Kaleva 15.2.2017: Pohjoismaista Suomi purkaa ainoana hyvinvointivaltiota

1. ALUEKEHITYS, 2. TULEVAISUUDEN ENNAKOINTI, 3. STRATEGIAPROSESSIT, 4. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi, 6. Kaivostoiminta, 7. Logistiikka ja yhteydet, 8. Energia ja ympäristö, 9.2 Kauppa, rakentaminen, ICT, hyvinvointi, palvelut

Kaleva Yläkerta 15.2.2017, Pohjoismaista Suomi purkaa ainoana hyvinvointivaltiota (pdf)Kaleva Yläkerta 15.2.2017, Pohjoismaista Suomi purkaa ainoana hyvinvointivaltiota

Käsikirjoitus:

Suomi on pakotettu purkamaan hyvinvointivaltiotaan. Norja, Ruotsi, Tanska ja Islanti edelleen rakentavat sitä. Olemmeko kadottaneet hyvinvointivaltion idean? Ymmärtämällä se, voisimme päästä takaisin muiden Pohjoismaiden kasvun ja hyvinvointivaltion rakentamisen tielle purkamisen sijaan.  Pääministeriämme myöten puoluejohtajat ovat puheissaan määritelleet hyvinvointivaltion säilyttämisen tärkeimmäksi tavoitteekseen. Hyvinvointivaltion pelastamista haittaa se, että meiltä puuttuu nykyisin yhteinen käsitys hyvinvointivaltion ideasta.

Hyvinvointivaltion taustalla on yhteiskuntatieteiden osoittamat taloudelliset kannattavuusperusteet. Hyvinvointivaltiossa valtion kannattaa verovaroin rahoittaa tietyt toiminnot, koska se tukee valtion talouskasvua. Ellei se näin tee, kustannukset ovat yhteiskunnalle suuremmat ja kasvu heikompaa. Ulkomaalaiset käyvät ihmettelemässä pohjoismaisia ja suomalaisia saavutuksia: parhaimmat Pisa-oppimistulokset, turvallisin elinympäristö, vähiten rikoksen uusijoita, tasa-arvoisin kansa, jotka monet voidaan nähdä hyvinvointivaltiomallin seurauksina. Suunta on nyt toinen.

Hyvinvointivaltio perustuu seuraaville keskeisille politiikkalohkoille. Lähtökohtana on koulutuspolitiikka, jolla kansakunnan resurssit saadaan hyödyttämään yhteiskunnan kulloisenkin ennakoidun kehitysvaiheen tarpeita. Toiseksi, jotta yksilön yhteiskuntaa hyödyttävä työ- ja toimintakyky säilyisi, on järkevää harjoittaa ennaltaehkäisevää terveyspolitiikkaa.  Sairauksien kohdatessa kannattaa pyrkiä saamaan ihminen mahdollisimman terveeksi. Kolmanneksi työvoimapolitiikkaa tarvitaan, kun alkuperäinen koulutus osoittautuu ajan myötä vanhentuneeksi tai tapahtuu muita muutoksia, joihin lyhytaikaisella työvoimakoulutuksella ja –politiikalla voidaan vastata. Neljänneksi, jos nämäkään toimet eivät auta, jäljelle jää perusturvapolitiikka työttömyyskorvauksineen, toimeentulotukineen, kansaneläkkeineen, joilla varmistetaan,  ettei yksilön tulojen pienentyessä yhteiskunnan kustannukset kasva ylisuuriksi syrjäytymisen ja muiden ongelmien kasaantumisen seurauksena.

Hyvinvointivaltion säilyttämiseksi pääkeskustelun aihe ei pitäisi olla määrärahojen  leikkaus tai vastikkeellisuus. Suomessa koulutuksesta leikataan, terveydenhoitoon on tullut maksuja, työvoimapolitiikkaa on aika ajoin pidetty tempputyöllistämisenä. Perusturvasta pyritään tekemään vastikkeellista. Päähuomio pitää kiinnittää mallimme perustaan ja ensimmäiseen askeleeseen. Miksi koulutus ei tuota meillä enää työllisyyttä, mutta muissa Pohjoismaissa on lähes täystyöllisyys? Kysymys ei ole koulutuksen määrärahoista ensisijaisesti vaan niiden suuntaamisesta. Meillä vallitsee erilainen näkemys pohjoisena maana kansakuntamme perustoimeentulon lähteistä. Muut harvaan asutut Pohjoismaat hyödyntävät koko maansa resursseja ja ovat tehneet myös sitä tukevaa aluepolitiikkaa. Meillä osaaminen on irroitettu käsitteenä ympäristöstään jo 1990-luvun alussa. Luonnonvarojen hyödyntäminen on nähty vähän tuottavana alkutuotantona arvoketjun ensimmäisenä ja tuottamattomana portaana eikä teollisuuden ja monen huippuosaamisena pidetyn alan lähtökohtana.

Meillä on jatkuva puute työnjohtajien lisäksi niistä työntekijöistä, jotka palvelisivat vientisektoria metsäkonekuljettajina, hitsareina yms. Yhteiskuntaamme kiinnostaa lähinnä uudet alat ja start up -toiminta, jotka eivät tuota taloudellista ylijäämää tai merkittävää työllisyyttä. Ne käyvät muualla tehdyllä rahalla. Ylijäämää tuottavat perinteiset suuret jo pääinvestointinsa tehneet alat eivät meitä kiinnosta. Jos näkisimme kaivostoiminnan, sellu- ja meriteollisuuden perustavaa laatua olevina hyvinvointivaltion elinkeinoina, suuntaisimme huomiomme koulutuksessa ja tutkimuksessa näihin ja muihin ympäristösidonnaisiin aloihin. Hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tavoitellen kiinnittäisimme huomion myös arvoaan kasvattavien rajallisten luonnonvarojen kuten kaivosmineraalien ja jopa öljyn- ja kaasunetsintään.

Muihin pohjoismaihin verrattuna meillä on myös vanheneva väestö. Kun saamme elinkeinopoliittisen perushuomion teollisuuden perusrakenteiden tukemiseen, työvoiman tarve johtaa ulkomaisen työvoiman aktiiviseen hankintaan ja väestön rakenteen tervehtymiseen. Esimerkiksi ruotsalaisia äitejä käy synnyttämässä Suomessa Turussa, koska heillä on sairaalakapasiteetti käytössä. Syntyvyys on myös maahanmuuttajien aiheuttamaa. Työttömiä opettajia rekrytoidaan Suomesta Ruotsiin. Suomessa alueet, joissa on teollinen pohja kunnossa ja vientivetoinen kasvu kohtalaista muuhun Suomeen verrattuna, väestönkasvu perustuu maahanmuuttoon. Näin on esimerkiksi Pohjanmaalla Vaasan seudulla tai Närpiössä ja Varsinais-Suomessa Turun seudulla. Hyvinvointivaltiotamme ei pelasta digitalisaatio eikä yksistään biotalous. Hyvinvointivaltiomme pelastaa ympäristömme mahdollisuuksia laajasti hyödyntävä teollisuuspolitiikka, sitä tukeva koulutuspolitiikka sekä työperäisen maahanmuuton edistäminen. Pohjoisuus toimii täällä asuvia yhdistävänä tekijänä.

Yrjö Myllylä

Yhteiskuntatieteiden tohtori,

Tulevaisuuksientutkija

6.2.2017