FB-kirjoitukseni 19.3.2016 pohjalta:
Taloustieteen professori Matti Viren ei ole kovin optimistinen Suomen tilanteesta Turun Sanomien 18.3.2016 Mielipide-kirjoituksen perusteella. Itse olen siinä mielessä positiivisemmalla mielellä, että uskon suunnan nyt osittain kääntyneen. Optimismiani rasittaa toisaalta lukuisat kalliit megaluokan ”virheet”, joita on maksettava pitkään, ne maksavat loppupeleissä ehkä enemmän kuin viime aikoina puhutut ylisuuret palkat yms. Niitä ei voi devalvoida pois yhden hallituksen aikana, pikemmin vuosikymmenten aikana, jos kaikkia silloinkaan. Selityksiä näille virheille on lukuisia ja suuria sellaisia on tehty esim. viimeisen 10 vuodenkin aikana paljon, syinä voisivat olla historiattomuus, Venäjän pelko, idealismi, oman ryhmän tai oman näennäisen edun ajaminen, yli päätään ajattelemattomuus, kokemattomuus, vallanhimo, hallinnon keskusjohtoisuus jne. Esim. seuraavien ylimääräiset kustannukset arvioin olevan jokaisen useita miljardeja / vuosi:
- Energiapolitiikassa (esim ydinvoimassa Olkiluoto-case ja tuulitukiaiset),
- Infrahankkeissa (esim oikoradat ja ohikulkutiet sekä vanhan infran ylläpito ja käyttämättä jättäminen, kaikkinainen tyhjän rakentaminen, esim. PKSlla esim 1,8 milj m2 tyhjää toimistotilaa),
- Aluepolitiikassa (esim keskittämisen korostaminen, maan resurssien hyödyntämättä jättäminen, kaivospolitiikka),
- Koulutuspolitiikassa (osaamisen irroittaminen ympäristöstä, toimeenpanevan työnjohtotason koulutuksen lakkauttaminen),
- Ulkopolitiikassa (esim Venäjä-pakotteet, liika EU-keskeisyys, arktisen olemusta ei oivallettu vielä),
- Maahanmuuttopolitiikka (kuihtuvalla kansalla ei voi olla tulevaisuutta),
- jne.
Turun Sanomat, Matti Viren, 18.3.2016.
Ks. myös
Aluekehitys. Tulevaisuuden ennakointi. Strategiaprosessit. 
