2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI

Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit.

Maaseudun tulevaisuuden kasvuklustereita arvioitiin RD Aluekehitys Oy:n Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR:n hankkeessa vuosina 2003-2004. Tulevaisuutta katsottiin vuoteen 2015. Tarkoitus oli mm. vaikuttaa EU:n rakennerahastokauden 2007-2013 toimintaan. Tulokset ja tutkimuksen toteutusmalli ovat pitkälti edelleen relevantteja ja käyttökelpoisia.

Delfoi,KTM 10,2005

Delfoi ja maaseudun tulevaisuus

Erityisesti on todettava, että kasvuklustereita ja niiden kehittymistä tukevia teemoja on tarkasteltu ja eritelty neljän eri kuntatyypin näkökulmasta: keskukset ja niiden vuorovaikutusalueet, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Raportti olisi itse asiassa hyvää luettavaa kaikille kunnallisvaaliehdokkaille ja valituille. Sillä pääsisi hyvin alkuun, jopa ”kasvukeskuksissa” ja muissa kaupungeissa, koska raportin nimestä huolimatta kaikki kuntatyypit ovat tasapuolisesti tarkastelun kohteena.

Yhtenä läpileikkaavana näkökulmana on keskusten ja maaseutualueiden yhteistyömahdollisuudet. Olisi perusteltua käynnistää seuraavaa EU:n ohjelmakautta ja valittavia kunnanvaltuustoja ajatellen, käytännön toteuttajia palveleva taustaselvitys tämän käytännön mukaisesti toteutettuna valtakunnan tasolla ja alueiden (maakunnat ja suuralueet), kuntien ja seutukuntien tasolla. Viime kädessä vaikuttavuus edellyttää seudullista tarkastelua.

Talouskriisi ja maantiede – HS Vieraskynä 12.8.2012

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Helsingin Sanomat julkaisi tekijältä 12.8.2012 Vieraskynä-kirjoituksen: ”Kultasuoni on lähempänä kuin uskoisi”.

HS Vieraskynä 12.8.2012

HS Vieraskynä 12.8.2012

Talouskriisi ja maantiede

– ratkaisu on luonnonvaroissa ja merellisyydessä

Tässä blogiartikkelissa on käsitelty aihetta hiukan laajemmin ensimmäisen käsikirjoitusluonnoksen pohjalta.

Euroopan merelliset reuna-alueet ovat talouskriisissä. Aiemmin Islanti ja Irlanti ovat saaneet talouden apupakettinsa. Nyt Kreikka, Espanja, Kypros ja Slovenia ovat hakemassa talousapua. Italian, Portugalin ja Ranskankin julkisen sektorin talousvaikeuksista puhutaan. Kreikka ei ole käynnistänyt Euroopan talouskriisiä eikä ole siihen yksinsyyllinen, ei myöskään edellisen kriisin käynnistäjänä ollut Wall Streetin pankkiirit. Kamelinselkä katkeaa  heikoimmasta kohdasta. Vaikuttavia tekijöitä on useita. Maantieteellinen tarkastelunäkökulma yhdistyneenä tulevaisuuksientutkimukseen tuo lisävaloa ja politiikkasuosituksia tilanteeseen.

Talouskasvun hiipuessa keskuksista riippuvat reuna-alueet joutuvat vaikeuksiin. Tällöin tarvitaan pitkäaikaista talouskasvua talousalueen keskuksessa, että se vetää reuna-alueet mukaansa. Tämä on aiemmin koettu myös Suomessa sen keskuksissa ja reuna-alueilla. Nyt tällaista voimakasta ja pitkäaikaista vetoapua ei ole ollut Euroopassa viimeisen vuoden 2008 finanssikriisin ja sen jälkeen syntyneen Eurooppaa koetelleen talouskriisin johdosta. Keskusten talouskasvua tärkeämpi akuutin kriisin selittäjä on, että etenkin Välimeren rannalla sijaitsevien Euroopan reuna-alueiden kauppasuhteet Afrikkaan ja Lähi-itään ovat kärsineet kansannousujen myötä.

