Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? – The Russian Barents Sea Region towards 2015

2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 8. Energia ja ympäristö, IN ENGLISH, METODI

Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? –

The Russian Barents Sea Region towards 2015

Bjørn Brunstad, Eivind Magnus, Philip Swanson, Geir Hønneland & Indra Øverland

Delft: Eburon Academic Publishers 2004

212 s., ISBN 9059720393

Big Oilplayground, raj

__

Bok presentation i Nordic Øst-forum

Recenserad av Yrjö Myllylä [doktorand, Geografiska institutionen, Joensuu universitet]

NUPI Cover page631

Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? –

The Russian Barents Sea Region towards 2015 är slutrapporten från scenarioprojektet “Barents Russia 2015”. Ansvariga för genomförandet av projektet har varit ett konsortium bestående av ECON Analysis, Fridtjof Nansens Institutt (FNI), Norsk Utenrikspolitisk Institutt (NUPI) och advokatbyrån Wikborg Rein (WR). Författarna är Bjørn Brunstad, Eivind Magnus och Philip Swanson (ECON Analysis), Geir Hønneland (FNI) och Indra Øverland (NUPI). Med undantag av Swanson som arbetar på ECON:s Parisenhet är alla författarna verksamma i Norge. Projektet har finansierats av norska utrikesdepartementet och olje- och energidepartementet samt de privata företagen Statoil och Norsk Hydro. Boken fokuserar på energitemat och presentationens tyngdpunkt ligger därför på de norra delarna av den ryska Barentsregionen, i synnerhet på Barents hav och Petjora hav.

Varför utarbeta scenarier om den ryska Barentsregionen? Enligt författarna har Barentsregionen stora outnyttjade olje- och gastillgångar, men där finns också en hotbild: ett mycket stort antal kärnvapen och reaktorer samt därtill anknutna lager som inte uppfyller säkerhetskraven. Regionen är därmed geopolitiskt viktig i en värld som är lysten på olja och som fruktar terrorism och spridning av kärnmaterial.

Författarna anser att det bara är en tidsfråga innan man börjar utnyttja den ryska Barentsregionens energi- och gastillgångar. Eftersom det är fråga om stora investeringar och projekt, är det viktigt att vara väl förberedd. Det är för sent att skapa strategier först vid “start up”. Författarna citerar Mikhail Gorbatjovs berömda replik: “Historien kommer att straffa dem som kommer för sent.”

Enligt författarna finns det inget övertygande politiskt koncept för utveckling av hela regionen – den befinner sig i ett vindlöst segel. Författarna citerar en artikel i Financial Times av Dan Yerg (2003). Enligt Yerg kan Moskvas planer på att bygga nya oljeledningar realiseras redan inom ett par år, och därmed stärka banden till Kina eller andra länder i Asien, eller ännu mera dramatiskt, till Murmansk, den isfria ishavshamnen. Författarna frågar om vi är redo för en sådan utveckling och de möjligheter som därmed öppnas upp för oss här uppe i Norden?

Författarna anser att den offentliga diskussionen om Barentsregionen ofta är ytlig. Man lägger för mycket vikt vid de senaste nyhetssändningarna och fäster för litet uppmärksamhet vid de grundläggande maktförhållandena. Författarna försöker lösa detta problem genom att diskutera scenarier om regionens framtid. Scenarierna är möjliga men samtidigt medvetet provocerande redogörelser för framtiden. Enligt författarnas åsikt är scenarier nyttiga redskap för såväl politiker, företag som allmänhet. Scenarierna bygger på en synnerligen grundlig och mångsidig analys av nuläget, som omfattar sju större rapporter och 20 arbetspapper om olika nyckelområden. Enligt analysen kommer befolkningen i området att minska. En olje- och gasboom är att vänta, men tidpunkten är osäker. Regionen kommer även fortsättningsvis att vara beroende av sina naturtillgångar. Den politiska situationen kommer att förändras, men det är osäkert på vilket sätt förändringarna kommer att yttra sig i regionen. Mot denna bakgrund presenterar författarna de tre scenarierna Big Oil Play Ground, Russia Bear Preserve och European Periphery.

