KESKUSTELUA FINTRIP-RYHMÄSSÄ ASIANTUNTIJATIEDON KÄYTÖSTÄ DELFOISSA
Hei – olet täysin oikeassa ja oikeilla jäljillä mitä tulee Delfoissa ja muussa yhteiskunnan päätöksenteossa käytettävään asiantuntijatietoon. Tämän asiantuntijan mielipiteen riippuvaisuus, intressi johonkin asiaan – oivaltamisen puute on mielestäni yksi nykyisen talousahdinkomme syy. Asiantuntijoista lähtökohtaisesti ”Kukaan ei sahaa omaa oksaansa” vaan jokainen ”laulaa sen lauluja kenen leipää syö”. Tämä on tärkeä lähtökohta ymmärtää kaikessa asiantuntijatiedon käytössä, olipa asiantuntijuuden käyttöjärjestelmä sitten mikä tahansa komiteasta Delfoi-menetelmään, work shopeista tulevaisuusverstaisiin (sama on tietokoneiden käyttöjärjestelmissä, ne käyttävät vain niitä ohjelmia ja asiantuntijoita, mitä koneeseen asennetaan).
Professoritkin ovat lähtökohtaisesti usein jollakin asialla. Pääsääntö on, että taloudellinen riippuvuus ratkaisee mielipiteen. Nyrkkisääntö voisi olla, että jos saa 20 % toimeentulosta arvioinnin, selvityksen kohteena olevasta ilmiöstä, ei voi olla siitä riippumaton. Esim. jos VR:n asiaa palveleva virkamies ikään kuin ulkopuolisena tutkii asiaa, ei hän voi päätyä muuta kuin VR:ää tukevaan ja suojaavaan lausuntoon, teoriassa, koska hän kokee työpaikkansa olevan riippuvainen, että on VR (tämä on teoriaa). Kun virkamies tunnistaa yhteiskunnan suurimmat veronmaksajat, hänen voi olla vaikea toimia niitä haastavien nousevien trendein, kuten joidenkin uusien pk-yritysten puolesta (vrt. Nokian haastaja Oulussa, joka johti Lex Nokiaan). Tutkijan ei ole esim viisasta asettua tällä hetkellä kovin kriittisesti ilmastonmuutosolettamaa vastaan tai arktista meriteknologian tutkimustarvettakaan vastaan, koska rahoitus liikkuu näissä painopisteissä. Olen tavannut kyllä ihmisiä, jotka ovat olleet yleisellä asialla, mutta tämän varaan asiantuntijatiedon käyttöä ei voida rakentaa. Voidaan tosin sanoa, että henkilö on riippumaton ilmiöön, jos taloudellinen suhde siihen on alle 20 % ja hän tuntee asian substanssin. Esimerkiksi kannattaisi käyttä enemmän tällaista tietoa, jota löytyy mm. eläkeläisistä tai joistakin järjestöistä tai yhdistyksistä.
Hyviä esimerkkejä ilmeisesti osin epäonnistuneesta ja yhteiskunnallista haittaa mukanaan tuottaneista laeista LVM sektorilla mainitsen mm Lex Nokian, ajokorttiuudistuksen, joissa tuntuu, että kokonaisetu ei olisi toteutunut. Esim. Lex Nokia on estänyt lähtökohtaisesti kilpailua ja siten Nokian itsensä uudistumista ja voi olla yksi syy Nokian häviämiseen kosketusnäyttöisissä Applelle ja siten maailmanherruun menettämisessä älypuhelimissa. Ajoluvalla opettaminen monivaiheissa ja joka tapauksessa nykyisiin autokouluihin tiukasti kytköksissä olevassa ajokortin hankinnassa, on mielestäni tehty lähdes kannattamattomammaksi, tuettu siis yrittäjien ääntä ja vähennetty kilpailua päinvastaisista yhteiskunnan puheista huolimatta (pientä parannusta kuitenkin viime aikoina, back to basic hengessä tapahtunut).
On tullut mieleen, että olisiko tällaisia protektinismisia piirteitä hitusen myös tuoreessa joukkoliikennelaissa, jonka yhden lauseen tulkinta voi ratkaista pelin, että voiko Suomen joukkoliikenne uudistua kilpailun ja haastamisen kautta ( jotensakin, että jos joku liikennelupa uhkaa selvästi nykyisiä toimijoita, se voidaan estää).Tässä tulee itselläni mieleen, että tämä on ikäänkuin Onnibussi pykälä, jos tällainen häirikkö sotkee nykypelin, se voidaan poistaa, jos niin halutaan tulkita. Tulkinta on nyt oikeusistuinten virkamiesten käsissä. Heidän kaikki linjansa on haastettu oikeuteen heidän sivujensa mukaan http://www.onnibus.fi/vr-ja-vainio-haastoivat-onnibussin…/. Olemme jo kuitenkin nähneet vaikutukset jopa VR:n hinnoittelua myöten, kun bussiyhtiöt ovat tällä hetkellä osin kilpasilla, vaikka estävätkin mm. kaupunkien keskustojen Matkahuolto-pisteiden käytön. En ole perehtynyt tähän viime mainittuun lakiin, kuten en muihinkaan loppuun asti, mutta tällaisia ajatuksia ne minussa herättävät. Tavallinen virkamies ja laintulkitsijan roolissa oleva ratkaisee pelin Suomen uudistumisessa tässä, kuten muussakin. Hänen kykynsä ymmärtää ja tulkita asiantuntijoita ja lobbareita ja kyvykkyys yhteiseen etuun on meille ratkaisevan tärkeää.
Tämän vuoksi tarvitaan osaamista asiantuntijatiedon käytössä. Pelkkä metodi, Delfoi, tulevaisuusverstas, work shop, komitea, selvitysmies, ei riitä takamaan oikeudenmukaista ja tulevaisuuden mahdollisuuksia tukevaa lainsäädäntöä. Mulla on aiheesta erilaista juttua netissä, kuten ”Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä” tai ”Lex Nokia ei tue oppimista (eli innovaatioita)”, ”Miksi innovaatiot eivät etene?” jne. Lisäksi on muistettava, että jos osaamista yhteiskunnassa tarvitaan, sitä kertyy sinne, missä on tehty erikoistumisvalintoja, usein yrityksiin, koska se on toiminnan lähtökohta yrityksissä. Esimerkiksi voidaan ostaa asiantuntijatiedon käytön harjoittelua tai osaamista. Jos ostokset kohdistuvat julkisiin toimijoihin, siinä on huomioitava sen toimijan riippuvaisuus yleensä suurimmista veronmaksajista sekä että osaaminen ei kerry sinne samaan tapaan kuin erikoistumisvalintansa tehneisiin ja myytävänsä tuotteistaneisiin yrityksiin. ”Vain harjoitus tekee mestarin”.
Lue lisää asiantuntijakäytön luennosta