aluekehitys

Pohjoinen luottamus -käsitteen käyttöönotto

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
TEM 43,2010

TEM 43,2010

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinoministeriö, alueiden kehittäminen, 43/2010. <http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf&gt;

<https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/aluekehitys-rd-julkaisuesittely-arktinen-ja-itameren-kasvualue-suomen-intressien-polttopisteessa/>

Raportissa on esitetty yhteensä 70 hankealoitetta. Ensimmäisenä ja arvoinnovaatioihin kuuluvana on esitetty Pohjoinen luottamus -käsitteen käyttöönottoa (s. 32).

”Pohjoinen luottamus –käsitteen käyttöönotto (1). Yhteistyö on murrosajasta uusiin vakaampiin oloihin selviämisen ehto. Yhteistyö edellyttää luottamusta . Lisäksi uuteen parempaan aikaan pääsemiseksi tarvitaan näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisuuksista, johtajuutta, rohkeutta ja osaamista. Luottamus muodostaa näistä kriittisimmän tekijän. Suomi voi rakentaa menestystään ns. pohjoisen luottamuksen varaan, jolla tarkoitetaan suomalaisten ja venäläisten välistä toimijoiden keskinäistä luottamusta, mutta myös muuta luottamuksen värittämää toimintaa, joka Suomessa on erityisenä voimavarana ja ilmenee mm. talkooperinteenä / järjestöjen / kolmannen sektorin suurena määränä. Etenkin arktisen ja pohjoisen yhteistyössä ns. pohjoista luottamusta voidaan pitää kriittisenä tekijänä suomalaisten menestyksekkäälle mukanaololle. Pohjoinen luottamus on myös suomalaisten ”vientiartikkeli” ainakin välillisesti, sen varaan ja ympärille voidaan rakentaa muita kansainvälisiä yhteyksiä ja yhteistyötä. Pohjoinen luottamus –käsite on uusi innovaatio.

Pohjoinen luottamus -käsitteen esitti ensi kerran professori Pentti Malaska 9.4.2010 järjestetyssä seminaarissa ”Murrosajan filosofia ja uuden sukupolven toivo ja mahdollisuudet” (Myllylä, seminaarimuistio 30.4.2010). Virittäjänä innovaatiolle olivat muut seminaarin esitelmät, mm. Elävä Itämeri -säätiön perustajan Ilkka Herlinin esitelmä ja kokemukset Baltic Sea Action Summit 20.2.2010 tapahtuman järjestämisestä – onnistuneen kansainvälisen BSAS:n perustana oli etenkin suomalaisten ja venäläisten toimijoiden luottamus, joka kokosi Itämeren alueen päämiehet ja muut toimijat yhteen mm. tekemään konkreettisia lupauksia Itämeren tilan parantamiseksi.”

***
Konkreettisesti aluetasolla visiota on sovellettu mm. Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnoksessa. Ks. Koillis-Suomen elinkeinostrategia -artikkeli tästä linkistä.

Ks. myös

_

Murmansk-tutkimuksen tuloksia käteen vaalikampanjaa käyvälle Sauli Niinistölle vuonna 1997 Espoon Kauklahdessa.

Olisiko tällainen keskustelun helppous esimerkki pohjoisesta luottamuksesta. Murmansk-tutkimuksen tuloksia käteen vaalikampanjaa käyvälle Sauli Niinistölle vuonna 1997 Espoon Kauklahdessa.

.

2007-04 Salla-Kirovsk-Apatiitti 11,120407 002

Suomi voi rakentaa menestystään ns. pohjoisen luottamuksen varaan, jolla tarkoitetaan suomalaisten ja venäläisten välistä toimijoiden keskinäistä luottamusta, mutta myös muuta luottamuksen värittämää toimintaa. Etenkin arktisen ja pohjoisen yhteistyössä ns. pohjoista luottamusta voidaan pitää kriittisenä tekijänä suomalaisten menestyksekkäälle mukanaololle. Kuvassa suomalainen, norjalainen, venäläinen ja isobritannialinen lounaalla Murmanskin alueen Apatiitissa.

.

Rohkeat alueelliset osaamisen valinnat ja suuryritysten intressit

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 5. Koillisväylä, Arktinen meriteknologia, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
Kaleva 101208

Kaleva 101208

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja (2008). Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä. Kaleva 10.12.2008. pdf: Kaleva101208

Horisontaalista, uuden aikakauden klusteroitumista, ei Lex Nokia -lähtökohdista tapahtuvan kehityksen uutisoimista:

Kaleva 22.9.2011: Ericson tuo Ouluun 200 uutta työpaikkaa.

Tausta-ajatuksia em. Myllylä & Kaivo-oja artikkeliin liittyen

Suomessa on paljon esimerkkejä, miten yksi vahva teollisuusyritys on hallinnut seudullista kehitystä. Esimerkiksi metsäteollisuuden yhtiöt ovat hallinneet useita paikkakuntia joskin valtakunnan tasolla ne toimivat myös kilpaillen. Selvemmin erityisesti Nokia ja vaikkapa telakkayhtiö STX Europe ovat olleet alallaan merkittävimpiä toimijoita ja valtakunnan ja tiettyjen toimintapaikkakuntien erityisesessä ”suojelussa”. Käytännössä alueet ovat ainakin tietyssä tapauksissa noudatteneet hallitsevien suuryritysten intresseistä lähtevää alueellista kehittämispolitiikkaa tai eivät ole muutoin kyenneet luomaan vahvaa alueen omaa alueellisen kehittämisen strategiaa. Alueen kehittäjien tahto on kärjistetysti ollut yhtä kuin suuryritysten tahto. Nämä suuryritykset ovat olleet yhä selvemmin ”kasvottomien omistajien” omistamia. Murrosaikana on kuitenkin kohtalokasta, jos tulevaisuuden nousevat alat eivät saa yhteisön tukea, ja kasvottomien tai kaukaisten maiden pääomien intressit hallitsevat alueyhteisöä. Tällä hetkellä joillakin paikkakunnilla haetaan kuumeisesti uusia mahdollisuukai entisen elinkeinopohjan pettäessä. Se tuote, mitä alue tuotti, saavutti elinkaarensa pään. Yritys ei kyennyt uusiutumaan ja kehittämään uutta tuotetta ainakaan ko. paikkakunnalla maailmanmarkkinoille.

On inhimillistä, että kuntien ja valtion toimijat kumartavat suurimpien veronmaksajien suuntaan, koska ne ovat verotulojen kautta niistä riippuvaisia. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Tärkeämpää ja vastuullisempaa yhteisten varojan käyttöä on kuitenkin luoda osaamisen pohjaa tulevaisuuden kannalta relevanteille osaamisen alueille. Käytännössä tämä mm. tarkoittaa, että alueelliset toimijat ja valtio toimisivat viisaammin pitkällä aikavälillä, jos he pyrkisivät suuryritysten vastustuksesta huolimatta hankkimaan niille kilpailijoita. Tämä on myös näiden suuryritysten etu, vaikka he eivät sitä viestiä voi helposti itse sanoa. Eli parasta yritys– ja aluekehityspolitikkaa olisi ollut hankkia aktiivisesti kilpailijoita Suomeen metsäteollisuudelle, Nokialle, telakkayhtiöille jne. Toisaalta joidenkin ajattelijoiden mukaan vanhan on ensin väistyttävä tieltä, ennen kuin uusi voi nousta. Uskon, että oikeilla menetelmillä ja oikeiden yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan luoda myös riittävän ajoissa alueellista ja seudullista kulttuuria niin, että osaamisen valinnat on jatkuva prosessi eikä totaalista pohjan menetystä pääse tapahtumaan yhtäkkiä.

