FB kirjoitukseni 10.11.2015 Aimo-sedästä. Syynä kirjoitukseen oli, että havahduin, että Hollannissa suljetaan vankiloita vankien puutteen vuoksi. Tuli Aimo mieleen. USA:ssa ei hevin suljeta, luulisin Aimon ajattelevan…
Edesmenneet Aimo Myllylä oikealla, vasemmalla hänen äitinsä ja veljensä Luopioisissa Kukkian rannalla. Valokuva: Yrjö Myllylä 1988.
FB-seinäkirjoitukseni pohjalta:
Aimo-setäni paransi Suomen vankeinhoitoa aluksi vankeinhoidon tarkastajana sittemmin mm. vankeinhoidon koulutuskeskuksen ajajana ja sen johtajana. ”Tämä oli tällainen muisto. Virkakunnassa toimi kerran merkittävä henkilö, ja hänen nimensä oli Aimo Myllylä.” Näin kertoo Aimon tuntenut professori Jukka Kemppinen blogissaan.
Aimo tunsi Suomen kaikki vangit, ei pelännyt ketään, varsinkaan herroja. Asui opiskeluaikana Presidentin linnassa, Urkilla oli tapana tarjota parille juristiksi opiskelevalle asunto, kuten pääministerillämme nykyisin tarvitseville (miten nykyisin yleensä kannustetaan vähävaraisia elämässään yrittäviä?). Keskusteluissamme suvun tapaamisissa ja muissa tuli selväksi, että vankeinhoito (sanahan ei ole kaikille sanavarastossa, niitähän pitää kurittaa monien mielestä) on niitä asioita, joka ei yhteiskunnan porukoita kiinnosta (ns. EVVK-asioita), vaikka se on ilmiö, joka johtuu pitkälti juuri meistä ja piittaamattomuudestamme ja meidän pitäisi ottaa vastuuta.
Suomessa tarvitaan usein vangille vahvaa uskonnollista herätystä, jotta vankilakierre saataisiin katkaistua. Aimo uskoi, että yhteiskunta voi tehdä paljon enemmän. En muista keskustelleeni Hollannin mallista, USA:n mallista jonkun verran. Äkkituntumalta perehtymättä Hollannin malliin, jos se perustuu ns. vankeinhoitoon, voisin ajatella sen olevan esimerkillinen meillekin ja voisin kuvitella, että Aimo voisi arvostaa sitä parempana mallina kuin USA:n yksityistettyä vankeinhoitomallia ja käytäntöjä.
Tähän viimeiseen kappaleeseen lisäys 10.9.2017: Taannoin kuuntelin radiosta, kun asiantuntijat keskustelivat Suomen vankeinhoidosta. He totesivat, että se on hyvin esimerkillinen ja kiinnostaa Pohjoismaista eräällä tavalla tutustujia eniten. Syynä on, pienimmät rikosten uusimisprosentit kansainvälisessä vertailussa (suuria ne silti ovat) ja se seikka, että kehitys on tapahtunut Suomessa hyvin nopeasti. Asiantuntijat arvioivat, että yksi syy on se, että aihe ei ole kiinnostanut politiikkoja (jolloin näkemykselliset ajatukset virkakunnassa ovat voineet edetä). Tiedetään, että Aimo oli suututtanut erään oikeusministerin sanomalla suorassa TV-haastattelussa, että 80 tai 90 % vangeista ei kuuluisi vankilaan.
Kun olin päässyt sekä rakennusarkkitehtikouluun että yhteiskuntatieteelliseen ja kysyin Aimolta mielipidettä, että kumpaan lähtisin, se oli hänelle päivän selvä. Tuolloin vuonna 1996 olin tietöissä Oulussa Oritkarin satamassa ja sattumalta tapasin kesähelteellä Aimon, joka tyttärensä kanssa haki uimapaikkaa (ei siellä mitään uimarantaa ollut, ehkä tämä kertoo Aimosta oman tien ja polun rakentajana, helpompihan olisi ollut mennä Nallikariin). Lähdin oppaaksi ja kahlasimme kilometrin merelle ennen uintia, siinä kohtaa kysyin, että kumpaan lähtisin. Aimo: ”Tietenkin yhteiskuntatieteelliseen.” (Lähdin talojen suunnittelun sijaan yhteiskuntatieteelliseen lukemaan suunnittelumaantiedettä, sivuaineiksi valitsin yhteiskuntapolitiikan ja kansantaloustieteen. )
Pitäisi siis vastata kysymykseen: Onko kysymys vankeinhoidosta vai vain rangaistustoiminnasta vai molemmista?
Yhteiskuntapolitiikan ja hyvinvointivaltion tieteellisen perustan näkökulmasta vastaan, että sen pitäisi ilman muuta olla merkittävässä määrin vankeinhoitoa eikä vain vankilassa vaan sen jälkeen ja sitä ennen. Tavoite lienee pohjimmiltaan lähimmäisen ja kaverin auttaminen, tyyliin ketään ei saa jättää. Yhteiskuntapolitiikan, kuten tieteellisesti perustellun hyvinvointivaltion, tavoitteenahan pitäisi olla jokaisen kansalaisen saaminen palvelemaan muuta yhteiskuntaa poisputoamisen sijaan, jolloin hän ei tuota vaan aiheuttaa kustannuksia. Vankeinhoitopainotus on myös taloudellisesti perusteltua.
Toinen kysymys voisi olla: Mikä on oma syyllisyytemme siihen, että ihmiset tekevät rikoksia?
Vastaus voisi kenties olla, että vasta, kun koemme omaa syyllisyyttämme, voimme ottaa vastuuta ja auttaa muita ja sitä kautta vähentää toistenkin tarvetta rikoksiin. Muutoin kohdistamme omat virheemme rikostentekijöiden syyksi.
Lisää Aimosta ja vankiloista:
- Professori Jukka Kemppinen kirjoittaa 30.1.2006: Aimo ja vankilat .
- 10.11.2015 silmääni tarttunut uutinen, Iso-Britanniassa vankiloissa ruuhkaa, Hollannissa vankiloita suljetaan vankien puutteen vuoksi, The Huffington Post .
Lisää hyvinvointivaltiosta:
Yrjö Myllylä 