Pirkko Myllylä:
”Vuosirenkaita – Lapsi on meissä vanhin”
Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin Lapsen oikeuksien päivänä perjantaina 19.11.2026 kulttuuripääkaupunki Oulussa Teams- ja livetilaisuutena kirjoittajan kotoa käsin.
Tilaisuus alkoi kirjailija Pirkko Myllylän lukiessa julkistettavan kirjan kirjoittamansa Esipuheen:
Kirjoittaminen on ollut minulle keino tutkia omaa elämää ja sen menneitä vuosia, vuosirenkaita lapsuudesta tähän päivään. Se on ollut eräänlainen henkinen selviytymiskeino. Jollakin se on musiikki, jollakin jokin muu, mutta itselläni se on ollut kirjoittaminen. Jokaisella pitäisi olla omat ilmaisukeinonsa. Kun ajatukset saa ilmaistua, siitä voi avautua uusia yhteyksiä ja ulottuvuuksia.
Näin syntyi tarinoitani aluksi vain pöytälaatikkoon, kunnes poikani Yrjö ehdotti: ”Tehdään sinulle blogi.”
Kun blogille oli keksittävä nimi, mieleeni juolahti äidinäiti, Jokisten Tummu. Kun muistelen häntä, kuvittelen hänet Uudenpaikan hellan ja monta metriä pitkän ruokapöydän vieressä. Maalaistalon juurista on versonut kertomuksia, siemeniä elämän eväiksi.
Kertomukset on nyt koottu kirjaksi. Kirja kertoo ajatuksiani elämästä ja antaa samalla perimätietoa nuoremmalle polvelle. Toivon, että jokainen voi löytää siitä tuttuja kaikuja itselleen.
Kiitän Yrjöä hänen aloitteellisuudestaan kirjahankkeessa. Myös puolisoni Mauri ja lapsemme perheineen ovat vaikuttaneet kirjan valmistumiseen. Kiitollisella mielellä haluan kiteyttää heidän osuutensa virsirunoilijan säkeeseen: ”toistamme tarvitsemme”.
Oulussa 17.10.2026
Pirkko Myllylä
Kirjan esittelyn jälkeen tilaisuuden juontaja teki kirjoittajalle kolme haastattelukysymystä.
1. Kirjan nimi on on ”Vuosirenkaita – Lapsi on meissä vanhin”. Mitä tämä lause merkitsee Sinulle 90-vuotiaana?
”Löydän ensimmäisistä vuosirenkaista lapsuuteni.”
2. Kun katsot elämäsi vuosirenkaita, mikä lapsuuden kokemus tai muisto on kulkenut uskollisimmin mukanasi tähän päivään asti?
”Kun olin 3 vuotta ja isä tuli käymään sodasta ensimmäistä kertaa lomalla. Pyysin, että isä laulaa. Isä sanoi, ettei hänellä ole kovin hyvä lauluääni, ja lauloi möreällä äänellä kuitenkin. Mieleen jääneet laulut olivat Ystävä sä lapsin, katso minuun pienehen ja Onpa taivaassa tarjona lapsillekin.”
3. Jos saisi tämän kirjan kautta jättää yhden viestin tämän päivän lapsille ja heidän vanhemmilleen, mikä se olisi?
”Jokainen lapsi on arvokas. Olen ollut pitkään mukana SOS-Lapsikylätoiminnassa.”
SOS-Lapsikylä on kansainvälinen lastensuojelujärjestö, jonka tehtävä on auttaa heikoimmassa asemassa olevia lapsia ja perheitä Suomessa ja maailmalla.
Haastattelun jälkeen kirjan kannen suunnittelija Kristiina Välimäki esitteli kannen synnyn tarinan. Kirjan kannet ovat kuvattuna alla ja kertovat kirjan nimestä ja sisällöstä ja takakansiteksti kertoo paljon myös kirjoittajasta.