Alueellisten ja valtion toimijoiden olisi tärkeämpää keskittyä tuottamaan osaamista tutkimuksen, koulutuksen, tuotekehityksen ja muilla tavoilla – kuten vaikkapa innovatiivisen tilauksin – valituille ja mm. vahvojen ennakoivien trendien tukemille painopistealueille kuin olla pelkästään yhden teollisuuden alan juoksupoikana – esimerkiksi kaikki tutkimus,tuotekehitys ja koulutus vain yhden yrityksen lähtökohdista. Samalla tulee huomioida, että alue tarvitsee tämän päivän ”lypsylehmä-aloja”, ja tulevaisuuden kannalta tuettavia ”auringonnnousun aloja”, tähtäimessä ”tähtiklusterit” ja uudet ”lypsylehmät” (ks. tarkemmin esimerkiksi Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos). Ei tulisi toteuttaa orjallisesti pelkästään suurimpien veronmaksajien intressejä, jotka usein edustavat jo luonteeltaan väistyviä teemoja tai jotka pyrkivät suojaamaan omaa tuotantoaan ja siten vaikuttavat myös siihen, että eivät kykene uusiutumaan. Tällaista jatkuvaa alueellista kehittämistyötä tukee esimerkiksi Delfoi-menetelmällä tehtävät rohkeat alueelliset osaamisen valinnat (ks. esim. em. linkissä oleva elinkeinostrategia). Mahdollisuuksia on. Kansallisesti uusia kehittyviä aloja ovat esimerkiksi kaivosklusteri ja arktinen teknologiaosaaminen, joiden merkitystä ei olla vielä riittävästi tiedostettu. (Matkailu, hyvinvointi ja ympäristö- ja energiateemat ovat jo keskusteluissa aika hyvin mukana.) Tosin kaivosyhtiöihinkin saatetaan yksittäisellä paikkakunnalla julkisten toimijoiden toimesta suhtautua samaan tapaan kuin em. metsäteollisuuteen ym. aiemmin.

Lex Nokia on tavallaan yksi esimerkki suuryrityksen pyrkimyksestä estää kilpailua, vaikka yhtiö siitä itse kaiketi irtisanoutui. Siihen voidaan kuitenkin ajatella kytkeytyneen jonkin verran protektionistista ajattelua, minkä seuraukset ovat nyt nähtävillä. Tietoyhteiskunta on vasta käsitykseni mukaan alkumetreillä ja tässä mielessä oikein toimittuna ICT-klusteri ja tietoyhteiskunta teema tarjoavat edelleen erittäin keskeisen mahdollisuuden eri alueilla (esimerkiksi nyt olisi tärkeää vetää valokuitukaapelia mahdollisimman moneen taloukseen siitäkin huolimatta, että Suomea on haluttu pitää viime aikoina langattoman tiedonsiirron mallimaana ja koelaboratorioana – tässäkin langattomuudenkin liiallisessa korostamisessa aluekehityksen ja tietoyhteiskuntakehityksestä tipahtamisenkin riskillä voi olla näkösällä liikaa yksittäisten suurten toimijoiden intressit. Kenties kattava valokuituverkko tarjoaisi paremman alustan myös esimerkiksi Nokialle – olemme kait siirtymässä maailmaan, jossa Internet on verkko, joka tarvitsee erilaisia käyttöpäätteitä. Kännykkä ja perinteinen matkapuhelinverkko lienevät tavallaan elinkaarensa loppupuolella). Kaleva otsakoi tekemämme kirjoituksen: ”Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä” ja ”On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisemmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uusiutumiselta”. Savon Sanomat puolestaan laittoi otsakkeeksi ”Lex Nokia estää oppimista”. Seuraavassa tarkemmin em. ajatuksen taustaa Kalevalle jätetyn ja julkaistun käsikirjoituksemme pohjalta. Painopiste sanomassa on ns. horisontaalisen klusterikäsitteen käyttöönotto, joka tukee oppimista ja innovointia.

Artikkeliehdotus 5.12.2008:

Lex Nokia ei tue oppimista ja innovointia – lakiehdotuksen taustalla kilpailun estäminen

Lex Nokiaksi ristitty laki toteutuessaan voi uhata myös Nokia-klusteria ja sen keskeisiä maantieteellisiä toiminta-alueita Suomessa – laki estää oppimista ja innovointia.

Lex Nokian taustalla on arvioitu olleen yhtäältä Oulun seudun tapahtumat, jossa osa työntekijöistä 2000-luvulla alussa siirtyi kilpailevaan yritykseen ja jatkoivat yhteydenpitoa entisen työnantajan työntekijöiden kanssa. Lojaalisuus kulloisellekin työnantajalle on perusarvo. Oulun tapahtumiin on ehkä liittynyt epäkorrekteja piirteitä, mutta pyrkimys estää kilpailua Lex Nokian taustalla on kestämätön lähtökohtana – kilpailijat toimivat nykyisissä globalisaation olosuhteissa pikemminkin henkivakuutuksena ja takeena yritystoiminnan jatkosta. Oulun seutukin on kehittymässä, jos sitä ei Lex Nokialla estetä, alueeksi, jossa toisiaan lähellä olevat kilpailevat yritykset oppivat toisilta ja innovoivat globaalisti aina kilpailukykyisen variaation tietoliikennetekniikan eri tuotealueilla.

Suomessa yritys- ja aluekehittämisessä on korostettu verkostoitumista 1990-luvun lamasta alkaen. Verkostoituminen on tarkoittanut luottamukseen ja yhteistyöhön perustuvaa verkostoitumista. Yhteistyön tiivistymisen, klusteroitumisen, perimmäisenä selittäjänä ovat olleet kustannussäästöt ja verkoston saama kilpailukyky sitä kautta. Tässä yhteydessä Nokian ympärille syntynyt klusteri on toiminut verkostoitumismallin kouluesimerkkinä. Nokia-veturilla on käytännössä luotu Suomeen menestyviä alueita, jonne muiden verkostossa olevien toimijoiden on kannattanut hakeutua tiiviiden verkostosuhteiden edellyttämien vuorovaikutussuhteiden vuoksi. Alihankkijoiden on ollut taloudellisessa mielessä edullista hakeutua päähankkijan läheisyyteen. Viime aikoina Nokia -vetoisia seutuja ovat olleet esimerkiksi Oulun ja Salon seudut, mutta myös monen muun seudun kehitys on saanut tästä merkittävää lisäpotkua, mm. Tampereen seutu, Jyväskylän seutu ja Espoon seutu. Klusterin taloudelliset vaikutukset ulottuvat koko Suomeen. Metsäteollisuuden vaikeuksien vuoksi Nokia-klusterin suhteellinen merkitys on saattanut jopa korostua viime aikoina Suomen talouden näkökulmasta.

