Luin yhteiskuntapolitiikkaa ja siihen liittyen sosiologiaa pääsivuaineena noin 30 opintoviikon verran perustutkintoa Joensuun yliopiston aluesuunnittelun koulutusohjelmassa suorittaessani. (Pääaineenani oli suunnittelumaantiede, nykyisin yhteiskuntamaantiede, lisäksi kansantaloustiede. Ks. tarkemmin CV.) Tämän vuoksi en voinut olla hankkimatta kirjaston poistokirjoja aihepiirissä joitakin aikoja sitten. Mukaan tarttuivat mm. Erik Allardtin ja Yrjö Littusen SOSIOLOGIA ja puolalaisen Jan Szczepańskin Sosiologian peruskäsitteet teos.

Allardtia olin jo tutkintoaikana lukenut. Kertaus olisi tietenkin aina paikallaan. Luin erityisesti Szczepańskin kirjasta kohdan Yhteiskunnallisen kehityksen ongelmia (446-481). Alaotsakkeet olivat

• Johdanto
• Tieteelliset ja tekniset innovaatiot
• Kulttuurien suodattaminen
• Yhteiskunnalliset liikkeet
• Laki yhteiskunnalisen kehityksen tekijänä
• Ohjatun kehityksen ja edistyksen ongelmia.

Tekstikohdista välittyy mielestäni edelleen hyvin relevanttia sisältöä. Pääteema tuntuu olevan etenkin em. kohdissa yhteiskunnan uudistumisen prosessit, siihen vaikuttavat tekijät ja esteet. Uudistuminen on välttämätön prosessi selviytymisen kannalta. Olen itsekin aikanaan määritellyt mielessäni sivistyksen olevan ennen muuta selviytymistä kestävästi yms. tavoilla, pohtiessa alan ennakointihankkeissa, kuten sivistysbarometrissä,  yhtenä osallisena sivistyksen olemusta.  Jostakin samasta on kenties  kysymys sosiologian kysymyksissä tässä kohtaa.

Tekstissä pääteemoja ovat mm.

1. Oman ryhmän (esim. suomalaisten) keskuudessa syntyneet uudistukset ja innovaatiot
2. Muissa ryhmissä (esim. ulkomailla) syntyneet ja niistä suodattuneet innovaatiot (esim. Suomeen)
3. Yhteiskunnalliset liikkeet ja niiden vaikutus muutokseen
4. Laki ja sen mahdollistama tai estämä uudistus.

En kertaa tässä kirjan sisältöä tarkemmin ja hyviä esimerkkejä esimerkiksi Euroopan teollistumisesta piktälti oman ryhmän innovaatioiden johdosta tai Japanin teollistumisesta muualta suodattuneiden ja sovellettujen innnovaatioiden vuoksi, yhteiskunnallisten liikkeiden syntymisen syistä ja tehtävistä tai lain vaikutuksista innovaatioihin.

Pari ajatusta miksi innovaatiot eivät etene tai etenevät,  kirjan tekstikohtien virittäminä

Oma kokemus innovaatioiden etenemisestä ja kirjan yksi selitys. Jokainen meistä on joutunut kokemaan, miksi hyvätkään asiat eivät etene toivotusti. Esimerkiksi olen seurannut viranomaisten ja muiden toimijoiden suhtautumista aktiivisesti esillä vuodesta 2010 pitämääni teemaan:  suomalaisista ennakointikäytännöistä ns. Työvoiman ja koulutuksen tarvetutkimus (TKTT) on arvioitu EU:n parhaimmaksi 27 EU:n maan käytäntöjen vertailussa .  Olen tarjonnut tästä myös artikkeliaihetta ministeriön viralliseen lehteen tuloksetta jo noin kaksi vuotta sitten. Tätä on viime aikoina kehitetty ja sovellettu Varsinais-Suomen TE/ely-keskuksessa ja RD Aluekehitys on saanut olla ratkaisevalla tavalla kehitystyössä mukana. Tälle käytännölle – joka siis on innovaatio eli ”hyötykäyttöön otettu uudistus, uusi käytäntö” on kasvavaa kansainvälistä kysyntää  ja Suomen käytännöistä ollaan kiinnostuneita mm. Baltian maissa ja Venäjällä. Yhteyksiä on allekirjoittaneeseen mm. Venäjältä, jotta voisin esitellä osaltani osaamista/osallistua tapahtumiin, jossa näistä keskustellaan, mutta edellytyksiä ei ole yhteiskunnan puolelta tarjottu. Kysymys on resursseista aihepiirin viestintämateriaalin tuottamiseen ja  kääntämiseen yms. tässä vaiheessa Suomen vientiaspekti huomioiden.