Big Oil Play Ground berättar en historia där utländska och ryska företagsledare inom olje- och gasbranschen lagt beslag på det oljerika norra Ryssland. Kreml eftersträvar en kortsiktig ekonomisk tillväxt och företag inom oljebranschen har fått fria händer på regional nivå – så länge som deras direktörer håller sig borta från politiken och en tillräckligt stor andel av pengarna kommer statskassan till godo. I Russian Bear Preserve har den ryska Barentsregionen på nytt blivit strategiskt viktig för Rysslands säkerhet. Rysslands politik har utvecklats i en nationell riktning och olje- och gasindustrin blir framförallt ett strategiskt vapen för att främja ryska nationella intressen på en global nivå. I scenariot European Periphery, slutligen, bekantar vi oss med en rysk Barentsregion där den väntade olje- och gasboomen inte förverkligas före år 2015. Tyngdpunkten i den ryska politiken ligger på en diversifiering av den ryska ekonomin och en långsiktig tillväxt. Detta drabbar Barentsregionen mycket hårt, då dess ekonomiska och sociala struktur i det närmaste härstammar från den sovjetiska planeringsperioden. Den ekonomiska aktiviteten i regionen minskar kraftigt och utflyttningen söderut intensifieras.

Vid sidan av dessa scenarier presenterar författarna två så kallade wild cards, alltså oväntade framtider som kan komma snabbt och få stort genomslag. I alternativet A major drop in oil prices resonerar författarna om vad som skulle komma att hända, om oljepriset sjönk under 15 dollar per fat. De anser detta vara osannolikt, men möjligt. De sociala och ekonomiska påföljderna för Ryssland och speciellt den ryska Barentsregionen skulle vara allvarliga. Som en följd skulle flyktingströmmen till de nordiska länderna öka dramatiskt. I det andra riskalternativet, Environmental disaster in Barents Russia, sker antingen en kärnkraftsolycka på Kolahalvön eller en oljeolycka på Barents hav. Som en följd av kärnkraftsolyckan skulle en obebodd zon bildas runt kärnkraftverksområdet, stora delar av befolkningen flytta, speciellt från Murmanskområdet, och det skulle vara svårt att återbefolka området.

Boken erbjuder inga entydiga svar om framtiden utan material för diskussion och strategibildning. Läsaren får något att fundera över och han eller hon kan sätta sig in i den uppenbart svåra roll som Rysslands politiska ledning har. Till exempel kan en snabb avreglering av energipriserna i Ryssland, åtföljt av ett ryskt medlemskap i WTO verka som ett självklart bra mål, men det som är bra för Ryssland är enligt författarna inte nödvändigtvis bra för den ryska Barentsregionen.

När författarna resonerar om Barentsregionens framtid, handlar det framför allt om geostrategi, internationell politik och den politik som Moskva väljer. De regionala aktörerna anses inte ha möjligheter att påverka utvecklingen särskilt mycket – deras uppgift blir närmast att anpassa sig till utvecklingen. Detta perspektiv är förståeligt, när man fokuserar på energi- och gasutvinningens framtid. Jag anser dock att man i fortsättningen även borde undersöka vilka krafter som inverkar på utvecklingen i den ryska Barentsregionen, oberoende av direkt politiskt beslutsfattande (till exempel den informationsteknologiska utvecklingen). Det skulle också vara intressant med att använda längre tidshorisonter i analysen. Inom framtidsforskningen kan bokens horisont på 10–15 år anses vara kort, bland annat med tanke på möjligheterna att förutse vändpunkter i utvecklingen. Längre horisonter skulle också gå att förena med vissa andra metoder inom framtidsforskningen, till exempel Delfi-metoden som baserar sig på expertuppskattningar.

Boken är samtidigt ett utmärkt och efterlängtat exempel på hur man kan ge en mångfacetterad bild av en regions framtid genom att anamma framtidsforskningens utgångspunkter och systematiskt tillämpa dess metoder. Författarna tar också upp en viktig egenskap i framtidsforskningen, och framförallt inom den mera praktiska prognostiserande forskningsinriktningen: forskningen är även den en process som inverkar på beslutsfattandet.