Pelkästään luottamuksellisiin verkostosuhteisiin perustuva ns. vertikaalinen klusterimalli on haavoittuvainen. Kun klusterin ytimenä oleva tuote, esimerkiksi matkapuhelin tai muu kyseisen tietoliikennesegmentin tuote, saavuttaa elinkaarensa pään, toisin sanoen sen voimakkaasti kasvava kysyntä hiipuu tai lakkaa kokonaan, verkosto ei välttämättä kykenekään tuottamaan kilpailukyistä uudistuotetta ja uusiutumaan, jolloin kysynnän hiipuessa koko alue, jossa verkosto toimii, taantuu. Hyväksi esimerkiksi käy Suomessa vaikkapa sellu- ja paperiteollisuus, jonka taantuminen uhkaa montaa yksittäistä seutukuntaa ja kaupunkiseutua.

Kustannussäästöihin perustuva usein fyysistä lähekkäisyyttä edellyttävä vertikaalinen klusteroitumismalli on kuitenkin asetettu viime aikaisissa tutkimuksissa kyseenalaiseksi esimerkiksi ruotsalaisten tutkijoiden Anders Maskellin ja Peter Malmbergin mukaan juuri sen uusiutumiskyvyttömyyden vuoksi. Tulevaisuuden klusteroitumismallissa toimijoiden lähekkäisyyteen hakeutumisen syynä on yhä useammin selkeät oppimis- ja innovaatiotarpeet. On havaittu, että todellista innovointia ja oppimista tapahtuu lähinnä saman alan kilpailijoiden välillä.

Vierekkäin päivittäin toimivat Sony-Erikssonin, Siemensin tai Nokian suunnittelijat voivat olla alueen ja yritystensä kehitykselle arvaamattoman tärkeitä muutosvoimia. Vaikka suunnittelijat ovat lojaaleja työnantajilleen eivätkä riko yrityssalaisuuksia, pihojensa haravoinnin, kahvinjuonnin ja lumitöiden teon yhteydessä keskustellessaan he oppivat toisiltaan sellaisia yritystensä kehittymisen kannalta hyödyllisiä asioita, molemmat ehkä erilaisia, joita kukaan ei perinteisillä mittareille ja tutkimusmenetelmillä kykene mittamaan.

Sony-Erikssonin suunnittelijan toisella puolen asuva toisen alan edustaja, ei kykene hyödyntämään naapurin osaamista omassa toiminnassaan ainakaan siinä määrin, kuin keskustelun pienimmätkin vivahteetkin tarkasti aistiva Nokian suunnittelija. Oppimisen ja innovaatiotoiminnan vuoksi jotkut seutukunnat ja alueet houkuttelevat tulevaisuudessa toimijoita sijoittumaan sinne. Seutukunta, jossa toimii saman alan kilpailijoita, saattaa olla pitkällä tähtäimellä uudistumiskykyisempi ja kehittyvämpi kuin yhden yrityksen, esimerkiksi Nokian, varaan perustuvan seudun kehitys. Alue- ja seutu, jossa tapahtuu kilpailijoilta oppimista, kykenee varioimaan maailmanmarkkinoille aina globaalisti kilpailukykyisen ratkaisun. Kalifornian piilaakso on tästä erinomainen
esimerkki. Suomalaiset huonekaluvalmistajat ovat pitkään tehneet retkiä oppiakseen ns. Italian tuolikolmion, Friulin alueelta.

Suomessa ihmetellään Närpiön seudun menestystä, jossa työttömyys, toisin kuin Oulun seudulla, on maan alhaisinta, maahanmuuttajien määrä suurinta ja kilpailevat kasvihuoneyrittäjät toimivat vieri vieressä. Osa kasvihuoneyrittäjistä on varmasti työskennellyt aikanaan nykyisten ”kilpailijoiden” palveluksessa. On huolestuttavaa, että uusi lainsäädäntö on mitä ilmeisimmin viemässä pohjaa Suomen alueelliselta uudistumiskyvyltä. Hämmentävää on myös ollut todeta kilpailuviranomaisten passiivisuus tämän lain säätämisen yhteydessä. Vaikuttaa siltä kuin kilpailuviranomaiset eivät olisi perehtyneet avoimen innovaatiotoiminnan uusiin teorioihin ja niiden saamaan kansainväliseen huomioon. Useat tutkimukset viittaavat siihen, että avointa innovaatiotoimintaa pidetään tänään perusedellytyksenä toimivalle kilpailulle ja teollisuuden aidolle uudistumiskyvylle.

Elämme kulttuurisessa kehitysaallossa maatalousyhteiskunnan ja teollisuusyhteiskunnan jälkeisessä jälkiteollisessa yhteiskuntavaiheessa. Olemme eläneet sen palveluyhteiskuntavaihetta, jossa palvelualan ammatit ovat olleet suurin yksittäinen työllistävä ala. Olemme siirtymässä informaatioyhteiskuntavaiheeseen, jossa suurin osa väestöstä työskentelee informaation jalostusprosessiin liittyvissä tehtävissä seuraavina vuosikymmeninä. Keskustelu pitäisi suunnata Lex Nokian ja kilpailun estämisen sijaan siihen, että millaiset informaatioyhteiskunnan ratkaisut ovat nostamassa Suomea ja koko maailmaa seuraavaan pitkään nousuun ja tukemassa uusia innovaatioita.

Miten yritysten välisen kilpailun kitkemiseen pyrkivä Lex Nokia sopii avoimen innovaatioteorian mukaiseen Linux-, Wikipedia-, Facebook- ja
virtuaaliseen sosiaalisen median maailmaan, joissa keskeistä on avoimuus, vertaistuki ja yhteistyö? Mitkä ovat Lex Nokian ajajien ääneen sanomattomat perusmotiivit? Olisi syytä huolella pohtia sitä,
ovatko nämä motiivit maailman mittakaavassa nykyisen talouskriisin syitä vai ratkaisutekijöitä? Olemme selvästikin siirtymässä jatkuvan oppimisen aikakaudesta jatkuvan innovoinnin aikakauteen. Jos ja kun
näin on, Lex Nokia on jo syntyessään vanhentunut laki.

Jos aluekehittämisen huomio kiinnitetään edelleen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämiseen tulevaisuuden kannalta oikeille painopistealueille tulevaisuustietoa hyödyntäen ilman yksittäisen yrityksen täysin määräävää vaikutusta ja ilman markkina-aseman väärään hyödyntämistä, liikutaan pitkällä tähtäimellä kestävällä pohjalla. Sekä vertikaalinen että horisontaalinen klusteroituminen tarvitsevat osaamista tuottavia instituutioita palvelukseensa. Osaamiseen suuntaamiseksi tulevaisuuden informaatioyhteiskunnan mahdolliset ja toivotut painopistealueet saadaan parhaiten haltuun ammattimaisella tulevaisuudentutkimuksen ja aluekehittämisen käsitteistön soveltamisella ja asianmukaisilla menetelmillä, kuten Delfoi-menetelmällä.