Olen pyrkinyt pitämään asiaa esillä siellä, missä voisi sen olettaa kiinnostavan toimijoita ja esittänyt tämän soveltamista niin paikallisella tasolla ely-alueittain, kuin valtion ja elyjen yhteistyön tiivistämisellä toteutuksella kuin kansainvälisen tarpeen tyydyttämiseksi materiaalin tuottamisena.  Esim. olen esittänyt konkreettisesti sovellusta kaivosalaan niin kirjoituksissa kuin viranomaiskontakteissa. Tämän menettelytavan yleistymisellä luonnollisesti olisi merkitystä ja hyötyä Suomeen monella tapaa (tässä casessa esim. että kasvavaan kaivosten ja niitä tukevien palveluiden työvoimatarpeisiin voitaisiin käyttää suomalaistan työvoimaa maksimaalisesti).  Tämä on ollut 20 vuotta ehkä keskeisimpiä missioitani koko yrityksen perustamisesta lähtien, soveltaa taustalla olevaa konseptiajattelua alueiden kehittämiseksi. Tästä soveltamisesta RD Konseptin tai tässä erityisesti po. TKTT:n pohjalta olisi hyötyä esimerkiksi par aikaa kärsiville rakennemuutoksen paikkakunnille että ennakoivasti kaikille alueille Suomessa.Työpaikkoja on tarjolla toisaalla ja työttömyyttä toisaalla. Tässä käytännössä esitetyllä konseptilla ja sen soveltamisella saataisiin nopeutettua kehitystä toivottuun työllistävään suuntaan. Mieluummin politiikot / virkamiehet kuitenkin sijoittavat suuret summat, jopa miljoonat eurot kriisien iskiessä näyttävästi ja näin näyttävät tekevän merkittäviä asioita (ks. esim. yksi case). Onhan myös sanonta, että ”poliitikon hyöty on kustannus”. Innovaatioiden etenemisestä siis tämänkin henkilökohtaisen kokemuksen olisi yhteiskunnalista hyötyä ja sen estymisestä puolestaan haittaa, vaikkakin siinä voi nähdä olevan myös oma intressi mukana. Vähemmällä rahalla on mahdollista saada enemmän, mutta sitä ei haluta. Hyöty olisi kuitenkin ilmeinen yhteiskunnan kannalta. Esim. tähän voisivat sopia kirjan lauseet sivulta 461:

”Myös jokaisen ryhmän sisällä syntyvä innovaatio saa osakseen erilaista vastarintaa, joka johtuu tunteesta, että se vaarantaa siihenastiset arvojärjestelmät ja nämä arvot tunnustavien ryhmien eheyden.”

Virkakoneiston ja lain vaikutus innovaatioihin on ehkä ratkaisevinta. Koska yhteiskunta tarvitsee lakia, järjestystä, se tarvitsee virkamiehistöä lakia valvomaan, uusien lakien valmisteluun ja resurssien allokointiin.  Joskus tuntuu, että kaikki uudistusaloiteet hautatuvat, jos niitä esittää virkakoneistolle.  Yksittäiselle virkamiehellä on mahdollisuus toimia myös yrittäjämäisesti ja siitä on hyviä ja tuloksekkaita esimerkkejä. Mantralla ”markkinat hoitaa”, ”valtio ei voi yrittää”, ”hyvä aloite, mutta kuuluu toiselle osastolle”, ”tätä juuri olemme tehneet”, ”tälle ei ole tarvetta nyt” väistetään ehkä joskus todellista vastuuta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Katso tarkemmin kirjoituslinkki ”Virkamies, politiikka ja yrittäjyys” jäljempänä. Joskus  arvioidaan, että esimerkiksi politiikkojen uudistukset lopahtavat virkakoneistoon ja sen vastutustukseen (esim.  Arto Luukkasen kirjassa Projekti Putin, ks. kirja-arvioni SMS:n lehteen, viite alempana – arvion ukaan presidentinkin valta on voinut olla liian heikko uudistuksia estäneen virkakoneiston edessä). Joka tapauksessa Szczepanskin kirjassa todetaan sivulla 474 mm. näin, joka yhdeltä osaltaan valaisee asiain tilaa ja antaa visiota, mihin tulisi pyrkiä:

”Koska laki on konforsmia aiheuttava tekijä, yhteiskunnallisen kontrollin mahtava välikappale ja ei-toivotun käyttäytymisen tukahduttava väline, niin asiain luonnosta johtuen näyttäisi siltä, että lain on luonnostaan toimittava kaikkia innovaatioita ja muutoksia vastaan, koska aina on olemassa vaara, että muutokset uhkaavat vallitsevaa yhteiskunnalista järjestystä. Laki voidaan kuitenkin säätää siten, että se suojelee ihmistä, jotka yhteisön kehitykselle tärkeillä aloilla käyttäytyvät epäsovinnaisesti. Näin tapahtuu silloin, kun se takaa suojan keksijöille ja uudistajille kaikilla aloilla, sekä myös uusien ideologien julistajille, kun se turvaa heille mahdollisuuden erottautua muista ja luoda muita arvoja. Lainsäädäntöön konkretisoituna tämä periaate on osoittautunut mahtavaksi, edistystä tukevaksi tekijäksi.”