Kirjan kansien esittelyn jälkeen Yrjö Myllylä esitteli lyhyesti kirjan sisällysluettelon ja kirjan rakenteen, joka noudatteli elinkaaren vaiheita seuraavin pääotsakkein:
I POLVESTA POLVEEN (s. 10-33)
II OPPIA IKÄ KAIKKI (s. 34-74)
III MATKALLA MAAILMASSA (s. 75-143)
IV KUIN OKSAT VIHANNOIVAT (s. 144-184)
V MINÄ AIKANA IHMINEN KAUNEIN ON (s. 185-210)
TIETOJA KIRJOITTAJASTA (s. 211-214)
LÄHTEET (s. 215-221)
Julkistamistilaisuudessa ohjaus- ja lukuryhmään osallistuneet Elina Viljamaa ja Kaarina Mehtätalo esittelivät kirjan sisältöä. Keskusteltiin myös erään kirjan esseen, Mieli ja kieli kohdasta, jossa todettiin, että ruumis muistaa, vaikka mieli ei muistaisi. Pohdittiin kirjan tekstin virittämänä ja kysyttiin myös kirjailijalta, että mitä hän arvelee, kuinka kauas jopa syntymättömän lapsen maailmaan voi ruumiin muisti mennä? Kirjan lainaus keskustelua herättävän ruumiin muistista oli seuraava (s. 63):
”Lapsena kotonani asui venäläinen sotavanki. Puhuiko hän venäjää vai suomea vai molempia? Minä ymmärsin häntä ja hän ymmärsi minua. En minä sanoja muista, mutta sylin muistan. Hän kantoi minut ison ojan yli, kun olimme menossa poimimaan metsämansikoita. Kun nykyisin poimin niitä mökkitien rinteestä, mansikan makeuteen liittyy venäläisen sotavangin lämmin syli. Kannan mukanani muistoa lapselle tärkeästä ihmisestä.
Pakkasaamun hämärissä kävelen lähiöalueelta kaupunkiin. Viidenkymmenen metrin päässä näen vastaantulevan miehen ja savukkeen pään hehkun hänen suussaan. Kun ohitamme, mies on ottanut savukkeen käteensä, siksikö, että en huomaisi. Kuljen savukkeen tuoksussa sata-kaksisataa metriä. Ruumis muistaa isän tupakan tuoksun, isän villapuseron, johon tupakansavu on pinttynyt. Tulee ikävä isää.”
Kirjan esipuhe onkin päivätty kirjoittajan isän syntymäpäivälle, joka sattui kirjan sisällön valmistumisen päivälle.
Haastattelussa Teams-linjoilla oleva lapsen lapsi Helsingistä kysyi, että milloin artikkelit on kirjoitettu. Blogin kirjoittamisen Pirkko Myllylä aloitti 80-vuotiaana. Mutta hän sanoi aina kirjoittaneen pöytälaatikkoon ja omaavan paljon päiväkirjoja, jotka hän aikoo lahjoittaa tyttärilleen. Hän on hyödyntänyt myös vanhoja kirjoituksia blogiteksteissä. Hän totesi mm. seuraavasti:
”Esimerkiksi artikkeli Joululoma Kaamasessa 1954 on kirjoitettu 1950-luvulla ja tekstejä on sen jälkeen kaikilta vuosikymmeniltä.”
Yhteensä tekstejä on tuotettu kirjaan ainakin kahdeksalta vuosikymmeneltä blogiartikkelin muotoon ensin muokaten. Pirkko Myllylä on elänyt 10 vuosikymmenellä ja kirjoittanut ”aina” ja näin ollen hän on hyödyntänyt myös varhaisempia tekstejä joissakin blogikirjoituksissa.
Kirja on 224 sivuinen, kovakantinen, lankasidottu, pyöreällä selällä, arvokas premium-tason tuote teknisesti ja sisällöllisesti hiottu lähdeviittauksiineen ja tämän päivän tietosuojakäytännöt huomioiden. Kirja on tekstipainotteinen, sisältäen kuitenkin 28 kuvaa III Matkalla maailmassa -osiossa.
Kirjan tekeminen on ollut noin puolen vuoden kova ponnistus. Kirjan toteutukseen ovat kirjoittajan lisäksi osallistunut ohjausryhmä, johon ovat kuuluneet Yrjö Myllylä (siht.), Elina Viljamaa, Kaarina Mehtätalo, Kristiina Välimäki sekä Mauri Myllylä. Valokuvat kirjassa ovat pääasiassa Mauri Myllylän, mutta mutta yksittäisiä kuvia on myös muilta. Kieliasun yhtenäistämiseen ja lähdeviittausten varmistamiseen ja oikeellisuuteen panoksen on antanut Salla Sivula. Kirjan taitosta on vastannut Yrjö Myllylä, RD Aluekehitys Oy:stä, hyödyntäen mm. Book of Demand -alustaa.
Kirjan nykyinen painos on suunnattu Pirkko Myllylän jälkeläisille ja lähipiirille. Kirjan sisältöön voi tutustua Tummuntarinat-blogissa tästä linkistä, minkä blogikirjoitusten pohjalta kirja on toimitettu jäsentäen artikkelit em. pääluokkiin.
Mietittiin, että käynnistettäisiin lukupiiri, jossa kokoonnuttaisiin säännöllisesti esimerkiksi kerran kuukaudessa, luettaisiin kirjasta kussakin tilaisuudessa yksi essee ja keskusteltaisiin siitä. Mikäli tällainen lukupiiri kiinnostaa, erityisesti em. ohjausryhmän edustajat ovat oikeita kontaktitahoja.

