Jottei totuus unohtuisi: Jääkärien asiaa on muisteltu kuluneella viikolla. Jääkäriliikkeen synnystä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Viimeinen jääkärin jälkeläinen puolustusvoimien komentajasarjassa Gustav Hägglund on ollut  haastatteluissa esillä mm. Helsingin Sanomissa (20.11.2014).  Jääkäriliitteen saa ostaa mm. Iltasanomien liitteenä par aikaa.  Lukijoille ei anneta ainakaan Helsingin Sanomissa selvää kuvaa, mikä vaikutus ns. tsaarinupseereille eli Venäjällä sotakokemuksensa hankkineille ja siellä palvelleilla oli armeijamme johdossa ja Suomen itsenäisyyden ratkaisevimmissa taisteluissa. Äkkinäiselle historiaa tuntemattomalle lukijalle voi välittyä jopa väärä kuva historian tapahtumista, kun tsaasinupseerien näkökulma tai riippumaton asiantuntemus ei ole keskustelussa käytännössä mukana. Annettakoon jääkäreille se kunnia mikä heille kuuluu, mutta ei unohdeta tuolloisen armeijan varsinaista johtoa, tsaarinupseereita, joita vastaan jääkärit nousivat ja pyrkivät leimaamaan valtataistelussaan  epäisänmaallisiksi tai muutoin epäluotettaviksi.

.

Gustav Hägglundin isä ilmeisesti osallistui osaltaan ns. tsaarinupseerien vallan vastustamiseen Suomen armeijassa. Lopulta jääkärit voittivat. Vaikuttaa, että totuus ei ehkä tämän intressin tms. syyn vuoksi välity suomalaisille.  Jääkärit saivat tsaarinupseerit syrjäytettyä etenkin vuonna 1924 voimistuneessa valtataistelussa ja lopullisesti vuonna 1926, kun armeijamme silloinen johtaja Karl Wilkman pakotettiin eroamaan. Sitä ennen Valkoisten armeijaa ja Suomen uutta armeijaa johtivat tsaarinupseerit, eivät jääkärit, kuten voisi mediaviestinnästä päätellä.  Siksi  erityisesti tämä Gustav Hägglungin haastattelussa antama lause vaatii tarkennosta: ”Tär­kein mer­ki­tys oli sil­lä, et­tä jää­kä­rei­den myö­tä val­koi­sel­la puo­lel­la oli am­mat­ti­tai­toi­nen joh­to. Se oli kes­kei­nen syy sii­hen, et­tä val­koi­set voit­ti­vat.” Jos lähdetään siitä, että tämä pitää paikkaansa, on tuotava esille kuitenkin se, että armeijaa johtivat tsaarinupseerit. Tämä ja jotkut muut painotukset siis särähtivat ”korvaani” lukiessani  Helsingin Sanomista 20.11.2014 jääkärien roolia tarkastellutta artikkelia ”Jääkärit olivat valkoisille korvaamaton apu, Saksalle pelinappuloita”. Artikkelissa haastateltiin  Gustav Hägglundia,  entisen puolustusvoimiemme komentajaa:  http://www.hs.fi/paivanlehti/20112014/kotimaa/J%C3%A4%C3%A4k%C3%A4rit+olivat+valkoisille+korvaamaton+apu+Saksalle+pelinappuloita/a1416377848039:

1.  ”Tär­kein mer­ki­tys oli sil­lä, et­tä jää­kä­rei­den myö­tä val­koi­sel­la puo­lel­la oli am­mat­ti­tai­toi­nen joh­to. Se oli kes­kei­nen syy sii­hen, et­tä val­koi­set voit­ti­vat”, sa­noo en­ti­nen Puo­lus­tus­voi­main ko­men­ta­ja, ken­raa­li ja jää­kä­rin poi­ka Gustav Hägglund. (Em. lause ei nähdäkseni pidä paikkaansa tai tällaisenaan antaa epätäydellisen kuvan unohtaen tsaarinupseerit tosiasiallisina johtajina.)
2. Hägg­lun­din mu­kaan jää­kä­rien toi­nen mer­kit­tä­vä vai­ku­tus liit­tyy sii­hen, mil­lai­sek­si Puo­lus­tus­voi­mat ke­hit­tyi. Jää­kä­rit ja muut nuo­rem­mat up­see­rit on­nis­tui­vat vuon­na 1924 saa­maan Ve­nä­jän ar­mei­jas­sa uran­sa teh­neet si­vuun uh­kaa­mal­la mas­sae­rol­la. (Tämä jossain määrin pitänee paikkansa.)
3. ”Ve­nä­jäl­lä ja Suo­men ka­det­ti­kou­lus­sa oli mal­li­na, et­tä sim­put­ta­mal­la alai­sil­ta ote­taan tah­to pois. Jää­kä­rit taas oli­vat joh­ta­neet kan­san­ar­mei­jaa ja pi­ti­vät mie­his­töä kans­sa­kan­sa­lai­si­na.” (Tämä lienee hyvn kiistanalainen totuus.)

Em. eivät vastanneet ymmärrystäni asioiden tilasta kaikin osin.