Suomen innovatiivisen kunta -palkinto osoittaa myös virkakoneiston merkityksen yrityskehitykselle ja innovaatioille

Luopioinen-niminen kunta sai kaksi kertaa Suomen innovatiivisimman kunnan palkinnon ennen yhdistymistään Pälkäneeseen. Eräässä ennakointihankkeessa (KTM/YTR 2005) suoritin yrittäjän ja muistaakseni myös kunnan edustajan haastattelun, jossa osaltani pyrin löytämään vastausta myös tähän menestykseen. Selvisi, että keskeistä oli, että kunnan virkakoneisto, erityisesti teknisen puolen vastaava virkamies, salli erilaisia kokeiluja yritysten aloitteisiin vedoten. Virkamiehet olivat näin myös oivaltaneet, että itse asiassa näin voidaan tuotteistaa alan yritysten tuotteita, saada tuotekehitysrahaa alueella ja säästää kunnan verovaroja.  Yhtenä esimerkkinä tälläkin hetkellä Lupioisten kirkonkylän ohi ajava voi havaita EU-lipulla varustetut kyltit tien vieressä, joissa on teksti ”Piennarlevennyskokeilu”. Tie on levennetty kunnan yrittäjien innovaatioin, ehkäpä tässä on tarvittu tiehallinnonkin virkamiehen innovatiivisuutta tukevaa linjaa ja on saatu uusia tuotteita alueelta ja näin myös Suomesta maailmalle (tiedän näin tapahtuneen / keskeisten yritysten keskeisen roolin olleen myös kv-vientituotteissa, kuten maatutka, tuhkan käyttäminen rakentamisessa, saven syvästabilisointi jne.). Oppi oli myös, että pienessä kunnassa virkamiehen asenne on vielä tärkeämpi kuin suuressa alueen yritysten menestykselle ja ihmisten hyvinvoinnille, koska suuressa kunnassa usein löytyy kiertoteitä, jos yrittäjillä on tahdon lujuutta, mutta pienessä jonkun aloitteen menestyminen voi riippua täysin yhdestä virkamiehestä. Virkamiesten asenne vaikuttaa näin selvästi ja suoraan alueen yrittäjyyteen ja ihmisten toimeentuloon.