Kirja-arviointi Norjan NUPI:n lehteen: Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? The Russian Barents Sea Region towards 2015

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.1 Matkailu, METODI, O. YHDYSKUNTASUUNNITTELU JA MAANKÄYTTÖ

Yrjö Myllylä, 9.3.2006

sähköposti c/o

aluekehitys (at) rdmarketinfo.net

Big Oil Playground, Russian Bear Preserve or European Periphery? The Russian Barents Sea Region towards 2015

Murmanskissa ilmestyvän Pohjoinen Teollisuus -lehden toimittaja (oik.) Kirjoittaja on aiemminkin tähän venäjänkieliseen lehteen mm. tutkimustuloksistaan.

Kuvassa Murmanskissa ilmestyvän Pohjoinen Teollisuus -lehden toimittaja (oik.) ja tämän kirja-arvostelu-artikkelin kirjoittaja Yrjö Myllylä Murmanskissa huhtikuussa 2013 Logiistic in Arctic -konferenssissa.  Myllylä on julkaissut  tässä lehdessä suositun venäjänkielisen artikkelin yhteistyössä professori Oleg Andreevin kanssa vuonna 2006 puolestaan omista Murmanskin alueen skenaariotutkimustuloksistaan.

Kirjaesittely ja arvio

Tausta.  Kirja on loppuraportti skenaarioprojektissa ”Barents Russia 2015”. Projektin toteutuksesta on vastannut konsortio ECON Analysis,  The Fridtjof Nansen Institute (FNI), The Norwegian Institute of International Affairs (NUP) ja lakiyritys Wikborg Rein (WR). Konsortiota on johtanut ECON Analysis. Kirja on ilmestynyt vuoden 2004 lopulla. Kirjassa on 212 sivua ja sen on osittain nelivärinen. ISBN numero on 9059720393. Katso kirjan kansikuva tästä. Myllylä on arvioinut kirjan Norjan ulkopoliittisen instituutin julkaisemaan Nordisk Øst Forum lehteen (julkaistu 9.3.2006).

Kirjoittajat ovat Bjørn Brunstad, Eivind Magnus, Philip Swanson, Geir Hønneland & Indra Øverland. Brunstad, Magnus ja Swansonin taustaorganisaatio on ECON Analysis (www.econ.no),  Hønnelandin taustaorganisaatio on Fridtjof Nansen Institute (www.fni.no) ja Øverlandin Norwegian Institute of International Affairs (www.nupi.no), ECONin Pariisin yksikössä työskentelevää Swansonia lukuunottamatta kirjoittajat työskentelelevät Norjassa. Projektia on rahoittanut The Norwegian Ministries of Foreign Affairs, Trade and Industry ja Oil and Energy sekä yksityiset  yritykset Statoil ja Norsk Hydro.

Kirja keskittyy energiateemaan. Tämän seurauksena esittelyn painopiste on Barentsin Venäjän pohjoisissa osissa, erityisesti Barentsin ja Petsoran (Pechora) merillä.

Miksi Barentsin Venäjältä (Barents Russia) kannattaa laatia skenaarioita? Kirjoittajien mukaan Barentsin alueelle on laajat hyödyntämättömät öljy- ja kaasuvarat, siellä on erittäin paljon ydinaseita ja reaktoreita sekä niihin liittyvää varastointia, joka ei täytä turvallisuusvaatimuksia. Alue on geopoliittisesti merkittävä maailmassa, joka himoitsee öljyä, pelkää terrorismia ja ydinmateriaalin lisääntymistä.

Kirjoittajien mielestä on vain ajan kysymys, milloin Barentsin Venäjän energia- ja kaasuvarojen hyödyntäminen alkaa. Koska kyseessä on suuret investoinnit ja hankkeet, niihin tulisi varautua etukäteen. Strategioiden luominen vasta silloin, kun ”start up” tapahtuu on liian myöhäistä. Kirjoittajat lainaavatkin Mihail Gorbatsovin kuuluisaa lausahdusta: ”Historia tulee rankaisemaan niitä, jotka tulevat liian myöhään.”

Öljy on alkanut virrata 2000-luvun alussa Murmanskissa. Öljyn hinnan nousu on Delfoi-paneelin arvion mukaan yksi keskeinen Murmanskin alueen kehitykseen vaikuttava”vahva tulevaisuuden trendi” Yrjö Myllylän tekemän tutkimuksen mukaan (Kuva ja käyttöoikeudet  Yrjö Myllylä. Ks. myös öljyn hinta tänään.)