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansannousun yhtenä laukaisevana tekijänä on ollut ruoan hinta, joka on noudatellut viime vuosina raakaöljyn hintaa. Kauppasuhteet ovat Välimeren alueella katkenneet, kuten Suomen idän-kauppasuhteet Neuvostoliiton hajottua. Hintojen kytköstä vahvistavana tekijänä on ollut viime vuosien biopolttoainepolitiikka, jonka alkuperäisenä syynä Euroopassa on ollut mm. maatalouden ylituotannon ratkaiseminen.  Raakaöljyn hinta on herkkä levottomuuksille öljyntuottajamaissa. Öljy on maailman kehitykseen vaikuttavista raaka-aineista tällä hetkellä tärkein ja sen hinnan poikkeuksellinen nousu oli myös 2008 finanssikriisin taustalla. Finanssikriisiä edelsi inflaatio ja kustannusten nousu, mitä USA:n asuntovelalliset eivät kestäneet. Öljyn hinnan jyrkän nousun taustalla voidaan tuolloinkin nähdä myös Lähi-idän politiikka, hinnan erityinen nousu alkoi Irakin invaasiosta ja kiihtyi Iraniin kohdistuvan politiikan seurauksena.

Lähivuosikymmeninä öljyn hinta on todennäköisesti nouseva ja laajasti vaikuttava. Tämä on siis yksi tärkeimmistä vahvoista tulevaisuutta ennakoivista trendeistä.  Nopeita jyrkkiä hinnan nousuja maailmantalous ei kestä vaan ”kamelinselkä” katkeaa jatkossakin heikoimmasta kohdastaan. Öljyn hinnassa on havaittavissa 1860-luvulta alkaen neljäs  meneillään oleva merkittävä piikki, jolloin öljyn vuosihinta on kivunnut yli 100 dollarin tämän päivän rahassa mitattuna. Historian valossa tämä on aiheuttanut ainakin kolmen edellisen kerran maailmantalouteen kriisin, joista viimeinen alkoi 2008, edellinen ns. öljykriisi Iranin vallankumouksen aikoihin ja sitä edeltävä USA:n sisällissodan aikaan 1860-luvulla.

Olemme siirtymässä ensi kertaa 1900-luvun alusta vaiheeseen, jossa keskeisten raaka-aineiden hinnat ovat jatkossa nousevia. Seuraavaan talouskasvun pitkään aaltoon tarvitaan innovaatiota luonnonvarojen kustannustehokkaaksi hyödyntämiseksi, ympäristöäkin säästäen ja miten vähemmästä enemmän periaatetta korostaen. Tämä tarkoittaa keskeisesti myös uusia logistisia ratkaisuja luonnonvarojen markkinoille saamiseksi. Tähän muutokseen tarttuvat alueet voivat olla seuraavia voittajia. Raaka-aineiden hintojen nousu tukee Suomen ja Pohjois-Euroopan taloutta sekä näihin kytkeytyviä arktisia alueita, koska näissä on runsaat luonnonvarat.

Samat Pohjois-Euroopan kehitystä tukevat taustatekijät,  öljyn- ja luonnonvarojen hintojen nousu, on vaikuttanut haitallisesti Euroopan reuna-alueiden kehitykseen, muutoksesta olisi kuitenkin haettava mahdollisuuksia Pohjois-Euroopan tapaan. Katsottaessa tarkkaan Välimeren alueen historiaa, havaitaan eri maiden, myös Kreikan, kukoistuskausien takana olleen luonnonvarojen hyödyntäminen, niin hyvät maanviljelysolosuhteet kuin kaivostoiminta ja merenkulku. Kestävä kansakuntia elättävä osaaminen ei voi jatkossakaan olla vain ”korvien välistä osaamista” kuten osittain mm. Suomen ja EU:n innovaatiopolitiikassa on ajateltu, vaan sen on liityttävä myös ympäristön ja maantieteen mahdollisuuksiin. Suuri pitkän tähtäimen tuottoa hakeva pääoma hakeutuu pitkälti rajallisia luonnonvaroja hyödyntävään toimintaan – mikä vaatii hyvin korkeaa osaamista itsessään –  kuin ympäristöstä riippumattomaan osaamiseen tai hitech-toimintaan.