Kysymyksiä, joita generoituu mieleen kirjan pohjalta soviteltuna aikaamme

• Valtakunnassa on potentiaalia, jos innovaatiot pääsivät leviämään tai suodattumaan ulkomailta tänne tai lainsäädäntö JA SEN TULKINTA  mahdollistaisi innovatiivisen toiminnan. Mitä voisimme tehdä? Onko oikein tie jatkaa miljardin arvoisten risteilykaupojen   menettämistä Ranskalle yms.  lainsäädäntöön vedoten sekä torpedoida pienempien yritysten aloitteellisuus? (Suuret yritykset voivat herkemmin olla hakemassa protektinistisia ratkaisuja ja lainsäädännön tulkintoja.)
• Mitä, jos Tekes rahoittaisi enemmän yrittäjien ajatuksista ja markkinahavainnoista lähteviä potentiaalisia innovaatioita eikä aivan yhtä paljon korkeimmilla referee-artikkeleilla perusteltua tutkijoiden hanke-esityksiä? Olen jälleen vieraillut vast ikään tunnetussa yrityksessä, jolla on mielestäni loistava idea. Samassa teemassa rahahanat ovat auki ja aukeamassa tutkimuslaitosten suuntaan Tekesissä. Miten tätä pitkälle valmista ajatusta voitaisiin tukea? Olisi myyjäkin, eli yrittäjä, valmiina.
• Vai onko Tekes ja EU-hankkeet lainkaan olennaisinta yritysten, niiden tuotteiden ja osaamisen kehittämisessä? Olisiko sen sijaan julkisen vallan, joka on erittäin suuri markkinavoima, osattava tilata pieniltä yrityksiltä ja innovatiivisesti tehdessään hankintoja? Eikä kuten nyt esim. VR:n tilatessa par aikaa 1 miljardin edestä ulkomailta vetureita. Näin ainakin havainnot kertovat, että osaamista ja menestystä on synnytetty julkisen vallan tilauksien kautta (esimerkiksi Nokian historiassa Puolustusvoimat, Huoltovarmuuskeskus, VR  kuin meriteollisuuden loistavassa historiassa myös valtioilla on ollut roolinsa).
• Mikä merkitys on sillä, että pienyritysten – tai yrittäjäpersoonien – merkitys tunnustetaan koko yhteiskunnan uudistamisen kannalta ratkaisevan tärkeäksi, ei vain työpaikkojen luojina ja kasvuyrittäjinä, kuten nyt? Vai onko parempi, että heidän aloitteellisuus, joka on yrittäjyyden perimmäisin olemus – koetaan uhkana. Tyypillinen vastaus saattaa olla aloitteille: me teemme tätä juuri kuten te esitätte, kaikki on hyvin, meillä ei ole nyt tarvetta tällaiseen (esim. perustellut esittämäni aloitteet viime aikoina meriteollisuuteen ja kaivosteollisuuteen liittyen). Yrittäjä voi olla uudistaja. Yrittäjä kait oli Larin Paraskekin, joka teki Suomelle itsenäisyyttä valtion ”suojeluksessa”, mutta kuoli muistaakseni nälkään.
• NMT-päätöksiä on kiitelty toisaalla aikanaan kehityksen kaaren vauhdittajana (esim. Karjula & Myllylä 2006) (vaikka toisaalla jossakin vaiheessa johtavat virkamiehet sanoivat aloitteille, että ”emme lähde leluja rahoittamaan”, johon ministeri yhtyi, ks. alla oleva lainaus tarkemmin, lisätietoja tutuhesan keskustelupalstalla, J. Sauna-ahon puheenvuorossa). Onko Suomessa lainsäädännöllä viime aikoina edistetty vai estetty uudistumista? Yksi esimerkki on Lex-Nokia, josta kirjoitimme Kalevassa vuonna 2008 ennen lain voimaan tuloa (ks. alhaalla) ja ennakoimme tuhoisaa kehitystä, jos laki tulee voimaan.
• Estetäänkö lailla palveluiden kehittyminen ja uudistuminen kuntarakenneuudituksen yhteydessä vai edistetäänkö sillä uusia innovaatioita? (tätäkin sivuten muutama ajatus vanhoissa mielipideartikkeleissa, lähdeviitteitä alla).
• Jne.

Mielestäni Delfoi-menetelmä oikein sovellettuna voisi olla innovaatioiden edistämisessä keskeissä roolissa – vaikka tämänkin innovaation edistämisesssä on omat haasteensa, kuten edellä viittasin. Tällöin prosesseihin osallistuisivat myös virkamiehet yhdessä yrittäjien ja muiden toimijoiden kanssa, kuten on pääsääntö RD Aluekehityksen sovelluksissa. Lisätietoja RD Aluekehityksen osin kehittämästä EU:n parhaimmaksi arvioidusta ennakointikäytännöstä.

Viitatut lähteet

Szczepański, Jan (1970). Sosiologian peruskäsitteet. 484 s. Alkuteoksen nimi Elementarne Pojeca Scjulogii. Puolan kielestä suomentanut Matti Koskelo. Kirjapaino Sanan Tie. Tampere 1970.

Allardt, Erik & Yrjö Littunen (1984). Sosiologia.  510 s.  Viides painos. WSOY:n graafiset laitokset. Juva.

Myllylä, Yrjö (2009). Uudistusten ja Sekurokration välissä. Book review, Arto Luukkanen book “Projekti Putin – Uuden Venäjän historiaa 1996-2008”. Terra, Suomen Maantieteellinen Seura ry.

Ks. myös muuta kirjallisuutta tekijältä aihepiirin tiimoilta

Karjula, Kyösti & Myllylä, Yrjö (2006). Vaurastuminen kansallisena velvollisuutena – Alueellisen yritys- ja innovaatiotoiminnan selvitysraportti. 102 p. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 12/2006. <http://www.vnk.fi/julkaisut/listaus/julkaisu/fi.jsp?oid=170905>

Myllylä, Yrjö & Jari Kaivo-oja (2008). Lex Nokia ampuu tykillä kärpästä. Kaleva, Lukijan puheenvuoro 10.12.2008. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kaleva111208>

Myllylä, Yrjö (2008). Lex Nokia ei tue oppimista. Savon Sanomat, Lukijan Sanomat 11.12.2008. <http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/lex-nokia-ei-tue-oppimista/306267>

Myllylä, Yrjö (2005). Kuntiin pitää saada lisää kilpailua. Kauppalehti OnLine 10.11.2005. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/kl2005>

Myllylä, Yrjö (2005). Haastajia kuntapalveluille. Kaleva. < https://yrjomyllyla.com/2011/04/14/kuntauudistuksessa-kilpailun-lisaaminen-koon-kasvattamista-tarkeampaa/>

Blogiartikkeli ”Kuntarakenneuudistuksesta väliportaan hallinnon kehittämiseen?”