Suomen kansallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi on hyvin
tärkeää varmistaa vapaan kilpailun toimivuus jälkiteollisessa yhteiskunnassa ja sen kannalta keskeisillä markkinoilla. Eräs tekijä, miksi perinteiset teollisuusalat ovat ajautuneet Suomessa nopeaan kriisiin, on juuri näiden teollisuusalojen tottumattomuus globaaliin toimintaympäristöön ja sen mukanaan tuomaan kilpailuun. Suomi on tarjonnut näille yrityksille suojaisan sataman hyvin pitkään, mutta kiihtynyt globalisaatio ja kilpailu ovat nyt pakottaneet nekin avaamaan silmänsä ja keskittymään aitoon innovaatiovetoiseen kehittämistoimintaan.

Protektionismiin tähtäävällä lainsäädännöllä ei ole koskaan ollut suotuisia vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn. Tuskin niin tulee olemaan nytkään. Jos olisi, se olisi historiallinen ihme. Tulevaisuutta ei pitäisi rakentaa ihmeiden toteutumisen varaan.

Yrjö Myllylä, YTT, Delfoi-manageri
Alueellisen ennakoinnin asiantuntija
Oy Aluekehitys RD
http://www.rdmarketinfo.net

Jari Kaivo-oja, HTT, YTM, Tutkimusjohtaja
Tulevaisuuden tutkimuskeskus
Turun kauppakorkeakoulu
http://www.tse.fi/tutu

Artikkeli julkaistu käsikirjoituksen pohjalta myös seuraavissa

Myllylä, Yrjö (2008). Lex Nokia estää oppimista. Savon Sanomat 11.12.2008. http: //www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lex-nokia-ei-tue-oppimista/306267

Myllylä, Yrjö (2008). Kilpailua pitää vaalia eikä torjua. Salon Seudun Sanomat 9.12.2008.

Yksi malli alueellisten rohkeiden valintojen tekemiseksi on Koillis-Suomen elinkeinostrategiaprosessin malli

Myllylä, Yrjö & Mika Perttunen (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Koillis-Suomen kehittämiskeskus Naturpolis Oy / Koillis-Suomen koheesio- ja kilpailukykyohjelma.
<https://yrjomyllyla.wordpress.com/2011/10/10/naturpolis-oy-koillis-suomen-elinkeinostrategia-2011-2015/>

Ks. myös

Myllylä, Yrjö & Kai Karsma (2005). Maaseudun tulevaisuus ja klusterit – Arviointia Delfoi-menetelmällä. 64 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, Rahoitetut tutkimukset 10/2005. <https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/aluekehitys-rd-julkaisuesittely-maaseudun-tulevaisuus-ja-klusterit-arviointia-delfoi-menetelmalla/>

Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001.

Myllylä, Yrjö (2001). Yhteistyömahdollisuudet kaupunkiseutujen klusterikehittämisessä. 86 s. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 22/2001. <https://rdaluekehitys.net/2013/08/11/kasvukeskukset-ja-suuret-kaupunkiseudut-yhteistyomahdollisuudet-kaupunkiseutujen-klusterikehittamisessa-rd-aluekehitys-julkaisuesittely/>

Myllylä, Yrjö (1999). Pohjoinen ulottuvuus: Pohjois-Eurooppaa palvelevat yritykset Suomessa – Kehitettävät klusterit ja niiden kansainvälistämisen tukipalvelujen kehittäminen. 236 s. Kauppa- ja teollisuusministeriö, sisäasiainministeriö, Finnvera Oyj, Finpro, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. RD Market Info -julkaisu. Helsinki 1999. (<https://rdaluekehitys.net/2013/05/30/pohjoinen-ulottuvuus-rd-julkaisuesittely-pohjois-eurooppaa-palvelevat-yritykset-suomessa-kehitettavat-klusterit-ja-niiden-kansainvalistamisen-tukipalveluiden-kehittaminen/>  ks. yhteenveto AlueIntegraattori 5/1999 <https://rdaluekehitys.files.wordpress.com/2013/05/alueintegraattori-51999-s-18-19.pdf >)

Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.

Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan -selvitys

1. ALUEKEHITYS, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 8. Energia ja ympäristö, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ
VNK 12,2006

VNK 12,2006

Julkaisuesittely ja arviointia Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen): Karjula, Kyösti & Yrjö Myllylä (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena. Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti (Välstånd som en nationell förpliktelse. Utredningsrapport om utveckling av regional företags- och innovationsverksamhet). 106 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006.

Avainsanat: Aluekehitys, yrittäjyys, innovaatio, luova jännite, paradigman muutos, kilpailuetu, parempi käytäntö, markkinaymmärrys, markkina- ja kehittämisperusteinen innovaatiotoiminta, tilanneoppiminen, innovaatiodemokratia, innovaatioyhteiskunta, innovaatioekosysteemi, tulevaisuuslähtöisyys, yritys- ja innovaatioympäristöjen ennakointi

Tausta ja toimeksianto Huhtikuussa 2006 silloinen pääministeri Matti Vanhanen asetti Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmieheksi yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan perehtyneen silloisen kansanedustajan Kyösti Karjulan. Karjula toimi tuolloin myös valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaoston puheenjohtajana ja tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä. Hänet valittiin tehtävään pääministerin sanoin ennen muuta asiantuntemuksensa perusteella (raportin julkistamistilaisuus). Työ- ja elinkeinoministeriölle useita selvityksiä (julkaisuluettelo) vuodesta 1995 tehnyt Yrjö Myllylä Oy Aluekehitys RD:stä valittiin hankkeen pääsihteeriksi KTM:n edustajana. Toimeksiannossa KTM:ltä edellytettiin hankkeen sihteeriyttä. Hanke toteutettiin noin puolen vuoden aikana, pitkälti talkoopohjaisena työskenteltynä. Hankkeen toteutukseen osallistui 12 hengen työryhmä. Lisäksi kuultiin lukuisia alueellisia asiantuntijoita (henkilöiden nimet listattu raportissa).

Selvitysraportti on ennen muuta selvitysmiehen sekä selvitystyötä tukeneen työryhmän ja kuultujen asiantuntijoiden yhteistyön tulos. Itse selvitysraportin tekstin varsinaisen tekstin on paikoilleen kirjoittanat hankkeen kirjoittavana pääsihteerinä toiminut Yrjö Myllylä. Lisäksi kirjoitukset raporttiin laativat työryhmän jäsenistä kansanedustaja Jyri Häkämies, maaherra Hannele Pokka, toimitusjohtaja Juha Sipilä, johtaja Ari Ahonen, kehitysjohtaja Marja Pirttivaara, projektipäällikkö Sirpa Kekkonen, tieteellinen johtaja Jorma Lammasniemi, johtaja Markku Markkula, ja johtaja Seppo Laine.

Innovaatiotoiminnan paradigman muutoksen hahmottaminen raportin tärkein viesti Selvityksen aikana Oulussa pidetyssä työryhmäkokouksessa hahmottui, että selvityksen suurin ansio tulee olemaan – verrattuna muihin selvityksiin – innovaatiotoiminnan paradigman muutoksen hahmottaminen ja sen myötä muutokseen vaikuttaminen. Paradigman muutoksella tarkoitetaan merkittävää toimintatavan muutosta innovaatiotoiminnassa. Selvitysraportilla tähdättiin kaiketi myös 2007-2011 hallitusohjelman taustapaperiksi, merkittäviä osia siitä myös impelementoitiin hallitusohjelmaan. Raportissa on yhteensä n. 60 hankealoitetta. Tässä blogiartikkelissa on esitetty raportin tiivistelmä, johon on nostettu selvitysmiehen mukaan tärkeimmät 16 hankeaihioita.

