TEM 43,2010
Myllylä, Yrjö (2010). Arktinen ja Itämeren kasvualue Suomen intressien polttopisteessä. 92 s. Työ- ja elinkeinoministeriö, alueiden kehittäminen, 43/2010.
Raportissa on esitetty yhteensä 70 hankealoitetta. Ajankohtaisena (ks. mm. Turun Sanomien pääkirjoitus 17.7.2011: ”Pietarista vetoapua myös Turulle”) voisi mainita alla olevat neljä (raportin sivu 51, ja 46-47).
Pietarin telakkayhteistyö, alusten rakentaminen, moottorit, alihankintatuotteet (48). Pietarin telakalla on rakennettu viime vuosina mm. öljynkuljetukseen tarkoitettuja sukkula-aluksia arktisille alueille, joita suomalaiset ovat suunnitelleet. Alukset pystyvät kulkemaan jäissä itsenäisesti mm. Suomessa kehitetyn Azipod®-voimansiirtojärjestelmän vuoksi. Näitä aluksia on suunnitellut myös Helsingissä toimiva Aker Arctic Technology Oy. Tulisikin tutkia tarkemmin minkälaisia mahdollisuuksia olisi lisätä suomalaisten roolia näiden alusten rakentamisessa ja muussa telakan tuotannossa.
Viipurin telakkayhteistyö – offshore-tuotteet, erikoisteräkset yms. (47). Suomalaiset ovat jo Neuvostoliiton aikana pyrkineet osallistumaan Viipurin telakan offhore-yhteistyöhön mm. Rauma-Repolan toimesta (Talvitie 2010). Viime aikoina aktiivista tuotannollista yhteistyötä ei ole tässä määrin pyritty rakentamaan. Viipurin telakka on yksi arktisten alueiden offshore-ratkaisujen toimittaja ja suomalaista osaamista on jonkun verran toimitettu täällä koottuihin tuotteisiin (mm. erikoisteräkset ja osakomponentit öljynporauslauttoihin). Olisikin systemaattisemmin pyrittävä kartoittamaan ja edistämään suomalaisten etenkin pk-yritysten verkottumista Viipurin telakan offshore-ratkaisuihin.
”Viipuri-option ” käyttöönotto – alueen aseman hyödyntäminen mm. suomalaisen offshore- ja arktisen laivanrakennukseen liittyvän osaamisen viemisessä Viipurin ja Pietarin telakoiden tarpeisiin (34). Viipuri-optio on paljon mahdollisuuksia sisältävä käsite. Sen perusajatus tässä on, että Viipuri on lähellä Pietaria ja Suomea ja muodostaa sillanpään maiden välillä. Suomalaisten luontainen mielenkiinto ja halu Viipurin alueen ja Karjalan kannaksen taloudelliseen kehittämiseen tulisi käyttää hyväksi. Myös kansainväliset toimijat, kuten EU, olisi mahdollisesti saatavissa mukaan. Jo Neuvostoliiton aikana Rauma-Repola pyrki tekemään yhteistyötä Viipurin telakan kanssa (Talvitie 2010). Tältä pohjalta mm. voisi käynnistää uudentyyppisiä hankkeita, joissa yksi konkreettinen tavoite olisi tukea Viipurin telakan nykyistä toimintaa suomalaisella osaamisella. Telakka mm. rakentaa offshore-tuotteita arktisille alueille. Suomalaiset ovat toimittaneet näihin mm. erikoisteräksiä. Viipuri-optio voisi siis olla offshore-painotteinen optio, energia- ja ympäristöteknologian uusia innovaatioita tuottava optio. Ehkä olisi luotava riittävän korkealla poliittisella tasolla Venäjällä, Suomessa ja EU:ssa yhteinen tahtotila tällaisen kehityksen edistämiseksi, jos aloitetta halutaan edistää.
Erikoisteräkset (öljyn- ja kaasunporaus, laivat, öljy- ja kaasuputket, öljyterminaalit) (46). Käytännön kaupanteossa on osoittautunut, että suomalaiset ovat kyenneet myymään vaativia teräsrakenneratkaisuja mm. Stokmanin öljykentän koeporauslauttoihin liittyen. Nämä lautat on koottu mm. Viipurin ja Arkangelin alueen telakoilla. Erikoisteräksiä on toimitettu mm. Pohjois-Pohjanmaalta Raahen ja Oulun seuduilta Oy SteelDone Group Ltd -yhteenliittymän nimissä. Suomalaisten vahvuuksia on myös ruostumattomat teräsrakenteet. Onkin jatkettava osaamiskeskus- ja muilla ohjelmilla osaamisen kehittymistä vaativissa teräsrakenneratkaisuissa ja pyrittävä vastaamaan innovaatioympäristöä, mm. koulutusta, tuotekehitystä ja tutkimusta kehittämällä, alan yritysten toiveisiin. Olisiko Suomella mahdollisuuksia myös öljy- ja kaasuputkien toimittamisessa? Jotkut putkihankkeet Venäjällä ovat olleet viime aikoina aikataulustaan jäljessä putkitoimitusten viivästymisen vuoksi.
***
Kirjoittaja on osaltaa edelleen valmis edistämään arktisen alueen osaamisen klusteroitumista sovelluksissaan mandaatin saatuaan.
Ks. myös mm. seuraavat blogiartikkelit
”Arktinen teknologiaosaaminen – AVAIN KASVUUN”.
Yrjö Myllylä 