Vasemmalta: kirjoittaja, Dr. Urban Wråkberg, Barents Institute, Norway, professor Oleg Andreev, Murmansk Oblas, Russia, Dr. Jeffery Roberts, London.

Kuva: Lounas Apatiitissa huhtikuussa 2007.. Vasemmalta: kirjoittaja ”Yrjö Myllylä, Dr. Urban Wråkberg, Barents Institute, Norway, Kirkkenes, professor Oleg Andreev, Murmansk Oblas, Russia, Dr. Jeffery Roberts, London”.

Kirjoittajien mielestä vakuuttavaa poliittista konseptia koko alueen kehittämiseksi ei ole. Alue on tuulettomassa suvannossa. Esimerkiksi kirjoittajat lainaavat Dan Yergin East West Instituutista Financial Times –lehteen tekemää kirjoitusta (2003). Sen mukaan, kun katsotaan vuoden tai kahden päähän, Moskovan suunnitelmat valmistuvat uusien öljyputkien rakentamiseksi Kiinaan tai muualle Aasiaan tai vielä dramaattisemmin Murmanskiin, jäättömään Jäämeren satamaan. Kirjoittajat kysyvät, olemmeko valmiita tähän konseptuaaliseen muutokseen ja mahdollisuuteen ylhäällä Pohjoisessa (High North)?

Joukko Barentsin Venäjään vaikuttavia ajureita (driving forces), trendejä ja epävarmuuksia (uncertainties) hämmentävät monien ihmisten mieliä. Kirjoittajien mielestä ei ole ihme, että ihmisten on vaikea tehdä selkoa alueen merkityksestä. Alueesta käytävä julkinen keskustelu on siksi usein pinnallista. Joillekin viime aikaisille ennusteille annetaan liikaa painoarvoa ja joillekin perustana oleville voimille annetaan liian vähän huomiota.

Kirjoittajat yrittävät ratkaista tämän ongelman esittelemällä skenaarioita alueen tulevaisuudesta. Skenaariot ovat mahdollisia, mutta provosoituja tarinoita tulevaisuudesta. Skenaariot ovat kirjoittajien mielestä hyödyllisiä välineitä hallinnon (government) politiikan suunnittelussa, yritysten strategioiden laadinnassa, yleensä oppimisessa ja kanssakäymisessä sekä toimintaohjelmien suunnittelussa.

Skenaariot. Skenaariot on rakennettu ilmeisen perusteellisen ja monipuolisen nykytilan analyysin pohjalta. Projektin nykytilan analyysivaiheessa tuotettiin seitsemän raporttia ja 20 työpaperia eri avainaiheista. Analyysin mukaan väestö alueella vähenee joka tapauksessa. Öljy- ja kaasuboomi tulee, mutta  ajoitus on epävarmaa. Alue on riippuvainen jatkossakin luonnonvaroista. Poliittinen tilanne tulee muuttumaan, mutta miten se muuttuu ja ilmenee alueella, on epävarmaa.

Kirjoittajien esittelemät skenaariot ovat Big Oil Play Ground, Russia Bear Preserve ja European Periphery. Lisäksi kirjoittajat esittelevät kaksi ns. villikorttia, joista toinen perustuu öljynhinnan nousuun laskuun ja toinen ympäristökatastrofiin.

Big Oil Play Ground kertoo tarinan öljyrikkaasta pohjoisesta, jota vaalitaan  sekä ulkomaisten että venäläisten öljy- ja kaasualan johtajien (major) toimesta. Metsäteollisuus tulee vallitsevaksi eteläisillä alueilla. Kremlin tavoite on lyhyen aikavälin talouskasvu ja öljyalan yrityksille on annettu vapaat kädet alueellisella tasolla – niin kauan kuin niiden johtajat pysyttelevät poissa ja riittävä osa rahasta tulee valtion kassaan. Investointeja rohkaisevat uudistukset, kuten sellaiset, jotka sallivat kasvavan kansainvälisen osanoton Venäjän talouteen ottavat etusijan suorasta kontrollista tässä skenaariossa. Raskas teollisuus ja ydinvoimateollisuus (nuclear lobbies) kadottavat vaikutusvaltaansa. Käytännössä Venäjän kumppanuussuhde Yhdysvaltojen kanssa on keskeistä. Barentsin meren öljyvientikuljetukset vuonna 2014 ovat noin 140 miljoonaa tonnia, josta 120 miljoonaa tonnia perustuu Siperiasta Timan Pechoran kautta Murmanskiin kulkevaan öljyputkeen. Tässä skenaariossa myös Stockmanin kaasukentän hyödyntäminen on aloitettu.