Raportin kuvailulehdellä todetaan seuraavaa: ”Raportissa on esitetty pääministeri Matti Vanhasen huhtikuussa 2006 asettaman Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysmiestehtävän keskeiset johtopäätökset. Keskeisin johtopäätös on paradigman muutos, mikä tarkoittaa uuden väylän avaamista nykyisen tutkimus- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan rinnalle ja tukemaan sitä. Käytännössä tämä tarkoittaa alueiden yritys- ja innovaatioympäristöjen vahvistamista ennen muuta markkinoiden suuntaan ja markkinoita ymmärtävien yritysten tunnustamista alueiden innovaatiotoiminnassa nykyistä keskeisempänä lähtökohtana. Paradigman muutos merkitsee samalla siirtymää kohti tulevaisuussuuntautunutta innovaatiodemokratiaa, innovaatioyhteiskuntaa ja innovaatioekosysteemiä.”

Mahdollisia raportin vaikutuksia

Hallitusohjelman 2007-2011 kirjaus ”Kansallisen innovaatiostrategian” laatimisesta hallituskaudella 2007-2011 oli mielestäni tärkeimmän konkreettisen tai konkreettisluontoisten suositusten tulkinta. VNK 12/2006 raportin mukaan ”keskeisin toimenpidesuositus on innovaatio- ja osaamispolitiikkaohjelman käynnistäminen seuraavan hallituskauden alussa”. Kansallinen innovaatiostrategia löytyy tästä. Kansallisen innovaatiostrategian luonnin aikana oli havaittavissa mielestäni sama analyysi mm. erään prosessiin liittyvän Dipolissa pidetyn konferenssin perusteella, että tutkimuslähtöisiin innovaatioihin oli olemassa ”infrastruktuuria”, mutta että kysyntälähtöisten innovaatioiden innovaatioympäristössä oli pahoja puutteita ja uusia palveluja ja toimintapoja on kehitettävä tähän tarkoitukseen.

Selvitysraportin jälkeistä aikaa sivusta seuranneena paradigman muutos on ainakin osittain toteutunut: – Työministeriön ja Kauppa- ja teollisuusministeriön yhdistyessä 1.1.2010 uuden työ- ja elinkeinoministeriön organisaatiorakenne heijastelee raportin ehkä tärkeintä sanomaa paradigman muutoksesta: TEMissä toimii neljä osastoa: 1) Työllisyys- ja yrittäjyysosasto, 2) Työelämä- ja markkinaosasto, 3) INNOVAATIO-OSASTO, ja 4) Energiaosasto. Innovaatio-osasto jakaantuu puolestaan a) Osaamispohjaiset innovaatiot, b) Kysyntäinnovaatiot, c) Innovaatioympäristöt, d) Kasvuyritykset, e) Yritysten kansainvälistyminen ja vienti, f) Mineraalipolitiikka. Ks. TEMin organisaatiokuvaus tarkemmin tästä.

Käytännössäkin osaamispohjaisten innovaatioiden tilalle on tullut ”toinen latu”, toinen painotus, kysyntälähtöiset innovaatiot. Eilen kuulin Ylen ykkösen radio-ohjelmassa, jossa teemana oli ”Arvostetaanko Suomessa tutkintoja liikaa?” haastateltua työnantajaa, joka sanoi, että viimeisen seitsemän vuoden aikana ylipoistosta on otettu yhden kerran yhteyttä, lähinnä esitelmäpyynnön merkeissä. Samana aikana ammattikorkeakouluista on otettu lukuisia kertoja yhteyttä yritykseen. Havaintojeni mukaan verrattaessa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, etenkin jälkimmäiset ovat ottaneet kysyntälähtöisestä innovaatioajattelusta kiinni – mikä oli nähtävillä selvitystä tehtäessä mm. ammattikorkeakoulujen nuoren historian ja paikkansa hakemisen johdosta. Toisaalta ehkä joidenkin mukaan mm. Aalto-yliopisto on tähdännyt samaan.

Selvityksen aikana pohdittiin perusteellisesti innovaation olemusta ja keskeinen tulema oli se, että vasta hyötykäyttöön otettu uudistus on innovaatio. Idea tai keksintö siis ei sitä ole. Tarvitaan työtä ja ”työvettä”, jotta uudistukset saadaan myös täytäntöön. Raportissa innovaatio määriteltiinkin seuraavasti: Innovaatio on luotu ja hyödynnetty kilpailuetu tai parempi käytäntö.

Jo raporttia muokattaessa TEKESin nimimuutos laitettiin vireille. TEKESin nimi muutettiin virallisesti Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskukseksi kuvaamaan innovaation teknologista olemusta laajempaa kuvaa.

Kommentti: perustutkimus vs. soveltava tutkimus -asetelmaan

Vaikka ”toinen latu” on nyt saanut ansaitsemaansa huomiota ja aukaistua, mm. Suomen Akatemian rahalla perustutkimusta tehneenä olen nähnyt myös perustutkimuksen merkityksellisyyden. Mielestäni olisi syytä löytää tasapaino ”uuden ladun” ja perustutkimukseen satsaamisen välillä. Perustutkimuksen latu ei saa umpeutua! vaan siitä lähtevät soveltavan tutkimuksen ja markkinoiden tarpeesta syntyvät tutkimuksen latulenkit. Perustutkimus on välttämätön pohja soveltavalle tutkimustoiminnalle. Olen huolissani tällä hetkellä etenkin perustutkimuksen tilasta ja nykytilanteen seurauksista ja parhaimpien tutkijaresurssien pääasiallisesta käyttämisestä hankkeiden rahoituksen hankintaan ja hankkeiden hallinnointiin tuottavan perustutkimuksen sijaan. Perustutkimus voi tuoda soveltavalle tutkimukselle lisäarvoa esimerkiksi soveltavan tieteen käyttämien operationaalisten käsitteiden (kuten edustamastani kentästä esimerkiksi vahvat ennakoivat trendit, heikot signaalit, villit kortit, mustat joutsenet, klusterit) kehittämisen ja käsitteiden keskinäisyhteyksien tarkastelemisen muodossa. Hyvä tutkimus ei ole ylipistojen tai ammattikorkeakoulujenkaan yksinoikeus, olennaista hyvälle tutkimukselleon kuitenkin resurssit ja tutkijoiden vuorovaikutteisuus. Soveltavaa tutkimusta yritykset voivat helpommin rahoittaa, mutta siltä putoaa pohja, jos yhteiskunta ei kanna huolta perustutkimuksen resursseista. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus ja sen osuus valtion menoista vuonna 2010 on ollut noin 2 mrd euroa (Tilastokeskus) Vertailun vuoksi todettakoot, että potentiaalisten kaivoskohteiden arvo Suomessa on yli 250 mrdia euroa (ks. Hernesniemi et. al 2011: Kummusta klusteriksi) ja monet näistä on vapaaehtoisesti ja lähes korvauksetta niiden arvoonsa nähden luovutettu valtio-omisteisilta yhtiöiltä pois. Tutkimuksen- ja kehittämisen rahoitus ei siis ole kovin suurta. Tärkeää olisi kuitenkin myös edullisen ja tosiasiallisesti hyötykustannussuhteeltaan tuottavan perustutkimuksen ylläpito, jonka kustannusosuus on mainitusta 2 mrd :sta vain osa.