Myllylä, Yrjö (2012). Kultasuoni on lähempänä kuin uskoisi. Helsingin Sanomat, Vieraskynä-kirjoitus 12.8.2012. <https://yrjomyllyla.files.wordpress.com/2012/09/dia2.jpg>

Myllylä, Yrjö (2007). Venäjä pyrkii hallitsemaan itse tuotteidensa kuljetusreittejä. Helsingin Sanomat, Vieraskynä / pääkirjoitus 31.5.2007. <http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hsvieraskyna310507>

Myllylä, Yrjö (2006). Sähköä olisi saatavilla myös Murmanskin alueelta. Helsingin Sanomat, Vieraskynä / pääkirjoitus 1.5.2006. < http://aluekehitys.internetix.fi/fi/sisalto/05_julkaisut/hs010506>

TIETOISKU: Asiantuntijoiden valinta ja asiantuntijatiedon käyttö

Caseja: Nokian nousu huipulle sekä ydinvoimalat lainsäädännön näkökulmasta

Case: Nokia-ilmiön synnyttäminen 

Tutuhesan keskustelupalstalta keskustellessamme kansliapäälliköiden Koillisväylä-risteilyn tarpeellisuudesta 28.11.2012. Jussi  Sauna-aho puolusti sitä, vaikka verovaroilla, jotta virkamiehistö oppisi ja voisi toimia kehityksen edistäjänä.  Jussi Sauna-ahon puheenvuoro: http://groups.yahoo.com/group/tutuhesa/message/8007 :

”Mainitsen esimerkin: Esittelin aikoinani LVM:ssä, että silloiselle posti- ja
telelaitokselle varattaisiin määräraha matkapuhelimen kehittämiseen
yhteistyössä alan teollisuuden kanssa, ja perustelin asiaa monin tavoin.
Vieressäni oleva kansliapäällikkö tokaisi: ”Ei lvm:llä ole syytä
lähteä
tukemaan leikkikaluteollisuutta!”, ja pöydän päässä oleva ministeri
siihen: ”Minä olen samaa mieltä kansliapäällikön kanssa! Vedetäänpä
tämä
ehdotus punakynällä yli!” Ja näin myös tapahtui. En jättänyt asiaa
siihen,
vaikkakin roolini jatkossa oli vain kannustaminen. Lopunhan me kaikki
tiedämme. (Ja nyt vain toivotamme Lumia 920:lle menestystä!)”

Ja kuten muistamme, jossakin vaiheessa yhteiskunta lähti mukaan NMT-standardein ja koulutuksen suuntamisineen ja TEKES-rahoituksineen ja ehkä jopa lopulta liiankin kovaa unohtaen kaiken muun, suojellen tässä vaiheessa uudistumista Lex-Nokian lain hengessä jne.

(itse em. Koillisväylä-risteilyn toteuttaisin antamalla yksittäiselle suomalaiselle matkatoimistolla verovaroja 100 000 euroa ja sanomalle, että järjestääkö matka. Matka voitaisiin myydä a 10 000 euron hintaan, esim. 100 henkilölle. Liikevaihto olisi tällöin miljoonaa euroa. Virkamiehet voisivat sitten tulla kyytiin, jos laiva saadaan myytyä täyteen. Tämä ei ehkä veisi loppupeleissä yhtään verovaroja pidemmällä aikavälillä, vaan voisi tuoda ne jopa takaisin korkojen kanssa, kun samalla kehittyisi uusi tuote Suomesta myytäväksi. Uutta laivaa ei tarvita. Tämä oli Tulevaisuusverstaan 11.10.2012 aloite ja ehkä tuon kansliapäälliikköristeilyn yksi keskustelun tukija osana Tulevaisuuspoliittista selontekoa. Raportti ja Koillisväylä-risteily verstaassa esitetyllä tavalla tarkemmin täällä www.amtuusimaa.net. Ainakin pitää verrata, että kannattaako verovaroilla ostaa suoraan esim. 100 000 euron jäänmurtajapalvelut ja risteilyaluskustannukset – tuskin riittäisikään – vai antaa 100 000 euroa em. tavalla yrittäjälle. Joku muu maa kuin Suomi saattaa hyvinkin ottaa tuon tuotteen hoitaakseen, miksemme me? Tämän esimerkin mukaan pienille yrittäjille annetut rahat useinkin voisivat olla hyvin tuottoisia, mutta ne ovat usein käytännössä ns. innovaatiojärjestelmän ulkopuolella – puheista huolimatta edelleen.)