Kohta 1: Tietojeni mukaan ainakin 1. ja 2. johtoporras oli selvästi tsaarinupseereilla ja siis suojeluskuntienkin upseereilla oli ilmeisesti merkityksensä. Jääkärit olivat kyllä jo keskeisimmissä johtotehtävissä myöhemmissä sodissa, joskin Mannerheim oli edelleen ylipäällikkönä. Minulle mm. eräs  tsaarinupseerin jälkeläinen on kertonut seuraavasti: ”Nikolai II:n korkeat suomalaiset upseerit – kuten Mannerheim, ja Wilkaman veljekset – vapautuivat Keisarille annetusta valastaan, kun vallankumous  oli hänet ja perheensä murhannut. Miehet saapuivat kotimaahan jo vuoden 1917 puolella ja valmistautivat  heti kommusti-venäjämielisten alkavaan kapinaan. He olivat ratkaisevia johtajia. Heillä oli tukena Suojeluskunnan upseerit ja joukot. Ns., jääkärit noin 700 miestä, saapuivat Suomeen jälkilaivassa Vaasaan vasta helmikuun 25. päivä.  On siten selvää, että kapinan tärkeimmät ja ratkaisevat taistelut, Kuhmoisissa,  Länkipohjassa ja Tampereella käytiin Wilkamien taktillisella johdolla ja suojeluskuntien upseereilla ja miehistöllä!”

Kohta 2: Varmastikin jääkäreillä oli oma vaikutuksensa puolustusvoimien kehittymiseen. Silti valtaannousun perusteena olleesta GH:n mainitsemasta yhdestä tekijästä eli simputuskulttuurista on kuultu kyllä senkin jälkeen ja ainakin Lapin lohkolla kaiketi Saksan armeija oli vähempi kansanarmeija kuin Suomen armeija toisessa maailmansodassa.

Kohta 3: Lopella Karl Wilkmanin muistotapahtumissa 2.-3.8.2014 kuultu ei ainakaan vahvista sitä käsitystä, että  kenraali Karl Wilkman olisi edistänyt simputuskulttuuria puolustusvoimien johdossa 1918-26 toimiessaan, vaan päinvastoin.  Hän pyrki kiinnittämään huomiota miehistön hyvinvointiin ja koulutukseen. Tämä tuli Lopen päivän 3.8.2014 Katri Lahdenpäänkin esitelmässä esille.

Johtopäätöksiä Lienee niin, että objektiivinen historiantutkimus – jos sitä on olemassa –  voisi tuoda myös tsaarinupseerien kiistattomat ansiot Suomen itsenäisyyden saavuttamisessa ja puolustamisessa. He olivat suorastaan kriittinen tekijä. Toivottavasti jokin historiantutkija voi tarttua asiaan ja saada myös yhteiskunnan rahoituksen tarkoitukseen. Asiantuntijatiedon käyttöön erikoistuneena toimijana voisin sanoa, että tarvitaan intressivapaata riippumatonta asiaan perehtynyttä tietämystä ja tsaarinupseerienkin näkökulmasta lähtevää tietämystä jääkäri-intressin lisäksi. Valtataistelu kuitenkin oli luultavimmin se päällimmäinen syy em. tsaarinupseereita kohtaan osoitettuihin syytöksiin. Asiaa voisi jossakin määrin verrata nykyajankin valtataisteluun. Jos jääkärisanalla ymmärretään nuoria, asiansa puolesta taisteluhaluisia ja kokemattomia ja ehkä voimakkaasti länsiorientoituneita, niin nythän voidaan sanoa, että konkreettisesti myös johtaminen on tällaisten käsissä.  Kokeneet ja maltilliset, tasapainoisesti maantieteelliseen asemaan suhtautuneet, ”kuten idän veteraanit”,  ovat pitkälti syrjäytetetyt. Kun ratkaisu on tiedossa, perusteluita on joskus helppokin keksiä. Lienee selvää, että Hesarin  kautta välittyvä sisältö ei ole totta: jääkärit eivät johtaneet 1918 Valkoisten armeijaa (tämä kuva siitä ainakin minulle välittyy). On lähentymässä aika, jolloin ensimmäistä kertaa 100 vuoteen voidaan tehdä puolueetonta tutkimusta Suomen itsenäisyyteen vaikuttavista sotilaista, tsaarinupseereista ja jääkäreistä. Tästä kertonee kirjallisuuluettelossa harvinainen Mirko Harjulan tutkimus vuodelta 2013.

Lisätietoja:

• Harjula, Mirko (2013). ”Ryssänupseerit” – Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaiset upseerit 1914-1956[1].
• Lahdenpää, Katri (2012). K.F. Wilkama – Kenraali tuulisella paikalla. Vapaussoturi. Sotiemme muisto, suojeluskunta- ja lottaperinne. 5 (282). 6-11.
• Pönniäinen, Onni (1945).– KENRAALI WILKAMA – Miesten mies. 150 s. Kuva ja Sana. Hämeen Kirjapaino Oy, Tampere.
• Myllylä, Yrjö (toimittanut) (2007). Kauklahden ensimmäisen tiilitehtailija Karl Wilkmanin tarina. 56 p. RD Aluekehitys Oy, Kauklahti Seura ry. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/uutiset/ajankohtaista/kauklahti> <http://rdaluekehitys.net/2014/04/20/espoo-paikallishistoria-kirjaesittely-kauklahden-ensimmaisen-tiilitehtailija-karl-wilkmanin-tarina/>

[1] Takakannen tekstin mukaan Mirko Harjulan tutkimus on toistaiseksi ainoa ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaisia upseereita käsittelevä yksityiskohtainen kokonaisesitys. Sivuja yli 500. Painetun kirjan tiedot: ISBN 978-952-286-566-3. Kustantaja: Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi, Valmistaja: Books on Demand GmbH, Nordenstedt, Saksa. Kirjaan voi tutustua tästä. Katso myös seuraavat linkit / artikkelit:

• Lopen päivän 3.8.2014 teemana loppilaislähtöinen Karl Wilkman ja hänen kaksi poikaansa

• Lopen päivän 3.8.2014 ohjelma

• Espoo paikallishistoria – kirjaesittely: Kauklahden ensimmäisen tiilitehtailija Karl Wilkmanin tarina