Viime aikoina on kuullut sanottavan, että Suomi on niin pieni maa, että sen on parempi keskittyä nopeaan soveltamiseen kuin perustutkimukseen. Mielestäni meillä on mm. maapallon pohjoisimpana kansana – joidenkin lähteiden mukaan yli 60 % Helsingin pohjoispuolella asuvista maapallon ihmisistä on suomalaisia – luontaisia perustutkimuksen alueita. Esimerkiksi mainittakoot arktisen kuljetus-, energia- ja ympäristöteknologian tutkimus.

Seuraavassa on esitelty po. raportin tiivistelmä ja siihen sisältyvät 16 tärkeintä hankeaihioita:

TIIVISTELMÄ

Valtioneuvoston Suomi maailmantaloudessa – hanke painotti siirtymistä tiedeja teknologiapolitiikasta innovaatiopolitiikkaan. Tämän havainnon seurauksena asetti pääministeri Matti Vanhanen selvitysmieheksi kansanedustaja Kyösti Karjulan, jonka tehtävänä on ollut tunnistaa pullonkauloja, löytää kehittämisesityksiä ja uusia avauksia alueellisten yritys- ja innovaatioympäristöjen vahvistamiseksi. Selvitysmies nimesi työn tueksi kuuden hengen työryhmän ja sitä täydentämään kuusi välittäjäorganisaatioiden asiantuntijaa. Työryhmän luova jännite tuotti keskeisimpänä oivalluksena paradigman ja arvojen muutoksen välttämättömyyden. Käytännössä tämä tarkoittaa innovaatiojärjestelmän painopisteen siirtämistä ennen muuta markkinoiden suuntaan ja markkinoita hallitsevien yritysten tunnustamista innovaatiotoiminnassa nykyistä keskeisempänä lähtökohtana. Paradigman muutos merkitsee samalla siirtymää kohti tulevaisuusorientoinutta innovaatiodemokratiaa, innovaatioyhteiskuntaa ja innovaatioekosysteemiä. Selvitysprosessi tuotti johtopäätöksenä uusia avauksia ja kehittämistoimenpiteita sekä lakiesityksiä, joista selvitysmies nosti top 16 -listalle seuraavat:

1. Innovaatio- ja osaamispolitiikkaohjelman käynnistäminen

Väestön ikääntyminen asettaa erityiset vaatimukset maan eri alueiden tasapainoiselle kehittymiselle. Samoin taloudellisen ympäristön kehitys ja Suomen talouteen liittyvät rakenneongelmat asettavat kovia vaatimuksia myös tulevina vuosina. Hyvä talouskehitys ja työllisyyden kasvu ovat välttämättömiä edellytyksiä yhteiskunnan kestävälle rakentumiselle. Kasvupotentiaalin vahvistamista on jatkettava myös seuraavan hallituskauden ajan. Tämän vuoksi seuraavan hallitusohjelman toteuttamiseen on tarkoituksenmukaista sisällyttää poikkihallinnollinen politiikkaohjelma, jolla nopeutetaan välttämättömien raportissa esitettyjen uudistusten eteneminen. Tämä innovaatio- ja osaamispolitiikan ohjelma tulisi vastaamaan haasteellisten sisältöjen käytäntöön saattamisessa.

2. Innovaatio- ja osaamispolitiikan tulevaisuusselonteko

Seuraavan hallituksen tulevaisuusselonteon teemaksi esitetään innovaatio- ja osaamispolitiikkaa.

3. 3–4 uudentyyppistä kansainvälistymisen alustaa

Uudentyyppisiä kansainvälistymisen alustoja pitää perustaa uusille kasvaville markkina-alueille Barentsin alueelle, jossa moottorina on energiateollisuuden ja kuljetus- ja logistiikka-alan investoinnit – myös metsäteollisuus- ja kaivosteollisuusinvestoinnit ovat keskeisiä. Aasian markkinat vaativat oman laskeutumisalustansa, joka voisi olla Singapore, jota jossain määrin on kehitetty jo tällaiseksi ympäristöksi sekä Shangai. Keskeinen ja suuri Pohjois-Amerikan markkina voisi olla kolmas kohde uudentyyppisen kansainvälistymisen laskeutumisalustan kehittämisessä esimerkiksi Kanadaan Ontarioon ja USA:han Wisconsiniin. Myös EU:n alueelle on harkittava oman laskeutumisalustan rakentamista. Koordinoivien osaamiskeskusvastinparien luominen Suomeen yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen yhteyteen on tärkeää. Ne vastaavat nykyisiä alueita ja niiden yrityksiä määrätietoisemmin kansainvälisen osaamisen kerryttämisestä.

4. Maankattava liiketoiminnanrakentajien valmennusverkosto, 3–4 alueellista yhteenliittymää

Suomeen tarvitaan maankattava verkosto huippuluokan liiketoiminnanrakentajien valmennukseen. Verkosto koostuu 3–4 yhteenliittymästä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sisällä. Keskeistä on verkoston avulla nostaa kansainvälistymisen ambitiotasoa hyödyntäen toiminnassa muun muassa kansainvälistyneiden yritysten, yrittäjien ja asiantuntijoiden kokemusta, verkostoon osallistuvien keskinäistä ”sparrausta” ja mentorointia. Verkostojen kehitystä tukemaan tarvitaan myynnin- ja asiakaspalvelun professuurit.

5. 500 yrityksen kansainvälistymisen ja kasvun ohjelma

On luotava uudenlainen kasvuyritysten ohjelma, joka lähtee markkinoiden tarpeesta. Ohjelmaan otetaan 500 yritystä ja siinä esiin nousevia kehitysaihioita resurssoidaan ja tuetaan muun muassa tutkimuksen ja tuotekehityksen sekä uudenlaisten akateemisten oppisopimuskoulutusten avulla. Yritysryppäille on annettava mahdollisuus tutkimus- ja oppilaitosten ja muiden palveluiden kilpailuttamiselle antamalla kehittämishankkeiden rahoituksen isännyys yritysryhmille ja -verkostoille.

6. 30–40 alueellista innovaatio- ja kehittämiskeskusta

Tilanneoppiminen on uusi käsite, jonka haltuunotto on ensisijainen aluekehittämisen haaste. Osaamisen kerryttämiseksi tarvitaan alueellisia innovaatio- ja kehittämiskeskuksia. Alueellinen innovaatio- ja kehittämiskeskus on yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysverkostojen ja yritysten kehittämistyön tukija ja osaamisen kerryttäjä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä on tiivistettävä yritysten ja arvoverkkojen tukijana. Alueellisia innovaatiokeskuksia tarvitaan Suomeen 30–40. Painopistealueina on osaamisen kerryttämisen ja hyödyntämisen koordinointi, aluekehitysvastuu, yliopiston kolmannen tehtävän vahvistaminen ja jänteivöittäminen, määrätietoisen yrityskehitystyön vahvistaminen. Innovaatio- ja kehittämiskeskuksen määritelmä on Avainkäsitteet-liitteessä (liite 3).