Mikä on seuraava Nokiaa suurempi ja vaikuttavampi ilmiö ja virallisen Suomen suhtautuminen siihen tällä hetkellä?

Nokia-ilmiön synnyttämisen aikaan koettuja kommentteja saamme kuulla päivittäin, kun teemme aloitteita. Onko tämä haitta vai etu? Olen varma, että arktinen teema  on Suomelle erittäin suuri ja merkityksellinen, kunhan ymmärrys sen laaja-alaisuudesta kasvaa. Arktinen teema on eräällä tavalla laajastiymmärrettynä monin verroin Nokiaa tärkeämpi jo nyt (teemaan voidaan kytkeä myös luonnonvarat ja kaivostoiminta, koska runsaat luonnonvarat suhteessa väestöön on arktisen ympäristön ominaisuus). Nokia-ilmiönkin voi sijoittaa arktiseen osaamiseen eli harvaan asutun arktisen kansakunnan tietoliikenneyhteyksien ratkomiseen kustannustehokkaasti. Voisin luetella tähän esim. useita vastauksia Arktisessa-teemassa tekemiini aloitteisiin sinne, missä asiassa voidaan eniten vaikuttaa viran puolesta: ”Tämä kuuluu Lapin ely-keskukselle” (taustalla myös mm. laivanrakentajien huoli arktisen testausrahoituksen puutteesta ja tämän välittäminen pari vuotta sitten) tai ”tämä on vain yksi näkökulma” (aivan äskettäin) jne.. Ei  liene kuitenkaan tarpeen osoittaa kovin tarkkaan sormella johtavienkaan virkamiesten lausuntoja viime vuosilta ja aivan äskettäin, joista ei voi ainakaan todeta, että ne olisivat aikaansa edellä vaan, että valitettavasti tämä ymmärrys jarruttaa kehitystä, koska hyvätkään YRITTÄJIEN aloitteet eivät etene. On melko varmaa, että kyseiset lausunnon antajat joutuvat korjaamaan näkemyksensä myöhemmin. Mutta koska kyseessä on Suomen tulevaisuus, ei asiaa voi täysin sivuuttaakaan, jos kantaa vastuuta lastensa tulevaisuudesta. Tämä suhtautuminen jarruutta kehitystä. Tässä muistuu mieleen myös virkamiesorganisaatioden ohjeistus aikanaan sosiaalisen median käytölleen. Vielä muutama vuosi sitten sen käytöstä tehtiin kieltäviä ohjeita, vaikka se on yksi tulevaisuuden teema, jonka jo nyt tunnustamme koko yhteiskunnassa. Facebook oli kiellettyä työaikana, kunnes se tuli jossakin kohtaa suositeltavaksi toimintaympäristöksi palvellla asiakasta. Tai matkapuhelimien käytön kielto koulussa, sairaaloissa jne. Nyt ne ovat syrjäyttämässä ainakin osittain älypuhelinten / tablettien muodossa koulukirjat. Olisiko tilanne tälläkin palveluiden kehittämisen rintamalla parempi, jos oltaisiin kyetty ajoissa lähtemään liikkeelle jarruttamisen sijaan?

Olisi siis tärkeää, että elintärkeät mahdollisuudet hyödynnettäisiin.  Marjat poimittaisiin silloin kun ne ovat kohdalla. Yrittäjän ja yrittäjämäisesti toimivien ja markkinoiden tarpeita heijastavan näkökulmasta toivoisi, että mahdollisuuksia annettaisiin,  aloitteisiin tartuttaisiin  useammin.  Usko on, että Suomen positiiviseen suuntaan voitaisiin vaikuttaa tällöin (”ilman suuntaa oleva kansakunta näivettyy”). Osaaminen ei ole organisaatiossa vaan yksilöissä, jotka ovat verkottuneita. Tlanne alkaa olla tällä hetkellä ehkä lievästi sanottuna huolestuttava.  Keskeiset avaimet ovat osoitetulla suunnalla, lain, viranomaisten, politiikkojen suunnalla. Heikkojen signaalien teorian mukaan heikot signaalit, joihin tulisi tarttua, löytyvät mm. tutkijoiden ja erilaisten asioita pohtivien edelläkävijäryhmien, kuten yrittäjien, soihdunkantajien toimesta (esim. tutkimme päättäjien valmiutta käsitellä todennäköisempiä tärkeitä ja vaikuttavia heikkoja signaaleja ja villejä kortteja EU-komission iKnow-hankkeessa). Kun hallinto pitää jotakin asiaa tärkeänä, se on jo vahva trendi eikä ehkä enää edistä tavoiteltavaa innovatiivisuutta ja kansakunnan kilpailuetua. Ongelma ei ratkea, että hallintokoneisto alkaa itse tuottamaan ja tutkimaan heikkoja signaaleja ja villejä kortteja ja oppimaan asioita sitä kautta. Se ratkeaa paremmin verkottumalla yrittäjiin ja alueisiin, jos ja kun yksi pullonkaula on myös päättäjän oma ymmärrys asioiden tilasta.