Tärkein yksittäinen ase ja strategia  Euroopalle ja Suomelle on tunnistaa luonnonvarojen merkitys ja liittoutua pinta-alaltaan maailman suurimman ja luonnonvaroiltaa rikkaimman valtion Venäjän kanssa. Yhteistyössä on kehitettävä teknologiaa ja logistiikkaa samaan tapaan kuin EU: n perustamisajankohtana tehtiin Euroopan hiili- ja teräsyhteistyön merkeissä. Euroopan unioni tai euroalue on tuskin millekään maalle yksistään riittävä viiteryhmä.

Suomen kannalta keskeistä on huomion kiinnittäminen sen luontaiseen talousalueeseen Itämeren piiriin, johon pääosa Suomen viennistä nytkin suuntautuu ja joista viennin kohdemaista vain osa kuuluu euroon. Lisäksi erityinen mahdollisuus tämän Pohjoisen ulottuvuuden lisäksi on laajemmin arktiset alueet ja niiden hyödyntäminen yhteistyössä Itämeren piirin toimijoiden kanssa. Suomi on jo nyt arktisen teknologiaosaamisen suurvalta, yhteistyö mm. Saksan ja Iso-Britannian energia-. ja teknologiayhtiöiden sekä valtioiden kanssa avaa monia ovia.

Etelä-Eurooppa tarvitsee päivitetyn strategia Välimeren alueen yhteistyön tiivistämiseksi. Välimeren ja Lähi-idän alueella on öljyä ja kaasua ja Afrikassa myös muita  arvokkaita luonnonvaroja, joiden hyödyntämisprosessissa Etelä-Euroopan pitää olla vahvasti mukana, koska näissä toiminnoissa liikkuu nytkin suurin ja talouskehityksen kannalta merkityksellisin raha. Strategiaan on kytkettävä keskeisesti merellisyys ja yhteydet meritse Euroopasta muille markkina-alueille.

Työkaluna uusia strategioita luotaessa voisi käyttää Kreikan kaupungista nimensä saanutta Delfoi-metodia. Metodin eräs soveltamistapa on palkittu Euroopan unionin komission YK:n ILO:lta tilaamassa arvioinnissa Euroopan unionin parhaimpana alueellisen ennakoinnin ja rakennemuutoksen hallintakonseptina vajaa kaksi vuotta sitten. Tällä hetkellä metodia sovelletaan tekijän toimesta Uudenmaan ELY-keskuksen tilaamassa projektissa mm. Suomen arktisen meriteknologian ennakointiin ja teknologian kehittämiseen mm. Koillisväylän hyödyntämiseksi.

**

HS:n sivut: ”Kultasuoni on lähempänä kuin uskoisi.”

**

_____________________________

Yrjö Myllylä, YTT

Maantieteilijä, Tulevaisuuksientutkija

RD Aluekehitys Oy

Meriusva 5

FI-02320 Espoo

www.rdmarketinfo.net

yrjo.myllyla@rdmarketinfo.net

Tel: + 358 500 450 578

_____________________________

AMT-ennakointi: www.amtuusimaa.net

Blogi: https://yrjomyllyla.wordpress.com

In english: https://yrjomyllyla.wordpress.com/category/in-english/

***

Ks. myös blogiartikkelit

Kaivostoiminta: Pitkän matkan pendelöintimalli ja koulutustarpeiden ennakointi luovat työtä

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Pitkän matkan pendelöinnin järjestäminen  sekä  kaivosalan työvoima- ja koulutustarvetutkimukset Suomessa tehtynä parantavat suomalaisten työllisyyttä. Ellei näin toimita, pendelöivää työvoimaa tarvitaan enemmän Suomen ulkopuolelta. Potentiaalinen toimien toteuttaja ja hyötyjä  on mm. Oulun seutu koko Pohjois-Pohjanmaan, Lapin ja Kainuun lisäksi.