Russian Bear Preserve  kertoo tarinan Barentsin Venäjästä, joka on uudelleen stragisesti tärkeä Venäjän turvallisuuden kannalta. Venäjän politiikka kääntyy kansalliseen suuntaan ja öljy- ja kaasuteollisuudesta tulee ennen kaikkea strateginen ase edustamaan kansallisia intressejä globaalilla foorumilla. Öljyvarojan strateginen kontrolli tulee priorisoiduksi, ulkomaiset partnerit ovat vain erillään olevia junior-partnereita. Jatkuva taloudellinen ja sotilaallinen läsnäolo alueella on tärkeää Venäjän viranomaisille. Raskas teollisuus ja ydinvoimateollisuus (nuclear lobbies) ovat vahvoja, ja energia reformi on vain osittaista. Julkisen informaation puute haittaa kansainvälistä yhteistyötä ja työtä terveys- ja ympäristöolosuhteiden parantamiseksi. Öljykuljetukset Barentsin meren kautta ovat noin 80 miljoonaa tonnia, joista putkikuljetukset Länsi-Siperiasta Indigaan tuottavat noin 60 miljoonaa tonnia.

European Periphery skenaariosta opimme Barentsin Venäjän, missä odotettu öljy- ja kaasubuumi ei toteudu ennen vuotta 2015. Siitä huolimatta Venäjän politiikan painopiste on uudistaa Venäjän talouden diversiteettiä rakentamalla kestävää kasvua pitkällä tähtäimellä. Tämä ilmenee erityisen hyvin Barentsin alueella, joka on perinyt sen taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen ensisijaisesti Neuvostoliiton kylmän sodan suunnitteluaikakautena. Taloudellinen aktiviteetti alueella alentuu jyrkästi ja  muuttoliike Etelän suuntaan kiihtyy. Integraatio ja yhteistyö pohjoismaiden kanssa sujuu hyvin,  ja erityisesti turismi kasvaa. Öljynvienti Barentsin meren kautta on reilut 20 miljoonaa tonnia ja perustuu sekä rautatiekuljetuksiin että Varandeyn öljylähteeseen.

A major drop in oil prices villikorttivaihtoehdossa kirjoittajat arvioivat mitä tapahtuu, kun öljyn hinta tipahtaa alle 15 dollarin tynnyriltä. He pitävät tätä epätodennäköisenä, mutta mahdollisena. Tällainen tilanne voi syntyä, jos öljyn hinta lähtee ensin voimakkaaseen kasvuun, jos sen seurauksena yli-investoidaan öljyntarjontaan ja mm. Irakin öljyn tuotanto nousee menestyksekkään transitiokehityksen seurauksena ja Kiina vaipuu stagnaatiotilaan. Sosiaaliset ja taloudelliset seuraamukset Venäjälle ja erityisesti Barentsin Venäjällä ovat vakavat ja talouden rakenne muuttuisi energiataloudesta poispäin. Muuttoliike pohjoismaihin voisi kasvaa dramaattisesti.

Environmental disaster in Barents Russia villikorttivaihtoehdossa tapahtuu joko ydinonnettomuus Kuolan ydinvoimalassa tai öljyonnettomuus Barentsin merellä. Ydinonnettomuuden seurauksena voimala-alueen ympärille tulisi asumaton vyöhyke, laajat väestöosat muuttaisivat etenkin Murmanskin alueelta pois, ihmisiä olisi vaikea saada enää muuttamaan alueelle, kalatuotteita ei voitaisi myydä ulos, turismin kehitys lakkaisi. Öljyonnettomuudella olisi monelta osin samansuuntaiset  seuraamukset kuin ydinonnettomuudella, mutta vähemmän inhimillistä kärsimystä. Seuraukset olisivat vakavimmat kalastusteollisuudelle ja turismille mm. imagon menetyksen vuoksi riippuen tarkemmin mm. siitä, missä vakava öljyonnettomuus sattuisi.