Veden kaatamiseen aloitteiden kipinöihin ei olisi kuitenkaan varaa, minkä viime aikainen talouskehitys on osoittanut. Suomen asiat voisivat olla nyt turvallisen hyvin, kuten Norjassa,  jos tiettyihin esitettyihin asioihin (esim. esittämiimme vuonna 1997) olisi tartuttu ajoissa. Esim.vuonna 1997 virallinen vastaus KTM:n Lapin piiristä oli tunnettujen ja hyvämaineisten yrittäjien riihikuivalla osarahoittamalle ja lontoolaisen ja australialaisen yrittäjän RD Aluekehityksen vetämälle hankkeelle: kaivostoiminta on alkutuotantoa ja kaivostoimintaan liittyvä hanke-esityksenne – ks. em.  linkissä – ei siten ole painopisteessä.  Samassa sarjassa vuoden takainen avaus on Suomen Teollisuussijoituksesta, kun kollega kysyi osoitetta, mihin voisi kiinalaisen business-delegaation kohdentaa kaivosalan rahoituksen tarjonnassa.  Vastaus oli isänmaamme edustajilta: ”Emme halua kiinalaista rahaa”. Ehkä virallinen kanta on vuodessa muuttunut, mutta ei ole selvää, että tarjousta tehdään näin aktiivisesti toista kertaa. Ainakin yksittäiseltä virkamieheltä kuulemani mielipiteen mukaan vielä kesäkuussa 2013 kiinalaisessa rahassa oli ongelmia.  Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan (?). Esimerkiksi jokerialoite RD Aluekehitykseltä liittyy tuohon jo vuonna 1997 esitettyyn – Suomi nousuun  kaivostoiminnan yleisten edellytysten selvittämisen (tms. nimisellä) mandaatilla sen aloitteen esittäjälle: http://rdaluekehitys.net/2012/12/10/kaivosalan-kehittaminen-ja-suomen-talous-tarvitsevat-mandaatin-muutosnavigaattorille/  Voisiko virallinen Suomi verorahojen kautta olla edistämässä kehitystä kuten em. linkin aloitteessa todetaan viimeistään 20 vuoden kuluttua sen ensiesittämisestä, 2017? Tämä olisi hyvä lahja 100 vuotiaalle Suomelle.

Vai onko syytä sivuuttaa edelleen tuolloin tällainen yrittäjämäisesti toimivien henkilöiden aloitteellisuus ja viranomaisille laaditut tarjoukset uhkana tai vain yrittäjien esittämiksi itsensä työllistämisideoiksi ja tyytyä toteamaan Suomen visioksi: ”Kansakunta ilman suuntaa ja visiota näivettyy” (kuten erään isänmaan tilasta huolta kantavan yrittäjäkollegan ironinen toteamus Suomen tämänhetkisestä visiosta).

Samaan teemaan edellä esitetyn kaivosteeman kanssa kuuluu myös Arktisen tutkimus yleensä, joka vielä muutamia vuosia sitten hankealoitteissa mm. Suomen Akatemialle tekemissäni useissa (3) hankealoitteissa ei saanut tarpeellista huomiota. Mm. hankepäätöksessä todettiin, että hakija toimii  tutkijana irrallaan tutkimusyhteisöstä Oy Aluekehitys RD:ssä (vaikka hakemus tehtiin yliopiston nimissä, tämä löydettiin perusteluihin). Eräällä kierroksella hakemus menestyi loistavasti, mutta ihmeteltiin mm. haastavaa tutkimuskohdetta, Koillisväylää ja Venäjää ja siihen liittyviä riskejä tutkimuksen onnistumiselle (haastatteluiden toteutus Venäjällä, vaikka hakijan väitöksessä oli hyvät näytöt onnistumisesta näissä Venäjällä) ja hakemus hylättiin. Kolmannessa tapauksessa vähäteltiin hakijan referee-artikkelien vähäisyyttä (johon tietenkin itse hakemuksen rahaa varsinaisesti haettiin). Referee artikkelitkaan eivät  aina tarjoa viimeisintä ajan hermolla olevaa tietoa, joskus päinvastoin. Kokonaisten  tutkimusohjelmien suuntaaminenkin voi perustua lähes täysin muualta tulleisiin impulsseihin ja näin osin pitäisikin olla, impulssit pitisi ottaa ympäristön tarpeista. Ainakin 3-4 vuotta voisimme olla pidemmällä perustutkimuksessa, jos reagointi olisi nopeampaa ”markkinoilta” tulleisiin aloitteisiin, jolla olisi myös jokin merkitys globaalin kilpailun näkökulmasta, kun teemaan satsataan eri suurvalloissa. Joka tapauksessa kun liikkeelle lähdetään, on uskottava itseemme, vaikka muut olisivat jo päässeet kunnon vauhtiin.