Alla on käsikirjoitus, jonka pohjalta on muokattu 11.8.2012 julkaistu Alakerta-kirjoitus sanomalehti Kalevaan. Artikkeli aukeaa pdf-muodossa tästä linkist: kaleva-alakerta-11-8-2012.

Kaleva, Alakerta 11.8.2012

Kaleva, Alakerta 11.8.2012

Luonnonvarojen ”100 vuoden alennuskauppa” on päättymässä. Keskeisten raaka-aineiden hinta on ollut nouseva jo noin 10 vuotta mm. Jeremy Granthalmin kehittämän GMO-indeksin mukaan. Indeksi  kuvaa 33 keskeisen raaka-aineen hintakehitystä.  Taustatekijänä raaka-aineiden hintojen nousulle on niiden rajallisuus ja maailmantalouden kasvusta johtuva kysyntä. Kiinan talouskasvun vaikutus on ollut erityisen suuri viime aikoina, mutta kysyntä jatkunee  myös Intian, Afrikan ja Etelä-Amerikan väestönkasvun ja voimakkaan kaupungistumisen tukemana.

Luonnonvarojen merkityksen kasvu taloudessa  edellyttää uusia strategiota valtiolta, suuryrityksiltä, pk-sektorilta ja kaupunkiseutujen kehittäjiltä – koko yhteiskunnalta. Osaamista,  koulutusta ja muuta toimintaa on suunnattava uudelleen. Suomessa pysyvä osaaminen ei voi olla vain ”korvien välissä” ilman kytköstä ympäristöön.   Luonnonvarojen ja maantieteellisen ympäristön merkitys on aina ollut merkittävä suomalaisen menestyksekkään osaamisen kehittämisessä. Esimerkiksi Nokia-projektissa ratkottiin harvaan asutun Suomen tietoliikenneongelmia yhdessä. Pitkien etäisyyksien haasteiden ratkaisu on oltava jatkuvaa toimintaa myös kaivostoiminnassa, jotta voimme elää pohjoisessa.

Kasvavassa kaivostoiminnassa kuljetus- ja logistiikkakysymykset ovat avainasemassa materiaalivirtojen lisäksi myös henkilöliikennekysymyksissä. Luonnonvarojen hyödyntämisessä keskeistä on ollut maailmalla ns. pitkän matkan pendelöinti (long distance commuting). Oulu on luonteva asuinpaikka mm. työskenneltäessä Pohjois-Suomen nykyisillä kaivoksilla Sodankylässä, Kittilässä, Kainuussa tai parhaillaan rakennettavassa Pajalan rautamalmikaivoksessa tai lähitulevaisuudessa käynnistyvissä kaivoksissa Koillismaalla,  Savukoskella tai Kolarissa. Oulu on pohjoisen monipuolisin kaupunki elinkeinorakenteeltaan ja sen ympäristö on laadukas ja perheellisille sopiva.

Ajattelutapamme mukaan työpaikan pitäisi olla asuinseudullamme. Saksalainen kollegani Mattias Spies väitteli Venäjän Timan Petšoran alueen Severtekin öljykentän työloista ja työnjärjestämisestä vuonna 2010. Tutkimuksen alkuvaiheessa kentän omisti Lukoilin kanssa suomalainen valtionyhtiö Neste, mikä mahdollisti tutkimuksen.  Perheelliset työntekijät tulevat töihin tuhansien kilometrien päästä kahdeksi viikoksi tehden 12 tunnin työpäivää ja lentävät läheisestä Usinskista takaisin kotiin kahdeksi viikoksi ja ovat tutkimuksen mukaan tyytyväisiä järjestelyihin.