Arviointia. Kirja ei tarjoa valmista helposti valittavaa tulevaisuuden vaihtoehtoa vaan aineksia tulevaisuudesta käytävään keskusteluun ja strategioiden muodostamiseen. Mikä on kunkin lukijan mielestä paras tie riippuu mm. arvovalinnoista, painotettavasta tarkastelun aikajänteestä ja toimijanäkökulmasta sekä politiikasta kansainvälisellä tasolla, Venäjän tasolla, energiamarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan kehityksestä.

Lukijalle jää ajateltavaa ja lukija voi asettautua myös Venäjän poliittisen johdon ilmeisen vaikeaan rooliin. Esimerkiksi energian hinnan nopea vapauttaminen Venäjällä ja Venäjän pääsy näin maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi voisi yhtäkkiä tuntua itsestään selvästi hyvältä tavoitteelta. Käytännössä skenaarioanalyysin kautta nähdään, kuinka dramaattiset seuraukset tällä on Barentsin alueella etenkin nykyisillä yhden yrityksen suurteollisuuspaikkakunnilla esimerkiksi Murmanskin alueella. Kirjoittajien mukaan se, mikä on hyväksi Venäjälle, ei välttämättä ole hyväksi Venäjän Barentsin alueelle.

Kirjoittajat tuovat esille hyvin kirjan tavoitteet, intressinsä, valitut oletukset ja sen, että toisenlaisiakin tuloksia voidaan saada erilaisilla lähtöoletuksilla tarkastelun kohdentamisella. Huomioiden kirjan lähtökohdat ja tavoitteet, kirjaa on vaikea kritisoida. Jokunen toivomus voitaneen kuitenkin esittää perustellusti. Kirjan tavoittelema luettavuus ei olisi kärsinyt, jos avainkäsitteet olisi määritelty kootusti esimerkiksi kirjan lopussa. Lähdeviitteiden ja teoriapohjan esittelyn ohuus on ymmärrettävää kirjan luettavuutta ja laajan kohdeyleisön palvelua korostavien tavoitteiden näkökulmasta.

Kirjoittajat asettavat Venäjän Barentsin alueen geopolitiikan ja kansainvälisen politiikan sekä Venäjän valitseman politiikan tapahtuma-alustaksi, ilman että alueen toimijoilla katsotaan olevan mahdollisuuksia vaikuttaa kehitykseen kovinkaan paljon – heidän tehtäväkseen jää lähinnä kehitykseen sopeutuminen. Keskeisiä muutosvoimia on kirjoittajien mielestä juuri poliittiset päätökset eri tasoilla, mutta ei varsinaisesti Venäjän Barentsin alueen toimijoiden päätökset. Tällainen tarkastelunäkökulma on ymmärrettävää, kun polttopisteenä on energia- ja kaasuvarojen hyödyntämisen tulevaisuus.

Mielestäni tulevaisuudentutkimuksen lähtökohdista jatkossa tulee tutkia myös sitä, millaisia erityisesti suorista poliittisista päätöksenteosta riippumattomia vahvoja voimia vaikuttaa Venäjän Barentsin alueen kehitykseen (kuten esimerkiksi tietoteknologinen  kehitys), joihin alueen poliittisella ja muulla päätöksenteolla tarttumalla voitaisiin luoda toivottua tulevaisuutta alueelle. Venäjän Barentsin alueen sisällä käytävää keskustelua halutusta ja mahdollisesta tulevaisuudesta on vahvistettava. Jatkossa on syytä käyttää myös pidempiä aikajänteitä, tulevaisuudentutkimuksessa kirjan noin 10-15 vuoden aikajännettä voidaan pitää lyhyenä muun muassa kehityksen käännepisteiden ennakoinnin näkökulmasta.  Pidempien aikajänteiden myötä myös muiden tulevaisuudentutkimuksen menetelmien, esimerkiksi asiantuntija-arvioon perustuvan Delfoi-menetelmän (englanniksi Delphi-method) soveltamisen edut korostuisivat.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille Barentsin alueen toimijoille Pohjoismaissa ja Venäjällä sekä alueen kehitykseen vaikuttaville toimijoille myös alueen ulkopuolella. Niidenkin tulisi lukea kirjaa, jotka eivät ole tällä hetkellä kiinnostuneita Barentsin alueesta, koska on kaikkien etu, että Barentsin alueen riskit pysyvät hallinnassa ja mahdollisuudet käytetään hyväksi. Kohderyhmiä, joiden olisi syytä tutustua kirjaan ovat mm. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkijat, poliittiset päättäjät erityisesti valtioiden parlamenteissa ja valtion- ja alueiden hallinnossa, yritysjärjestöt, yritykset ja tulevaisuuden tutkimuksen opiskelijat. Kirja on tärkeää luettavaa myös EU:n parlamentissa ja hallinnossa ja  Venäjän WTO-jäsenyysneuvottelun osapuolten piirissä. Kirja on kirjoitettu selkeästi ja luettavuuteen sekä ulkoasuun on satsattu. Kiireinen lukija  saa kirjasta paljon irti yksinomaan kuvia ja informatiivisia otsakkeita lukemalla..

