Varsinais-Suomen Yrittäjät, Y-lehti, 25.8.2015

Yrjö Myllylä, YTT

Nykykäytäntö suosii julkisia toimijoita ja estää alueellista uusiutumista

Euroopan unionin aluekehitysrahasto EAKR osuus on 60 % rakennerahastoista Suomessa. Ohjelmakaudella 2014-2020 sen suuruus on reilut 2,6 miljardia euroa, josta puolet tulee EU:lta, jäljelle jäävästä puolesta 70 % valtiolta ja 30 % kunnilta. Omarahoitusosuuksina hyväksytään ainakin osittain myös työ hankkeelle. EAKR-rahoituksen käytöstä ja myöntämisestä vastaavat maakuntien liitot, joilla on lain mukainen alueiden aluekehittämisvastuu. EAKR rahaa myönnetään eniten Itä- ja Pohjois-Suomeen. Aluekehittäminen tapahtuu alueen yritysten ja ihmisten kautta.

EAKR-rahojen käytön tavoitteena on alueellisten kehityserojen tasaaminen. Se olisi keskitettävä EU:n EAKR-asetuksen (No 1301/2013) mukaan tutkimukseen ja innovointiin, tieto- ja viestintäteknologiaan, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yrityksiin) ja vähähiilisen talouden edistämiseen Yksityiset yritykset eivät juurikaan pääse tämän rahan käyttäjiksi tai hyötyjiksi Suomessa. Sen sijaan rahan käyttäjiksi hyväksytään valtiolliset tai kunnalliset toimijat, kuten yhtiömuotoiset kunnalliset yrityskehitysorganisaatiot, yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Suomessa on muotoutunut käytäntö, jossa viitataan valtioneuvoston EAKR-asetukseen (357/2014), kun yksityinen yritys tai yritysryhmä hakee rahoitusta yleishyödylliseen kehittämishankkeeseen. Asetuksessa todetaan: ”Maakunnan liito ei voi myöntää tukea yksittäiselle yritykselle sen liiketoiminnan kehittämiseen.” Lausetta näytetään tulkittavan niin, että paitsi että yritykset eivät tähän vedoten voisi olla EAKR-rahan hakijoita ja käyttäjiä, ne eivät saisi hyötyä EAKR-rahasta lainkaan.

Tiedossa on, että maakuntaliitot ovat pitäneet yrityksen esittämiä hankkeita relevantteina. Tällöin ne ovat pyytäneet, että hanke-esitykset tuodaan julkisten toimijoiden kautta rahoitettavaksi. Näin on tehty. Eräässä tapauksessa lopputuloksena julkiset toimijat pyysivät hankevalmistelussa yleishyödyllistä hanketta esittävältä yrityksiltä omarahoitusta. Yritys myönsi omarahoituksen, mutta ei saanut vastineeksi edes tiedustelua, että miten hanketta tulisi suunnata.

EAKR-rahan käytössä erilaisten yritysten tasa-arvo ei toteudu. EAKR-aluekehittämistyö on julkislähtöistä. Samanaikaisesti hankkeiden ohjausryhmissä pohditaan, että miten dynaamisia vaikutuksia aluekehitykseen voitaisiin saada. Nykyisellä mallilla niitä ei voida saada.

Yksi syy tilanteeseen on, että EAKR-rahasta on tullut yliopistojen ja muiden organisaation itsensä työllistämisväline muun budjettirahoituksen vähetessä. Toinen syy voi olla tilanteeseen, että toimijoilla on luontainen pyrkimys suojella omaa toimintaansa – ”kukaan ei halua sahata omaa oksaansa” ”vaan laulavat sen lauluja kenen leipää syövät”. Taustalla on myös Suomen vahva käsitys ns. tutkimuslähtöisestä innovaatioajattelusta. Tähän kuuluu ajattelu, että autonominen julkisten toimijoiden tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoiminta johtaa todellisiin innovaatioihin, hyötykäyttöön otettuihin uudistuksiin. Ilman markkinatietoa toimintaa ei voida suunnata tarpeisiin.

Protektionistinen lainsäädäntö tai sen tulkinta ei ole johtanut taloudelliseen menestykseen aiemminkaan. Olisi ihme jos se johtaisi nykyisessä EAKR-rahan käytössä. EAKR-rahan käytön tulkinnassa on päästy samaan kuin Lex-Nokian kautta päästiin alan yritysten kehittämisessä. Laki syntyi kilpailun estämiseksi, mikä vaikutti haitallisesti koko matkapuhelinliiketoiminnan uusiutumiseen. Vastaavasti toimitaan EAKR-rahan käytössä. Pk- ja mikroyritykset ovat ulkona EAKR-rahan käytöstä ja sen hyödyistä, vaikka rahoittavatkin suurimpina toistaiseksi vielä kasvavina työllistäjinä järjestelmää keskeisesti. EAKR-järjestelmä on osa innovaatiojärjestelmäämme. Nykyinen tutkimus- ja julkistyöntöinen innovaatiojärjestelmä ei toimi, ellei siihen välity tietoa todellisista tarpeista yrityksistä ja markkinoilta. Suurin aluekehitysrahastomme ei tuo tavoitteen mukaista lisäarvoa talouteemme.

Ratkaisuna tilanteeseen on välittömästi tasa-arvon tuominen aluekehittämiseen julkisten ja yksityisten EAKR-rahaa hakevien yritysten välille. EAKR-rahoituksen käyttöön on saatava uskottavaa markkinainformaatiota, tietoa mm. pk-yritysten tarpeista. EAKR-rahan käyttäjiltä voisi edellyttää myös, että ne ovat pystyneet aitoon yritysyhteistyöhön aiemmin. Markkinatieto on kaikkia toimijoita liikkeellepaneva voima. Markkinatietoa voi välittyä etenkin markkinoilla toimivien yritysten kautta. Yritykset on saatava tasa-arvoisesti EAKR-rahan hakijoiksi julkisten yrityskehitysorganisaatioiden kanssa sekä myös osallistumaan ja hyötymään sen tuloksista EU:n EAKR-asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Yksittäisten yritysten todellinen hyötyminen EAKR-rahan käytössä onkin asetettava tavoitteeksi, koska päinvastaista tavoiteltaessa alueet eivät voi kehittyä. Mallia voisi löytää hyvistä EAKR-rahan käytännöistä Ruotsista ja Iso-Britanniasta. Asian vauhdittamiseksi on syytä herättää nykyinen hallinto pohtimaan EAKR-laintulkintojen ja käytäntöjen todellinen kestävyys EU:n ja suomalaisen lainsäädännön edessä.

Yrjö Myllylä, YTT

Toimitusjohtaja

RD Aluekehitys Oy

http://www.rdaluekehitys.net

Yksityiset yritykset, erityisesti RD Aluekehitys Oy Suomessa, ovat EU-arvioinnin mukaan tehneet menestyksekästä aluekehitystyötä.

RD Aluekehitys Oy:n vanhan sloganin mukaan kehityksen lähtökohta on asenteet. EAKR-asenteita on tarkistettava.