Yksi tuttavani on kulkenut useita vuosia kuukauden työjaksolle öljykentillä avustavalla monitoimimurtaja Botnicalle, milloin Välimerelle, milloin Pohjanmerelle tai Meksikonlahdelle tullen kuukaudeksi kotiin työvuoron päätyttyä Suomeen. Toinen tuttavani  Satakunnasta  pendelöi tällä hetkellä viikon työkomennuksille Ruotsin Pajalaan rautamalmikaivoksen rikastamoa  rakentamaan yhdistäen kuljetuksia Itä-Suomesta tulevien kanssa osan matkaa. Tämän jälkeen tullaan viikoksi kotiin.

On käynnistettävä uusien konseptien miettiminen, miten Oulusta voidaan käydä töissä mainituilla kaivospaikkakunnilla. Haukiputaalta Sodankylään kaivoshankkeiden vuoksi muuttanut perhe valitteli lehtitietojen mukaan Sodankylän hidasta kaavoitusta odotellessaan uudisrakennusprojektinsa etenemistä. On pyrittävä tukemaan myös nykyisiä yhdyskuntia, mikä tarkoittaa joukkoliikenteen ja uudenlaisten majoituskonseptien rakentamista sekä työvuorojen suunnittelua. Malleja löytyy maailmalta ja esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa mm. professori Markku Tykkyläisen johdolla aiheeseen perehtyneitä tutkijoita.

Toisena pääteemana on kiinnitettävä huomiota koulutukseen. Vuosi sitten  työ- ja elinkeinoministeriölle tekemäni vuokratyövoiman käytön syitä -selvityksen aikana havaitsin uutena ilmiönä ulkomaisen vuokratyövoiman rekrytoinnin käynnistyneen erääseen Lapin kaivokseen. Syynä oli osaajien puute kaivospaikkakunnalla. Koska pääosa uusista kaivoksista on tällä hetkellä Lapissa ja Kainuussa eikä vielä Pohjois-Pohjanmaalla,  järkevät toimenpiteet eivät välttämättä kohtaa ajattelutavoistamme johtuen. Edellisissä maakunnissa on osaajapulaa, mistä vuokratyövoiman hankinta on esimerkkinä. Jälkimmäisessä ei nähdä kyseisiä alueita työmarkkina-alueina etenkään suorittavan työn osalta.

On käynnistettävä Pohjois-Suomen tason yhteinen kaivosalan työvoima- ja koulutustarvetutkimus.  Mikäli tähän ei kyetä, hanke kannattaa käynnistää ELY-keskuksittain Pohjois-Pohjanmaalla, Lapissa ja Kainuussa.  Tarkoitukseen on olemassa valmis lyhyen aikavälin ennakointikonsepti (TKTT), joka antaa luotettavaa informaatiota koulutuksen järjestäjille ja muille toimijoille, mihin toimiin on ryhdyttävä kaivosalan työvoimatarpeiden tyydyttämiseksi.  Kaivosala voidaan rajata käsittämään tässä yhteydessä myös alan kone- ja laiteteollisuus ja huoltotoiminnot Pohjois-Suomessa. TKTT-konseptia on viime  aikoina kehitetty etenkin Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa. Ennakointikonsepti on nostettu vuonna 2010 Euroopan unionin keskeiseksi ennakointikäytännöksi  rakennemuutoksen hallinnassa Euroopan unionin komission YK:n työjärjestölle antaman arviointitoimeksiannon pohjalta.

Yrjö Myllylä, YTT (yhteiskuntatieteiden tohtori)

Erikoistutkija, Toimitusjohtaja

RD Aluekehitys Oy