7. Oppisopimuskoulutuspaikkojen nostaminen 35 000:een ja akateemisen oppisopimuskoulutuksen käynnistäminen

Oppisopimuskoulutuspaikkojen määrä on nostettava 35 000:een vuoteen 2011 mennessä. Akateeminen oppisopimuskoulutus on käynnistettävä seuraavan hallituskauden aikana. Akateeminen oppisopimuskoulutus voidaan käynnistää piloteilla hallituskauden alussa.

8. Uusyrittäjyyslaki

Tarvitaan uusyrittäjyyslaki. Laki on kaksiosainen. Ensimmäinen osa merkitsee, että nuoren on voitava tallentaa osa palkastaan tilille, joka on myöhemmin määräaikaan mennessä käytettävissä verovapaasti yritystoiminnan käynnistämiseen. Toisessa osassa erityinen uusi huomio on kiinnitettävä työntekijöiden, etenkin potentiaalisten yrittäjien ja avainhenkilöiden mahdollisuuteen tehdä sukupolvenvaihdos tai hankkia merkittävä osakkuus yrityksestä, jossa työskentelevät. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että työntekijän palkkatulon vero-osuudesta voidaan siirtää 10 000 euroa/vuosi sulkutilille sopimuskauden aikana. Omistajavaihdoksen, liikkeenluovutuksen, yrityksen perustamisen tai merkittävän osakkuushankinnan yhteydessä kertynyt pääoma voidaan käyttää omapääomaehtoisesti.

9. Alueelliset rohkeat valinnat -ohjelmat

Alueiden on kyettävä tekemään yhteisöllisesti – esimerkiksi innovaatio- ja kehittämiskeskusten johdolla – erityisesti kansainvälistyneiltä ja kehittyviltä yrityksiltä saatavaa markkinainformaatiota painottaen alueelliset rohkeat strategiset valinnat osaamisen suuntaamiseksi tulevaisuuden kannalta tärkeille aloille.

10. Starttirahan kaksinkertaistaminen

Starttirahan määrä on kaksinkertaistettava siten, että jatketaan rahoituskautta puolesta vuodesta vuoteen. Ensimmäisen yrityksen perustaminen on ymmärrettävä ennen muuta oppimiskokemuksena ja erityisesti omassa yrityksessä ensimmäinen vuosi sisältää paljon uuden oppimista. Omassa yrityksessä työssäoloaikaa voidaan verrata muuhun opiskeluun.

11. Ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja yritysten alueelliset kontaktifoorumit

Yritysten näkökulmasta keskimäärin tärkein kasvun ja kehittymisen yksittäinen pullonkaula on osaavan työvoiman saanti. Tämä yhtäältä korostaa ensisijaisena lyhyen tähtäimen päämääräänä aitoa verkostoitumista, ts. yritys- tai markkinainformaation asettamista koulutuksen, tutkimuksen ja tuokehityksen suuntaamisen ja kehittämisen lähtökohdaksi. Käytännön ratkaisuna on tärkeää varmistaa, että alueilla olisi säännöllisesti kokoontuvat kontaktifoorumit, joihin osallistuisivat keskeisesti yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten edustajat ja mahdollisesti myös muut avaintoimijat, kuten resurssoinnista vastaavat valtion tahot (muun muassa TE-keskukset).

12. Innomaraton – opiskelijoiden jalkautuminen yrityksiin

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot – on haastettava innomaratoniin1. Kyseessä on projektimuotoinen toiminta, jossa opiskelijat lähetetään alueen yrityksiin etsimään ideoita jatkojalostettavaksi osana opintoja. Alueen yrittäjät muodostavat arviontiraadin ja parhaat innovaatiot palkitaan. (ks. http://www.innomaraton.fi /)

13. Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alueelliset innovaatiohin keskittyvät ohjelmakokonaisuudet

Alueellista yritys- ja innovaatioympäristöä tukemaan tarvitaan ennakoinnin tutkimus- ja kehittämisohjelma, joka jalkautetaan alueille. Ennakointi- ja tulevaisuusajattelu koskee kaikkia toimijoita ja ohjelmassa on tähdättävä tulevaisuusajattelun ja kehittämisen työkalujen oppimiseen, innovaatioprosessin tukemiseen ja palvelumarkkinoiden kehittymiseen. Käytännön sovelluksissa tähdätään innovaatioprossessien tukemiseen luomalla uusia sosiaalisia rakenteita, arvioimalla vaikuttavia muutostrendejä ja tarvittavia kehittämistoimenpiteitä. Yrityskohtaisessa soveltamisessa tunnistetaan markkinoiden heikkoja signaaleja innovaatiotoiminnan lähtökohdaksi. Keskeistä dynaamisten vaiku- tusten aikaansaamiseksi on myös yksityisten ennakoinnin palvelumarkkinoiden tietoinen synnyttäminen.

14. Alueelliset yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmat

Yrittäjyys on myös kulttuurinen ilmiö ja myönteistä yrittäjyyskulttuuria voidaan voimistaa kehittämällä yrittäjyyden eri portaita. Vastuunottamista ja projektioppimista voidaan pitää yrittäjyyden ensimmäisinä askeleina, mikä pitäisi mahdollistaa kaikilla koulutusasteilla. Kokemus on osoittanut, että työskentely yrityksessä on merkittävä oppimiskokemus, joka johtaa usein oman yrityksen perustamiseen. Etenkin vastuun ottaminen ja saaminen on hyvin merkittävää oppimisprosessissa. Yritykset tulee nähdä oppimisympäristöinä ja tulee mahdollistaa opiskelijoiden työskentely yrityksessä osana opiskelua nykyistä enemmän. Yrittäjyyden oppimisportaiden korkeimmille portaille ovat päässet kasvuyrittäjät, sarjayrittäjät ja näiden jälkeen nuorten yritysten mentoroinnin aloittaneet. Yrittäjyyden portaiden vahvistamiseksi tulisi alueyhteisöjen tehdä alueellisia yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmia.

15. Innovatiivinen kilpailuttaminen, suositukset ja koulutus

Innovatiivinen kilpailuttaminen tulee nostaa osaksi kaikkea julkista hankintatoimintaa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen vaatii tilaaja-tuottaja -mallin korostamista. Tämä mahdollistaa alan yritysten synnyn, tuotteistamisen ja siten yritysten kasvun. Sosiaali- ja terveyssektori on volyymiltaan laaja ja potentiaalinen tulevaisuuden ala muun muassa ostovoiman kasvun ja väestön ikääntymisen vuoksi. Siksi siinä tilaaja-tuottaja -mallin yleistyminen vaikuttaa merkittävästi yleiseen yrittäjyysilmapiiriin ja arvoihin yrittäjyyttä tukevasti lisätessään merkittävästi yritysten määrää melko tasaisesti eri puolilla Suomea. Sosiaali- ja terveyssektorin yritysten ja julkisen sektorin kumppanuus vaikuttaa arvojen ja kulttuurin muutoksen kautta siten välillisesti kaikkiin muihinkin aloihin.