Kirja on erinomainen ja kaivattu esimerkki siitä, miten tulevaisuudentutkimuksen lähtökohtia painottamalla ja sen tarjoamia menetelmiä systemaattisesti soveltamalla voidaan tuoda merkittävää lisäarvoa  myös Venäjän Barentsin alueen tulevaisuutta arvioitaessa. Samalla tuodaan esille tulevaisuudentutkimuksessa ja etenkin sen käytännönläheisemmässä ennakointitutkimuksessa tärkeä ominaisuus: kyseessä on myös päätöksentekoon vaikuttamisen prosessi.

Kirjan tilaus ja lisätiedot.Kirjaa voi tilata osoitteesta Eburon Academic Publishers, P.O. Box2867, 2601 CW Delft, The Netherlands. Tel.: + 31 (0)15 – 2131484 / fax: + 31 (0) 15 – 2146888 tai info@eburon.nl/ www.eburon.nl. Kirjan tilaustiedot ja lisätiedot löytyvät myös taustaprojektin ”Barents Russia 2015” verkko-osoitteesta http://www.barentsrussia2015.net.

Kirjoittaja työskentelee Suomen Akatemian Muuttuva Venäjä -tutkimusohjelman rahoittamassa ja Joensuun yliopiston hallinnoimassa tutkimusprojektissa ”Does the Geography of Russian Peripheria really Change?” Hän vastaa siinä itsenäisesti tutkimusosiosta ”The Development of the North-West Russian and Delphi method: Evaluation of the Industrial, Social and Logistical Development in Murmansk Oblast.”

Huom: Kirjan kirjoittajat esittävät Stockman sanan käyttöä Shtokmanovskoye –sanan englanninkieliseksi käännökseksi. Englanninkielistä käännöstä käytetään myös suomennoksena (myös Stokman). Yleisimmin on käytössä Štokmanovskoje -suomennos.

___

Ks. myös

Yrjö Myllylän johtopäätös, miten useimpiin skenaarioihin voidaan vastata Suomessa varmimmin

Uusimmat julkaisut Barentsin Venäjällä 2013 on tammikuussa 2014 viety myös Murmanskissa sähköiseen kirjastoon:

  1. Myllylä, Yrjö & Oleg Andreev & Vesa Rautio (2013). Development of the North-West Russia: Industrial, Social and Logistical Developments in Murmansk Oblast Evaluated by Delphi method. 91-104. In the book Andreev Oleg & Vesa Rautio (edit.) (2013): The Russian North and Northern Europe. (In Finnish: Venäjän pohjoinen ja Pohjois-Eurooppa. Published in Russia by Russian language)
  2. Myllylä, Yrjö & Vesa Rautio & Oleg Andreev (2013). Futures Scenarios for Murmansk Oblast: Where are the Hubs and Gateways of Development. 105-126. In the book Andreev Oleg & Vesa Rautio (edit.) (2013): The Russian North and Northern Europe. (In Finnish: Venäjän pohjoinen ja Pohjois-Eurooppa. Published in Russia by Russian language)

Em. julkaisut 1-2  löytyvät tätä kautta sähköisesti Kola North Electronic Library -kirjastosta.