Työvoimapulan ratkaisuja maahanmuuton lisäämisen ohella on koulutusohjelmien nimike- ja sisältöpäivitykset, työnantajien ja oppilaitosten markkinointiyhteistyö ja työnjohtotason koulutuksen vahvistaminen sekä korkeastikoulutettujen tuottaminen alueilla.

Työvoimapula on Suomessa jatkuva haaste

Kauppakamarien kyselyn mukaan nyt pandemia-aikanakin yli puolet haastatelluista yrityksistä kokee osaavan työvoiman saatavuuden haastetta.  Esimerkiksi sote-alan henkilöstöstä on puutetta käytännössä koko Suomessa.  Alueelliset työvoiman puutetta koetaan esimerkiksi viennin kannalta tärkeissä maakunnissa, joissa ei ole omaa yliopistoa, kuten Kymenlaaksossa. Pulaa osaavasta työvoimasta vientiteollisuudessa ja sitä tukevissa pienissäkin yrityksissä, esimerkiksi insinööritoimistoissa. Yliopistoilla on vaikutusta alueiden vetovoimaisuuteen työvoiman kouluttamisen lisäksi, kuten on nähty Oulussa tai ikään Lahdessa LUT-korkeakoulun Lahteen yksikkönsä perustamisen myötä.

Väestökehityksen lisäksi vaikuttaa keskittävä aluepolitiikka, ennakointiosaaminen ja työnantajien ja oppilaitosten yhteistyön puute

Syyt työvoimapulaan ovat moninaiset. Tärkeä perussyy on väestöllinen kehitys, missä pienet ikäluokat pienenevät. Tämän taustalla on esimerkiksi muihin verrokkimaihin verrattuna nihkeä työperäisen maahanmuuttomme politiikka. Tosin väestölliseen kehitykseen vaikuttaa moni muukin asia, kuten keskittävä aluepolitiikka, mikä vinouttaa sukupuolirakenteen perheellistymisiässä olevissa ikäluokissa.

Keskittävän aluepolitiikan taustalla on käsitys, että Suomi elää arvoketjun yläpään tuotteista, joita syntyy tutkimukseen sijoittamalla. Esimerkiksi kaivostoiminta, metsätalous logistiikkaketjuineen ovat olleet alkutuotantoa. Koulutusta on jopa ajettu alas. Jopa telakat on oltu valmiita lakkauttamaan viimeksi vajaa 10 vuotta sitten. Ei ole nähty, että se hieno osaaminen pörssiyhtiöissä, mikä meillä on, on suoraan kytköksissä siihen, että meillä on perusraaka-ainevirrat ja niiden esijalostus kunnossa. Olemmehan maailman arktisin kansa rikkaine ja runsaine luonnonvaroineen ympärillämme. Ilman perusraaka-ainevirtoja ja telakkateollisuutta, täällä tuskin olisi Outotechia, Wärtsilää, Rolls Roycea, ABB:tä ja muita pörssiyhtiöitä toimipaikkoineen. Ja näihin liittyvien alkutuotannon työpaikkojen poistuttua, on todennäköistä, että nämäkin yritykset aikaa myöten muuttavat varsinaisen tuotannon ääreen toisaalle tai toiminnot hiipuvat muutoin.

Työvoimapulaan vaikuttaa myös huono ja kehittymätön ennakointiosaaminen ja ennakoinnin tulkinta kaikesta puheesta ja esimerkillisyydestä huolimatta. Ennakointijärjestelmiä ei osata luoda tai käyttää päätöksenteon tukena. Ennakoinnin tehtäväksi nähdään korkeintaan ennakointitiedon tuottaminen tai vaihtoehtoisten tulevaisuuksien hahmottaminen, ei tiedon merkityksen tulkinta, tavoitteiden asettaminen, jatkotoimenpiteiden tunnistaminen ja niiden viestiminen päättäjille, jotka kuuluisivat hyvään ennakointiin. Esimerkiksi esimerkillinen ammattibarometri on sen perustamisesta asti jo kymmenen vuotta osoittanut, että sairaanhoitajista on jatkuvat puute. Toteamuksesta, ei ole päästy pidemmälle, josko tuloksia on edes aina seurattukaan. Reagointi edellyttäisi toimia tämän ja muiden tilanteen parantamiseksi.

Työnantajat ja muut toimijat eivät käytännössä ole laajasti kyenneet yhteistyöhön ongelman ratkaisemiseksi. Oppilaitokset eivät saa riittävästi opiskelijoita monillekaan osaajapulaa poteville aloille, kuten metallialalle tai sairaanhoitajiksi vain opiskelupaikkoja lisäämällä.

Osaavan työvoiman saanti uhkaa yritysten kasvua ja olemassaoloa. Osaavan työvoiman saanti voi estää investoinnit Suomeen ja käynnistää negatiivisen kehityskierteen. Yli 75-vuotiaiden ikäluokan kasvaessa ja työtätekevän ikäluokan pienentyessä eläkkeiden, työttömien, lasten ja muiden elättäminen ja kouluttaminen tulee mahdottomaksi.