Case ydinvoimala: Laintulkintakin on tärkeää ja esimerkkien mukaan se voi joskus joustaa enemmän, joskus vähemmän – siinä on siis välitön mahdollisuus, jos tahtoa ja yrittäjyyttä löytyy myös virkamiehistössä

Osoituksena siitä, että lainsäädäntö tarjoaa haluttaessa myös tulkintavaraa ja sillä voi mahdollistaa myös innovatiivisn toiminnan on se, että esimerkiksi ydinvoimalaperiaatepäätöksiä on perusteltu julkisuudessa sillä aikoinaan mm. nykyisen pääministerin toimesta, että pääsemme irti Venäjän energiariippuvuudesta. Lupahakemuksessa ole osattu ottaa huomioonkaan sen vuoksi, että ydinvoimalan pääomistaja ja laitetoimittaja voisi olla venäläinen toimija. Nyt saatetaan tulkita, että se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö venäläinen yritys voisi olla ydinvoimalan suurin omistaja ja laitetoimittaja, vaikka tuolloin tätä vaihtoehtoa ei esitetty lupahakemuksessa. Esim. Katainen blogissaan 26.3.2010: ”…Kokoomuksen vastaus on, että mieluummin kotimaisella ydinvoimalla kuin venäläisellä ydinvoimalla.”  Vaikka tämä viittaisi sähkön ostoon lähialuitteimme ydinvoimaloista, ajatus ei ehkä ole kuitenkaan sisältänyt em. ”venäläistä ydinvoimalaa Suomessa”. Myös muut julkisuudessa esitetyt kannanotot sekä esim. yksittäisen viimeisen ydinvoimalaluvan päätöstä kannattaneen kansanedustajan minulle kertoman mukaan Venäjän energiariippuuvuudesta irti pääseminen oli keskeisin päätöksenteon perustelu (ainakin ilmeisesti ko. edustajan kohdalla).

(Itse tähän tematiikkaan allekirjoittaneen kirjoituksissa on korostunut koko Euroopan suurimpana ratkaisuna yhteistyö ennen muuta energia- ja raaka-ainesektorilla Venäjän kanssa – toisin painotuksin siis kuin virallisen Suomen”. Esim. HS Vieraskynät 2012, 2007, 2006. Tämä yhteistyön korostaminen ei sulje pois, etteikö öljyn tuonnin korvaaminen olisi tehokkainta viennin ja työllistämisen edistämistä kansantaloutemme kannalta. Tietenkin voidaan kysyä, että onko itse po. toiminta sinällään innovaatiotoiminnan kannalta kuinka olennaista, mutta se osoittaa, että lainsäädöntöä voidaan halutessa tulkita aika joustavasti – vrt. esim. taloudellisesti merkittävät risteilyaluskaupat vuoden vaihteessa, jossa sitä tulkittiin niin, että kaupat menetettiin Ranskaan. Hyvä tahto vie läpi harmaan kiven.)

Suositeltavaa luettavaa mahdollisen innoituksen kipinän saamiseksi ovat seuraavat

Virkamies, politiikka ja yrittäjyys

Yritys- ja innovaatiotoimintaa tukevat arvot

***

Facebook-seinäkeskustelussa sain tähän artikkeliin liittyen Kyösti Karjulan kommentin 23.8.2013:

”Samainen Szcepański esittää ihmisyhteisön jakaantumisen neljään plokkiin: kehittäjiin n. 2%, rutiini toimijoihin n. 48%, kapulan rattaisiin heittäjiin n. 2 % ja reserviin: vanhukset, lapset, sairaat yms. n. 48 %. Kumpi näistä pienryhmistä: positiivinen vai negatiivinen hallitsee yhteisön toimintaa, se ratkaisee koko yhteisön tulevaisuuden. Tässä vapaa tulkinta.”