitä, että he jakavat yritysten verorahat julkisille organisaatioille tai yrityksille, jotteivät yksityiset yritykset vahingossakaan hyötyisi – tämä periaate vaikuttaisi olevan kuin lakiin kirjattu.
Satoja miljoonia vuodessa maksetaan osaamisyhteiskuntaan siirtyneelle kansanosalle siitä, että he ideoivat julkisrahoitteisissa ideariihissä julkispainotteisten toimijoiden kanssa mitä mieleen tulee. Tuloksia edelleen rahoitetaan piloteiksi ja koekappalekiksi. Busineksen etenemisen suurimmaksi pullonkaulaksi todetaan riskirajhoitus – sitä löytyy edelleen julkisesta kassasta vaikka velaksi, koska t&k pelastaa Suomen.
Alati laajenevalle joukolle maksetaan siitä, että he valvovat niitä, jotka yrittävät ja tuottavat valvojien ja sakottajienkin palkkatulot.
Viisaimmille maksetaan siitä, että he sanovat yhteskuntamme siirtyneen palvelu-, jälkiteolliseen ja digitaaliseen vaiheeseen, jossa Ict, kauppa, rakentaminen, terveys, hoiva-ala, sosiaaliala ovat varsinaiset työllistäjät ilman alkutuotantoa ja teollisuutta, visioissa ”palveluyhteiskunta irtaantuu itsenäiseksi teollisuudesta”.
Vahingossakaan julkinen valta ja sen edustajat eivät osallistu yrittäjän esittämään lähes varmasti lisää työpaikkoja synnyttävään toimeen, jonka mahdollisuuden hän on havainnut markkinoilla.
Lopuksi suurimmat rahat annetaan niille, jotka uskaltavat sanoa toiset irti työpaikoistaan.
Samalla talouspoliittisen ohjelman logiikalla ajetaan Suomi turvallisuuspoliittiseen kriisiin arvostelemalla suurvaltanaapurin logiikkaa ja länsinaapurin kummallista taipumusta keskustella ja ajatella ennen asioista päättämistä.
Tämä arktisessa asuva kansa tunnetaan myös hölmöläisten tarinoista että sen kääntöpuolesta suomalaisesta sisusta, kun itse tai vieras on ajanut kansan koviin olosuhteisiin. Lienee jatkossakin kovat olot varsinaisena opettajana em. toimimattomien uskomusten sijaan. Jälleen on vastattava kysymykseen:
MUTTA MILLÄ SUOM ELÄÄ? MIKÄ ON SUOMEN ELINKEINOPOLIITTINEN VISIO?:

Tervasoutu Suomussalmen itärajalta Juntusrannalta Kiantajärvelle, kohti Oulua. Olemme samassa veneessä. Kansakunta ja ihmiset, jotka kunnioittavat edellisten sukupolven työtä, menestyvät.