Ratkaisu suurten vienti- ja palveluklustereiden tarpeiden huomioiminen, ammattinimikkeiden päivittäminen ja maakuntien roolin vahvistaminen

Työperäisen maahanmuuton alkuvaiheessa vähintään kaksinkertaistaminen osaajapula-aloille edellisen hallituksen aikana olleesta tasosta on välttämättömyys. Tämän jälkeen volyymia on lisättävä. Myös EU:n ulkopuolisten maiden opiskeluun pääsyä on helpotettava.

Etenklään start up –kulttuuria peliteollisuusaloineen ei pidä yliarvioida oppilaitoksissa. Nousevat alat, kuten ICT:tä, ympäristö ja energia-alaa sekä matkailu voivat kaivata suhteessa enemmän TKI-panostuksia varsinaisia koulutusvolyymeja kysyviin aloihin verrattuna, jotka usein kokevat vetovoimaisuuden puutetta. Suuret volyymit on koulutettava perinteisille, mutta sisällöltään jatkuvasti kehittyville aloille, kuten metsätalouteen, metallialalle, logistiikkaan, sosiaalialalle, kaupan alalle.

Koulutusohjelmien ja ammattien nimikkeitä on päivitettävä huomioimaan työn sisältö ja vaikuttavat trendit, jotta koulutusohjelmat saadaan vetovoimaisiksi. Esimerkiksi Kymenlaaksossa jotkut yritykset toivoivat runsaasti koneinsinöörejä. Koneinsinöörin koulutukseen tuskin olisi ollut montaa hakijaa internet-ympäristössä varttuneissa nuorissa millenniaalessa. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Kouvolassa käynnistyy robotiikka- ja älyteknologian insinöörikoulutus syksyllä 2021 opetus- ja kulttuuriministeriön järjestämisluvulla. Koulutusohjelman arvioidaan houkuttelevan paremmin millenniaalisukupolven opiskelijoita. Muutenkin korkeastikoulutettuja on vaikea saada maakuntien vientiyrityksiin, jos alueella ei ole sen alan korkeakoulutusta. Vientiyritysten ja koulutusjärjestelmän tarpeet kohtaavat monin paikoin huonosti.

Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö on keskeinen ratkaisu. Koulutuksen merkitystä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia työnantajien on tuotava esille yhteistyössä, yhteiskampanjoissa oppilaitosten kanssa. Tässä on paljon onnistuneita esimerkkejä. Esimerkiksi Kouvolan seudun ammattiopistossa onnistuttiin näin poistamaan LVI-alan hakijavajetta.

Ympäristöstä 1990-luvun alusta Suomessa irroitetun osaamiskäsitteen seurauksena lopetettu työnjohdollinen koulutusjärjestelmän taso on palautettava. Esimerkkinä ajattelutavastamme ja osaamiskäsityksestämme tuolloin oli, että kaivostoimintaan liittyvä koulutus lopetettiin, Oulun yliopiston rakennustekniikan osasto professoreineen lakkautettiin. Samalla uudistettiin koulutusjärjestelmä ja kaikilla aloilla tärkeä keskiasteen työnjohdollinen koulutustaso sai mennä. Tämä on suurin koulutusjärjestelmämme kaipaava rakenteellinen uudistustarve. Mikään koulutusmäärä ei ole riittävä esimerkiksi sairaanhoitajia, jos työnjohtoon, työvuorosuunnitteluun, viihtyvyyteen työssä ei kiinnitetä huomiota. Yksilö- ja asiantuntijasuorittajat eivät voi koskaan ratkaista pelkästään työyhteisöjen haasteita.  Työnantajien mukaan etenkin ammattikorkeakoulujen tulisi ottaa vastuu työnjohdollisesta koulutuksesta. Usein tarve on kouluttaa nykyisistä työntekijöitä työn ohessa esimerkiksi kolmen vuoden aikana työnjohtajia. Perustutkintoa suorittaville voi tarjota työnjohdollisen opintokokonaisuuden. Myös ammatilliset oppilaitokset voivat kouluttaa lähiesimiehiä.

Sote-alalla myös hoiva-avustajan ammattiluokan kehittäminen on keskeinen ratkaisu. Tällä hetkellä perushoitajat ja sairaanhoitajat tekevät työtä, jota voisi tehdä vähemmän koulutetut hoiva-avustajat. Esimerkiksi suomen kieltä taitamattomat hoiva-avustajat voivat sopia tehtävään. He oppisivat kielen työssä ja voisivat seuraavaksi siirtyä oppisopimuksella perushoitaja-koulutukseen ja seuraavaksi sairaanhoitajaksi. Tätä on kannattanut mm. erään suuren hoivayrityksen alueellisesta henkilöstöhankinnasta vastaava.