16. Kestävän kehityksen energian kansallinen edistämismisohjelma ja kehitysalusta

Julkisen sektorin ennakoivilla päätöksillä voidaan käytännössä usein ilman lisäkustannuksia luoda merkittävää kilpailuetua eri toimialoilla. Aikanaan NMTpäätös (pohjoismainen automaattinen puhelinverkko) johti nykyisen tietoliikenneteollisuuden syntyyn. Tällä hetkellä merkittäviä läpimurtoja on mahdollista saada esimerkiksi energiassa, ympäristössä, turvallisuudessa ja terveydenhuol12 lon aloilla ja luoda näin merkittävää kilpailuetua. Tämä edellyttää ennakoivaa otetta, muun muassa vahvojen vaikuttavien trendien ja heikkojen signaalien tunnistamista ja niiden vaikutusten arviointia eri toimialojen markkinoihin ja kasvun mahdollisuuksiin. Kestävän kehityksen energiatuotannon kehittämiseksi ja käyttöön oton vauhdittamiseksi tulee perustaa kansallinen edistämisohjelma ja sitä tukeva internetiä hyödyntävä kehitysalusta ideoiden testaamiseksi, kehittämiseksi ja jalostamiseksi.

Mitä 2011-2015?

Edellä tiivistelmässä esitetyistä kohdista osaltani koen, että voisin olla edistämässä tarvittaessa mm. seuraavia: 9. Alueelliset rohkeat valinnat -ohjelmat 13. Tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alueelliset innovaatioihin keskittyvät ohjelmakokonaisuudet 14. Alueelliset yrittäjyyden portaiden vahvistamisohjelmat 16. Kestävän kehityksen energia kansallinen edistämisohjelma ja kehitysalusta. Lisäksi raportin noin 60 aloitteesta löytyy vielä hankeaihioita, joiden mm. alueellisessa toimeenpanossa edustamani metodit ja lähestymistavat voivat olla hyödyllisiä.

Lähde

Karjula, Kyösti & Yrjö Myllylä (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena. Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 106 s. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006.

Joitakin muita KTM-selvityksiä:

Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinominsteriö, alueiden kehittäminen, 43/2010. < http://www.tem.fi/files/27375/TEM_43_2010_netti.pdf>

Myllylä, Yrjö (2005). Future of the Countryside and Clusters. Evaluation by the Delphi Method. 64 p. Ministry of the Trade and Industry (MTI) Financed Studies 10/2005. http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/12b74ae4d1122aadc22565fa003211a6/7db3284fd6ff7044c225707d0040c9d0/$FILE/ratu10elo_2005_netti.pdf Luoma, Ossi &

Myllylä, Yrjö (2003). Development of T&E Centre Services Promoting Exports and Internationalisation. 58 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 2/2003. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/D8A68F27C09FCF6FC2256CC300435F8C>

Myllylä, Yrjö (2001). Possibilities for Cooperation in Developing Clusters in Urban Areas. 86 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 22/2001. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/3BA13D5049533F7AC2256ACA0027394B>

Myllylä, Yrjö (1999): The Northern Dimension. The Finnish companies providing Services within New Northern Area – Developing clusters and services. 236 p. Ministry of the Interior, Ministry of Trade and Industry, Finnvera Ltd, Finpro, Government Institute for Economic Research. RD-Market Info Publications. Helsinki 1999. (ks. yhteenveto AlueIntegraattori 5/1999 http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/07_asiakkaat_ja_linkit/aipepys)

Myllylä, Yrjö (1998). Finnish companies providing services within Northern Europe – Potential sectors and development of services to promote their internationalisation. 107 p. Ministry of Trade and Industry. Studies and Reports 12/1998. <http://julkaisurekisteri.ktm.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/All/C8052D63EBD2BE82C225672B0032121A>

Myllylä, Yrjö (1996). Uudenmaan elinkeinoelämän rooli Pohjois-Euroopassa. Uudenmaan liitto, KTM Uudenmaan piiri, MMM Uudenmaan piiri, TM Uudenmaan piiri. Yhteenvetomuistio. Tulokset osittain julkistettu teoksessa Uusimaa 2020 – Kurkistuksia tulevaisuuteen. Uudenmaan liitto – YTV. Helsinki 1997.

Muita teeman kannalta suositeltavia julkaisuja, etenkin EU:n palkitsemaan alueelliseen ennakointimalliin liittyyen

Ks. esim. blogiartikkeli ”EU:n parhaat ennakointikäytännöt valittu”. Yrjö Myllylän /RD Aluekehitys Oy:n toteuttamat ja kehittämät TKTT-sovellukset vuosina 2006-2011 (LUE Alueelliset ja toimialakohtaiset innvoaatiojärjestelmät -sovellukset):

  1. Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2009. Yhteenveto vähittäiskaupan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 22.9.2009. 67 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 3 / 2009. www.luotain.fi http://www.luotain.fi/julkaisut/tktt_vahitt%C3%A4iskaupan_loppuraportti_2009.pdf
  2. Myllylä, Yrjö (2009). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2008. Yhteenveto teknisten palveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 11.12.2008. 70 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 1 / 2009. <www.luotain.fi> tai http://www.luotain.fi/julkaisut/TkktTeknistenPalveluidenYhteenveto.pdf
  3. Myllylä, Yrjö (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto ravintolapalveluiden työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 27.2.2007. 47 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 6 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_ravintola2006.pdf
  4. Myllylä, Yrjö & Linturi, Maija (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto siivous- ja kotitalouspalvelualan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 15.3.2007. 45 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 7 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTTSiivous2007.pdf
  5. Myllylä, Yrjö & Linturi, Jenni (2007). Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus 2007. Yhteenveto talonrakennusalan työnantajahaastatteluista. Asiantuntijaraadin SWOT-analyysi 4.6.2007. 42 s. Varsinais-Suomen TE-keskuksen julkaisuja 8 / 2007. www.luotain.fi / http://www.luotain.fi/julkaisut/TKTT_talonrakennusala_2007.pdf

Muita Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimuksen elementtejä hyödyntäneitä pidemmän tähtäimen (10-15 vuotta) osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointitutkimuksia tai strategioita.

  1. Myllylä, Yrjö (2003).Palvelu- ja ihmissuhdetaitoinen Helsinki 2015.Koulutustarpeidenennakointi. Helsingin kaupungin opetusvirasto, ammatti- ja aikuiskoulutuslinja. Helsinki 2003. www.hel2.fi/ennakointi/ Tiivistelmä http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hki2015
  2. Lehtinen, Pirkko & Myllylä, Yrjö & Suikkanen, Asko (2001): Osaaminen, Koulutus ja Ennakointi – Kemi-Tornio 2010. 192 s. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia. Kemi 2001. http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/03_tuotteet/kt2010yvtietoisku
  3. Myllylä, Yrjö (2011). Koillis-Suomen elinkeinostrategia 2011-2015 -luonnos. Naturpolis Oy, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. 4.4.2011.