Ykkösaamussa puhuttiin ennakoinnin tunteesta. Siinä todettiin, että toivo laittaa tavoittelemaan epätodennäköisiä asioita, kuten tieteen rahoitusta Suomesta, jossa tiettävästi samaan aikaa kansallista tiederahoitusta leikataan. Minua haastettiin Facebookissa ottamaan kantaa keskusteluun, mitkä ovat ennakoinnin tunteita.

Omista johtamistani ennakointiprojekteista, joissa katson soveltavani ns. ”RD Konseptia” joko toisen palveluksessa tai yrittäjänä, voisin sanoa, että tyypillisessä riittävästi resurssoidussa ennakointiprosessissa ohjausryhmät ja laajemmin osallistujat kokevat pääasiassa seuraavia tunteita: toivo, innostus, luottamus. Nämä tunteet koetaan lähtökohtaisesti 1/2 vuoden työpanosta resurssoivassa hankkeessa jo hyvin, ja sitä voimakkaammin, mitä enemmän resursseja on. Lisäresursseilla mm. vahvistetaan ja juurrutetaan toimintamalleja, joilla tunteet saavat yhä kestävämmän maaperän.

Hankkeen alussa voi jotkut olla luonnollisesti pienellä kysymyksellä, että mitähän tuosta tulee, mikä se tuollainen hankkeen aikainen viestintäsuunnitelma on yms. kysymyksillä.

Kun Delfoi-prosessi on saatu käyntiin ja ensimmäisen Delfoi-paneelin yhteenvetotulokset esitellään, on havaittavissa ja aistittava TOIVO, kun yhteinen näkemys toimintaympäristön muutoksesta ja tavoitteista hahmottuu, syntyy ikään kuin visio, mitä kohti halutaan mennä. Tässä vaiheessa on jo havaittavissa myös selvä INNOSTUS, joka vahvistuu hankkeen edetessä tulevilla Delfoi-haastattelukierroksilla tai Tulevaisuusverstaissa.

Kun jo ensimmäisen varsinaisen laajemman ja strukturoidun haastattelukierroksen jälkeen, mutta etenkin toisen, jälkeen on jo jatkotoimenpiteet hahmollaan ja niitä käytännössä osin jo laitetaan toimeen, on havaittavissa LUOTTAMUS (ks. esim. VNK-blogiartikkelini luottamuksesta). Luottamus syntyy mm. konkreettisten tulosten ja hyötyjen kautta.

Kaikkinensa tunteet voidaan kuvata seuraavasti RD konseptin mukaisessa toteutuksessa. Kaava on toistunut jo 25 vuotta.

1. Joku uskaltaa ottaa riskin ja palkata hommiin/antaa toimeksiannon (lopputulosta, kun ei voi täsmällisesti tietää, mutta 2-10 kohdat tapahtuvat).

2. Joukoissa jotkut yksittäiset epäilevät uusia toimintatapoja.

3. TOIVO syntyy, yhteinen näkemys, visio, ongelman ratkaisussa

4. Kehittämisen painopisteet ja konkreettisemmat toimenpidesuositukset hahmottuvat.

5. INNOSTUS, viimeistään 1. Delfoi-haastattelukierrosten tulosyhteenvedon jälkeen, jo edellisessä kohdassa.

6. Tuloksia, käytännön toimenpiteitä eri organisaatioissa. Erilaista näkyvää saadaan aikaan, esim. uusia koulutusohjelmia tai sisältöjä.

7. LUOTTAMUS syntyy.

8. ENERGISOITUMINEN eli VOIMAANTUMINEN. Syntyy myös halu jatkaa periaatteessa yhteistyötä ”RD Konseptin” kanssa (projektikulttuurissa julkisella puolella haastavaa, pallo tilaajalla, poikkeuksiakin.)

9. Hankkeen osalliset ja osattomat hyötyvät ja keräävät pisteet, saavat ylennyksiä.

10. Joku vaihtaa työpaikkaakin johtopäätöksenä.

Ehkä kiteyttäisin kolme tärkeintä tunnetta kauttani saatujen hankkeiden tuloksena: TOIVO-INNOSTUS-LUOTTAMUS. Eli RD sovellukset tuottavat ennen muuta TIL-tunteita, mutta tilaajapalautteen mukaan myös E:tä pitäisi pitää esillä, eli ENERGISOITUMINEN, siis, TILE-tunteita.

Blogiartikkelini syntyi, kun minua haastettiin pohtimaan Facebookissa ”ennakoinnin tunteita” seuraavan Ykkösaamun (28.7.2021) kolumnin pohjalta:

Katri Saarikiven kolumni: Tiedemaailma on tehnyt minusta taikauskoisen